MIELIPIDEMAANANTAI – JULKI-IMETYS

Mun on pakko kirjottaa tästä, vaikka tiedän, että tää on taas varsinainen ampiaispesään sohaisu. Jos joku on tullut nimittäin selväksi, niin imetyksen ja julki-imetyksen vahva puolustaminen ja se, ettei asiasta oikeastaan uskalla edes puhua.

Musta usein tuntuu, että on tiettyjä asioita, joissa saa olla vain yhtä mieltä. Esimerkiksi imetys on sellainen pyhä lehmä, jossa ei saa olla eri mieltä ja konsensus on, että parasta on, jos täysimettää 6kk ja sitten vielä jatkaa imetystä parivuotiaaksi asti. Mä oon aivan eri mieltä jo tästä osasta ja saan jatkuvasti puolustaa näkemystäni. Kyllä, imetys on mun mielestä erittäin hienoa ja tärkeää, se on lapsen kannalta ehdottomasti terveellistä ja tekee hyvää myös psyykkisellä tasolla lapsen ja äidin välisessä suhteessa. Tähän nostetaan aina se WHO:n suositus 2 vuoden imetysajasta, joka on yleismaailmallinen suositus. Jos asian laittaa ihan vähän kontekstiin, niin ymmärtää kyllä miksi monissa osissa maapalloa rintamaito on kaikista turvallisin ja terveellisin ravinto lapselle vielä melkei 2-vuotiaana, jos puhdasta juomavettäkään ei oikein ole saatavilla. Se on vaan valitettavasti käännetty Suomessakin keskustelussa vähän siihen, että on parasta imettää 2 vuotta ja kaikki alle sen, on epäonnistumista. Jos mielii olla hyvä äiti, pitää imettää imettää imettää, vaikka olis mikä. Korvike on saatanasta seuraava, epäonnistuneen äidin työväline ja lähes kuolemantuomio lapsen vastustuskyvylle, terveydelle ja onnelliselle elämälle. Ehh. Mua on imetetty ja täysimetetty pitkään ja saan helposti flunssan, mun vastustuskyky ei oo muutenkaan ihan parhaasta päästä, ollut ikinä. Oon sairastanut elämässäni ties mitä kaikkea hinkuyskästä lähtien ja oon ollut monelle jutulle allerginen tai olen edelleen. Anoppini ei voinut imettää miestäni kovin pitkään ja mieheni on heittämällä paljon terveempi ja vastustuskykyisempi ollut aina ja on edelleen. Ihan näin esimerkkinä.

Kun seuraa imetysvouhotusta (kyllä, kutsun sitä nyt sillä nimellä), niin tulee sellainen kuva, että jos lasta ei imetä, niin kaikki on pilalla. Vaikka todellisuudessa maailma on pullollaan korvikkeella kasvaneita terveitä, onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä. En kiistä rintamaidon terveyshyötyjä, kiistän nämä imettämättä jättämisen radikaalin pelottavat ja kamalat seuraukset. Asenne on usein myös sellanen, että “imetä imetä vaikka sattuu ja tuntuu pahalta ja seinät kaatuu päälle”. Kyllä, munkin mielestä on hölmöä päättää jo etukäteen, ettei imetä eikä edes kokeile. Mutta ei, mun mielestä ei ole mitenkään negatiivista, jos toteaa, että imettäminen ei toimi ja koko perhe voi paremmin imettämättä. Imetysvouhotus ja imetyssyyllistys on ihan käsittämättömiä asioita, jotka ei pelkästään yritä vaikuttaa jokaisen ihan täysin henkilökohtaiseen valintaan siitä, miten vauvavuotensa elää, vaan myös aivan kamalan raskas asia niille, joilla se imetys ei syystä tai toisesta vaan yksinkertaisesti onnistunut. Imetys on niiiiiiiiiin erilaista jokaisella ihmisellä. Joku haluaisi vaikka kivun läpi onnistua siinä, eikä se vaan onnistu. Toinen haluaa lopettaa aikaisin, vaikka menee tosi helposti ja hyvin. Mulla imetys ei koskaan sattunut ja maitoa tuli vähän liikaakin, mutta niin vaan meidän imetystaival päättyi 7-kuisena. Asia, joka on ollut ongelma hirveen monelle muulle, paitsi mulle. Mä tiedän, että yhä edelleen maailmassa on äitejä, jotka ajattelee jokaisesta teini-ikäisen lapsensa yskäisystä, että se on heidän vika. Kun ei se imetys toiminut. Mä en ymmärrä, miksi me haluamme luoda äideille sen paineen imetyksen suhteen.

Kyllä, Suomessa lapsia imetetään tosi lyhyen aikaa. On hyvä tukea ja tsempata siihen imetykseen, mutta usein se tsemppi ja tuki menee aivan yli eikä sitä tehdä positiivisen kautta, vaan syyllistämällä. Ja sit päästään siihen seuraavaan osaan. Julki-imettäminen. Se toinen pyhä lehmä, josta ei saa sanoa mitään negatiivista.

Mua ei häiritse se, jos näen jonkun imettämässä julkisessa paikassa. Ei tarvii peitellä tissiä, ei tarvii mennä piiloon vessaan. Anna mennä ja imetä. Mulle on ihan yks ja sama, jos nään tissin julkisessa tilassa. En siis ymmärrä sitä haloota, kun joku nyt niin kovin mielensä pahoittaa nännipihan näkemisestä ABC:n ravintolassa. Mua ei häiritse sekään, että naiset ottavat jotenkin julki-imetyksellä kantaa naisen kropan ja tissien seksualisoimiseen ja julki-imettää vastalauseena. Mä en rehellisesti sanottuna edes kiinnitä huomiota siihen, että joku imettää julkisesti.

Se, mikä mua häiritsee on monta eri puolta tästä keskustelusta, jota käydään asian tiimoilta ja kuinka nykyään on lähestulkoot äidin velvollisuus naisena ja äitinä osallistua julki-imetykseen. Vaikuttajia arvostellaan, jos he eivät ota kantaa tähän tai imetä julkisesti. Toki samaan aikaan myös arvostellaan vaikuttajia, jotka on “tissit tiskissä imettämässä Instagramissa”. Vaikuttaja ei voi voittaa.

Tässä keskustelussa mua vaivaa vähän se, kun puhutaan koko ajan siitä, että yhteiskunta on seksualisoinut naisen rinnat ja sen takia on joillekin ihmisille ongelma, jos nainen käyttää tissejään niiden biologiseen tarkoitukseen. Okei, hetkinen. Kun sanotaan, että “yhteiskunta seksualisoi” tarkoitetaan usein, että “miehet seksualisoi”. Ainakin todella usein tässä keskustelussa. Ikään kuin miehet ovat kokoontuneet ihan koko porukalla jossain historian kohdassa, avanneet naisten anatomian ja todenneet, että jep, tisseistä tehdään nyt seksiobjekti. Vaikka jos nyt oikein ajatellaan, niin kyllähän naisen kropassa on seksuaalisia osia vaikka kuinka. Joku syttyy jaloista, toinen huulista, joku sääristä. Tissit ja pylly nyt on ehkä sellaisia universaaleja naisen kropan ihailun kohteita, mutta ei suinkaan ainoat. Mutta kuka ne tissit oikein on seksualisoinut? Jos nyt oikeesti asiaa ajatellaan. Kyllä mä voin ainakin ihan rehellisesti myöntää, että nuorena terhakkaana sinkkuna, paidassa tai mekossa arvosti sitä, jos se imarteli vähän yläkerran varustustasoa. Toki toivoin, että joku kakslahkeinen rakastuisi hurmaavaan persoonaani ja erittäin hyviin juttuihini, mut valitettavasti niitä ei niin vaan tuonut ilmi baarin toiselta puolelta. Toisin kuin kroppaa.

Jos joku nainen ei ole eläissään korostanut kroppansa “naisellisia muotoja” tavalla tai toisella, hatunnosto teille. Olette minua parempia ihmisiä. Jos olette kuitenkin niin tehneet, niin myöntäkää se edes itsellenne. Koska väitän, että suurin osa on jossakin vaiheessa nuoruuttaan niin tehnyt. Ihan itse seksualisoinut ja korostanut seksuaalisuuttaan. Ja toki, yhteiskunnan ihanteet tässä on varmasti meitä ajaneet niin tekemään, mutta ei se ole mikään miesten suuri salaliitto, että ahdistetaan kaikki naiset pitämään tissejään seksuaalisina. Ihan yhä edelleen naiset korostavat rintojaan ja pukeutuvat paljastavasti ja tekevät niin saadakseen huomiota. Ja se on ihan OK! On vaan vähän hämmentävää, että samat ihmiset muutaman vuoden päästä imettävät Instagramissa samalla itkien kuinka naisen rinnat on seksualisoitu heittäen pientä ja vähän isompaakin syytöstä miesten nurkkaukseen. Kun se niiden rintojen seksuaalisuudella ratsastaminen oli ihan OK ihan vähän aikaa sitten vielä, kun se sopi omaan elämänvaiheeseen. Ensin julkaistaan tissit tiskissä kuva biksuissa. Sit joku heittää siihen jotain vähän räävittömämpää kommenttia. “Hei, tää on mun kroppa, mä saan esitellä sitä, ei se oo mikään seksiobjekti eikä tän oo tarkotus olla seksuaalista!” No miksi et sitten esittele vaikka kantapäätäsi vaan muikistelet huulilla rinnat pushattuna solisluihin? Eikä siinä mitään, se poseeraaminen ei oo mitenkään väärin. Mut vois vaan myöntää, että haluaa ratsastaa sillä seksikkyyden aallonharjalla ja that’s it. Ja sit ei tarvii muutaman vuoden päästä kiukutella sitä, että jossain ihmisissä jopa se imettävä rinta saa aikaan seksuaalisävytteisen reaktion.

Mun mielestä rinnat voi olla samaan aikaan seksuaaliset ja äidinmaidon meijeritehtaat. Tai no ei ehkä samaan aikaan, mutta eri elämänvaiheissa eri asioita. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että koko raskaus/imetys/imetyksen jälkeinen aika ei ole mikään sellainen “tihkun seksiä” -prosessi, jossa ne omat rinnat kokee kovin seksikkääksi. Ensin on raskauden mukava aika, kun yläkerta kerää kokoa ja on pinkeenä ja terhakkaana esteettisesti melkein miellyttävimmillään. Jos on. Edellisessä raskaudessa olisin aiheuttanut muutamalle pornotähdelle pientä kateutta tisseineni, tällä kertaa nähtävästi mun yläosasto ei oo vielä perillä siitä, että kohta ois imetyshommia ja siihen vois myös valmistautua. Oma lukunsa on se alun imetyksen Dolly Parton-vaihe, kun toisaalta nää näyttää siltä, että Baywatchin vakkariroolin sais heti, mut samaan aikaan heräät aamulla maitolammikosta ja ympäri vuorokauden arkeen kuuluu maitolaikut rintsikoissa, imetyssuojat eli tissien terveyssiteet tai maidonkerääjät rintsikoissa. Enkä ees aloita niistä raavituista kaalinlehdistä vähentämässä turvotusta tisseistä. Toki tässäkin on varmasti eri ihmisillä eri makumieltymys, mutta falskaavat maitotissit ei mun kirjoissa nouse kovin seksikkääksi millään lailla. Ja sit tulee se hulvattomin vaihe. Koko elämän terhakkaana pysyneet rinnat on ykskaks kuin kaksi tyhjää pussia, roikkuvat melkein navassa, eivätkä muista mitä kiinteys edes tarkoittaa. Mikään ei ollut saanut mua elämässäni varautumaan siihen, kun yksi päivä olin paidatta kontillani venyttelemässä selkää ja näin rintani roikkumassa lähes lattiassa asti. Oli pieni itsetuntokriisi. Onneksi vaan pieni.

Jos joku kuvittelee, että nainen imettää julkisesti saadakseen tisseilleen seksuaalista ihastelua, kertoo se todennäköisesti vain kyseisen kuvittelijan kokemattomuudesta asian tiimoilta. Tuskin olen nimittäin ainoa, joka piti imetysaikaa erittäin epäseksikkäänä elämänvaiheena.

Okei, eksyin vähän mun alkuperäisestä ajatuksesta. On tällä hetkellä jotenkin hirveen ihailtavaa ja haluttavaa, että sitä imettämistä julkisilla paikoilla tuodaan esille. Jopa hieman syyllistävään sävyyn ihmetellään, miksi joku ei julki-imetä. Kun pukeuduin imetyksen kannalta hankaliin vaatteisiin esikoisemme kohdalla, sain paljon kyselyä ja ihmettelyä. Ei mua kiinnostanut oliko joku mekko imetykseen sopiva, sillä en muutenkaan aikonut imettää julkisella paikalla. Mä en ole julki-imettäjä. Ja sillä piste. En pidä siitä, en nauti siitä, en halua tehdä niin. Enkä koe mitenkään olevani miesten tai yhteiskunnan uhri, että minä itse en halua niin tehdä. Ensinnäkin, mun kroppa on mun kroppa ja koen haavoittuvaiseksi monet asiat. Mun on vaikeaa pissata jonkun läsnäollessa. Joskus kun pitää antaa pissanäyte niin, että hoitaja on seinän takana, on sekin jo ihan hirveen vaikeeta. Mä en tykkää alaston-saunoista ja inhoan sitä kun pitää mennä alasti vaikka uimahallin pesutilaan. Siis mähän kuljen kotona alasti tai puolialasti vaikka kuinka paljon ja mun ystävistä varmaan suurin osa on nähnyt mut alasti. Mutta mulla on joku tällainen ruuvi löysällä, jolla mun alastomuus muuttuu normaaliksi vain kun on tietty tuttuuden aste saavutettu. Mä en tykkää mennä hierontaan ja riisua rintsikoita, vaikka makaisin mahallani suurimman osan ajasta. Inhoan myös sokeroinnissa käymistä enemmän tämän asian kuin kivun takia. Sinänsä jännä, että naistenlääkärillä tai synnyttäessä tää ei ollu millään lailla ongelma. Tää ei liity mitenkään siihen, että häpeäisin tai jotenkin ujostelisin kroppaani. Mulle vaan tietyt asiat tekee sellaisen epämiellyttävän haavoittuvaisuuden tunteen, jota välttelen.

Todennäköisesti jotenkin tähän samaan liittyen en pidä yhtään ajatuksesta imettämisestä julkisella paikalla. Oon joskus imettänyt junassa, kun oli pakkotilanne. En fiilannut asiaa ja peitin tilanteen huivilla tai paidalla tai jollain, en muista. Oon imettänyt lentokoneessa, ja silloinkin harson alla. En peitä imetystäni miellyttääkseni muita vaan peitän sen tehdäkseni tilanteesta minulle itselleni mukavamman. En tykkää siitä haavoittuvaisuudesta ja haluan tehdä sen omalla tavallani, jos imettää täytyy tuollaisessa tilanteessa. Mun mielestä lapsen ruokailu on jotenkin ihanan intiimi ja läheinen hetki vauvan ja äidin välillä. Sellainen meidän juttu, meidän läheisyys ja turvallisuus ja meidän kupla. En halua siihen muita. Ja myös sen takia peitän imetyksen. Taas tässä pätee sama, että olen imettänyt kaikkien perheenjäsentemme nähden, eikä se ole ollut ongelma. Mutta en halua imettää paikassa, jossa on tuntemattomia ihmisiä ja missä tunnen oloni jotenkin liian esillä olevaksi ja suojattomaksi.

Olen todennäköisesti jopa julkaissut kuvan imetyksestäni jossakin vaiheessa. En muista, ehkä. Jos niin tein, niin se johtui jostain tuntemastani paineesta. Siitä, että koin että mun kuuluu edistää tätä asiaa ja olla mukana tässä liikkeessä ja myös todistaakseni, että kyllä kyllä, katsokaa, olen hyvä äiti, imetän toki, tässä todistusaineistoa. Jossakin alitajunnassa tämä on aivan varmasti vaikuttanut asiaan. Usein kun katsoo jotain pro-julki-imetys -materiaaleja, niin siinä tehdään naurunalaiseksi liinan tai harson alla imettäminen ja on tuodaan ilmi kuinka rohkeaa onkaan imettää julkisesti ja näyttävästi. Jotenkin tulee sellainen fiilis, että tekee jotenkin väärin, jos imettää vähän piilossa, ikään kuin oikein itse mahdollistaisi ja ajaisi sitä tissien seksualisoimista ja tekisi asioita muiden ehdoilla. Olet hyvä ja rohkea äiti vain jos imetät aina ja missä tahansa ja mahdollisimma näyttävästi. Sellainen fiilis tulee tästä asiasta kun seuraa somea ja medioita tämän tiimoilta.

Jotenkin musta on myös aika mielenkiintoista seurata keskustelua lasten yksityisyydestä. Kun julkaisen harkittuja kuvia lapsestani, jossa hän makoilee vauvana tai poseeraa kameralle, myyn lapseni yksityisyyden ja se on kamalaa. Samaan aikaan on kuitenkin rohkeaa, ihanaa ja täydellistä julkaista kuvia ja videoita synnytyssalista ja joka toisesta imetyksestä. Ja jooo, ymmärrän, että joku vertaa imetystä mäkkärissä käymiseen, siinähän se vauva nyt vaan tankkaa ruokaa. Mutta kun itselle se on jotenkin niin tärkeää ja intiimiä, että väkisin mietin, miksi näitä hetkiä on tuotava esille niin hurjan paljon? Musta imetys oli niin kaunista, niin jotenkin henkilökohtaista, niin hellää ja herkkää. Mä en osaa itse ajatella julkaisevani elämäni kauneimpia ja hellimpiä ja herkimpiä hetkiä. Ne on minun ja läheisteni välisiä. Siksi juuri mulle tää on jotenkin niin kummallista. Se on se pala yksityisyyttä, joka on liian kaunis muille annettavaksi. Ainakin mun mielestä. En kuitenkaan halua kritisoida ketään, joka antaa nämä hetket itsestään.

En vaan pidä tämän asian sellaisesta ristiriitaisuudesta. Tuntuu, että jos et julki-imetä, olet petturi. Vähän kuin jos tykkäät tehdä asioita miehen mieliksi ja vaikka paapoa miestäsi, käännät muka heti selkäsi feminismille. Paljon puhutaan imetysrauhasta, mutta tuntuu, että se toimii vain yhteen suuntaan. En ole juuri kuullut, että joku arvostelisi imettämistä, mutta imettämättä jättämistä arvostellaan tosi hurjinkin sanakääntein. Olisi kiva, jos kaikille annettaisiin rauha imettää tai olla imettämättä, imettää harson alla tai julkisesti. 

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? 🙂

64 thoughts on “MIELIPIDEMAANANTAI – JULKI-IMETYS

  1. Ai juma. Tää ikuisuus”taistelu”
    Mä olen sitä mieltä että jokainen tekee itselleen parhaan tavan mukaan.
    Itse ruokkinut kaksi lasta korvikkeilla koska imettäminen oli mun mielestä epämiellyttävää enkä tykännyt ajatuksesta että joku roikkuisi tisseissä kiinni. Kokeilin imettää sairaalassa eikä kokeilu muuttanut ajatusmaailmaa.

    1. Mä ymmärrän tonkin näkökannan, vaikka ite koin imetyksen ihanaksi, mutta mulla se menikin niin helposti ja kivutta 🙂

  2. Kun puhutaan vastustuskyvystä ja imetyksestä on siinä kyse vauvan vastustuskyvystä noin kahteen ikävuoteen saakkaa. Sen jälkeen äidinmaidosta tullut vastustuskyky luonnollisesti poistuu lapsesta. Näin ollen sillä onko kukakin kuinka kipeä aikuisena ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko häntä imetetty vauvana vai ei.

    1. Niin, ja juuri tän takia on naurettavaa syytellä korvikeäitejä siitä, että heidän lapsensa saavat vaikka astman joskus aikuisena tai sairastavat paljon ala-asteikäisenä 😀 Ymmärtääkseni myös se imetyksen teho vastustuskykyyn nimenomaan on korkeimmillaan n. 6-kuiseksi ja sen jälkeen tipahtaa hyvin paljon, eikä eroa korvikevauvaan ole nimeksikään. Näin oon jostain ymmärtänyt, mutta nyt ei kyllä heti oo mielikuvaa mistä.

      1. Imetyksen hyödyt eivät todellakaan lopu vauvaikään, vaan on tutkittu, että imetys mm. ehkäisee diabetesta ja ylipainoisuutta;vaikutukset jatkuvat vielä imetyksen päätyttyäkin. Lisäksi olisi syytä mielestäni tiedostaa äidin saamat terveyshyödyt, pitkä imetys ehkäisee mm. rintasyöpää. Imetyksen hyödyt eivät todellakaan katoa, vaikka lapsi olisi jo vanhempi. Toivoisin, että tutkisit asiaa vielä lisää. 😊

        1. Hei, nämä mainitsemasi terveyshyödyt eivät pidä paikkaansa yksi yhteen. Olemassa olevissa tutkimuksissa ei ole otettu huomioon muita terveyteen vaikuttavia tekijöitä, kuten esimerkiksi perheiden sosiaalista asemaa. Juuri ylipaino ja diabetes ovat yleisimpiä alemmissa sosiaaliluokissa johtuen monien tekijöiden summasta, ei imetyksestä tai korvikkeesta. Tämä väärä tieto on valitettavasti levinnyt laajalle ja moni toistaa sitä eteenpäin perehtymättä kunnolla asiaan.

          1. Pienenpieni mutta kuitenkin iso korjaus nimimerkille ”Lolly”:

            Perehtyisit itse asiaan ennen kuin vaadit sitä muilta. Kakkostyypin diabeteksesta voidaan jossain määrin puhua elintasosairautena – vähäinen liikunta ja/tai huono ravitsemus voivat vaikuttaa sen puhkeamiseen. Kakkostyypin diabeteksesta voi jopa parantua elintapojaan muuttamalla. Pyytäisin kuitenkin, ettet sekottaisi sitä ykköstyypin diabetekseen. Ykköstyypin diabeteksen puhkeamisella ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa, miten elät tai olet elämättä. Sen syntymekanismeja ei tiedetä. Olemassa on vain veikkailuja esim. juuri imetyksen tai lehmänmaidon tai varhaisen kiinteiden aloituksen suhteen. Silloinkin alttius sairastumiseen on geeneissä. Suututtaa ykköstyypin diabeetikkojen puolesta joka kerta kun tietämättömät pistävät ykkös- ja kakkostyypin diabeteksen samaan ”lokeroon”, kun kyseessä on täysin eri sairaus. Ykköstyypin diabeetikko ei voi sairauden puhkeamiselle niin yhtikäs mitään, se joko tulee tai ei ja siitä ei koskaan parane, ei vaikka söisi miten terveellisesti tai olisi huippu-urheilija.

            1. Tiedän kyllä 1- ja 2-tyypin diabeteksen eron. Vastasin yllä olevaan kommenttiin, jossa puhuttiin “diabeteksesta ja ylipainosta”. Itseasiassa lääketiede ei tiedä tämän hetkisen tiedon valossa syytä 1-tyypin diabeteksen puhkeamiseen, mutta imetyksellä tai imettämättä jättämisellä EI ole tutkitusti yhteyttä ko. sairauden puhkeamiseen ts. yhteyttä ei ole tutkimuksella osoitettu olevan.

              Ylipainon ja (osittain tämän kautta) 2-tyypin diabeteksen puhkeamiseen sen sijaan liittyvät hyvin vahvasti elämäntavat. Tilastollisesti ylipainoa ja 2-tyypin diabetesta esiintyy enemmän alemmissa sosiaaliluokissa. On esitetty mahdolliseksi, että alemmissa sosiaaliluokissa myös imetettäisiin harvemmin/ lyhyemmän ajan. Syitä voivat olla esim. enemmän lapsia ja äidillä täten vähemmän aikaa, äidin lääkitys, äidin mahdollinen päihteiden käyttö, maasta riippuen äidin aikainen paluu töihin sekä se, että äiti ei ole imetykseen kannustavan tiedon tavoitettavissa jne. Jotta imetyksen vaikutus jonkin sairauden puhkeamiseen pystyttäisi todistamaan, pitäisi tutkia taustoiltaan ja elintavoiltaan samanlaisia ryhmiä. Olemassa olevissa tutkimuksissa on vertailtu käytännössä alempaa sosiaaliluokkaa ylempään sosiaaliluokkaan ja jätetty huomioimatta muut (erittäin moninaiset) syyt sairauksien puhkeamiseen ja valittu ainoastaan imetys sieltä monien tekijöiden joukosta.

  3. Meidän esikoinen ei ole vielä edes syntynyt ja nyt jo koen että kysymykset imetyksestä ja julki-imetyksestä ovat syyllistäviä ja aiheuttavat ahdistusta. En voi tietää kauanko meinaan imettää, enhän tiedä edes onnistuuko se? Eihän huonon äidin määritelmä ole kiinni imettämisestä?
    Mulla on kerran erään sairauden takia noussut maitohormooni niin korkealle, että rinnoista olisi pitänyt tulla maitoa, mutta ei tullut. Silloin lääkäri sanoi, että on mahdollista että mulla ei maito tule nousemaan rintoihin vauvaakaan varten. Tästä on ainakin 8 vuotta, joten senhän näkee vasta myöhemmin kuinka käy, mutta kyllä mua ahdistaa jo miten käy. Ja kuinka paljon tätä täytyy kertoa jos nyt käy näin että en voikaan imettää.
    Musta on hienoa jos joku julki-imettää, se on hänen oikeus. Mutta sekään ei ole väärin jos sitä ei halua tehdä ja se pitää ymmärtää myös. Itse en myöskään koe julki-imetystä omana juttuna vaikka muuten alastomuus on mulle aika normaalia, koska vietän uimahallissa aikaa kohtuu paljon.

  4. Mun mielestä imetys pitäisi kaikkinensa olla jokaisen oma asia – kuinka kauan, missä ja miten. Itse olin esikoisen aikana paljon “ujompi” imettäjä, mieluusti imetin ihan vain kaksin vauvan kanssa ja julkisilla paikoilla vain pakkotilanteissa – vessa ei mulle kuitenkaan ollut vaihtoehto. Nyt toisen lapsen kohdalla olen paljon avoimempi. Mieluusti menen sivuun imettämään jos mahdollista, mutta mulle ei ole “ongelma” imettää julkisesti. En kuitenkaan tee asiasta mitään numeroa ja mulle on ihan sama miten muut asian hoitaa. Tärkeintä, että vauva saa ruokaa ja voi hyvin 🙂

  5. Joidenkin sairauksien puhkeamiseen imetyksellä ja sen kestolla epäillään olevan vaikutusta. Ykköstyypin diabetes esimerkkinä: https://www.duodecimlehti.fi/duo14471. Meillä on lähipiirissä diabetesta, siinä yksi suuri syy, miksi aion ainakin yrittää imettää lastani mahdollisimman pitkään, sekä välttää lapsen ruokinnassa lehmänmaitoa. Varmuutta diabeteksen aiheuttajasta ei ole, veikkauksia vaan, mutta en halua jossitella.

    1. Tämä vastaus sinulle Marja84:

      Mikäli lapsesi joskus 1-tyypin diabetekseen sairastuu, älä kuitenkaan syytä itseäsi. Mikäli geenit ovat sille suotuisat, sen puhkeamiseen et pysty vanhempana vaikuttaa. Linkki sinänsä on järkevää pohdintaa, mutta edelleen pelkkää arvailua. Meidän 1-tyyppien äitien keskuudessa kun imetyksestä on puhuttu, kirjo on valtava aina siitä onko ylipäänsä imettänyt, vai toisaalta imettänyt 2 vuotiaaksi asti välttäen kaikkea ylimääräistä ja kirottua kuten esim. lehmän maito, sokeri tai valkoiset viljat. Ja silti se sairaus on puhjennut.

      Oman mielenterveyden kannalta voit lohduttaa itseäsi että ainakin imetit ja yritit tiedostaa nämä asiat. Mutta jos se silti tulee, älä ruoski itseäsi ja mieti että olisit jotain tehnyt väärin.

  6. Itseäni ei juurikaan liikuta toisten imettäminen, mutta siinäkin on ihan jees tehdä omat kompromissinsa jos paikalla on vieraan kulttuurin edustajia. Esim olen todistanut japanilaisella lentokentällä erittäin näkyvää länsimaalaisen imetystä, jossa koko imetys tuntui olevan iso show tälle äipälle. Tuntuu että joillakin se on oma aktivismin muotonsa (ehkä näiden keskustelujen takia).

  7. Entäs jos lapsi tarvitsee ruokarauhan? Meillä vauva häiriintyi heti jos jonkun vieraan ääni edes kuului, puhumattakaan että olisi ollut muita häiriötekijöitä. Myöskin itselleni “tavalliset” imetysasennot olivat haastavia, enkä kokenut mielekkääksi olla julkisesti koko rinta paljaana.
    Imetin esikoista 1,5v asti. Olisin voinut imettää pidempäänkin, mutta lapsi itse luopui tissistä, enkä kokenut järjeväksi tyrkyttää ja mahdollisesti hankaloittaa asiaa.
    Jokainen lapsi ja äiti ovat yksilöitä ja toivottavasti heille annetaan rauha löytää sopiva tapa imettää tai olla imettämättä.

  8. Todella kiva että uskalsit sohaista ampiaisen pesää. Itse vasta odotan esikoista, mutta olen jo vuosia seurannut tätä julki-imetyskeskustelua ja vaikuttaa siltä että kaikkien äitien olisi pakko julki-imettää sekä julkaista someen kuvia imetyksestään tai muuten on huono äiti. Minun mielestä julki-imetys on erittäin jees ja jos imettäminen minulta onnistuu niin aion varmasti lastani imettää julkisesti. Ymmärrän sinua, kun et halua julkisesti imettää, koska minusta jokainen saa päättää mitä omalla kropallaan tekee ja mitä siitä haluaa näyttää. Se mitä minä en ymmärrä, kun äidit julkaisevat lapsistaan kuvia someen kun imettävät ja kuvasta selkeästi voi tunnistaa lapsen sekä äidin rinnan nännipihoineen. Kukaan ei ole kysynyt lapselta haluaako hän, että hänestä on julkaistu tämän tapaisia kuvia. Jokainen tietysti päättää itse millaisia kuvia julkaisee someen, mutta tätä minä ihmettelen.

    Minusta imetyksestä pitäisi puhua enemmän positiivisen tuen kautta neuvoloissa yms. Minulle ei ole vielä puhuttu sanallakaan imetyksestä neuvolassa, vaikka olen jo 7.kuulla raskaana. Useampi äiti on minulle sanonut, että olisi kaivannut enemmän tukea imetykseen neuvolasta ja onkin omatoimisesti sitä joutunut etsimään ja pyytämään. Kiitos kun kirjoitit asiasta! 🙂

    1. “olen jo vuosia seurannut tätä julki-imetyskeskustelua ja vaikuttaa siltä että kaikkien äitien olisi pakko julki-imettää sekä julkaista someen kuvia imetyksestään tai muuten on huono äiti.”

      Tuota, mistäköhän sait sellaisen kuvan? 😀 Ihan turhia paineita otatte itsellenne somesta, eihän siellä ole edes pakko olla 😀 tietenkin jokainen saa tehdä niin kuin itselleen parhaiten sopii. Mua ei kiinnosta pätkääkään jos joku pahoittaa mielensä mun imetystavastani, miksi pitäisi, asiahan ei kuulu kenellekään muulle.

  9. itsehän en esikoista imettänyt ollenkaan ja hän on ollut ihmeellisen terve pian 5 vuoden elämänsä aikana, toista lastani imetin n 11kk, ja hän taas imee niinkuin sieni kaikki pienetkin flunssat ja yskät. joten en henkilökohtaisesti pahemmin usko rintamaidon tuovan parhaimman mahdollisimman vastustuskyvyn . imettäminen oli kuitenkin ihanaa monesta rintatulehduksesta huolimatta 🙂

    1. Yleensähän toinen lapsi sairastaa enemmän senkin takia että esikoinen tuo taudit kotiin kerhosta tai muualta. Oli sitten imetetty tai ei.

  10. Puit todella kauniisti sanoiksi imetyksen herättämän haurauden ja intiimyden tunteen äidin ja lapsen välillä. <3

    Itse olen aina jännittänyt julkisesti imetystä ja pakon edessä olen sitä tehnyt. Kuvailit hyvin miten asian koet omalla kohdallasi ja samaistun täysin.

  11. Mulla on kolme lasta.
    Eka syntyi keskosena, eikä jaksanut imeä joten sai sairaalassa mun maitoa pullosta. Pumpulle ei herunut, joten maidon tulo tyrehtyi kahden viikon kohdalla ja siirryttiin korvikkeeseen. Tosi myötätuntoisesti siihen ympärillä suhtauduttiin, enkä kokenut epäonnistuneen.
    Toisen kohdalla imetin 11kk ja lopetin oman jaksamisen takia. En kokenut (enkä koe) syyllisyyttä, ja neuvolassa jopa kehuttiin “pitkästä imetyksestä”.
    Kolmatta imetin 2v1kk. Viimeisen vuoden toki lähinnä ennen päikkäreitä ja yöunia. Sain osakseni hämmästelyä ja monia tuntui todella paljon häiritsevän pelkkä tieto siitä, että “noin isoa” vielä imetetään. Lopetin jälleen omasta tahdostani, kun esim. omia menoja ei voinut iltaisin olla lapsen vaatiessa äitiä ja maitoa. Voin paremmin kun saan olla myös vain minä, enkä meijeri, näin kärjistetysti.
    Olen julki-imettänyt, joskin hieman vastentahtoisesti ja aina esim harsolla tilanteen peittäen. Syy tähän on sama kuin sinulla, se tuntui itselle intiimiltä ja yksityiseltä tilanteelta, ja olisi ollut kiusallista havaita jonkun tätä toimitusta seuraavan. Olen kanssasi samaa mieltä, on hienoa, että pitkään imetykseen kannustetaan, mutta korvikkeen käyttöä ei tulisi sillä verukkeella demonisoida ja muuttaa keskustelua juurikin vauhkoamiseksi. Jokaisella äidillä ja lapsella on oikeus toteuttaa ruokinta heille parhaalla mahdollisella tavalla.

  12. Itse olen imetyksen puolustaja siinä mielessä, että minusta jokaisen äidin tulisi sitä ainakin kokeilla. Ihan vain siksi, että minulle se oli todella tärkeää aikaa lapseni kanssa ja toivon todella, että saisin sen vielä toisenkin lapsen kohdalla kokea. Ymmärrän ja tiedostan, ettei se kaikilla onnistu tai kaikille sovi ja se on enemmän kuin OK. Julki-imettämään minusta sen sijaan ei ole. Taisin esikoiseni kanssa ihan muutamia kertoja imettää esim. lentokoneessa ja rannalla, mutta muuten pyrin järjestämään menomme niin, että minun ei tarvinnut imettää muualla. Se ei vaan minusta tuntunut hyvältä, sillä sinun tavoin, myös minulle alastomuus on vierasta. Äidiksi tultuani aloin kyllä ymmärtämään enemmän muita äitejä, jotka imettävät julkisesti, ennen puisteltua päätäni moiselle. En siltikään itse hyväksy ravintoloissa imettämistä tai se on asia, mitä en halua katsella syödessäni ellet sitten osaa tehdä sen niin huomaamattomasti kuin olen muutamia kertoja nähnyt. Tämä on varmaan hyvin eriävä mielipide, mutta se on vain minun näkemykseni 🙂

      1. Vauvan ruokailussahan ei ole mitään vikaa, en vaan halua nähdä ravintolassa alastomia vartaloita, eihän miehetkään saa tulla sinne ilman paitaa.

  13. Oma kokemukseni on se, että olen aina hävennyt rintojani koska en tykkää niiden muodosta, koosta jne. Kun olin raskaana, ajattelin että haluan imettää koska se on halpaa, kätevää, ekologista jne. mutta en ajatellut että minusta tulisi mitenkään imetyksen fani 😀 no, nyt kun vaavi on 10 kk niin oon ihan “hurahtanut”imetykseen, haha! Ihanaa läheisyyttä oman rakkaimman kanssa, ja bonuksena saa syödä kaksin käsin ruokaa ja herkkuja ja silti vaan laihtuu. Mut jostain syystä olen myös alkanut rakastaa rintojani, nehän on pienet ja ihan superkätevät, ja imetän ihan kaikkialla ilman mitään harsoa edessä, ellei vauvan keskittyminen sitä vaadi. Ihan vaan koska ei jaksa kiinnostaa jos joku näkee. Ja kiitos imetyksen, en oo koskaan ollu näin tyytyväinen omaan kroppaani.

    Mut se minkä olen kokenut eri tavalla, niin tuntuu että imetystä ei voi/saa hehkuttaa, ettei jollekin kenen imetys ei toiveista huolimatta ole onnistunut, vaan tule paha mieli. Olen miettinyt että haluaisin omaan someen kirjoittaa ajatuksiani, mutta en halua pahoittaa kenenkään mieltä joten en ole sitä tehnyt.

  14. Äidinmaitoon tuottuu vasta-aineita noin ensimmäisen kuuden kuukauden ajan, mikä auttaa vauvaa suojautumaan mahdollisilta taudinaiheuttajilta. Vauvan hankittu immuniteetti (esim. vasta-ainetuotanto) ei ole vielä täysin kehittynyt syntymässä vaan kypsyy ensimmäisten kuukausien aikana, joten äidinmaidon vasta-aineet antavat lisäsuojaa vauvalle. Monet imettävät äidit varmaan havaitsevatkin, että ensimmäisiä flunssia yms. alkaa usein ilmaantua noin puolen vuoden iässä, kun vauva joutuu “taistelemaan” itse pöpöjä vastaan, mutta siinähän se vastustuskyky (ja esim. immunologinen muisti) alkaa sitten kehittyä 🙂

  15. Hyvä kirjoitus jälleen kerran. Itse odotan esikoista joten ei ole vielä minkään vallakunnan kokemusta imetyksestä. Ihanne olisi jos pystyisin imettämään meille sopivan ajan ja myös pullosta välillä. Jotta mies pääsisi osaksi ruokailuja ja itse saisin hetken omaa aikaa. Tämä on aihe joka herättää paljon keskustelua. Ja olen ihan varma,tein itse niin tai näin niin toinen mummoni tulee kommentoimaan imetystäni. Joko imetän liian vähä aikaa,liian pitkään, liian piilossa mitä nyt ikinä. Kommenttia olen sieltä suunnalta kuullut jo koirankasvatuksesta lähtien nuorena 22-vuotiaana. Silloin en osannut sanoa vastaan, nykyisin osaan.

  16. Itse imetin lastani parivuotiaaksi, jonka jälkeen lapsi itse luonnollisesti vierottautui. Lapseni ei ole ollut vielä kertaakaan kipeä, joten siinä mielessä uskon että juuri imetyksen ansiosta ollaan päästy tosi helpolla. Yhtäkään yötä en myöskään ole joutunut valvomaan. Mutta kuitenkaan imetys ei psyykkisesti sopinut ollenkaan minulle, olin todella masentunut ja herkkä kaikelle, mieliala parani heti kun imetys loppui.. joten jos nyt mietin jälkikäteen niin olisin ehkä voinut imettää vähemmänkin aikaa ja olla itse paremmin voiva mutta silti koen imetyksestä olleen suuren hyödyn lapselle. En silti ole mikään imetys hypettäjä ja ymmärrän todella jos kaikki eivät voi tai pysty imettämään kauaa. Julki imetystä en koskaan harrastanut mutta eipä se minua ole kyllä haitannut jos sellaista näen, hyvin luonnollista.

  17. Jälleen kerran upea kirjoitus ja ihanaa että otit tärkeän aiheen esille.
    Itse olisin halunnut imettää, mutta se ei vaan onnistunut. Maitoa tuli aluksi muutaman päivän ja sitten se loppui kuin seinään. Siitä on kohta 13 vuotta ja silloin ei onneksi ollut niin kova keskustelu imettämisestä kuin nykyään. Silloin en tuntenut asiasta syyllisyyttä, koska se ei vain ollut mahdollista minun kohdallani.
    Joten korvikkeilla sitten mentiin. Monta kertaa tosin harmittelin että olisi ollut paljon helpompaa imettää kuin kuljetella korviketta mukana.
    Minulle aihe ei ole kipeä, mutta on varmasti myös monia joita tämä aihe kirpaisee samasta syystä. Enkä tiedä minkälaiset tunteet minussa heräisi nykyään jos imetys ei onnistuisi, koska paineet ovat niin kovat. 2 vuotta toista lasta toivottu (yritetty) ja seuraavaksi edessä hedelmöityshoidot. Kun ei se lapsen saantikaan ole kaikille itsestään selvyys.
    Anna tätäkin aihetta on jossain jutussa muistaakseni kauniisti käsitellyt . ❤️

  18. Just näin! Kaikkien tulisi tehdä itselleen ja perheelleen sopivimmalla tavalla ilman, että saa kuulla siitä juuta tai jaata.

    On hyvä lisätä tietoutta ja tukea ajatusta, että imetys on terveellistä sekä äidille, että vauvalle, mutta syyllistää siitä ei ketään pitäisi.

    Imetän itse nyt 2,5 vuotiasta, täysimetin häntä 6kk ja jatketaan niin pitkään kun se minusta ja hänestä tuntuu hyvältä.

    Olen siinä onnekkaassa asemassa (tai pelottava), että olen saanut aina olla muiden arvostelulta rauhassa. Olen imettänyt siellä, missä vauvalla tuli nälkä ja minkä olen milloinkin kokenut sopivaksi. Ja jos joku olisi tullut, tai tulee, arvostelemaan, niin kertoo se enemmän hänestä kuin minusta.

    Imetysrauha ja imetystietous, sitä soisin kaikille 🙂

  19. Hyvä kirjoitus! Asia on itselle ajankohtainen ja olen kanssasi hyvin samoilla linjoilla!

    Itse toivoisin synnytyssairaaloihin ja neuvoloihin enemmän tietoutta imetyksestä, ja että nämä tahot voisivat tukea paremmin äitejä, jotka haluavat imettää. Mulla imetys ei oikein onnistunut, ja synnärillä jo aloitettiin lisämaidot. Neuvolasta pyysin apua, mutta sieltä sanottiin, että älä stressaa ja syö tarpeeksi, niin kyllä se siitä. Onneksi mentiin yksityiselle imetysohjaajalle, joka totesi todella kireän kielijänteen ja jänteen leikkauksen jälkeen imetyskin alkoi sujua paremmin, vaikkei täysimetykseen enää päästykään.

    Koin jonkinnäköisen imetyspettymyksen ja tiedän että näin käy aika monelle, joille imetys ei onnistu. Imetyksen tuki ry:n facebook-sivut ovat todella hyödylliset ja sisältävät valtavasti imetystietoutta, mutta ilmapiiri on niin korvikevastainen ja täysimetysfanaattinen, että mun oli pakko lopettaa ryhmän lukeminen oman mielenterveyden vuoksi.

    Hyvä, että imetyksestä keskustellaan ja sitä tuodaan näkyväksi, mutta juuri se vouhotus ja syyllistäminen ärsyttää!

  20. Sairaalassakin huomasi heti tämän imetyksen ympärillä leijuvan mielipidetaistelun. Ohjeet ja kehotukset vaihtuivat yhtä tiuhaan, kuin huoneessa hyörivät hoitajatkin.
    Siinä on tuoreena äitinä olinkin ihan ulapalla, että mitä tässä nyt uskoa, kun kuitenkin olin kipeästi vielä avun ja tiedon tarpeessa esikoiseni kanssa.
    Toiset painostivat vaan imettämään ja imettämään vaikka sattui ihan saakelisti ja vuosin verta, eikä vauvakaan tuntunut saavan tarpeeksi ruokaa, mutta korviketta ei herunut. Toinen hoitaja sitten oli sitä mieltä, että nyt rauhoitetaan tämä homma ja olet loppupäivän imettämättä ja toi meille heti korviketta. Sit seuraavan kanssa lähettiinkin kokeileen pumppaamista, josta seuraava kauhistelikin minulle, että älä nyt herranen aika missään nimessä pumppaa vaan imetä aina!
    Pää pyörällä kuuntelin, että mikäs tänään mahtaa olla päivän mielipide, kunnes päätin nakata ne kaikki roskikseen ja tehdä just niinkuin itselle parhaaksi tuntui. Hoitajatkin toimivat loppupeleissä oman mielipiteensä ja kokemuksensa pohjalta, minkä ymmärrän täysin.
    On hyvä muistaa, että mielipiteitä on yhtä monta, kuin on äitejäkin, eikä yhtä ainutta oikeaa tapaa ole olemassakaan. Turha siis koittaa taipua kenenkään muun muottiin missään asiassa. Kukaan ei tunne sua ja sun vauvaa niin hyvin, kuin sinä itse, ja sinä tiedät mikä teille on parasta!

  21. Aamen!
    Oon täysin samaa mieltä sun kanssasi. En tykkää julki-imettämisestä, teen yleensä sen vain pakon sanelemana. En tunne oloani mukavaksi imettää kenenkään muun paitsi mieheni nähden, edes perheeni nähden en ole koskaan imettänyt. Ja pyrin aina peittämään harsolla imetyshetken, en muiden vaan itseni takia.
    Imetyksestä on tehty sellainen asia, että jos et imetä olet surkea äiti. Ja näinhän asia ei ole! Myöskin tuo WHO:n suositus imetyksestä on lähinnä tehty juurikin niiden maiden vuoksi joissa muu ravinnonsaanti saattaa olla vaakalaudalla.
    Lapseni on nyt 1v ja nyt menemme imetystä äidintahtisesti – tämä taival alkaa olla ohitse.
    Ja joo, lapseni on saanut saatanasta tehtyä korviketta vain pari kertaa elämänsä aikana. Varmaan se on suurin syy kaikkeen paskaan mitä vauvavuonna on tapahtunut, pilasin lapseni.

  22. Hyvin kirjoitettu teksti ajankohtaisesta aiheesta 🙂👌🏻 Itse edustan sitä porukkaa jolla ei lapsia ole eikä imetys siis ole henk.koht. aihe tai jtn mitä olisi pakko miettiä sinun esittämiltäsi kanteilta, mutta mielipide löytyy silti! Myös itselleni toisten naisten imetys on ihan yks hailee. Ei oikeasti kiinnosta imettääkö joku kotonaan tai vaikka kaupan kassajonossa. Ei kiin-nos-ta. Se mikä itseäni tuskastuttaa on se, että omituisesti tämän aiheen pitäisi ihan kamalasti kiinnostaa, ja ihan kamalasti minun pitäisi katsella esim. somessa vieraiden naisten lapsia ja tissejä ja imettämistä. Jos en ihaillen katsele, tuntuu että tuomitaan ja leimataan heti siihen kastiin ketkä vastustavat julkisilla paikoilla imettämistä. Argh. Myös se ottaa välillä pannuun kun sitä perustellaan kamalan usein argumentilla ”mutta kun se on luonnollista!”. Joo-o, mutta kun ei silti kiinnosta. Moni muukin asia ja kehon toiminto on luonnollista, mutta en silti välitä katsella. Voi kun tästä todellakin saisi ihan rauhassa olla juuri sitä mieltä mitä kukin haluaa olla. Jokainen tavallaan! 😀

  23. Minulla ei ole lasta, ja tämä aihe on melko tuntematonta itselleni, mutta kyllä kauhistuin kun kaverini kertoi kokemuksistaan synnytysosastolla. Hän synnytti kolmannen lapsensa juuri, kahden ensimmäisen kohdalla imetys ei onnistunut millään, joten oletettavaa oli ettei tälläkään kerralla. Vauva syntyi ja maitoa ei vain tullut, tästä hoitava kätilö suivaantui (?! miksi), tuli useaan otteeseen puristelemaan rajusti ystäväni rintoja ja sanoi että jokainen äiti pystyy kyllä imettämään. 😳 Ei nyt ehkä liittynyt varsinaiseen aiheeseen, mutta mielestäni ihan kamalaa “syyllistämistä”, ihan kuin se niin vain onnistuisi kaikilla 😔

  24. Kiitos Anna! Todella tärkeä ja ajankohtainen aihe.

    Odotan itse esikoistani koen ahdistusta imetyksestä. En koe sitä mitenkään luontevana ja henkisesti ajatuskin imetyksestä tuntuu ikävältä. Ehkä aion kokeilla mutta olen antanut itselleni luvan, että voimme ruokkia pullosta joko korviketta/pumpattua maitoa. Tiedän kaikki imetyksen terveysvaikutukset, joten kyse ei ole faktojen puutteesta.

    Sanomattakin on siis selvää, mitä tunteita julki-imetys herättää.

    Olisikin tosi kiinnostava kuulla, miten teillä suhtauduttiin synnärillä/neuvolassa osittaiseen pulloruokintaan? Ajatuskin synnäristä ahdistaa sillä vauvamyönteisyys tuntuu ennemmänkin imetyspakotukselta. En usko, että kenenkään kannalta on hyvä, jos äiti pakotetaan väkisin imettämään jo se ei tunnu hyvältä.

    1. Heippa! Haluan tsempata sua koska itseänikin imetys ahdisti raskausaikana suuresti. Stressasin siitä todella paljon etukäteen ja onhan se harmillista, että näin tuntevia äitejä ei tueta tarpeeksi.

      Itse lopulta kokeilin sairaalassa imettämistä, imetin siellä ja kotona pumppasin osan maidosta. Imetin vauvaa pari kertaa päivässä, jos oli sellainen fiilis itsellä. Lapsi söi äidinmaitoa kokonaan n.pari kuukautta ja 1,5kk osittain. Tämän jälkeen lopetin imetyksen ja pumppauksen. Maito ei loppunut, itse en vain enää halunnut jatkaa, koska se oli minulle hyvin kivuliasta. Seuraavana päivänä fiilis oli mieletön. Olin kestänyt niin paljon ahdistusta ja kipua imetyksen ja pumppauksen takia, että oli niin kevyt fiilis kun tiesi ettei enää ikinä tarvitse.
      Sanoin asiasta suoraan neuvolassa ja neuvolan terkka oli hyvin ymmärtäväinen ja tuki päätöstäni.

      Sairaalassa oltiin hyvin imetysmyönteisiä, joka voi olla ahdistavaa. Tästä ei kannata pahastua, onneksi siellä yleensä vietetään vain muutamia päiviä ja sen jälkeen pääset kotiin toimimaan niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Sielläkin voi tuoda oman mielipiteen julki, toki muutenkin on herkillä niin kätilöiden imetysmyönteinen asenne voi harmittaa.

      Imetyksestä vouhotetaan paljon ennen synnytystä ja tietysti vauva-aikana mutta on hyvä muistaa että se aika menee todella nopeasti ohi ja lopulta koko juttu on hyvin pieni osa lapsen elämää. Että imetit tai päätät olla imettämättä niin lopulta sillä on niin pieni merkitys vaikka nyt tuntuukin että tekis jotain suurta vääryyttä jos onkin imettämättä omasta halusta.

      Ja raskausaikana pidin ajatuksesta että lapsi pääsee luomaan suhdetta isään kun on pulloruokinnassa suurimman osan ajasta. Meillä ainakin mies ruokki niin innoissaan vauvaa, että olisi ollut harmi jos näin ei olisi päässyt tekemään.

      Ja julki-imetys on ok, jos kokee omakseen. Itse en olisi koskaan suostunut, oli aina pullot mukana ☺

      1. Kiitos Missa piristävästä ja tsemppaavasta kommentistasi. Siitä tuli hyvä mieli ja mukava tietää, etten ole ahdistukseni kanssa yksin. Ja onnittelut sinulle, että kaikista ahdistuksista huolimatta jaksoit imettää ja pumpata ensimmäiset kuukaudet. Hienosti tsempattu 🙂

        Jotain vastaavaa itsellä olisi toiveissa eli imetyksen ja pulloruokinnan yhdistelmä.
        Olen kuullut paljon, että synnärillä pihdataan lisämaitoa, joten varmaan pitää varautua omilla korvikkeilla just in case. Toisaalta toki toivoisi, että vauva saisi äidinmaitoa aluksi mutta jännittää myös, jos vauva ei enää taivukaan pullolle jos ensin imetän. Ilmeisesi teillä onnistui hyvin vuorottelu ja toivon tosiaan, että omalla kohdalla menisi yhtä helposti.

        Itsekin näen pulloruokinnan etuina sen, että isä voi osallistua. Luulen, että kaikkine ahdistuksineni alkutaival lapsen kanssa saattaa olla tunteikas, joten siitä on iso apu jos isä voi auttaa myös yösyötöissä niin äiti saa välillä levätä.

        Olet oikeassa, tuo imetysaika on tosi lyhyt ja itsekin mietin, että kun edes kuukauden saisi tsempattua. Kuitenkin tällä hetkellä se tuntuu pitkältä ja isolta asialta elämässä kun ensin saa ”nauttia” raskaushormoneista ja muista rajoitteista sen 9kk.

        Julki-imettämiseen liittyen olen samoilla linjoilla, itse en sitä pystyisi tekemään – jo miehen ja läheisten edessä imettäminen tuntuu ajatuksena kiusalliselta mutta mielestäni on jokaisen oma asia ja hienoa jos jollekin se ei ole ongelma. Mielestäni kenenkään tehtävä ei ole kritisoida muiden tapaa ruokkia lastaan sillä koskaan ei tiedä, mitä taustalla on.

        Mutta kiitos vielä kivasta vastauksesta ja mukavaa syksyn jatkoa☺️

  25. Sanotaan, että mikä tahansa ravinto millä
    Vauva kasvaa on riittävä. Kun kärsin ja kiduin imetyksen yrittämisessä, kaikki kehuivat kuinka urhea ja sinnikäs olin, että
    Jaksoin väkisin päin henkistä ja fyysistä terveyttäni vaan jatkaa ja jatkaa yrittämistä. Silloin myös kyllä sanottiin ”hei ihan kaikki on fine, korvikkeella lapsi kasvaa ihan yhtä
    Terveeksi ja hyväksi kuin rintamaidolla”.

    Kuitenkin sen hulluuden lopetettuani ja vaihdettuani korvikkeelle oman henkisen ja fyysisen terveyteni takia, kuulin kuitenkin aina samaisten ihmisten suusta kuinka käy sääliksi jonkun lasta kun äiti ei halua imettää, tai kuinka on ihme, että Oma lapsi sairastaa kun hän on kuitenkin imetetty /& täysimetetty.

    Olisin halunnut imettää, mutta en tunne epäonnistuneeni vaikka se ei onnistunut. Päin vastoin sen loppuminen oli parasta mitä
    Meille on tapahtunut. En pidä imetystä siis millään tapaa huonona asiana , mutta en myöskään anna pätkääkään oikeutta
    Näille ”himoimettäjille” pitää
    Itseään parempina vanhempina , jotka pitävät lapsiaan terveempinä Ja etuoikeutetumpina tähän elämään imetyksen takia. Sitä Valitettavasti näkee aivan liikaa. Yhtälailla kun on suorastaan tabu pitää Imetystä vastenmielisenä, on minusta vielä Enemmän vastenmielistä katsoa sillä säälivällä tai halveksuvalla katseella niitä jotka sitä ei syystä tai toisesta pysty / halua toteuttaa.

    Vaikka itse rakastaisi yli kaiken imettämistä , niin se ei tarkoita sitä että kaikki kokisivat sen maailman ihanimpana ja euforisimpana asiana.

  26. Ja kerrottakoon vielä, että pelkkää korviketta ~3kk asti (osittais imetetty ennen sitä) ei ole sairastanut kertaakaan elämänsä aikana. 1 v 3kk.

  27. Mä en tunnista tätä keskustelua tai painetta imettämiseen, tosin en esim. kuulu FB:n äiti-ryhmiin. Mistä nämä paineet tulevat? Mun lähipiirissä pikemminkin olen kohdannut ihmetystä, että yhä imetän 7 kk vanhaa lastani. Mielestäni tähän, kuten kaikkeen äitiydessä ei pidä suhtautua turhan tiukkapipoisesti, ja on tosi surullista, jos korviketta käyttävät kokevat jotain leimaamista. Monesti kuitenkin ihmettelen, että mistä ihmiset näitä paineita saavat, ja kysyn nyt siis ihan vilpittömästi? Mediasta, ystäviltä, äiti-ryhmistä, itseltään? Kenties kohdalleni on vain sattunut hyvin liberaali kupla. Synnärilläkin jo lapselle tarjottiin korviketta, koska paino putosi ensi päivinä, mutta en kokenut painetta mihinkään suuntaan.

    Itse olen tiukkapipoinen vain ruutuajasta ja muussakin noudatan suosituksia pääpiirteittäin, ja siksi mielelläni imetän, koska voin. Mutta jos en voisi, en jaksaisi siitä itseäni soimata vaan menisin eteenpäin.

    1. Katopa vaikka näitä kommentteja täällä. Oon kuullu lukemattomista absurdeista kokemuksista synnäriltä, missä rintoja revitään ja pakotetaan imettämään ja hoetaan ja vouhotetaan. Ja menepä huvikseks ryhmään, jonka nimi on Imetyksen Tuki ry. Ajatuksena hieno, mutta se tuki ei ihan toteudu, kun se tuki on vaan siihen imettämiseen ja muu on aika, no, brutaalia. Ja jo minä itse olen ihan tän blogin kommenttiboksissa saanut ties mitä kaikkia kommentteja 😀 Sulla on selkeästi kupla, eikä se oo huono asia. Niin on munkin lähipiirissä, mutta juurikin muiden äitien kanssa jutellessa ja eri ryhmissä asenteet on tosi eri. Meidän lapsi esim. pääs kuivahtaa sairaalassa, koska kolmeen päivään (!!) ei annettu lisämaitoa, koska imetäimetäimetä ja sittenkin sain vääntää asiasta jonkun aikaa :/ Valitettavasti sun kaltainen todella positiivinen ja liberaalin rento suhtautuminen asiaan tuntuu olevan harvemmassa kuin se toinen puoli :/

      1. Oho. Jos lapsi pääsee jo kuivahtamaan, koska ei saa lisämaitoa niin kyse (ei minun mielestäni) ole enää imetyksen tukemisesta, kannustamisesta vaan jostain muusta. Tästähän olisi voinut jäädä iso pelko ja trauma imettämiseen (lapsen ruokintaan yleensäkin) ja epäonnistumisen tunne vanhemmuuden alusta ja lapsella on ollu jo hätä. Toivottavasti jaksoit laittaa tästä palautetta, että osaavat kehittää menettelytapoja. Ja aika tavallista on, että äideillä nousee maito vasta kotona omassa rauhassa… Siellä synnärillä voi tarvita apua lisämaidon muodossa ja sen takiahan sitä sinne on varattu. Toivottavasti nyt seuraava kokemuksesi on vahvasti toisenlainen, rauhallisempi ja parempi.

        Imetyksen tuki ry toimii oman kokemukseni mukaan hienosti. Tosin sen facebook ryhmän moderointi ontuu välillä. Siellä kuitenkin on vapaaehtoiset pyörittämässä sitä ja ymmärrän, että täytyy keskittyä juuri siihen ydinasiaan ja osaamiseen. Mielestäni juurikin nämä tukiäidi ovat siellä antaneet sitä tukea, myös isille jotka ovat ruokkineet lapsia antaen äidille mahdollisuuden nukkua levollisemmin öitä. Mutta ilmeisesti kaikilla ei ole näin hyviä kokemuksia ja siinä on kehittämisen paikka kyseiselle yhdistykselle.

      2. Aika järkyttävää kohtelua kyllä 🙁 Eikö siihen sairaalaan voi ottaa korviketta mukaan ja antaa sitä itse lapselle jos maito ei nousekaan? En kyllä itse suostuisi tuollaiseen kovakouraiseen kohteluun ja korvikkeen pimittämiseen, kannattaa pitää puoliaan ja tehdä vaikka valitus. Uskomatonta mitä kaikkea tapahtuu Suomessa v. 2019 😮

  28. Olipa taas hyvä kannan otto, asiaa monelta kantilta. Äiti synnyttäneenä on herkillä. Minulla oli kuulema oikein imettäjän nännit. 😂😂😂😂😂😂Ensimmäisen imettäminen piti lopettaa, kun odotin toista. Kaksosten yhtäaikainen imettäminen oli kamalaa, tunsin itseni lehmäksi. Siirryimmekin pulloihin 3kk iässä, maito ei riittänyt. Viidettä imetin 2v. Yritin sanoa, että auttakaa, ottakaa vesipullon kanssa viereen, menen sohvaan nukkumaan. Että mikä se nyt sitten on hyvä. Te nuoret äidit olette viisaita tässä asiassa.

  29. Siis mähän olen eräässä imetyskeskustelussa törmännyt kommenttiin, että korvikkeet pitäisi kaupassa myydä TISKIN ALTA kuten nikotiinituotteet yms… Ettei vaan kenellekkään tule houkutusta ruokkia lastaan korvikkeella koska se nyt vaan on niin synti.. ai jumalauta!

  30. Söpö-imetyssuoja on loistava tuote imetykseen, sen suojassa vauvan on myös helpompi keskittyä syömiseen ja vaikka ottaa torkut. Suosittelen.

  31. Hei, kuulostaa tosi kurjalta tämmöinen painostus tai kuten sanoit “vouhotus”. Toivon, että lähipiirisi ei ole sinua tässä asiassa painostanut suuntaan tai toiseen. Itse en ole kohdannut imetyspainostusta enkä myöskään korvikepainostusta. Ehkä olen ollut onnekas, kun neuvolassa ja muualla on suhtauduttu kannustavasti (eli kannustettu tekemään kuten meille sopii parhaiten, eikä ole turhia udeltu tai tentattu). Myönnän, että jossain vaiheessa vähän pelkäsin, että painostetaanko lopettamaan imetys. Itse ehkä enemmän olen taas aistinut imetyskielteisyyttä tai sellaista, että jopa se 4-6kk täysimetystä on kohtuuttoman pitkä. Mutta eipä näissäkään tilanteissa ole menty liian pitkälle vaan ihan rauhallisesti voitu asiasta keskustella, jos on ollut tarpeellista edes.
    Mielestäni imetysrauha toimii myös toiseen suuntaan eli annetaan rauha päättää imetyksen lopettamisesta, tavasta, tyylistä kuten itse imettäjälle ja lapselle parhaiten sopii. Kiusaamalla ja painostamalla ei tehdä hyvästä asiasta toimivaa kenellekään, eikä jo valmiiksi hankalasta asiasta yhtään helpompaa.
    Imetysrauhaa siis sinullekin tavasta, kestosta ja tyylistä riippumatta!

  32. Hallelujaa! Olen juuri se äiti, joka olisi halunnut imettää niin kovin, mutta valitettavasti se ei onnistunut. Yrittäminen meni aivan liian pitkälle ja omat sekä vauvan hermot olivat lopuksi aivan riekaleina. Ravasimme monta kertaa viikossa painokontrollissa, koska vauvan paino ei noussut, sillä hän ei saanut tarpeeksi ravintoa (!) 🙁 Pisteet miehelleni ja lapseni isälle, joka uskalsi viheltää lopuksi pelin poikki. Korvikemaito oli meidän pelastaja ja saimme todella tyytyväisen vauvan sen jälkeen, kun hänellä ei ollut enää jatkuva nälkä. Tästä ehti kuitenkin aiheutua baby bluesia ja “epäonnistumisen” -leima, joka varjostaa todennäköisesti aina ensimmäisten vauvakuukausien muistoja. Olisinpa lukenut tämän jutun silloin, mutta ainoat vinkit olivat “rentodu, yritä enemmän, kyllä se lähtee sujumaan jne.”Joo-o, ei välttämättä lähde ei ja siihenkään ei maailma kaadu. Enkä
    unohda koskaan, kuinka neuvolan th täräytti rintamaidon olevan gourmetia ja korvikkeen einestä. Kukapa haluaisi olla einesmutsi?

  33. En nyt täysin ymmärrä tuota, että jos ei postaa someen imetystä, on huono äiti. Eipä kyllä ole ikinä ollut pakko postata someen yhtään mitään; lapsista, imetyksestä tai muustakaan.

    Ihan oikeastiko joku tuttavapiiristä tai kadulta tulee sanomaan, mikset postaa sitä ja tätä.

    Vai koskeeko tuo pakkosometus nyt vain bloggaajia, ymmärsinkö väärin…?

  34. Mua sit taas on eniten häirinnyt se, että ulkopuoliset, jotkut ystävät, perheenjäsenet hämmästelivät ja kummastelivat, et kuinka pitkään aion vielä imettää koko vauvavuoden ajan. Jotkut jopa aloittivat kyselyn jo raskausaikana ja kysymys oli välillä jo valmiiksi niin latautunut, että vastauksestani riippuen, keskustelu olisi äitynyt väittelyksi, jossa argumentteja puolesta ja vastaan olisi ladeltu. Lopulta en enää kertonut kenellekään imettäväni vielä yli vuoden ikäistä lastani, en puhunut koskaan imetyksestä muiden kanssa ja vastasin kyselyihin ympäripyöreästi tai valehtelin, että meidän imetys on jo loppunut. Tämä siksi, että keskustelu oli niin kurjaa ja minulle tuli useimmiten paha mieli, kun kerroin, että vielä imetän silloin tällöin ja aion jatkaa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa ja vastaus oli tyyliin ”eikö olisi jo aika lopettaa”. Imetys tai se, ettei imetä syystä tai toisesta on niin henkilökohtainen asia, ettei siihen pitäisi olla kenelläkään muulla mitään sanottavaa. Jokainen äiti tekee just niin kuin tekee, piste. Eikä se kuulu kenellekään muulle<3 Lisäksi, on vähän kurjaa, jos se, että haluaa imettää mahdollisimman pitkään ja julkisesti, leimataan imetysvouhotukseksi. Olen sinun kanssasi samaa mieltä, että jokaisen äidin pitäisi antaa vaan rauhassa imettää tai olla imettämättä (kaikki ei edes saa imettää vaikka kuinka haluaisi), mutta tekstissäsi puuttuu se toinen näkemys, miten pitkään imettäviä ja julki-imettäviä hämmästellään ja ihmetellään. Ainakin itse olen kokenut enemmän tätä kuin tukea tai positiivista ”palautetta”. Kauhean montaa kertaa en kuullut kenenkään sanovan, että ”ihanaa kun vielä imetät” tai ”onpa hyvä, että imetys onnistuu edelleen”, vaan päinvastoin kummasteltiin ja kysyttiin, että enkö voisi jo lopettaa, kun siitä ei lapselle ole enää mitään hyötyä ja peloteltiin sillä, että lapsi vielä kouluiässäkin roikkuu tississä? 😀 Pointti siis se, että voi kyllä, löytyy myös niitä, jotka arvostelevat imettämistä. Nyt olen uudelleen raskaana, ja aion todellakin ottaa itse imetysrauhan, enkä aio edes aloittaa keskustelua omasta imetystaipaleestani, jos sellainen meille suodaan. On toki tärkeää puolustaa ja tietyissä tilanteissa puhua imetyksen puolesta, mutta ehkä mä toivoisin, että imetysrauha nähtäisiin enemmänkin jokaisen vapautena valita oma polkunsa. Tsemppiä loppuraskauteen<3

  35. Mulla hyvin paljon samoja ajatuksia kuin sulla Anna! Hienosti puit sanoiksi samoja juttuja mitä olen itsekin miettinyt.

    Mä asun Yhdysvalloissa, ja täällä taas julki-imettäminen edes sen harson kanssa saattaa aiheuttaa kohun. Mä koen paineita imettää piilossa tän kulttuurin vuoksi. Mulla vaan on tää imetysajan hormonaalinen hikoilu ihan järkyttävää, ja mulla on käytännössä 24/7 aivan tajuttoman kuuma. Samoin meidän kaikki vauvat on kuumakalleja… Siihen kun iskee jonkun imetyssuojan (harson tms.) niin sekä minä että vauva ollaan ihan tuskissaan. Siispä imetän ilman mitään peittoja / harsoja / imetyssuojia (kaikkia on kokeiltu) silläkin uhalla että joku nyt siitä ottaa nokkiinsa. En mä siitä nauti varsinkaan tuntemattomien edessä, mut kun vauvalla iskee nälkä niin minkäs teet! Mieluiten hakeudun kuitenkin johonkin rauhalliseen paikkaan missä ei ole ulkopuolisia häiriötekijöitä mulle tai vauvalle, niin imetys sujuu kaikkein luontevimmin.
    Kiitos sulle Anna keskustelunavauksesta!

  36. Ennen esikoista en tiennyt imetyksestä mitään enkä raskausaikana ottanut siitä mitään selvää. Kumpikin lapsista onkin sitten olleet kunnon ”tissitakiaisia” eikä pullo ole kelvannut. Se ois joskus arkea helpottanut,jos ois pullo kelvannut.
    Onnistuneiden imetysten myötä mussa heräsi pieni laktivisti sisälläni ja olen imetyksen puolestapuhuja. Mutta en huutele siitä vauhkona turuilla ja toreilla. Pääasia, että vauva saa ruokaa tavalla tai toisella. Meillä on Suomessa ihan varmasti laadukkaita korvikkeita ja niillä vauva elää ihan yhtä hyvin kuin rintamaidolla.

    Harmittaa, että ketään pitää tuomita asiasta joka ei kuulu kenellekään muulle kuin perheelle itselleen. Toki haluaisin, että meillä olisi oikeaan tietoon perustuvaa imetystietoutta ja neuvoloissa yms. ois yhtenäinen linja imetysohjauksen suhteen. Ja kunnioitettaisiin äidin / perheen tahtoa ja sen mukaan perhe saisi ohjausta.

    Vaikka itse olen imetyksen puolesta puhuja en ymmärrä sitä hullua vauhkoamista julki-imetyksestä. En ymmärrä miksi pitää imettää ”tissit tiskissä”. Toki jos on suuret rinnat / vauva ei suostu syömään suojan alla jne. Mutta on olemassa imetysvaatteita joiden avulla imetyksen saa hoidettua todella huomaamattomasti. Ja vaikka nyt näkisin imettävän äidin tissit paljaana niin annan asian olla. Jos sitä ei kestä katsoa niin voin käntää katseen pois. Eli summa summarum. Kukin ruokkikoon lapsensa parhaaksi näkemällään / kokemallaan tavalla. Imetysrauhan lisäksi pitäisi musta olla vauvan ruokailurauha. Kunhan vauva ruokansa saa.

  37. Vihdoin joku joka uskaltaa kirjoittaa yleisesti asiasta joka jakaa mielipiteet niin radikaalisti kun tämä imetysasia! Itsellä nykyään 16 vuotias tyttö jota imetin noin pari viikkoa, en tykännyt imettää koska en tykkää kun joku roikkuu tisseissä , ja sitäpaitsi lapsi ei saanut tarpeeksi ruokaa joka aiheutti kitinää ja itkua, joten korvikkeet kovassa käytössä meillä. En katso epäonnistuneeni äitinä vaikka en imettänyt, lapsi terve kun pukki, ei allergioita eikä muuta häikkää, aina painokäyrät näyttänyt ok ja nykyään hyvinvoiva terve teini! Joten jokainen taplaa tyylillään ja antaa kaikkien kukkien kukkia, vois oikeasti lopettaa tän vouhotuksen ja olla onnellinen että lapsia edes syntyy! Ugh, olen puhunut! Keep up the good work Anna ja onnea loppuodotukseen!

  38. Nyt tekee mieli kommentoida.

    Olen lähtökohtaisesti toivonut, että itselläni imetys onnistuisi ja saisin kokea millaista on imettää omaa lasta. Kun lastensaanti tuli ajankohtaiseksi, olin tosi iloinen kun imetys onnistui! Itselleni se tarkoittaa erityislaatuista hetkeä lapseni kanssa, jonka vain minä voin hänelle tarjota. Esikoista imetin kaksivuotiaaksi ja puolivuotiaani kanssa toivon imetyksen jatkuvan myös pitkään.

    Imetän itse kaikkialla, koska se tarkoittaa sitä, että voin liikkua lasteni kanssa vapaasti kaikkialla. Toki paikat nyt suurimmaksi osaksi ovat puistoja ja leikkipaikkoja. Mutta koskee myös ravintoloita, lentokoneita ja kauppakeskuksia. En koe, että imetys liittyisi millään lailla muihin ihmisiin, jotka toimituksen sattuvat sivusilmällä näkemään. En myös usko, että ohikulkijat ihan kauheasti rinnastani mitään näkevät imetyksen aikana, koska a) ne eivät ole suuret ja b) siinä on edessä niin vauva kuin paidanhelma tai harsokin.

    Ja sitten ajattelen myöskin niin, että jos se jotain häiritsee, se on sitten valitettavasti hänen ongelmansa. Koskaan en ole törmännyt siihen, että sen häiritsevyys olisi minun korviini asti kantautunut.

    Joten: minun mielipiteeni on, että lapsensa saa ruokkia julkisesti imettämällä tai korvikkeella eikä se liity muihin ihmisiin tai heidän henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä millään lailla.

    1. Loistava puheenaihe ja mahtavia kommentteja, hyvillä asenteilla❤

      Ainoastaan sellainen pieni pohdinta; niinkin ahdas tila kuin lentokone, ja ventovieraan naisen rinta paljaana siinä 15cm:n päässä vieressä istuvan kasvoista, hajut ym. Silloin mahdollisesti voisi olla kohteliasta miettiä asiaa uudelleen, tai josko voisi imettää lentoemäntien tilassa?
      Leijonaosa äideistä onkin tämän fiksusti tajunnut enkä ole työ- tai lomamatkoilla kertaakaan asiaan itse törmännyt. Omalle kohdalle en olisi voinut kuvitella rinnan paljastamista mistään hinnasta, olisin pitänyt sitä enemmän kuin karmeana. Imetys oli niin hankalaa ja rinnat muutenkin kärsimystä aiheuttavan kookkaat että ne pysyivät piilossa. 😏

  39. Imetyksen tukemisen isoimpia ongelmia lienee siinä, että ikinä ei oikein voi tietää millaista tukea äiti kaipaa.
    Jos äiti kirjoittaa vaikkapa imetykseen keskittyvälle foorumille ongelmistaan imetyksessä, lähtökohta lukijalla usein on että äiti kaipaa apua imetyksen jatkamiseen.
    Kuitenkin on mahdotonta hyvästäkään alustuksesta tietää mikä se tilanne kotona tai äidin pään sisällä todella on. Joskus äidit eivät itsekään tiedä mitä oikeasti haluavat tai millaista tukea kaipaavat.
    Muut ymmärrettävästi tsemppaavat ja tukevat jatkamaan ja tämä voi ulkopuoliselle näyttäytyä “vouhotuksena” (mikä on aika ikävän negatiivisesti ilmaistu imo).
    Oikeasti voi olla että äiti on jo väsynyt ja lopettaa imetyksen kohta ja toteaa ja kertoo eteenpäin kuinka ahdistavia nämä hyvää tarkoittavat neuvot hänen tilanteessaan olivat.

    Mutta olisiko sitten oikea ratkaisu olla tukematta tai helpommin sanoa tuoreelle äidille että anna olla? Mielestäni ei.
    Tukea tulee antaa aina äidin omista lähtökohdista ja siihen mihin hän tukea pyytää, mutta valitettavasti päätös täytyy osata tehdä itse ja perheen kesken, onko tilanne sellainen että voi ottaa neuvosta vaarin, voiko jatkaa eteenpäin ja tsempata vai onko tilanne jo liian kuormittava.

    Harmi että tää meidän luonnollinen tapa ruokkia vauvaa on usein myös raskasta etenkin alkuun kun ollaan uudessa elämäntilanteessa uuden asian äärellä. Imetystä on verrattu vaikkapa pyörällä ajoon – sitä täytyy opetella sekä äidin että vauvan.
    Tässä tuleekin se syy miksi siitä tulisi puhua myös neuvoloissa jo raskausaikana.
    On mielestäni epäreilua jättää äidit asian kanssa yksin, heittää suoraan ns. syvään päätyyn ja katsoa “oppivatko uimaan”. Tätä ei kannattaisi kutsua tuputtamiseksi vaan ihan vain valmistautumiseksi. Ja hyvä valmistautuminen ja tiedon keruu tekee asiasta kuin asiasta aina helpompaa.
    Viimeinen päätös on – tietenkin – aina äidillä. Kun meillä on tietoa pystymme myös tekemään valistuneita päätöksiä jotka todennäköisimmin eivät käy harmittamaan myöhemminkään.

    Ja kyllä, onneksi meillä on hyvälaatuiset korvikkeet joilla kasvaa terveitä lapsia, eikä imetys ole äitiyden mittari.
    Toisaalta esim osittaisimetys on aivan yhtä arvokasta imetystä kuin täysimetys. Se on ehkä osaltaan raskaampaa ja riski imetyksen ennenaikaiselle päättymiselle on suurempi, mutta aivan yhtä arvokasta se on vauvalle ja sen eteen kannattaa myös äidin omien voimiensa mukaan vaikka vähän sinnitellä.

    Imetys ja keskustelut siitä ovat kuumimmillaan ja käyvät eniten tunteisiin kun omat lapset ovat vauvoja/pieniä.
    Kouluiässä tulee jo uudet murheet eikä kukaan enää mieti tai keskustele, ketä on imetetty kuinkakin pitkään.

    Tsemppiä kaikille omalle taipaleelleen. ❤️

    -Koulutettu imetyksen tukija

  40. Esikoiseni laskettu aika on lokakuussa, mutta olen jo nyt kohdannut paljonkin imetykseen ja julki-imetykseen liittyviä kysymyksiä.

    Vastikään yksi ystävistäni kysyi, aionko julki-imettää. Vastasin, että en koe itseni paljastelua mukavaksi muutenkaan juuri missään tilanteessa, joten en näe itseäni myöskään kaivamassa tissiä esille kauppakeskuksessa tai muussa julkisessa tilassa. Edes huivin kanssa. Haluan täysimettää tulevaa lastani niin pitkään kuin se tuntuu oikealta ja hyvältä ratkaisulta ja toivon, että se onnistuu hyvin. Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että imetys on minun ja vauvan välinen hetki, jota haluan vaalia, ja johon en halua liittää ylimääräistä stressiä esimerkiksi siitä, vilauttelenko itseäni liikaa muille tai kiinnitänkö toiminnallani (itselleni) epämiellyttävää huomiota. Ja tämä stressi juontaa eniten juuri omista epävarmuuksistani. Käytäntö tulee sitten toki näyttämään olenko kuitenkin juuri se mutsi, joka estoitta ilman huiveja täräyttää tissin tiskiin julkisella paikalla, tällä hetkellä vain tuntuu että se ei ole minun tapani toimia.

    En myöskään missään nimessä katso pahalla niitä äitejä, jotka julki-imettävät. Oikeastaan en edes huomaa heitä, niin normaali asia kuitenkin on kyseessä. Meitä ihmisiä on niin erilaisia, toiselle oman vartalon esille asettaminen on muutenkin paljon luonnollisempi asia kuin toiselle. Jokainen toimikoon tavallaan. Toivottavasti asian ympärillä pyörivä negatiivinen arvostelukulttuuri rapisisi tällaisten keskustelujen avulla joskus pois. Kiitos hyvästä tekstistä😊

  41. Ah, tämä aihe. Mulla kans molemmat lapset olleet erilaisia imetyksen suhteen. Esikoisen imetyksen lopetin reilun vuoden ikäisenä, kun alkoi jumppailla tissi suussa 😂 Nousi seisomaan ja alko kyykkäämään vaikka lähtötilanne oli perus puolimakaava. Totesinpa vaan, että jaahas, ei taida enää olla tarve tälle. Ei enää itestä tuntunu kovin miellyttävältä ja jäbäkin tuntu olevan valmis lopetukseen. Tyttö puolestaan lakkas syömästä maitoa 8kk iässä. Ei vaan enää huolinut vaikka yritin tarjota. Oli alusta asti tosi erilainen imetettävä – hän söi max. 10-15 min ja sit riitti poitsun tissitellessä tuntikaupalla. Itse olin ihan fine molemmissa tilanteissa, mut eniten ahdistusta herätti neuvola. Lähinnä kun oli näitä ohjeistuksia pintamaidon ym. imettämiseen nopean syöjän kohdalla.. mut mikäs järki toista pakottaa jos sitten tulee jäätävä puklu. Maalaisjärjellä menin ja yritin olla ottamatta itteeni kummasteluista aikasesta imetyksen lopettamisesta. Nämä oli meidän perheelle parhaat tavat ja jollain toisella perheellä parhaat tavat ovat erilaiset. Kaksi vuotta jäi meillä reilusti uupumaan, mutta näillä mennään.

  42. Kiitos tästä postauksesta Anna! Todella tärkeä aihe. Olen samoilla linjoilla kanssasi. Minun lapseni imetys päättyi 7kk ikäisenä. Meillä myös vauva totutettiin omasta tahdostamme tuttipulloon jo synnärillä. Tämä helpotti suunnattomasti arkea kun isä pystyy osallistumaan ruokintaan eikä se ole ollut ainoastaan äidin vastuulla. Olen saanut osakseni paljon ihmetystä kun lopetin imetyksen ennen 1v ikää ja siitä, että meillä on aina syöty myös pullosta. En itse lainkaan ihmettele pitkään imettäviä, joten välillä on harmittanut joutua tuntemaan syyllisyyttä. Olen yrittänyt sivuuttaa ikävään sävyyn tulleet kommentit. Voin rehellisesti sanoa, että imetykseen liittyy paljon herkkiä tunteita ja koen sen myös hyvin intiiminä. Sen takia en halunnut julkisesti imettää. Ahdisti välillä lähteä julkisille paikoille kun pelkäsi sitä, että vauvalle tulee nälkä. Minua ei julkisesti imettäminen häiritse ja on hienoa, että lasta voi ruokkia kaikkialla. Itselleni se ei kuitenkaan sopinut. Vaikka imetyksen lopettamiseen liittyi myös haikeita tunteita niin olen helpottunut, että se on nyt ohi. Pystyn itse elämään paljon vapaammin ja se parantaa huomattavasti omaa hyvinvointiani ja sitä kautta koko perheen hyvinvointia. Pääsen helpommin harrastuksiin ja koen helpommaksi liikkua kaupungilla tapaamassa ystäviä. Äidinmaidolle on korvike, mutta äidille ei. Koin myös Imetyksen tuki ry:n facebook sivut todella ahdistaviksi. Paljon tärkeää tietoa, mutta keskustelut imetyksestä menevät siellä äärimmäisyyksiin. Liikaa myöskin täysin ”kokemusasiantuntijoiden” neuvoja ilman mitään lääketieteellistä perustaa. Imetyksen terveyshyödyt ovat tiedossani ja imetys on todella tärkeää, mutta aina se ei ole lapsen kasvun kannalta ainoa oikea vaihtoehto. Siihen ei pitäisi liittyä syyllistämistä jos maito ei riitä ja lapsi ei kasva riittävästi rintamaidolla. Todella usein näki kommentteja ”maito ei imettämällä lopu”. Joo eihän se yleensä lopu, mutta silti saatetaan tarvita lisämaitoja. Lisäksi pitäisi olla myös täysin ok päätös olla imettämättä. On myös lääkityksiä kroonisiin sairauksiin, jotka voivat estää imetyksen. Tällöin lapselle ja äidille turvallisin vaihtoehto on korvike. Eräs äiti, joka ei pystynyt imettämään lainkaan kertoi, että hävettää kaivaa tuttipullo esiin. Tämä kuulosti mielestäni kauhealta. Hyvä äitiys ei liity imettämiseen. Hyvä äiti voi olla vaikka lapsi syö pullosta. Ihanaa, että imetystä nykyään tuetaan, mutta olisi kiva ettei myöskään syyllistetä ketään. Samaa keskustelua olen kohdannut sormiruokailuun liittyen. Jos lapsi ei sormiruokaile ja juo rintamaitoa vaan syö soseita ja korviketta niin saat heti leiman otsaan ja ihmetystä osaksesi. Voisimme antaa kaikille rauhan olla äitejä omalla tavallaan. Jokainen parhaiten tietää mikä sopii omalle lapselle, itselleen ja koko perheen hyvinvoinnille.

  43. En ihan jaksanut kaikkea lukea, mutta samaistun siihen, että imetyksestä pitäisi nauttia, julki-imetyksestä ei saisi ahdistua ja pitäisi jatkaa parivuotiaaksi. Itse lopetin just vuoden imetyksen jälkeen ja ei tunnu yhtään haikealta. Imetys onnistui tosi hyvin, mutta minä en vaan tykännyt siitä itse yhtään. Asia jota en oikein kehtaa kenellekään myöntää. Siitä vaan kuuluu tykätä ja imetyksen lopettamisesta kuuluu olla surullinen. Olen tyytyväinen, että se onnistui, mutta oli kiva jo lopettaa. 🙂 Ja julki-imetys ei häiritse mua yhtään, kunhan just minun ei tarvitse julkisesti imettää. Luulis, että sitä sais itse päättää haluaako sen tehdä yksityisesti, mutta ei..

  44. Tässä on omat ajatukset puettuna sanoiks! Ajattelen täsmälleen näin. Ensinnäkin toi rintojen ”neutralisointi”: puhutaan niin kuin rintojen seksuaalisuudessa olisi jotain väärää. Ei ymmärretä, miksi joku kokee rinnat intiimiksi, kun ”ne on vaan tissit ja miehilläkin on sellaiset”.

    Toiseksi toi imetysvouhotus on ahdistavaa. Synnärillä en saanut nukuttua ensimmäisenä yönä (synnytys alkanut aikaisin aamulla ja lapsi syntyi illalla), kun vauva halusi koko ajan syödä ja olin todella väsynyt ja hämmentynyt muutenkin. Kysyin hoitajalta aamuyöllä neuvoa, jos voisi antaa korviketta, että saisin lopulta nukkua. Jaaritteli, että ”niinhän sitä ajatellaan, että ei ole hyvä antaa”, eikä mitään selkeää vastausta tullut. Lopulta sanoin, että anna nyt vaan ja koin syyllisyyttä vaikka sain nukuttua vihdoin edes 2 tuntia putkeen. Aamulla kätilö korjasi imetysotetta ja vauva joi sen jälkeen rinnasta eikä traumatisoitunut hörpystä korviketta.

  45. Samaa mieltä kaikesta! Tää koko imetys ja siihen liittyvä show oli mulle suurin yllätys äitiydessä. Erityisesti se korostuu tosiaan noissa Facebookin ryhmissä. Imetyksen tuesta oli pakko poistua, kun meno alkoi muistuttaa jonkun sekavan lahkon kokoontumista.. Muistan lukeneeni ihan oikeasti sellaisen postauksen, jossa äiti mietti surullisena päättyikö heidän täysimetys siihen, että vauva söi sanomalehteä lattialta 😂 Tuosta käy hyvin kyllä ilmi se, että vaikka puhutaan imetyksen lapsentahtisuudesta ynnä muusta, niin äideille sillä taitaa enemmän merkitystä olla.

    Onneksi ”oikeassa elämässä” keskustelut ja asenteet imetyksestä on olleet rennompia.

Leave a Reply