Nyt ja silloin

Mä en jotenki osaa verrata näitä raskauksia samalla tavalla ku mitä oisin ajatellu, että tekisin jatkuvasti. Kaivan ehkä 10 viikon välein jonku kuvan viime raskaudesta ja vertaan mahan kokoa. Muuten en juuri huomaa eroavaisuuksia tai samankaltaisuuksia, vaan tuntuu siltä, että no, raskaus on raskaus ja se tässä nyt etenee ja that’s it. Katse on jotenkin pidemmällä kuin nyt, eli jo ajassa, joka tulee raskauden jälkeen. On asioita, joita teen varmasti samalla tavalla ja asioita, joita tekisin hyvinkin eri tavalla. Niin pieniä kuin suuria.

1. TARVIKKEITA

Tällä kertaa meillä on ihan eri turvakaukalo ja eri rattaat. Viimeksi rattaissa korostui hankintavaiheessa korkeus ja pari muuta tekijää, tällä kertaa ihan eri tekijät. Tosin, olin viimeksikin todella tyytyväinen rattaisiimme, mutta nyt kokeneempana asian suhteen valitsin vielä paremmat rattaat. Nää on ehkä enemmän makuasia, eikä vaikuta elämään niin radikaalisti. Mutta sitten turvakaukalo on sellanen, että kun kokeiltiin ystävän turvakaukaloa Danten ollessa jo about puolivuotias, todettiin, että ensimmäisen kanssa meni kyllä metsään. Saatiin turvakaukalo aikanaan kavereilta, eli sinänsä tässä nyt ei rahaa menny hukkaan, mutta käyttömukavuutta senkin edestä. Palaan meidän vaunuihin ja turvakaukaloon eri postauksessa. Tehtiin myös vähän eri valinnat pinniksen suhteen tällä kertaa, mutta kehto pidettiin samana kuin viimeksikin, se oli ihana ja tarpeellinen. Liputan edelleen unipesän ja kehdon puolesta, mutta myös samalla heti alusta pinnis on vauvan huoneessa ja vauva nukkuu myös siellä ajoittain.

Me käytettiin viimeksi Muumi-vaippoja alku ja housuvaippoihin siirryttäessä vaihdettiin Pamperseihin. Vähän pitkin hampain vaihdettiin pois Muumeista, mutta kun edelleen Muumien pienimmät housuvaipat on meidän pojalle liian isot ja jotenki leveet. Liberoja ollaan käytetty lapsella tasan muutaman kerran ja aina on iho reagoinu, joten niitä meille ei tule jatkossakaan. Nyt kun ollaan pojalla käytetty jo yli vuoden Pampersin vaippoja, oon tykästynyt niihin, varsinkin Premium Protecteihin, jotka on ihan superperhmeitä. Se, mikä oli miinus Muumille sen lisäksi, että niitä housuvaippoja ei vaan tehdä tarpeeksi pienenä, oli niiden vaikea saatavuus. Ihan joka kaupassa ei ollut juuri sitä omaa kokoa ja ulkomailla niiden saaminen oli mahdotonta. Muistan yhä, miten pakattiin Dantelle mukaan kolmen viikon vaippatarvikkeet Arabiemiraatteihin lomalle. Sinänsä ei ehkä mikään älytön homma, mutta muistan kuinka pelkäsin vaihtaa merkkiä, ettei iho reagoi. Nyt oon päättänyt, että käytetään alusta asti Pampersia ja Muumeja päällekkäin, ellei vauvan iho reagoi jompiinkumpiin. Oon pakannu molempia jo sairaalakassiin, koska sairaaloissa tuntuu aina olevan Liberoja hirveesti.

Me käytettiin viimeksi vain Arlan luomumaitokorviketta ja tehdään niin jatkossakin. Sama saatavuusongelma tulee olemaan ulkomailla, mutta olkoot, jotenkin ne jauhekorvikkeet on musta vaan aina hyvin kummallisia ja Nestlén äidinmaitokorviketuotteita vastustan ihan vaan omista periaattellisista syistä 😀

Ostettiin myös viimeksi Nenä-Frida. Turhin ostos ever, ainaki sen jälkeen ku joku  kerto meille Babyvacista. Aivan ehdoton yhdistelmä on Babyvac ja Physiomer, joilla pahimmatki tukkosuudet saatiin flunssasella lapsella heti helpottamaan. Myös ACOn vaippaspray jäi sellaisiin ehdottomasti käyttöön jääviin tuotteisiin. Viimeksi ostin parikin eri pyllyrasvaa ja ties mitä kaikkea tarviketta. Nyt pärjää paljon vähemmällä kun on ne omat suosikit jo heti tiedossa. Sophie la Girafen Hair & Body Wash on ollu Dantella käytössä kohta 2,5 vuotta ja samaa käytetään myös vauvalle ja sitä on vuoroteltu ACO:n kanssa. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että kaikki tuollaiset tuotteet on löytyny jo ekalla kerralla luottotuotteiksi, toki useamman eri kokeilun kautta.

Meillä on tosi paljon harsoja, joten niitä ei kyllä ihan heti tarvii. Jos nyt ostaisin uusina harsoja, niin ostaisin pelkästään bambuharsoja, en ollenkaan puuvillaisia. Ne on aivan eri tavalla pehmeitä ja ihania käytössä.

2. VAATTEITA

Danten vaatteista on jäänyt meille varmaan 95 % toiselle käyttöön. Muutaman oon laittanu myyntikasaan. Osa ei vaan mitenkään sopinu meidän lapsen mallille ja toiset oli epäkäytännöllisiä. Lyhythihaisia bodyja meillä pidettiin tosi vähän, hihattomia ei ollenkaan. 68 kokoon asti käytettiin kietaisubodyja, sen jälkeen tavallisia kokoon 74 asti, mut 74 jälkeen en enää ostais yhtään bodya. Kun lapsi nousi seisomaan, bodyt vaihtui teeppareihin ja niillä on menty. Neuletakit ja hupparit oli meillä aika lailla turhia aina tohon pystyynnousemiseen asti, vaikka söpöjähän ne on. Oikeastaan, musta tuntuu, että siihen asti ku vauva oppii kääntyy ja istumaan, sille sai puettua mitä vaan. Sitten tuli se “kätevyys”-aika, eli vauvan kääntyillessä ja noustessa ja touhutessa oli ehkä “rumin” pukemiskausi, kun vaatteen söpöydellä ei yksinkertaisesti ollu mitään tekoa valinnoissa, vaan pukeutuminen meni sen ehdoilla, että ne ei ollu koko ajan niskassa rullalla tai mitenkää vauvan tiellä tai vaikeuttamassa liikkumista.

Vaatevalinnat meillä on menny kyllä tosi nappiin, koska tosiaan suurin osa jäi kakkosrundille. Meillä on kohta kolmatta talvea Gugguun talvivaatteet ja niitä en hevillä vaihda mihkään muuhun. Varsinkin pienen vauvan toppahaalariksi ei musta ole muita vaihtoehtoja. Gugguun haalarit on ihanan kauniita, mut ennen kaikkea superpehmeitä. Dantella on ollut jo kaksi talvea sama setti; Gugguun toppahaalari ja Mini Rodinin panda-toppahaalari. Jälkimmäinen kaikkiin rajumpiin leikkeihin ja tekemisiin, koska kovempi ja kestävämpi materiaali kestää erittäin hyvin talviset liukumäet ja ihan kaiken. Gugguu taas on ihan älyttömän pehmeä, joten sitä pidettiin aina pidemmillä ulkoiluilla, rattaissa yms. Meen aika varmasti ihan samalla kombolla toisenkin kanssa talvet. Mitään isoja huteja en muista, että tiellemme olisi vaatteissa osunut vaan aika hyvin on löytyny ne omat suosikit. Lämpimiks näteiks kengiks Uggit, touhuumiskengiks Reiman Patterit. Lenkkareista kudotut Adidakset aina lapsen suosikit. Dantella on muuten ehkä 15 paria samanlaisia sukkia 😀 Polarn o Pyretin valkoisia jarrusukkia. Parhaat jalkaan ja kun kaikki sukat on samanlaisia, eipä muuten tarvii manailla niitä sitten pesun jälkeen kun aina löytyy pari.

Vaatepuolella on aika selkeät suosikit. Gugguu, Polarn o Pyret, Lindex, Metsola, H&M ja Blaa. Niissä on jo aika hyvä tietotaito eri kooista ja siitä mikä menee millonki. Aikaisemmin eniten ihailemani Newbiet ja Zarat ei meillä yksinkertaisesti toimineet käytössä. Yksi lempivaatteitani Dantella oli yks Newbien haalari, mutta siinä oli auttamatta 5 cm liian lyhyet jalat aina. Kun ei sovi, niin ei sovi. Tiedän tasan mistä lähteä hakemaan tarvittavia vaatteita tällä kertaa, jos on mitään tarvetta vaatteille enää Danten jäljiltä. Usein kuulee kuinka manataan lastenvaatteiden kulumista, mutta musta tuntuu, että meillä on tuolla vaatevarasto lähes uudenveroisia vaatteita. Ei oo polvet kulunu kontatessa tai värit haalistunu pesussa. En tiedä onko osunut vaan superhyvä tuuri, ja jos näin, niin oikein mukavaa. Nyt ei paljoa tarvii pankkitiliä kiristellä täntyyppisiin ostoksiin.

Jalkaterällisiä pyjamia en enää halua, vetskarit rokkaa nappeja ja pään yli puettavat pyjamat on saatanasta 😀 Lindexin bodyt, joissa on kaksoisnapitus haaroissa toi käyttöikää aina hurjasti lisää. Siinäpä viime kerran suuria oppeja.

3. TOIMINTATAPOJA

Tehtiin muutama valinta viimeksi, jotka sai aikaan kritiikkivyöryn jo ennen kuin Dante oli edes syntynyt ja yhä edelleen joku kokee asiakseen sanoa jotain sen tyyppistä kuin “imetyksenne meni pilalle”. Ehh. Me ei olla perhepeteilty eikä perhepeteillä jatkossakaan. Dante nukkui ensimmäiset 4 kk kehdossa sängyn vieressä ja sen jälkeen siirtyi omaan huoneeseen pinnikseen. Suunnitelma oli pitää kehdossa 6kk ja vaihtaa pinnikseen ja omaan huoneeseen puolivuotiaana, mutta kun tyyppi nukahti niin hyvin itse, tehtiin muutos silloin kun se tuntui lapselle hyvin sopivan. Dante nukkui pienenä päikkärit ihan missä sattuu. Unipesässä sohvalla, kehdossa jossain huoneessa, missä mekin oltiin, rattaissa tai pinniksessä. Ei koskaa laitettu pimeeks huonetta, pidettiin normaalia melutasoa yllä ja annettiin tyypin vaan nukkua missä nukutti. Yöunet nukuttiin aina pimeässä ja rauhallisessa ympäristössä. Danten ollessa muistaakseni puolivuotias, alkoi hän heräämään enää vaan kerran, joskus aamuviideltä, syömään. Ja hän nukkui oikeastaan aina yöt, mitä nyt tissille heräs ja nukahti ku sai ruokaa suuhun. Yöt on ollu tosi rauhallisia meillä ja toivon, että tämän toisen kanssa löytyy sama rytmi. Samaa rutiinia kokeillaan luoda kuin viimeksikin.

Nukkumiseen liittyen, kapaloitiin Dante muistaakseni melkein viisikuiseksi asti pidemmille unille. Swaddle Up ei meillä toiminut mutta sellainen tarroilla toimiva kapalopussi toimi superhyvin! Dante nukkui aina vaipassa ja sellaisessa alkuvaiheen yöt, ja se helpotti niin yöllisiä vaipanvaihtoja kuin sitä, että vauva oli aina ihokontaktissa imetyksen ajan, kun sen nappas hetkessä kapalosta pois.

Mä halusin viimeksi imettää ja pulloruokkia rintamaidolla. Pitäydyn nytkin samassa suunnitelmassa ja samassa toiveessa. Jos mahdollista, imetän 9-kuiseksi asti, mutta ei mua haitannut viimeksikään kun Dante vaan päätti 7,5-kuisena, että ei kiitos enää ja homma loppu siihen kivuttomasti ja mukavasti kaikkien mielestä. Mulle on todella tärkeää, jos vaan mahdollista, että lapsi syö sekä pullosta että rinnasta. Silloin hän ei ole aivan niin sidottu muhun. Vaikka olin Danten kanssa lähes aina koko vauva-ajan, niin silti musta oli ihanaa se tietty itsenäisyyden tunne, kun pystyi menemään suihkuun tai vaikka kaupassa käymään hetkeksi. Ja kun mies pystyi ruokkimaan myös. Nyt toivon, että tämä sama järjestely toimii ja vauva on yhtä mukautuvainen kuin veljensä.

Kuuntelin ihan liikaa viimeksi sitä “kaikki vauvat nyt vaan itkee”-lässytystä. Kun kolmeviikkoisena alkoi itkut ruoan jälkeen, oli se “normaalia”. Varsinkin kun vauva nukkui niin hyvin. Mutta mä tiesin heti, että jotain ei ollu niinku pitäis olla. Ja onneksi sitten pidin pääni ja yhden seuraajan vinkistä tutustuin refluksiin, alettiin sitä lääkitsemään ja sitä kautta päädyimme osaaviin käsiin liian kireen kielijänteen kanssa. Kun se leikattiin, muuttui vauvavuotemme täysin ja voin kuvitella, että elämä ois ollu hyvin erilaista, ellen ois uskaltanu pitää päätäni. Aion tehdä niin nytkin. Selvittää ja käydä lääkärissä jos äidinvaistoni niin sanoo. Ja aion viedä pikkuveljen myös samalle lääkärille sitten pariviikkoisena tsekkaamaan sen kielijänteen tilanteen. Tällä kertaa en näe tarpeelliseksi antaa vauvan kärsiä siitä, että koko ruokatorvea polttaa vaan sen takia, että “vauvat nyt vaan itkee”. Heti kun vauva syntyy, varaan ajan Töölön Mehiläiseen samalle lääkärille ja käyn siellä tutkimassa tilannetta. Viimeks vauva kasvoi, vauva nukkui pitkiä pätkiä ja imetys ei sattunu kertaakaan. And yet, viturallaanhan se koko homma oli silti.

Sormiruokailu-innostus skipattiin ja syötettiin lasta lusikalla soseita pienenä ja oikein hyvin syö tämä meidän 2v4kk ihan itse nykyisin. Lusikkaa ja haarukkaa annettiin ja sillä sai syödä samalla kun syötettiin ja myös sormin sai ruokailla, mutta myös syötettiin samalla lasta.

4. ARJEN RUTIINEJA

Aion myös piutpaut tällä kertaa välittää siitä, mitä joku paheksuu tai hyväksyy ja tehdä asiat ihan oman perheemme ehdoilla. Me luotiin tietyissä asioissa tosi vahvat rutiinit heti alussa ja ollaan pidetty niistä kiinni ja se on ollut tosi hyvä juttu meidän perheelle. Tietyissä asioissa taas ollaan oltu hyvinkin joustavia ja tehty paljon kaikkea heti alusta vauvan kanssa. Mun mielestä tää rutiinien vahtiminen ja samalla toisista rutiineista tarvittaessa joustaminen on mun mielestä ollut tosi tärkee avain meidän pikkulapsielämän onnistumiseen ja toivon, että osataan löytää ne samanlaiset asiat tälläkin kertaa.

Ollaan menty mahdollisimman paljon lapsentahtisesti, mutta myös samalla ollaan lempeästi ohjattu lasta tietynlaiseen rytmiin ja rutiiniin ja arkeen. Ja se on tuntunut toimivan erittäin hyvin kaikille 🙂

On hienoa, että on ihmisiä, jotka tekee kaiken oppikirjamaisen täydellisesti. Imettää 1,5 vuotta, sormiruokailee kaikki ruokailut, nukkuu perhepedissä, kestovaippailee ja on ihokontaktissa 24/7 ekan kuukauden. Mä myönnän jo heti ensikokemuksen perusteella, että minusta ei siihen ole, enkä koe sille tarvetta. Koen näin melkein 2,5 vuoden kohdalla antaneeni lapselle erinomaisen hyvän alun elämässään ja aion jatkaa samoilla eväillä toisenkin kanssa. Hyvinvointia koko perheelle, meille sopivia ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka tuntuu meille oikeelta. Jotain muutamme valinnoissamme, suurin osa jatkuu samanlaisena kuin viimeksikin, ainakin jos se on mahdollista tämän toisenkin vauvan kanssa.

42 thoughts on “Nyt ja silloin

  1. Hauska kuulla muiden kokemuksia vauvan tarvikkeista. Meilläkään ei Newbien vaatteet vaan sovi, mittasuhteet vaan ei täsmää, vaikka varsinkin tytöille kauniita kuoseja heidän valikoimista löytyy. Gugguu ei myöskään ollut yhtään mun makuun, mun mielestä vaatteet on ihmeellisen kovia ja jäykkiä ja meillä ne on vaan jääneet käyttämättä. Tiesitkö muuten,että tossa Arlan korvikkeessa on palmuöljyä? Sehän on ihan useammassa tutkimuksessa todettu altistavan syövälle eikä sitä itseasiassa taida muiden yleisimpien merkkien korvikkeista löytyäkään.

    1. Käsittääkseni toi palmuöljy on tosi kiistelty ja tutkijat on eri mieltä sen käyttömääristä ja monesta muustakin asiasta, eikä mun käsittääkseni ole nimenomaista linkkiä syövän aiheuttamiselle tai sille, millaisessa muodossa ja mitä määriä palmuöljyä voi altistaa syövälle yms. Mä en oikein lähde tällaisiin hirveen herkästi mukaan, sillä vähän kaikki linkitetään nykyään syöpään tai kuolemantauteihin, ja en oo itse asiassa ihan hirveesti lukenut asiasta, mutten välttämättä ihan niin yksioikoisesti vetäis tässä viivaa “palmuöljy altistaa syövälle”-tyyliin. Täytyy perehtyä aiheeseen lisää, viimeksi asiasta lukiessani oli kaikki tutkimukset asiasta vähintäänkin jakautuneita 🙂

      1. Mä en ole koskaan kuullutkaan, että palmuöljyn terveysvaikutuksisssa olisi jotain kiistanalaista, mutta entäs sitten palmuöljyn ympäristövaikutukset?

        Jos et halua suosia Nestleä, löytyy myös valiolta hyvä korvikevaihtoehto 🙂

        1. Kiitos, olen kyllä sen verran aikaa viettänyt lastenruoka/korvike-hyllyllä, että tiedän Valion vaihtoehdosta. Siitä, miten hyvää se on, voidaan olla eri mieltä 🙂 Jokainen ostakoot lapselleen mitä korviketta parhaaksi tykkää käyttää 🙂

          Mitä tulee palmuöljyn terveysvaikutuksiin, niin ei liene hyvää jos paistettujen ruokien kanssa vetelee litroittain tuota jatkuvasti. Enpä vaan oo törmänny vielä tutkimukseen, joka näyttäisi konkreettiset vaikutukset pienissä määrin, esim. suklaassa ja vaikkapa siinä korvikkeessa. Kyllähän passiivinen tupakointi aiheuttaa tutkitusti ja todistetusti keuhkosyöpää, mutta niin vaan minäkin liikun lapsen kanssa julkisilla paikoilla ja bussipysäkeillä ilman, että isken jonku filtterillä varustetun kuplan päähän. Se, että joku asia voi isossa määrin ehkä aiheuttaa jotakin, ei aiheuta mussa vielä reaktioita 🙂 Kyllähän aika moni asia voi aiheuttaa ties mitä, kuten voi, sokeri ja vaikka mikä. En mä silti aio elää 100 % puhtaasti, koska se ei vaan ole mun tapani elää. En arvostele tai tuomitse ketään, joka valitsee toisin. Mitä tulee ympäristövaikutuksiin, niin enpä oo valmis lopettamaan avocadoa, kaakaota, maitotuotteita, lihaa tai montaa muutakaan asiaa, jotka kuormittavat ympäristöä ja aiheuttavat peräti sotia. Teen parhaani mukaan valinnat, joissa yritän etsiä kultaisen keskitien 🙂

          1. Kiitos asiallisesta vastauksesta Anna! Oot varmasti oikeassa tuossa, että kohtuus ja kultainen keskitie on monessa asiassa se paras ohjenuora eikä hysterisointi ole tarpeen. Ympäristöasioista me tosin ollaan vähän eri linjoilla mutta niin saadaan ollakin 🙂

            Mun oma tausta on siis se, että välttelin myös oman lapsen kanssa Nestleä. Arla luomu houkutti mutta itse säikähdin tuota palmuöljyä ja päädyin sitten kotimaiseen Valioon. Tämän enempää en korvikkeisiin perehtynyt kun niiden käyttö oli meillä pientä. Kiinnostaisikin kuulla, mikä sun mielestä Arlasta sitten tekee Valiosta paremman vaihtoehdon?

            1. No ensinnäkin Arla on luomu, Tuuti ei. Suhtaudun myös skeptisesti tuohon tauriiniin, vaikka tiedän, että se on per EU-direktiivi näin. Maistoin myös molempia ja mun mielestä Arla maistui enemmän äidinmaidolle, joten se tuki mun mielestä enemmän sitä pullo+rinta -toimintaa 🙂 Kyllä, maistoin myös omaa äidinmaitoani 😀 Mun mielestää tää on vähän sellainen makuvalinta, että ottaako sen tai tän, hyvin se menee. Me annettiin kaikki vauvasoseet ja korvike luomuna, sekin vaikutti tosiaan 🙂

  2. Way to go ! Niin pitääkin tehä ku itsestä parhaalle tuntuu. Koirat haukkuu ja karavaani liikkuu niin se vaan menee👊🏼

    1. Jep, ois niin ihanaa jos jokainen perhe keskittyis siihen oman perheen hyvinvointiin ja tekis omalla tavallaan, ei niin kuin odotetaan tehtävän 🙂

  3. Oi ihanaa lukea tuosta sormiruokailusta. Itse olen äiti kohta 8 kuukautta vanhalle pojalle ja anteeksi vaan, mutta välillä minulla menee yli hilseen hirveä hypetys sormiruokailun suhteen. Meillä myös syötetään lapselle soseita ja toki aina silloin tällöin saa jyrsittäväksi esim. kurkkua. Oletko tykännyt itse tehdä lapselle soseet vai ostanut kaupasta?

    1. Sekä että 🙂 Hippin soseet oli meidän suosikkeja ja siellä oli yks sellanen, mikä maistui nirsolleki lapselle aina ja poikkeuksetta. Aika usein annettiin ihan HIPPiä ja sit aina välillä tehtiin ite. Ja saatoin meidän ruoasta tehdä sosetta ennen mausteiden lisäämistä 🙂

      1. Me tykättiin kanssa HIPPin soseista! Minusta ei ollut siihen että olisin kokannut ja pakannut eväsrasioita, oli niin kätevää kun hoitolaukussa oli purkki joka oli sekä säilyvä että takuuvarma 🙂 Ja syötiin niitä kotonakin jos me aikuiset syötiin jotain mistä ei saanut helposti erotettua lapselle suolatonta. On kyl tosi hienoa että meillä on saatavilla niin iso valikoima laadukkaita lastenruokia, Espanjassa ja Ranskassa reissatessa kiinnitettiin huomiota että monessa vauvanruuassa siellä oli suolaa – Suomessa voi huoletta napata mitä vain kaupan hyllyltä ja olla varma että se on lapselle turvallista

  4. Hei Anna!

    Oonko mä nyt vähän blondi kun en ymmärrä kaikkea?

    ”Nyt oon päättänyt, että käytetään alusta asti Pampersia ja Muumeja päällekkäin” – Siis vuorotellen, eikai kahta erimerkkistä vaippaa päällekkäin?

    ” Lenkkareista kudotut Adidakset aina lapsen suosikit.” – Siis jotkut sukat, vai?

    ” vetskarit rokkaa nappeja” – Kummat on paremmat, vetskarit vai napit?

    Joo, ehkä huomaa etten ole äiti-ihminen. 😀
    Hyvää loppuraskautta.

    t. Blondi

    1. Haha, siis ehkä vähän raskausväsynyt blondi kirjoittajanakin 😀

      Päällekkäin = samaan aikaan käytössä molempia vuorotellen 🙂

      Kudotut Adidakset = Addulla on se flyknit/primeknit whatever sen nimi on. Se kengän matsku on niinku kudottua, ei vaikkapa tekonahkaa tms. niin niitä tehdään myös lapsille 🙂 ihan siis on lenkkarit, mut matsku tosi hengittävää ja kevyttä.

      Vetskarit on parempia ku napit, helpompia käyttää 🙂

  5. Me jouduttiin antaa esikoiselle alusta asti lisämaitoa huonon painonnousun takia. Ensin käytettiin tuota Arlan luomukorviketta, koska luomu, mutta kyllästyin saatavuusongelmaan. Oli usein loppu meidän lähimmästä kaupasta ja esim. mökkimme lähikaupan valikoimaan ei edes kuulunut. Sitten alettiin käyttää Tuutia. Ei toki luomua, mutta kotimaista ja ei sisällä sitä kohuttua palmuöljyä. Toiselle otettiinkin suoraan sitten tämä käyttöön tarvittaessa, kun löytyy lähes joka paikasta 🙂 ja itse en kyllä ymmärrä millään, miksi kaikki pitäisi syödä sormin… Toki sorminkin syödään joka aterialla jotain, mutta perusruoka syöty välineillä. Ensin syötettynä, oma lusikka vauvalla kädessä ja pikkuhiljaa siitä harjoiteltu. Hienosti oppineet ja syöneet. Voimia loppuraskauteen!

  6. Kiinnostaa tietää sun syyt Nestleen korvikkeen boikottiin? Oon ite ajatellut niillä olevan varmaan paras tietämys ja resurssit korvikkeiden ja muiden ravinteiden tarpeesta.

    1. Voi ollaki. Mut jos googlaat nestle formula scandal, niin pääset aika monta juttua lukemaan, ja se on vaan tällanen mun typerä periaate. Sama kun välttelen Nestlen veden ostamista sen ulostulon jälkeen kun Nestlen Peter Brabeck kommentoi vesiasioita. Nestleähän on lähes mahdoton välttää, välillisesti omistaa niin paljon enkä esim. voisi elää ilman Nespresso-konettamme, mutta nää kaks tuoteryhmää on sellasia mitä välttelen 🙂

  7. Moi Anna! Jos jänteet haluaa tarkastaa niin ei oo pakko Töölöön asti lähteä pienen kanssa, Tampereella on Pihlajalinnassa superhyvä knk-lääkäri joka hallitsee jänneasiat (kokemuksia löytyy kireä kielijänne fb-ryhmästä) 🙂

    1. Varmasti on osaajia joo, mutta mä oon erittäin tyytyväinen saamaamme palveluun ja osaamiseen Töölössä ja menen varmasti juuri sinne uudelleen samoille lääkäreille. Ei se 1,5 h junalla rattaiden kaa oo matka eikä mikään 🙂

      1. Mua kiinnostaisi käydä tsekkaa vauvan kielijänne ja asutaan Töölössä. Pystytkö kertomaan mikä lääkäri kyseessä? 🙂

    2. Tampereen kielijännespesialisti (Mikko Lehtonen) on käsittääkseni Mervin kouluttama ja todella pätevä kaveri myös. He ovat luoneet Tampereelle imetysohjaaja Silja Seppäsen ja osteopaatti Minna Sillantaka:n kanssa mainion hoitoketjun ja suosittelen heidän palveluitaan lämpimästi. En nyt sen enempää tätä tyrkytä, jos välttämättä haluat Helsinkiin mennä, mutta kun jälkihoidossa ja lääkärilläkin voi valitettavasti joutua ravaamaan useampaan kertaan, niin tietenkin siitä on etua että osaajia on myös lähellä.

      1. En näe tarpeelliseksi mennä tuntemattomalle lääkärille, kun on hyvä ja helppo mahdollisuus mennä tutulle ja turvalliselle, jo kerran omalla kokemuksella erittäin hyväksi havaitulle. Mervi Närkiön ja Visa Lautamatin tapauksessa vielä omien erityisosaamistensa asiantuntijoille. Epäilen tarvetta ravata jälkihoidossa, kun asia tehdään kerralla oikein. Viimeksi asuimme Kuopiossa kun tämä oli ajankohtaista, enkä kokenut sitäkään hankalaksi. Ja kyllä mulle on ainakin väliä, mennäänkö jonkun asian Suomen edelläkävijälle (Mervi), vai hänen kouluttamalleen henkilölle. Ei sitä jännettä tarvii 67 kertaa tarkistaa, kerran riittää, sama pätee siihen itse leikkaukseen, eikä se Helsinki niin kaukana ole tästä Lempäälästä, kyllä siellä tulee ravattua paljon huonommastakin syystä.

        Hienoa, että saadaan tän alan asiantuntijoita ja osaajia Suomeen enemmänkin ja useammalle paikkakunnalle. Jos tän ongelman diagnosointi saatais hyvälle tasolle, moni perhe voisi paremmin vauvavuonna, tää on edelleen liian alidiagnosoitua 🙂 Hyvä siis kuulla, että asia kehittyy Suomessa koko ajan, mä itse koen vaan meille oikeaksi valinnaksi käyttää samojen asiantuntijoiden palveluja kuin viimeksi.

        1. Siis tietenkin posteriorisesti kireän kielijänteen leikkauksen jälkeen tehdään jälkihoitoa? Vai ymmärsinkö nyt väärin?

          Muusta en lähde kinaamaan, tietenkin jokainen saa mennä kenelle haluaa ja henkilökemiatkin on tärkeässä roolissa 🙂

          1. No ei meillä ainakaan ollut tarvetta jälkihoidolle lääkärin luona. Hyvät hoito-ohjeet, 6 krt päivässä kielihieronta ja huulijänteen puolelta kanssa, sillä sitäkin leikattiin ja imetysohjaajan kanssa tapaaminen. Käytiin muistaakseni kuukauden päästä näyttämässä tuota, mutta eipä siinä mitään tarvetta lähtökohtaisesti lääkärin tekemälle jälkihoidolle ole, ellei ole komplikaatioita. Tuokin käynti mentiin kun satuttiin Helsingissä olemaan muutenkin.

            1. Selitin selvästi siis sekavasti. Tarkoitin siis juuri samaa jälkihoitoa 👍 Mutta on siis tavallista että yksi käynti imetysohjaajalla ei riitä tai että vauvalla on kireyksiä kehossa kireän jänteen jäljiltä ja osteopaattia tarvitaan myös. Ja lääkärillä tarkoitin nimenomaan yleensä sitä yhtä kertaa, koska hyvästä työstä huolimatta joillain se jänne vain kuroutuu.

              Nojoo, eiköhän tämä ollut tässä 😀 Pääasia että vauvojen asiat hoituu ❤️

  8. Kiitos tämä oli ajankohtainen postaus :). Itse odotan esikoista ja tuota kehtoa olen miettinyt, onko turhake vai ei. Pinnis meillä jo on ja se on aika iso. Olisi ihanaa hankkia kehto juurikin meidän makuuhuoneeseen ja laittaa pinnis vauvan omaan huoneeseen. Sitä taidan kokeilla :). Juuri sain aloitettua vauvanhuoneen rempan niin onpa ihana sitten sitä päästä sisustamaan. Itse ajattelin myös jos mahdollista imettää ja pulloruokkia omalla maidolla. Jotta saisin hetken hengähdystauon ja mies pääsisi myös osaksi vauvan syöttämiseen.

  9. Kiitos tätä olikin jo odotettu mama ystävien kanssa! 😊 puhuttiin juuri että voi kun näitä saisi lisää. Olis ihana saada postausta vaikka uusista vaunuista, taikka ihan vaan mitä tuotteita teillä on käytössä leluista itkuhälyttimiin yms. Kaikki vauva/lapsijutut ja just sun vinkit tähän liittyen niin jakoon.🙏

  10. Meillä Newbieltä on sopinu aina kokoo isommat vaatteet 😀 Zaraa en ole edes yrittänyt.

    Mutta hyvältä kuulostaa, varsinkin tuo viimeinen arjen rutiineja -osio. Itsekin näin esikoisen kanssa (jonka kans vauvavuosi on ollut ihan perseestä kauniisti sanottuna) kuuntelin liikaa muiden neuvoja ja oon ahdistunut montakin kertaa. Nyt ollaan löydetty tänä kesänä omat rutiinimme ja pääsääntöisesti meillä on mennyt hyvin. Meillä ei tsekattu kireetä kielijännettä (muuta kuin yhden vyöhyketerapeutin toimesta…) ja refluksi vaivasi, ehkä jos joskus toisen lapsen saamme niin käyn sen tsekkaamassa.
    Meillä tuo refluksi pisti vähän jäihin tuon korvikepuolen koska Mehiläisen lääkäri pisti meidät maidottomalle heti 2kk iässä. Ensimmäistä kertaa tuo lapsonen maistoi korviketta joskus 8kk iässä. Maidottomuus oli oikeasti aika turha juttu meillä (no eipä sitä voinut silloin tietää..) ja mua harmittaa kuinka kiinni olen ollut lapsessa – pumpulle en oikeastaan hirveästi herunut alun maitotulvan jälkeen joten jos jonnekin halusin lähteä, oli maidonkerääminen melkoinen rumba.

    Paras hankinta tuohon maidonkeräämiseen on ollut Emman silikoninen rintapumppu/maidonkerääjä, joka isketään toiseen rintaan kiinni samalla kun imettää toisesta. Harmi kun sen keksin vasta siinä 7kk iässä..

    Tsemppiä tulevaan vauva- ja taaperoarkeen! Toivokaamme että uusi tulokas on hyväuninen ja vähävaivainen 😀

    1. Voi ei! Toi maidottomuus testataan aivan liian usein kun ongelmana on kireä kielijänne. Just yhdellä ystävällä sama tilanne, onneksi he menevät nyt kuitenkin kielijänneleikkaukseen, kun pitivät pintansa ja vaativat tutkimuksia! Mä rakastan kans noita maidonkerääjiä, just ostin tuoreet tähän ralliin! 30-40 ml tuli aina helposti imettämisen lomassa ja kahdella keräyksellä sai helposti yhden pulloruoan ihan alussa lapselle. Mä todella toivon, että bebe nr 2 on samanlainen kuin isoveikkansa, mut oon täysin varautunut, ettei voi olla näin mukavan helppoa kahdesti 😀

  11. Ihanaa kakkosen kanssa, kun pystyy ihan erilaisella varmuudella nauttia vauva-ajasta! 🙂

    Jännä muuten, ystäväperheillä lapset on monesti ollut tosi erimallisia, se vaatemerkki, mikä ekalla toimi, olikin toiselle täysin epäsopiva. Tai, mitäs jännää siinä on, yksilöitähän me kaikki ollaan.

    Ihanaa loppu kesää!

  12. Todellakin piupaut muiden kommenteille. Meillä toimitaan joissain tässä mainitsemissasi asioissa eri tavoilla ja se sopii meille. Oleellista on, että jokainen perhe tuntee itsensä parhaiten ja tekee itselleen sopivat valinnat. Onnea loppuodotukseen <3

  13. Liukuestesukkia ei saa koskaan laittaa kenkiin. Varmasti tiedätkin tämän, mutta kun mainitsit monesta liukuestesukka parista niin ajattelin muistuttaa muitakin.

    1. Meinasin myös mainita samasta asiasta ihan vaan varmuudeksi kun ihan alkuaikana itse laitoin kyseiset sukat vauvan kenkiin, mut onneks jostain luin ettei jalka pääse luonnollisesti liikkumaan kengässä ja sen jälkeen sukat aina vaihdettu ennen kenkiä.

  14. Mullahan ei ole lapsia joten moni on sitä mieltä, ettei sais olla mielipidettäkään näistä asioista mutta..

    Olipa harvinaisen maalaisjärkinen postaus! Oon sivusta seurannut useammankin lapsiperheen elämää ja miettinyt, että vois kai sitä helpommallakin päästä jos vaan käyttäs sitä maalaisjärkee eikä ottas stressiä siitä että pitää tehdä niinku neuvolassa/kirjoissa/tutkimuksissa/kaikki muut sanoo/sanotaan… Lienee lapsenkin etu,jos vanhemmilla ei ole jatkuvaa “suorituspainetta” jostain asiasta, jolla loppupeleissä ei varmasti ole suurta vaikutusta lapsen kehitykseen.

    Mukavaa loppu odotusta sinulle!

  15. Me aloitettiin sormiruokailu vähän pakon sanelemana: muksu ei kertakaikkiaan voinut sietää soseita ja syöttämistä, joten ei siinä ihan kauheasti sitten vaihtoehtoja jäänyt. 😀 Mut en mä siltikään jaksa sitä kauheasti hypettää, tää menee jotenkin mun mielessä samaan kastiin imetyksen kanssa: jokainen toimii parhaaksi katsomallaan tavalla, ei oo oikeeta tai väärää, pääasia, että lapsi kasvaa ja voi hyvin ja koko perhe on tyytyväinen. 🙂

    Hurjasti tsemppiä loppuraskauteen! 🙂

  16. Mun mielestä tämä oli jotenkin ihana postaus lukea näin alkuraskaudessa kun ensimmäistä odotan 🙂 Tai kun ohjeistusta tuntuu olevan pilvin pimein ja paras äiti kilpailu niin rajua, että huhh. Uskon just siihen, että jokainen itse tietää parhaiten mikä omassa perheessä toimii ja mikä ei.

  17. Koen itsekin, että kapalointi toimii hyvin unen rauhoittaja vauvoille. 🙂 Kapaloitteko Danten myös pidemmille päiväunille?

    1. Joo, silloin pienenä. Se heräs aina siihen, että mätkäytti itteään 😀 Ja rauhottui jotenki tosi hyvin sinne kapaloon. 🙂

  18. Heh, hauska lukea teidän kokemuksia! Meillä on ollut osin samoja, osin tosi eri tapoja, mutta tärkeintä tosiaan on että perhe löytää sen oman tavan. Ja tosiaan se auttoi itseä pitämään mielessä että ei ole ”oikeaa” tapaa että moni ”oikea” tapa on oikeasti vain trendi. (Esim. sormiruokailu ei ole mitenkään tutkitusti tai todistetusti erityisen hyvä eikä edes ”perinteinen” – meillä kanssa syötettiin lusikalla vaikka totta kai annettiin myös banaania käteen jne.)

    Välillä joutui ihan neuvolassakin kuuntelemaan ojentamista, kuten silloin kun neuvolatäti kuuli että mä menen töihin 7kk kohdalla. Tädin reaktion jälkeen ei enää kerrottu suunnitelmista, hymisteltiin vaan ”ettei tiedetä vielä” kun kyseli äitiysloman pituudesta. Kerrottiin neuvolatädille vasta kun mies oli jo jäänyt kotiin 🙂 Sitten se ottikin jo vähän rauhallisemmin kun huomasi ettei vauvaa oltu heitetty roskiin mun töihinmennessä…

    Tsemppiä vauva-aikaan!

  19. Hassua, miten erilailla kaikki kasvattaa lapset ja mitkä jutut, esim. mikä vaippamerkki, tuntuu hyvältä just omaan perheeseen. Meillä on esikoisen kanssa toimittu monessa jutussa ihan erilailla kuin teillä, mutta en usko, että mikään tapa on toista parempi. Joku juttu vaan sopii paremmin toiseen perheeseen. Esikoista odottaessa olinkin ihan pihalla, kun mielipiteitä ja suosituksia löytyi monia, mutta en vielä tiennyt, mikä sopii itselle ja omalle vauvalle. Meillekin on siis tulossa toinen lapsi ja helpottaa kyllä tosi paljon, kun on suurin piirtein vaatteet ja muut tallella esikoiselta. Ja myöskin just tieto siitä, mitkä jutut on toimineet esikoisen kohdalla. Tuplarattaat tosin pitäisi hankkia, kun esikoinen on alle 2-vuotias vauvan syntyessä ja niiden kohdalla olen taas ihan pihalla, kun mielipiteitä ja kokemuksia löytyy laidasta laitaan. Tsemppiä loppuraskauteen!

Leave a Reply