Mielipidemaanantai – Lasten turvallisuus autossa

Tän ei sinänsä pitäis olla Mielipidemaanantain aiheena, koska tässä ei oo mitään mielipidettä. Ennemmin ehkä sellainen muistutusmaanantai. Tänääm haluan avautua turvaistuimista ja turvakaukaloista. Ennen kuin mä itse tulin äidiksi asia ei mitenkään koskettanut mun elämää, enkä oikeen ikinä ollut asiaan sen kummemmin perehtynyt. Oman lapsen myötä kuitenkin turvakaukalot ja turvaistuimet on tulleet tutuksi ja valitettavasti on myös tullut tutuksi se, miten hövelisti asiaan aivan liian moni vanhempi suhtautuu. Oon katsellut myös paheksuen vaikuttajien videoita siitä, miten pienet lapset on kyydissä ja ihmetellyt, mistä tämä johtuu. Mukavuudenhalusta, epätietoisuudesta vai jostain muusta? Kyllähän jokainen vanhempi rakastaa lastaan älyttömästi ja haluaa tälle vain parasta, joten mikä ihme voi olla syynä kiinnittää 3-vuotias vaikkapa korokkeeseen auton turvavyöllä? En voi arvostaa, enkä voi ymmärtää. Sillä ei ole mitään väliä onko etäisyys 10 min vai 3 tuntia. Sillä ei ole mitään väliä onko tuttu tie ja pienet vauhdit. Kolari voi sattua missä ja milloin tahansa, vaikka olisit kuinka ässä kuski itse.

Oon niin paljon matkustanut jo nyt ulkomailla Danten kanssa, että erilaisia asioita on tullut nähtyä ja koettua ja viimeksi lauantaina Rodoksella tuli tilanne vastaan, jossa paluukyytimme lentokentälle tuli hakemaan meitä “booster seatin” eli siis korokkeen kanssa. Sain melkein melt downin siinä vaiheessa kun kuski ilmoitti, että turvaistuimethan on vauvoille, tää on “toddler seat”. Ei perkele ole. Onneksi Aurinkomatkojen suomalainen opas hoiti asian niin, että 10 minuutin päästä meillä oli lapsella turvaistuin. Siinä kun asiaa puitiin ja päitä raavittiin (me oltiin varattu yksityiskuljetus just sen takia, että olisi turvaistuin) totesin kylmän viileästi, että en suhtaudu rauhallisesti tilanteisiin, joissa on riskinä se, että lapseni kuolee. “No ei kai siinä niin voi käydä”. No mutta kun perkele voi. Oon saanu paljon ihmetystä osakseni kun ollaan reissattu ulkomaille oma turvaistuin mukanamme telakoineen päivineen. En ees jaksa suoraan sanottuna edes reagoida siihen ihmettelyyn yleensä, koska en jaksa alkaa valistamaan ihmisiä tai puolustelemaan mun ratkaisuja siinä vaiheessa, jos joku pitää mua “ylisuojelevana”. Monissa maissa lapsen selkä menosuuntaan kuskaaminen on ihan ennenkuulumatonta vauvavuoden jälkeen ja meidän turvaistuinta on ihmetelty milloin missä. Valitettavasti nää asiat ei oo kuitenkaan riittävän itsestäänselviä Suomessakaan vielä.

Ensinnäkin. Lapsella on OLTAVA autossa turvakaukalo tai turvaistuin. Pieni vauva matkustaa autossa turvakaukalossa selkä menosuuntaan päin eikä mitenkään muuten. Piste. Tähän ei vaan ole mitään muttia. Pieni vauva on niin hauras, että mikä tahansa äkkijarrutus tai kolaritilanne voi olla hänen viimeinen elinhetkensä. Vauvan pää on valtavan painava hänen muuhu kroppaan verrattuna ja miten tahansa muuten päin ollessaan pää notkahtaa aina eteenpäin asettaen niskalle aivan liian valtavan paineen. Ei pieni niska ole luotu kestämään sellaista. “No hyvin mekin ollaan selvitty hengissä ku matkustettiin lapsena äidin sylissä” -tyyppiset lauselmat voi tunkea suoraan sanonko minne, sillä se, että joku on selvinnyt sellaisesta kuolonkyydistä lapsena hengissä, niin on erittäin hieno asia, mutta se on vaan ja ainoastaan onnea. Vauvalla ei ole mitään asiaa matkustaa autossa vaunukopassa tai missään muussa viritelmässä, sylissä (ei jumalauta…) tai missään muualla kuin siinä kolaroimattomassa turvallisessa turvakaukalossa, joka on kiinnitetty autoon mieluiten ISOFIX-telakalla. Jollen väärin muista, niin telakkaan kiinnitettävä turvakaukalo on paljon turvallisempi vielä kuin turvavöihin laitettava ja ennen kaikkea mekanismiin napsautettava kaukalo menee varmemmin paikalleen. Vöissä oleva turvakaukalo mahdollistaa isomman riskin inhimilliselle virheelle, että vyö on jotenkin kierteellä, ei oikein tai tarpeeksi tukevasti yms. Kaikissa autoissa ei ole ISOFIX-kiinnitystä, mutta kaikissa uusissa autoissa on. ISOFIX on kansainvälinen standardi kiinnikkeille, joilla turvaistuin tai -kaukalo saadaan kiinnitettyä auton rakenteisiin. ISOFIX-telakat napsautetaan autossa paikalleen todella helposti ja ne ei siitä hevillä liiku. ISOFIX on tullut pakolliseksi kaikkiin uusiin henkilöautoihin vasta 2014, mutta esim. meidän tuosta vanhemmassa piskuisessa käytännössä kaksipaikkaisessa avoautossakin on ISOFIX, eli sitä on kyllä yleisesti ottaen aika monissa henkilöautoissa.

Liikkuvassa autossa ei imetetä, vaikka se mukula huutaisi kuin hyeena. Vauvaa ei puklauteta tai hyssytellä tai sylitellä tai vaippaa vaihdeta kesken matkan. Jos matka on pidempi kuin turvakaukalossa pidon suositus, niin sitten pidetään piiitkä tauko huoltsikalla. Se vauva nyt vaan on siellä autossa niin kuin hänen kuuluu olla, eikä ole mitään muttia asiaan. Koskaan ei voi tai saa olla niin kiire, ettei voida pysähtyä jonnekin hoitamaan asioita. Sitä aikaa on vaan varattava, koska sitä tielle pomppaavaa hirveä ei muuten ihan hirveenä kiinnostele imetetäänkö siellä just sillä hetkellä.

Jos ette ymmärrä miksi näin, ei hätää. En mäkään olisi lapsettomana ymmärtänyt. Ihan järjellä arvioiden jos miettii vaikkapa äkkijarrutustilannetta, niin mihin suuntaan pää heilahtaa aikuisella? Eteenpäin. Jos vauva on selkä menosuuntaan takapenkillä ja tulee äkkijarrutus, vauvan pää ei suinkaan silloin kiepahda eteenpäin vaan fysiikan lakien voimalla se porautuu sinne istuimen niskatukeen, eikä mitään vahinkoa pääse syntymään. Jos vauva olisi pää menosuuntaan, kävisi hänellä sama “whiplash” kuin aikuisella ja se pää kellahtaisi eteenpäin. Niskaan kohdistuu kolaritilanteessa selkä menosuuntaan päin matkustaessa 50 kilon voimat, kasvot menosuuntaan päin 200-300 kilon voimat, jos mennään 50 km tuntivauhtia. Yli 100 kg voimat aiheuttaa taaperoikäisellä jo todennäköisesti merkittäviä kaularankavahinkoja. Tätä on turha kaunistella. Kolarissa tai rajussa jarrutuksessa kasvot menosuuntaan olevan vauvan niska voi hyvinkin katketa siinä missä takaperin matkustavan vauvan niskaan ei tule todennäköisesti minkäänlaisia seurauksia. Sivutörmäyksessä fysiikan lakien mukaan pää edelleen jatkaa hetken sitä suuntaa, mihin oli menossa (mietiikääpä vaikka mihin suuntaan heilahdatte, jos bussi jarruttaa kun seisotte siinä?), ja pahimmassa tapauksessa etuperin olevassa kaukalossa se pää heilahtaa juuri sivusuojien ulottumattomiin ja no.. naks vaan. Tylysti sanottu, mutta tyly on kohtalo kolaritilanteessa, jollei vauva ole asianmukaisessa kaukalossa, asianmukaisesti kiinnitettynä selkä menosuuntaan päin. MIKSI ottaa sitä riskiä?

Turvakaukalothan on periaatteessa käytössä about 9-13 -kiloiseksi asti. Turvakaukalo-kohtaisesti on eri pituus- ja painorajoitukset sille ja niitä pitää noudattaa. Siihen kaukaloon ei nimittäin myöskään istuteta liian isoa ja pitkää lasta, koska se ei silloin suojele. Turvakaukalosta siirrytään sitten turvaistuimeen, ja siinä vasta se erilaisten istuinten valikoima kasvaakin valtavaksi. Siinä missä turvakaukaloissa on helppo tsekata turvallisuus vaikkapa Autoliiton turvallisuustesteistä ja valita kaukalo sen turvallisuuden mukaan, on niissä loppujen lopuksi melko vähän ominaisuuksia ja nekin on makuasioita. Mutta turvaistuimia onkin sitten vaikka kuinka monenlaisia. Paljon on myös istuimia, joissa voi olla jo vauvasta asti lisäosien avulla. Meillä on esim. aina ollut tällainen turvaistuin, vaikka nyt on jo kolmas eri istuin käytössä. Kuitenkin Dante siirtyi turvaistuimeen 5-kuisena ja matksutaa nyt 2v4kk -ikäisenä selkä menosuuntaan päin telakoidussa turvaistuimessaan. Kaukalovaiheessa suurin osa ihmisistä nyt tuntuu valitsevan järkevästi, mutta selkeästi noin vuoden jälkeen turvaistuimen kanssa alkaa muut asiat vaikuttaa, sillä hyvin usein taaperot matkustaa kasvot menosuuntaan eikä välttämättä ihan järkevimmässä istuimessakaan.

Selkä menosuuntaan matkustaminen on kaikille ihmisille kaikista turvallisin matkustamismuoto. Suomen Liikenneturva suosittelee, että vähintään 3-vuotiaaksi asti matkustetaan selkä menosuuntaan päin. Naapurimaassa Ruotsissa suositus on vieläkin pidemmälle, nimittäin 4-5 -vuotiaaksi asti. Markkinoilla on kymmeniä ja kymmeniä turvaistuimia, ja oikeestaan on mahdollista matkustaa selkä menosuuntaan jopa kouluikäiseksi asti. Mä olin yllättynyt siitä, miten valtava ero on selkä menosuuntaan ja kasvot menosuuntaan matkustamisessa onkaan ja miten se vaikuttaa lapsen turvallisuuteen. Tuon edellämainitun lisäksi laitetaan hieman statistiikkaa.

Isoin osa liikennetörmäyksistä on etutörmäyksiä. Näissä on kovimmat nopeudet ja suurimman vahingot. Kun lapsi istuu kasvot menosuuntaan etutörmäyksessä, kaularanka ja niska joutuu venymään lapsen pään mukana ja voi helposti katketa.Lapsen luusto on vielä haurasta, eikä myöskään rintalasta suojaa sisäelimiä vahingoittumiselta. Kunnon turvaistuimissa on sivusuojat pään kohdalla sivutörmäysten varalta. Ne eivät kuitenkaan auta nimeksikään etutörmäys-tilanteessa, jos se pää jatkaa eteenpäin. Selkä menosuuntaan ne korkeat sivutörmäyssuojat on kuitenkin aika passelit, sillä usein juuri ennen kolaria kuski reagoi jotenkin, ja se reaktio on useimmiten vaistomainen äkkijarrutus. Silloin lapsen takaraivo nojaa vahvasti kiinni siihen turvaistuimeen ja mahdollinen sivuheilahdus osuu juurikin niihin sivutörmäyssuojiin. Mielenkiintoinen juttu muuten, mutta kuulemma kun testataan sivutörmäyksiä, tehdään testi paikallaan olevaan autoon, joten turvaistuinen ja -kaukaloiden turvallisuus on harhaanjohtava, sillä se sivutörmäys ei juuri ikinä tule paikallaan olevaan autoon todellisuudessa. Yksi alan tarkimpia tutkimuksia on ruotsalainen Plus-testi ja se ei edes testaa kasvot menosuuntaan päin olevia istuimia vaan ainoastaan selkä menosuuntaan päin olevia. Se kertonee jo jotain.

Folksam teki joku aika sitten tutkimuksen, jossa selvisi, että 90-95 % lapsista pelastuu vahingoilta kolarissa turvaistuimen avulla, jos ovat turvaistuimessa selkä menosuuntaan. Kasvot menosuuntaan päin sama prosenttiluku on 50-60 %. Auton turvavöissä olevista alle 10-vuotiaista sama prosentti on enää vain 20-30 %. Nää samat asiat pätee niin tavallisiin turvaistuimiin kuin palkki-istuimiin ja siksi me ollaan ainakin skoutattu koko ajan sellaista istuinta, joka on mahdollisimman mukava ja hyvä mahdollisimman pitkälle ja painavalle muksulle selkä menosuuntaan matkustaen.

Jos nämä luvut ei vielä vakuuta, niin miettikääpä tätä:

Sadassa törmäyksessä, joissa lapsi matkustaa selkä menosuuntaan 8 kuolee tai loukkaantuu vakavasti. Sadassa törmäyksessä, joissa lapsi matkustaa kasvot menosuuntaan 40 kuolee tai loukkaantuu vakavasti. 

Joka kerta kun hyppää auton rattiin lapsi kyydissä, voikin miettiä haluaako, että lapsi selviää matkasta 92% todennäköisyydellä vai 60 % todennäköisyydellä.

“Lapselle tulee paha olo”. “Lapsi itkee selkä menosuuntaan”. “Lapsi ei näe ulos autosta ja harmittaa/tulee paha olo/ei viihdy”. “En näe lasta, jos hän on selin autossa”, “En ulotu lapsen luokse, jos hän on selin ja tulee tarve tehdä jotain”. Blaablaablaa. Kaikkiin näihin syihin, miksi lapsi ei muka voi matkustaa selin, totean vain saman kuin uhmaikäiselleni, joka ei halua pukea alkkareita kun käsken. “Älä kitise.” Meillä on autossa esimerkiksi peili, joka on kiinnitetty takapenkkiin niin, että näen tasan tarkkaan mitä lapsi puuhaa siellä takana vilkaisemalla taustapeiliin. Vaikka olisi kuinka tahtoikäinen mukula, jos hän ei ole koskaan matkustanut kasvot menosuuntaan, hän ei tiedä että se on mahdollista, eli hän ei myöskään voi vaatia sitä. Ja on aivan yhdentekevää haluaako se 2-vuotias matkustaa miten päin, on vanhemman vastuulla rajoittaa ja tehdä oikea ratkaisu. Ei kai kukaan anna 2-vuotiaansa tupakoida, jos tämä niin haluaa? Miksi sitten tässä pitäisi taipua lapsen tahtoon? Lapselle ei myöskään pidä antaa mitään evästä liikkuvassa autossa jo ihan sen takia, että voi mennä väärään kurkkuun tai tulla tukehtumisvaara ja sen lapsen saaminen sieltä viisipistevöistä ei ole mikään näppärä sekunnin temppu yleensä.

Meillä oli 2v2kk asti sellainen turvaistuin, jota ei edes voinut kääntää kasvot menosuuntaan. Uusimmassa istuimessamme on pyörivä telakka, joka helpottaa lapsen kapuamista autoon ja hänen laittamistaan sinne, mutta myös saa muksun nopeesti ymmärtämään, että se istuin muuten voi mennä myös kasvot menosuuntaan. On Dantekin ehtinyt jo monta kertaa pyytää olla kasvot menosuuntaan. Ei saa ja sillä piste. Dee on nyt about 95 cm ja painaa 14 kiloa. Ikäisekseen pitkä lapsi, josta moni erehtyy, että on jo 3-4 -vuotias. Ja ihan hyvin mahtuu edelleen sinne turvaistuimeen istumaan eikä ole yhtään polvet kurkussa tai epämukavasti siellä kyydissä. Pari kertaa vuokra-autoissa on ollut turvaistuin, joka on ollut kasvot menosuuntaan päin. Oon hampaita kiristellen reissannut “pakollisen osuuden” Danten kanssa ja muuten pyrkinyt välttämään autoa. Tavoite on, että hän reissaa vähintään 4-vuotiaaksi asti takaperin ja sitten tsekkaillaan pituuden puolesta tilannetta uudelleen.

On vastuutonta ajatella, että lapsen kanssa voi painella 3-4 tuntia matkan putkeen ja vähän heittää evästä ja pädiä takapenkille ja lapsi toivottavasti viihtyy kyydissä, vaikka sitten turvallisuuden uhalla. Me pysähdytään lähes aina jopa Lempäälä-Hki -välillä tän lähes 2,5-vuotiaan kanssa (ellei satu nukahtamaan istuimeensa) jaloittelemaan, vessapysähdykselle tai tarvittaessa evästauolle.

Musta on yllättävää, miten usein näkee ihan pieniä lapsia istumassa kasvot menosuuntaan autossa ja pahimmassa tapauksessa vielä alle 5-vuotiaita ihan auton omissa turvavöissä tai korokkeella. Sille ei vaan ole mitään syytä tai perustelua. Jos joku vielä haluaa vetää tähän raha-kortin, niin käytettynä saa hyväkuntoisia istuimia todella edullisesti ja ymmärtääkseni lapsen turvaistuin on myös köyhimmässä taloudessa hankinta, joka jotenkin onnistuu, jos ei muuta, niin sitten valtion tukemana. Eli se varsinainen mielipiteeni… Jos ensimmäisen lapsen vanhempi ei tiedä näitä asioita, on hänen tehtävänsä selvittää asiaa. Ja jos asiaan edes vähän perehdyttyään on edelleen sitä mieltä, että syyt x, y ja z on sellaisia, joiden takia voi ottaa turvallisuusriskejä eikä pääsääntöisesti kuskata lasta selkä menosuuntaan, niin hän on silmissäni vastuuton vanhempi. Se, missä kaipaisin erityisesti panostusta asiaan, on neuvolatoiminta. Esimerkiksi meille ei oo ikinä kertaakaan kerrottu mitään turvakaukaloista tai turvaistuimista, ei mitään ohjeistusta, ei mitään valistusta. Siinä missä monesta täysin turhan tuntuisesta asiasta jauhetaan neuvolassa loputtomasti, en mun lähes kolmevuotisen neuvolan asiakassuhteen aikana oo kuullu halaistua sanaa lapsen autolla kuskaamisesta. Aina ei ensivanhemmat välttämättä osaa edes ajatella kaikkia näitä asioita, varsinkaan jos lähipiirissä ei oo ketään, joka kertoisi asiasta. Ja kuten esim. taannoin kirjoitin, alle 2-vuotiaan lipulle esim. turvaistuin, joten sellaisen saa kyllä mukaan, ellei halua olla määränpäässä sen tilanteen armoilla, että siellä ei sitten istuinta olekaan vuokraamossa tai ne on laadullisesti tosi köykäsiä. Vaikka lapsi matkustaa “ilmaiseksi”, sen turvaistuimen saa ottaa mukaan. Eikä se edes ole mikään mahdottoman iso vaiva.

Yksikään rattijuoppo, hirvi tai rattiin nukahtaja ei tiedä, että juuri tänään on se kerta kun “vaan tän kerran” joku vanhempi on ottanut turhan riskin. Se riski, että jotain tapahtuu on aina 50-50, eikä se alene sen pienemmäksi, vaikka useimmiten tekisi “oikein”. Joten tehdäänkö tää pienten lasten turvallinen kuskaaminen aina oikein? Jooko?

Mä muuten palaan vielä eri postauksessa meidän turvakaukalo- ja turvaistuin valinnoilla nyt kun on uudet valinnat takapenkillä ja vauvaa odottamassa 🙂 

61 thoughts on “Mielipidemaanantai – Lasten turvallisuus autossa

  1. Oon ihan samaa mieltä, ja ihmettelen kans miksi neuvolassa ei sanota asiasta mitään. Ensimmäinen lapsi syntyi jenkeissä, asuttiin Minneapoliksessa. Käytiin siellä neuvolassa 7kk asti kunnes muutettiin Suomeen, ja joka kerta käynnin alussa kysyttiin/varmistettiin että miten ja missä lapsi matkustaa, että onhan takapenkillä selkä menosuuntaan. Musta toi oli niin hyvä. Täällä Suomrssa ja näkee tosi paljon sitä, että vauva etupenkillä turvakaukalossa.

  2. Meillä matkustaa 4-vuotiaskin vielä selkä menosuuntaan. Ja tulee matkustamaan vielä pitkään, sillä hän painaa nykyään 16,5 kiloa ja turvavyökiinnitteisiä SMS-istuimia saa 25 kiloon asti. 15 kk kuopus matkustaa turvaistuimessa minkä saa käännettyä ovelle ja kasvot menosuuntaankin, mutta tietysti matkustaa selkä menosuuntaan vielä piiiiitkään. Tosin reissatessa hänelle otetaan oma vanha turvakaukalo mukaan ja sen verran ollaan “tingitty” ettei sentään telakkaa raahata mukana, vaan kiinnitetään kaukalo turvavöillä. Luotan sen kuitenkin olevan turvallisuudeltaan parempi kuin se mitä autovuokraamot 15 kuukautta vanhalle tarjoaisivat. Niin ja neiti on hoikka 9-kiloinen joten kaukalo on siltä kannaltakin vielä ihan käytettävissä 🙂

  3. Paha olo on kyllä ihan pätevä syy. Jos auto kuorrutetaan oksennuksella jokaisella varttia pidemmällä matkalla, niin kasvot menosuuntaan on aika lailla ainoa ratkaisu.

    1. No ei se kyllä ole. Silloin pitää keksiä muut kulkuvälineet (bussit, junat yms.), mahdolliset matkapahoinvointia helpottavat lapsille sopivat valmisteet tai kokeilla kattoikkunallista autoa tai korkeampaa istuinta, että näkee horisontin tai sitten pätkiä se matka 10 min pätkiin, jos on välttämätöntä mennä autolla. On meidänkin lapsi oksentanut autoon, eikä vaan kerran, joten tiedän että mukavaa se ei ole, mutta ei saisi mua vaarantamaan hänen turvallista matkantekoa.

      1. Yhden lapsen kanssa noin voi ehkä toimia, mutta perhekoon kasvaessa liikkuvien palasten määrä lisääntyy ja matkustaessa on huomioitava esimerkiksi muiden ruoka- ja unirytmit, eikä matkaa voi välttämättä aikatauluttaa ja pätkiä 10min osiin sen pahoinvoijan vuoksi. Oman turvallisuusriskinsä aiheuttaa myös takapenkillä selkä menosuuntaan oksentava taapero, jos kuski vielä joutuu peilien kautta tihrustamaan, onko lapsella hengitystiet avoimina vai täynnä oksennusta.

        Tämä pahoinvointi on siis se kohta, jossa tehdyt myönnytykset ymmärrän tiettyyn rajaan saakka. Meillä ei onneksi matkapahoinvoijia ole, ja lapset ovat matkustaneet selkä menosuuntaan noin kolmevuotiaiksi, jolloin turvaistuimen painoraja (18kg) on tullut vastaan. Senkin jälkeen on pyritty valitsemaan turvallisimmat kasvot menosuuntaan olevat turvaistuimet, jotka muuntuvat jatkossa turvavyöistuimiksi.

        1. Olethan tietoinen niistä riskeistä, mitä tulee kun lapsi on viisipistevöillä menosuuntaan? Se on oikeesti tosi vaarallista. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mun kirjoissa pahoinvointi ei ole sopiva selitys tässä tapauksessa ja kuten kirjoitin, se 10 min pätkiminen ei ole ainoa vaihtoehto 🙂

          1. Että ihanko pätkisit 10 minuutin pätkiin jonkun neljän tunnin automatkan jos on kaksi lasta takapenkillä joista vaikka toinen purjoaa autossa. Realistista.

            Se on ihan totta että mahdollisimman pitkään selkä menosuuntaan ja turvallisuus ensin, en kiellä sitä. Mut joku raja tohon muiden ihmisten tuomitsemiseen kun et kenenkään muun housuihin voi asettua kuin omiisi.

            1. En menisi missään nimessä 4 tunnin matkaa autolla lapsen kanssa, jos olisi noin paha matkapahoinvointi selkä menosuuntaan, koska 4 h matka lapsi kasvot menosuuntaan tarkoittaa aika kovia nopeuksia jo teillä. Mä ottaisin junan tai bussin siinä tapauksessa. Ja se ei ole kenenkään tuomitsemista, vaan MINUN MIELIPITEENI.

  4. Jokainen valitsee itse, mitkä riskit on valmis hyväksymään. Joku maistelee viiniä raskausaikana (winkwink) ja toinen taas vaihtaa aiemmin turvattomampaan istuimeen. Totuus kuitenkin on, että lähes 100-prosenttisen varmasti yksikään lapsen automatkoista ei johda kolariin. Jos köy paska mäihä, istuimella voidaan parantaa mahkuja ja sehän on hienoa siinä tapauksessa. En kuitenkaan pidä vastuuttomana vanhempaa, joka on tässä tapauksessa päätynyt toisenlaiseen riskiarviointiin ja toimintaan.

    1. Sun uskottavuus vähän meni tohon wink winkiin 😀 mut vastataan nyt silti, ettei muille tuu tota väärää mielikuvaa asiasta. Jos sä väität, että kolaririski elävälle lapselle on mitenkään verrannollinen siihen, että maistaa aina välillä sipaisun viiniä puolison lasista raskausaikana, niin eihän se mun tyhmyydestä kerro, vaan sun 😀 Siitä kun on ihan tutkittua tietoa, että se viinin maistaminen ei tosiaan vaikuta sikiöön mitenkään 😀 toisin ku 300 kilon paine taaperon niskaan. Toki joku (minä) maistaa teelusikallisen ja jollekin muulle maistelu varmaan tarkoittaa dokaamista 😀 Että wink wink vaan sinne.
      Se on hienoa jos sulle riittää se tieto, että lähes 100% varmasti lapsi ei joudu kolariin. Mä otan mieluummin sen tiedon, että vaikka joutuskin, selviytymistodennäköisyys on mieluummin 90+% kuin 50+%. Pelottavaa, että vanhemmilla on tällaista höveliyttä elämän ja kuoleman kysymyksissä.

        1. Kyllä vaan. Siitä sitten olepa hyvä ja laske monta listeriatapausta Suomessa on vuodessa ja kuinka moni niistä johtaa sikiön kuolemaan ja kuinka monta kolaria Suomessa on vuodessa. Autan vähän, Suomessa 2017 oli yksi listerioosi-tapaus raskaanaolevalla naisella. Niistä 97 tapauksesta kaiken kaikkiaan. Ja niistäkin yli puolet eläkeläisikäisillä
          Listerioosi on paljon harvinaisempi ku toksoplasma, ja täysin ylipeloteltu Suomessa ottaen huomioon sen esiintyvyyden määrä.

          Verrattain; kolareita oli 2017 n. 2500. Äkkijarrutuksia ei ees tilastoida. Ja aika paljon enemmän ihmiset syö Suomessa kuin ajaa autoa.

          Mä en oo ottanu turhia riskejä raskaana. Mutta en oo jättäny jotain syömättä jonku 0,00000001% riskin takia tai sen takia että jokin aine ei ole Suomessa tutkittu ja siksi kielletty. Tässäkin järki mukana ja vähän sitä punnitsemista onko festarin kojusta ostamassa ruokaa tai ulkomailla vai Suomessa, jossa elintarvikesyyni on aika mielettömän hyvällä mallilla.

          1. Itseasiassa Suomessa tapahtuu vuosittain jo pelkästään (vakuutusyhtiöiden korvattavaksi tulleita) peräänajoja n. 10 000-15 000 kpl. Siihen päälle sitten ne, jotka eivät mihinkään tilastoihin pääse. Tokikaan suurin osa näistä kolareista ei johda henkilövahinkoihin (onneksi!), mutta väitän kyllä, että on pa**apuhetta, että on lähes 100 % varmuus, ettei itse tai lapsi joudu kolariin. Ja peräänajossa ei tarvi olla kovakaan nopeus, että niska ottaa kipeää aikuisella, saati sitten lapsella, jos hän istuu kasvot menosuuntaan.

            Erittäin tärkeä aihe ja olen täysin samaa mieltä kanssasi, Anna!

          2. Mainitsemasi listerian esiintyvyystiedot ovat samat, mitä itse löysin kun aihe oli ajankohtainen omalla kohdallani. Tutkin kuitenkin lisää neuvolan vihjeestä. On nimittäin niin, että aniharvoin listeria äityy niin pahaksi, että sen takia hakeudutaan labrakokeisiin. Paljon tavallisempaa on sairastaa tauti hyvin lievänä, jopa lähes huomaamattomana. Mitkäs tämän vaikutukset ovat alkioon tai sikiöön? Vaikea sanoa, mutta yleisestihän vain 25% hedelmöittyneistä munasoluista koskaan syntyy. Löysin myös rhesus-apinoilla tehdyn tutkimuksen, jossa apinoille syötettiin ruoka-aineita joissa oli tavanomaisesti ruuassa esiintyviä määriä listeria-bakteereja. Apinat eivät saaneet mitään näkyviä oireita, mutta 4 apinaa 11:sta sai pian tartunnan jälkeen keskenmenon. Listeriaa löydettiin alkiosta/sikiöstä ja kohdusta. https://www.medicalnewstoday.com/articles/315965.php

            Raskaana olevalla on kuulemma 10 kertainen riski saada tuo tartunta. Liekö raskauteen kuuluvasta immuunivasteen heikentymisestä johtuen? Itse päätin pelata varman päälle ja jättää pehmeät juustot ja meetwurstit hyllyyn. Olen jo vähän iäkkäämpi ensi synnyttäjä, joten ei tee mieli ottaa riskiä. Valkaisin ja sävytin kuitenkin hiukseni. Vielä en tiedä mitä teen turvaistuinten kanssa joskus tulevaisuudessa, selkä menosuuntaan, mutta kuinka kauan? 🙂

      1. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin tutkimukseen viittaat, jossa todetaan viinin maistamisen olevan harmitonta? Oman tietämykseni mukaan turvallista rajaa raskaudenaikaiselle alkoholinkäytölle ei tunneta ja alkoholia suositellaankin vältettävän kokonaan (Lähde: https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/teratologinen-tietopalvelu/paihteet/Alkoholi/Sivut/default.aspx ).
        En tarkoita tällä todellakaan sitä, että uskoisin sinun vauvallasi olevan mitään hätää satunnaisen maistelusi johdosta. Sehän on ollut kertomasi mukaan todella vähäistä. Itse vain koen tärkeäksi asiaksi sen, että raskausaikana kieltäydytään alkoholista kokonaan, koska tuvallista rajaa ei tiedetä. 🙂 Enkä nyt väitä tällä sitä, että kannustaisit ketään raskaana olevaa alkoholinkäyttöön.

        Autossamatkustamisesta olen toki täysin samaa mieltä kanssasi! Kiitos hyvästä tietopaketista. 🙂

        1. Näitä tutkimuksia on itse asiasssa viimeisen kymmenen vuoden ajalta lukuisia, en nyt äkkiseltään muista tutkijoita ja yliopistoja. Esim. tässä on ihan mielenkiintoinen juttu: https://nypost.com/2017/09/11/light-drinking-during-pregnancy-does-not-harm-baby-study/
          ja tässä samasta tutkimuksesta: https://www.independent.co.uk/news/health/pregnancy-drinking-units-allowed-health-baby-harm-a7941316.html
          2012 Tanskassa on tehty mielenkiintoinen tutkimus aiheesta ja jokunen vuosi sitten tutkittiin nimenomaan alkoholi”lajien” vaikutusta, ja viini todettiin esim. vähemmän haitalliseksi kuin väkevät ja oluet, vaikka väkeviä joisi harvemmin kuin viiniä yms.

          Näissä viime vuosien tutkimuksissa on aika paljon tutkittu juuri sitä vähäistä käyttöä. Tässä ongelmallista on nyt erityisesti se, että jos ruvetaan isoon ääneen puhumaan siitä, että vähäinen alkoholinkäyttö on OK, lähtee homma käsistä, koska monien mielestä vähäinen alkoholinkäyttö on sellaista, mitä ei voida pitää kyllä vähäisenä monien muiden mielestä. Puhumalla siitä, että se ei haittaa, luodaan myös mielikuva, että se ei olisi isoina annoksina niin vaarallista and so on. Tämähän on vielä ihan eri asia, kun minä puhuin juuri siitä, että esim. ravintolassa saatan maistaa teelusikallisen verran viiniä mieheni lasista, jos haluan tietää onko joku viini hyvää. Vierastan hieman käyttämääsi termiä “satunnaisen maistelusi”, nimittäin esim. tässä raskaudessa olen maistanut alkoholia muistaakseni kahdesti. Siideriä Ranskassa ja yhtä rose-viiniä ravintolassa mieheni lasista. Viini haisee mun mielestsä etikkaiselta tällä hetkellä, joten kun maku on näin keturallaan, turha ees yrittää maistaa ku maistaa vaan etikan 😀 Mun mielestä tällainen demonisointi mitä usein harrastetaan on vähän liian pitkälle mentyä, mutta tosiaan ymmärrän sen tarkoitusperät ja siksi tuo kansainvälinen konsensus on absoluuttinen ei-ei, koska muuten homma lähtee käsistä. Tää on vaan vähän sama kun esim. imetysaikana alkoholin käyttöä paheksutaan ja ihmiset ymmärtää sen ajatuksen vähän väärin ja kuvittelee lasten latkivan viinimaitoa. Imetysaikanahan äiti ei voi juoda itseään sellaiseen känniin, että se alkoholi imeytyisi lapseen äidinmaidosta mitenkään vaarallisessa määrässä. On kuitenkin vastuutonta juoda pienen vauvan kanssa, koska se vauvan käsittely humaltuneena ei vaan ole OK, kun voi käydä jotain, lapsi voi tippua käsistä, omat reaktiot voi olla vastuuttomia tai lapsen päälle saattaa sammua ja tukahduttaa. Sen takia ei pitäisi olla tilannetta, jossa lapsen ympärillä ei ole yhtään vesiselvää vastuullista aikuista, imetykseen tää asia ei sinänsä liity millään.

          Mä käytän nykyisin (siis ei-raskaanakin) tosi vähän alkoholia ja saatan olla kuukausia juomatta mitään tai juon viikossa ehkä korkeintaan 1-2 annosta viiniä ruoan kanssa tai yhden omenasiiderin tms. Viimeisen kolmen vuoden aikana oon ollut humalassa kerran, omilla synttäreilläni. Mutta en silti suostu hyppäämään tähän nollatoleranssi-vaunuun vaan edelleen pitäydyn mielipiteessäni tän asian tiimoilta 🙂

      2. Se winkwink oli tarkoitettu ystävälliseksi muistutukseksi siitä, että jotkut sunkin ratkaisut on muiden mielestä “vastuuttomia” 🙂 Ei kuitenkaan mun mielestä! Somessa on vaikea tuoda oikeaa sävyä aina ilmi, siitä pahoittelut.

        Mä en vielä osaa sanoa, minkälaisen ratkaisun teen itse lapseni turvaistuimen suhteen, mutta pidän tärkeänä, että jokainen funtsii itse parhaan mahdollisen ratkaisun. On monia asioita, joissa turvallisuutta voi maksimoida, mutta harva valitsee aina turvallisimman mahdollisen ratkaisun. Sori vielä, että kommenttini selkeäsi tarpeettomasti provosoit sua!

        1. Kiva kuulla, toi on vaan sellainen asia, että oon ihan kyllästymiseen asti kuullut siitä ja ymmärsin näköjään kommenttisi väärin. Pahoittelut siitä. Kuitenkin, on valintoja, jotka on “vastuuttomia” mielipidepohjaisesti ja sitten niitä, jotka on oikeesti vastuuttomia (esim. turvakaukaloton vauvan kuskaaminen autossa), eikä näitä pitäisi sekoittaa toisiinsa. Tässä kyse ei nimittäin ole mistään funtsimisesta, vaan ihan laki sanelee, että lapsi kulkee turvaistuimessa. Jokaisen oma valinta, jos haluaa kuskata lasta viisipistevöissä menosuuntaan kun siinä on älyttömät riskit, mutta edes se, että on asianmukainen istuin, niin se on jo pakkojuttu ihan lainkin puolesta.

    2. Anteeksi nyt vain, mutta asuinpaikkakunnallani kävi kaksi vuotta sitten todella traaginen onnettomuus, jossa perheen molemmat lapset kuolivat autokolarissa. Turvaistuimet olivat kasvot menosuuntaan. Vauhtia oli alle 80km/h

    3. Tän kommentoijan tunnistaa keskustelupalstojen vihaajaksi, todennäköisesti hänellä ei edes ole omaa lasta, kun noin optimistisesti leveilee kolarittomuudella, kunhan pitää vaan päästä jostain aiheesta pahaa oloaan purkamaan. Läpinäkyvää.

      Onnea Annalle loppuraskauteen <3

  5. Aamen! Kiitos kun tuot tätä blogissasi esiin, todella tärkeä aihe ❤️ Kaikille tietämättömille ja kysymyksiin vastauksia kaipaaville suosittelen suuresti Facebookin Turvaistuimet ryhmää. Siellä on listauksia suositelluista turvaistuimista ja paljon hyvää keskustelua.

  6. Tämä olisi voinut olla minun kirjoittama! Niiin totta jokainen sana! En voi ymmärtää vanhempia, jotka suoraan sanottuna pelaavat lapsensa hengellä rulettia liikenteessä.

  7. Ihan supermahtavaa, että kirjoitit tästä. Selkä menosuuntaan matkustamisen puolestapuhujia ei ole koskaan liikaa, ja toivottavasti tämä teksti saa monet pienten lasten vanhemmat miettimään. Sen verran tarkennusta vielä, että isofixeillä väärin asentamisen riski on pienempi kuin turvavöillä, mutta oikein asennettuna turvavyökiinnitteinen sms-istuin on ihan yhtä turvallinen kuin isofixilläkin. Ja turvavyökiinnitteisiä löytyy 25 kg painorajaan asti, tämän vuoksi oma valintammekin oli pluskäyrillä kasvavalle lapsellemme turvavyökiinnitteinen. Menee hyvässä lykyssä 5-6-vuotiaaksi.

  8. Moikka 🙂 kiitos hyvästä kirjoituksesta! Vaikka lapsia ei vielä ole, sain paljon vinkkejä ja ajatuksia! Yks asia mikä tuli mieleen mistä ollaan puolison kanssa puhuttu, (ei liity turvaistuimeen suoranaisesti) on myös auton turvallisuus ja renkaat! Ihmisten pitäisi kiinnittää huomiota myös niihin, toki tämä on ihan taas toinen keskustelu mutta niillä 15v vanhoilla talvirenkailla missä nastat on muisto vain en lähtisi sitä kalleinta aarretta kuljettamaan oli istuin kuinka turvallinen tahansa, eli mielestäni näistäkin asioista tulisi puhua enemmän 🙂 kiitos kivasta blogista ja ihanaa loppukesää 🙂

  9. Selkä menosuuntaan 4-vuotiaaksi saakka istui lapsemme turvaistuimessa ja sen jälkeen siirryttiin turvaistuimeen josta luovuttiin vasta nyt kun täytti 10v. Olisi kyllä istunut edelleenkin mutta ei enää pituuden puolesta tarvinut niin päätettiin luopua. 12v ikävuoteenhan asti ovat turvavyöistuimet.

  10. Aihe ja postaus on äärimmäisen tärkeitä, hyvin kirjoitettu, joka kohdasta olen samaa mieltäkin,

    mutta mikä kumma siinä on ettet millään pysty vastaamaan provosoitumatta, ja mikä ikävintä, nimittelemättä?
    Yhtään mielipidepostauksen kommenttikenttää ei taida mennä ettet nimittelisi joitain kommentoijia. Se että he kirjoittavat jotain mistä et ole samaa mieltä, ei todellakaan oikeuta siihen.
    Mutta mikä vielä harmillisempaa, tapa kyllä syö uskottavuuttasi roimasti enemmän kuin raskausajan alkoholin siemailuistasi winkwinkannut.
    Olen myös valmistautunut että joko jätät tämän julkaisematta tai jos julkaiset, vastaus on sekä solvaava että varsinaisen asian ohittava.
    Valtava sääli että näin monen vuodenkin jälkeen tuhlaat potentiaaliasi agression mukaan tempautumalla. Silloin kun muut miettivät ja odottavat tunnekuohun ja oman erinomaisuuden fiiliksen hieman tasaantuvan.
    Sillä tavalla ne omat mielipiteet saisi parhaiten perille vs. Kun m i n ä tiedän paremmin kuin te!

    1. Siis miten mun pitäisi suhtautua siihen, että nää samat tyypit on piinannu mua kuukausitolkulla tolla “viininmaistelua” jutulla ja sit tulee sillä jotenki “lyömään” postauksessa, mihin viininmaistelu ei liity millään? Se on vaan tapa alentaa mua, sellainen “no mut sä oot huono vanhempi koska winkwink”.

      Mä en mieti noita kommentteja sekuntiakaan niiden vastaamisen jälkeen. Mutta mä en todellakaan hyväksy minkäänlaista mun kiusaamista mun blogissani. Ja juuri sellaiseksi nämä listeria/viininmaistelu – kommentit on tarkoitettu. Sinua lainatakseni, on “valtava sääli”, että et näe todellakaan kaikkea, mutta kuvittelet tietäväsi sen kaiken, mitä bloggaajat saavat kommenttibokseihinsa. Jos joku haluaa hoitaa asian ohittamalla sen, niin antaa mennä. Mutta mä en kyllä aio nöyristellä ja ottaa vastaan minkäänlaista paskaa ja palautan kyllä tilanteessa aina mun mielipiteen. Onhan se yksinkertaisesti typerää verrata viinisipaisua ja turvaistuimetonta lapsen automatkaa, ja jos joku sellaisen sopan laittaa tulille, niin hämmennän sen omilla mausteillani. Sillä bloggaajana mulla on täys oikeus olla olematta joku roskaämpäri pahoinvoiville. Jos postauksen asiasta on eri mieltä, sen voi ilmaista olemalla eri mieltä siitä itse asiasta vetämättä mun asiaan liittymättömiä tekoja tai sanoja keskusteluun. Jos taas haluaa oikein tarkoituksella lähteä ivailemaan mun 3v vanhalla sanomisella niin, että sillä haluaa underminaa, niin on hyvä ja varautuu siihen, että minähän vastaan.

      Jos koet tämän solvaavaksi tai asian ohittavaksi, sulla on siihen oikeus. Kannattaa siinä tapauksessa lukea kommenttini toisen kerran ja ymmärtää, että se on perusteleva. Mun ei nimittäin tarvii olla sunkaan kanssa samaa mieltä siitä, miten mun pitäisi suhtautua nettikommentoija-kiusaajiin. Eikä sun tarvii olla mun kanssa siitä samaa mieltä.

  11. Ja silläkään tämä ei ole mikään mielipide-asia, ihan laissa määritellään, että alle 135 cm lapsen tulee käyttää turvaistuinta autossa.

    Täysin samoilla linjoilla sun kanssa asiasta. Itse otin asiasta aika paljon selvää esikoisen kohdalla, ja aika paljon sain miehelle selittää ja kertoa tilastoja ja tutkimuksia mm. siitä, miksi meidän lapsi matkustaa vähintään 4-vuotiaaksi selkämenosuuntaan. Hän oli myös sitä mieltä, että meidän lasta tullaan KIUSAAMAAN siitä syystä. Tuon kommentin kohdalla olin melkein valmis ottamaan eron 😀

    Mutta meidän perheessä ei asiasta enää keskustella, eikä varsinkaan asian suhteen tingitä mistään..

    1. Mut täähän on loistava esimerkki siitä, miten järkevät aikuiset ihmiset tekee tosi epäjärkeviä valintoja hassujen ajatusten perusteella (oletan, että miehesi on järkevä aikuinen :D). Ja tää on valitettavasti sellainen keissi, että vaikka laki sanelee yhtä, ei ihmiset tee niitä asioita niin. Kyllähän ihmiset räplää puhelinta ratissa, ei käytä handsfreetä, pyöräilee kypärättä yms. Kun ei tuota oikein voi tarkistaa ja valitettavasti tossa ei ole sitä lakisäännöstäkään selin matkustamisesta. Harmi sinänsä, mut usein kyseessä ei oo ees se, että halutaan ehdoin tahdoin toimia toisin kuin laki sanoo tai pitäisi, vaan ei edes tiedetä paremmin. Ja sen takia mua kummastuttaa se, ettei asiasta jauheta esim. neuvolassa tarpeeksi 🙁 Mä toivon, että tää meidän sankari ei jatka tota pituuskasvua ihan samalla vauhdilla, niin on toivoa mahtua järkevästi sinne taakse mahdollisimman pitkään, koska en itsekään oo valmis tinkimään turvallisuudesta tässä asiassa :/

  12. Oon myös ehdottomasti tällä linjalla. Itse hirvikolarin kokeneena tiedän tasan tarkkaan kuin helpolla se tilanne voi käydä. Ja vitsi meinas mennä totaalisesti hermo viime vuonna ku oltiin 7kk ikäisen vauvan kanssa matkustamassa junalla Turusta Kesälahdelle (n. 6h matka) ja yhtäkkiä juna olikin korvattu bussilla ilman mitään ilmoitusta. VR:n ohje oli ottaa lapsi syliin bussiin !! Ei otettu, haettiin korvaukset matkasta myöhemmin..

  13. Amen tälle, en ymmärrä miksi näin yksinkertaista asiaa on niin hankala joidenkin ymmärtää. Ja sitte jengi postaa instaan kuvia missä taapero matkustaa kasvot menosuunnan lisäksi vyöt aivan löysällä.. Omalle kotikaupungille Jyväskylälle pisteet siitä että täällä kuuluu perhevalmennukseen esikoista odottaville Liikenneturvan info jossa käytiin todella tiukkaa faktaa selkä menosuuntaan matkustamisesta, saisi levitä muihinkin kaupunkeihin. Mielestäni neuvoloihin voisi liikenneturva teettää edes jonkun esitteen jaettavaksi kaikille odottajille aiheesta.

    1. Juuri niihin löysiin vöihin olen itsekin kiinnittänyt huomion somessa! Lapsilla paksut talvitakit ja siinä päällä löysällä vyöt, niin nehän lentää kolarin sattuessa pois koko istuimesta! Toki some ei ole ikinä koko totuus, mutta on näitä kuvia/videoita liikkuvista autoista valitettavan usein näkynyt…
      Hyvä postaus!

  14. Täysin samaa mieltä, hyvä kun kirjoitit näinkin tärkeästä aiheesta.

    Tuli mieleen tätä lukiessa, että onko junassa jotain istuimia tms. Lapselle vai miten te menitte/menette Danten kanssa junassa, vaunuissa pienenä ja nyt penkissä, varataanko oma paikka? Me ollaan julkisista lapsen kans käytetty vaan paikallisbussia, jolloin kyllä menee rattaissa mut junassa ei olla oltu. Samalla tavallahan tietysti paikallisbussissakin vois sattua noita onnettomuuksia, en jotenkaan ole ajatellu sitä ees aiemmin..

    Autossa ehdoton meillä kans et mielellään 4v asti menee selkä menosuuntaan. Poika nyt 2v 3kk.On meilläkin oksenneltu ja kiukuttu takapenkillä, mutta en tiedä johtuuko aina siitä et on selkä menosuuntaan vai et haluis vaan juosta paikasta toiseen mieluummin 😀 Vaihdettiin joku aika sitten maasturiin ja siinä viihtyy paremmin kun korkeammalla nii näkee hyvin ulos. Ja peili meilläkin käytössä. Mut ei poika tiedä vielä muusta matkustustyylistä kun ei oo saanut kokea toista tapaa eikä saakkaan vielä aikoihin, vaikka miten kiukuttais joten näillä mennään 😀 Ei me kysytä muissakaan tärkeissä asioissa pojan mielipidettä, niin miksi se vaikuttais jossain näin tärkeässä asiassa mitä 2v haluaa.. Aikuisen tehtävä vetää rajat jotka on lapselle turvallisimmat ja pitää niistä kiinni.

  15. Itsekin olen puhunut paljon lapsen turvaistuintarpeesta. Lähes joka kerta kun joku sukulaistäti näkee pojan takapenkillä selkä menosuuntaan istuimessaan on kommentti ollut, ei kyllä voi enää ensi vuonna noin matkustaa. Poika on 2v 4kk kohta ja aivan normipituinen.
    Lapsen kanssa ollaan oltu yhdessä “kolarissa”, kun parkkipaikalla ruudusta lähtevä auto peruutti kylkeen. Ei edes vauhdilla, mutta kuljettaja ei ollut viitsinyt odottaa, että takalasi sulaa, saati katsellut peileistä. Painoi useamman kerran kaasua, kun auto ei päässytkään taaksepäin, puski päin kuljettajan ovea.
    Harvase päivä tapaa liikennesäännöistä(kolmiot yms.) välinpitämättömiä kuljettajia, joten itse en uskaltaisi riskeerata tässäkään asiassa.

  16. Tää on todella tärkeä aihe ja musta jotenkin tuntuu et tästä aiheesta ei puhuta tarpeeksi vaan ajatellaan ettei siihen kannata puuttua, että jokainen vanhempi tehkööt omat päätöksensä.
    Mä oon myös ehdottomasti sitä mieltä, että lapsi selkä menosuuntaan niin pitkäksi aikaa kun vaan mahdollista. Mullakin on yksi tuttu kenen lapsi laitettiin todella nuorena kasvot menosuuntaan ja vielä palkki-istuimeen. Sillon itselläni ei lasta vielä ollut, enkä osannut ajatella asiaa oikeastaan miltään kantilta, mutta nyt kun oma lapsi on sen päälle vuoden ikäinen niin toi kasvot menosuuntaan ja palkki-istuin saa mun niskakarvat rullalle.. Ite kanssa päädyttiin tohon ovellepäin kääntyvän turvaistuimeen ja ollaan oltu niin tyytyväisiä siihen. Selkäkin kiittää.

    Mutta tosta valistuksesta kun neuvoloissa ei kerrota noista istuimista tarpeeksi niin meidän neuvolaan tässä Turun naapurikunnassa olen niin tyytyväinen kun hän antoi meille jopa sellaisen pienen lehtisen missä oli kuukausista vuosiin että miten kannattaa lapsen matkustaa. Ja vielä kyseli että miten meidän lapsi matkustaa ja kertoi vinkkejä ja mielipiteitään. Vaikutti olevan aidosti kiinnostunut.

    Mutta kiitos kun otit tämän tärkeän aiheen esille 😊

  17. Todellakin WORD. Mutta, miten puuttuisit tai puuttuisitko kavereiden tapaan kuljettaa? Jos esim. kaveri on kääntänyt 2v istuimen (joka vois olla selkä menosuuntaan) kasvot menosuuntaan, siksi, koska pitkillä matkoilla lapsi vaan vaatii sitä. En tiedä miten sanoisin asiasta. Kuuluuko puuttua? Puutunko muiden elämään ja oon vaan helvetin ärsyttävä? Miten ikinä annan itselleni anteeksi, jos jotain sattuu? Nää on musta vaikeita juttuja…. Kerran yritin puhua, mut sanoi et ei ole muita vaihtoehtoja..

  18. Olen samaa mieltä. Mä en itseasiassa muista, minkä ikäinen poika oli, kun oli yksinkertaisesti pakko valita istuin, jossa kasvot olivat menosuuntaan päin. Mulla on tallessa kuva, kun 3-vuotiaana on kasvot menosuuntaan päin, mutta vielä 2-vuotiaana oli selkä menosuuntaan päin, eli jossain tossa välissä. Veikkaisin, että siinä reilu 2,5-vuotiaana talvella vaihtui istuin, koska talvivaatteiden kanssa istuin kävi tosi ahtaaksi ja pituuskin tuli vastaan.
    Muistan kuitenkin, että yritin silloin etsiä siitä istuimesta seuraavaa kokoa, jonka olisi vielä saanut laitettua selkä menosuuntaan päin, mutta ei löytynyt mistään. Päädyin silloin tilaamaan istuimen, joka Autoliiton testeissä oli turvallisin, vaikka kasvot olivat menosuuntaan päin. 2-vuotiaana oli 91 cm/14 kg ja 3-vuotiaana 102 cm/16,5 kg.
    Tästä kuitenkin jo viisi vuotta aikaa, joten toivottavasti istuinvalikoima on tästä lisääntynyt!

  19. Tänään just kauhisteltiin poikaystävän kanssa, kun suojatien yli käveltiin ja siinä viereisessä autossa 3 vuotiaan näköinen lapsi istui turvaistuimessa ETUPENKILLÄ kasvot menosuuntaan!!! Ei mitään vastuuntuntoa vanhemmilla! Tuli vaan mieleen kun pikkutyttönä jouduin olemaan monta yötä sairaalassa, niin viereiseen sänkyyn tuotiin pieni tyttö joka oli loukkaantunut kolarissa. Muistan vieläkin sen niskatuen joka sillä oli ja ihmettelin sitä aina. Ja miten surkealta hänen äiti vaikutti, kun lastaan kävi katsomassa. Perheen isä makasi teholla. Yks lapsuuden muistoista tuo, tulipahan mieleen.

  20. Minä myös olen ahdistunut siitä kuinka usein näkee kuljetettavan pikkulapsia kasvot menosuuntaan. Hienoa että kirjoitit näin vakuuttavan postauksen niin tärkeästä aiheesta. Nämä asiat unohtuvat yllättävän monelta. Linkkaan tämän ystävälleni, joka kuljettaa pientä lastaan kasvot menosuuntaan, koska ei kuulemma jaksa kuunnella lapsen itkua mikä tulee, jos selkä on menosuuntaan. Ehkä kokoamasi luvut saisi järkeä hänen päähänsä.

    Minulle tuli mieleen eräs toinen lapsen turvallisuuteen liittyvä asia. Jossain edellisessä postuksessa kerroit värjänneesi hiuksesi raskausaikana, ja kommenteissa väitit, että siitä ei olisi mitään haittaa sikiölle. Minulla on kuitenkin kampaaja-ystävä, joka ei esimerkiksi suostu värjäämään raskaana olevien naisten hiuksia niin, että väri koskettaisi päänahkaa. Hänen mukaansa väriaineita imeytyy silloin aina naisen verenkiertoon, ja vaikka aiheesta ei vielä ole paljoa tutkittua tietoa, on hän ottanut tämän linjan raskaana olevan naisen hiuksien värjäämiseen, koska väriaineet ovat suoranaista myrkkyä aikuisellekin ihmiselle. Hänen mukaansa mm Tanskassa ei suositella lainkaan hiusten värjäämistä raskausaikana.

    1. Ja mistähän sitä väriainetta imeytyy ehjän haavattoman päänahkan kautta merkittävä määrä verenkiertoon? 😀 Nyt ihan totta. Sadat tuhannet ellei miljoonat naiset värjää tukkansa raskausaikana. Kerro kampaaja-ystävällesi, että kaivaa tämän tueksi yhdenkin tapauksen, jossa hiusväri on imeytynyt verenkiertoon ja päässyt sikiöön asti ja vaikuttanut jotenkin. Sit voidaan puhua tästä asiasta lasten turvallisuuteen liittyvässä asiayhteydessä.

      Siitä myös muutaman ammattilaisen kommentit asiaan: https://www.huffpost.com/entry/hair-dye-during-pregnancy_n_5abcf8aee4b04a59a3154eb3/amp

      1. Hiusväristä en tiedä, mutta esimerkiksi monissa kynsilakoissa käytetyn hormonaalisiin muutoksiin, hedelmättömyyteen ja aineenvaihdunnan häiriöihin linkitetyn trifenyylifosfaatin tutkimuksissa huomattiin, että TPHP:tä sisältävillä kynsilakoilla kyntensä lakanneilla naisilla myrkyn määrä kasvoi seitsenkertaiseksi 10-14 tunnin jälkeen käytöstä. Harvemmin kynsissäkään haavaumia on, ja monet myrkyt voivat päätyä elimistöön myös hengitettyjen huurujen kautta. Linkissäkin sanotaan, ettei hiusvärien käytöstä ole juuri tutkimustietoa, koska tutkiminen olisi hankalaa eikä kukaan haluaisi ottaa riskiä että vahingoittaa yhtäkään sikiötä tutkimuksen nimissä. Kun tilanne on tämä, niin voi vain spekuloida ja jokaisen on tehtävä oma riskiarvionsa.

        Mutta itse postaukseen liittyen, tärkeä asia ja ainakin näin lapsettomalle paljon uutta tietoa! Mitä mieltä olet kaukalon/istuimen hankkimisesta käytettynä? Oman ymmärrykseni mukaan noihin pätee vähän sama kuin pyöräilykypäriin, eli jos istuin on ottanut kovempaa osumaa, se ei enää olisi yhtä turvallinen? Jossain vaiheessa myös uutisoitiin, että noin 8 vuotta vanhassa istuimessa muovi alkaa jo olla sen verran tiensä päässä, että turvaominaisuudet kärsivät. Tuolloin kiinnitin itse huomiota paikallisilla kirppisryhmillä myytäviin istuimiin, ja hieman yllätyinkin miten harvassa ilmoituksessa kyseltiin istuimen ikää ja aiempaa käsittelyä jos niilläkin on niin suuri vaikutus turvallisuuteen. Ehdottomasti näistä pitäisi puhua enemmän myös neuvolassa!

        1. No nyt puhutaankkin hiusväristä, ei kynsilakasta, jota en käytä. Tää koko vouhotus on menny ihan yli. Ei oo yhden yhtä esimerkkikeissiä, joissa nää hiusvärit tai kynsilakat on vaikuttanu terveeseen raskauteen mitenkään ja kaikesta tehdään nyt vaan aivan liian iso numero. Mä en aio muuttaa elämäntapojani sen perusteella, että jossain saattaa olla jokin pienoinen mahdollinen riski ehkämahdollisesti enkä kyllä hyvällä katsoa arvostelua odottavia kohtaan, jos he värjää kynsiä tai hiuksia, kun siitä ei ole suuntaan eikä toiseen mitään tietoa ja evidenssiä, muuta kuin että ei olla voitu näyttää mitään sen kummempia vaaroja.

          Mitä tulee käytettyyn kaukaloon ja istuimeen, niin jostai nettikirpparilta en käytettyä ostaisi välttämättä, koska valitettavasti ihmisiin ei voi luottaa (että se on kolariton). Meidän eka kaukalo oli käytettynä meille tullut, tuttavaperheeltä, joihin luotimme. Eli luotettvasta lähteestä käyttäisin kyllä käytettyäkin, sillä niillä on ihan melko pitkäkin elinkaari, jos on kolaroimattomia. Käytettäisiin tota samaa käytettyä vielä tällä, mutta se oli niin epäkäytännöllinen kaukalo, että vaihdettiin parempaan 🙂

  21. Hienoa että joku bloggaaja kirjottaa tästä tärkeästä aiheesta! Liian monta kertaa olen törmännyt jonkun vaikuttajan somessa kuviin pienestä lapsesta istumassa kasvot menosuuntaan, vyöt miten sattuu roikkuen. Monesta muusta aiheesta vouhkataan kovaan ääneen, mutta sitten näin tärkeä ja oikeasti todella pientä panostusta vaativa asia jää täysin huomiotta.

    Uskon ja toivon, että näissä tapauksissa vanhemmat ovat vain tietämättömiä, sillä en voisi itse ainakaan tehdä tietoisesti valintaa joka vaarantaisi lapseni turvallisuuden.

    Itse olen miettinyt, että veisin omaan neuvolaan esitteitä lasten turvallisesta kuljettamisesta, sillä surettaa niin nähdä kuinka pieniäkin vauvoja kuljetetaan sylissä tai taaperoa viedään päiväkotiin ilman turvaistuinta “kun on niin pieni kylä ja lyhyt matka”. Sitten kun ei saisi mitään sanoa, koska toisen vanhemmuutta ei saa mennä arvostelemaan 🙄.

    Meillä matkustaa 3v. turvavyökiinnitteisellä istuimella, joka menee selkä menosuuntaan 25kg asti ja 1v isofix istuimessa (ja siis oikein kiinnitetty turvavöillä asennettava istuin on yhtä turvallinen kuin isofix. Isofixissä tosiaan se huono puoli, että sillä voi kiinnittää vain 18kg asti). Meillä lapset matkustaa selkä menosuuntaan niin pitkään kuin mahdollista ja sen jälkeen siirrytään turvavyöistuimeen (5-pistevyö kasvot menosuuntaan on hengenvaarallinen jopa jo äkkijarrutus tilanteessa – kroppa tiukasti penkissä kiinni, pää retkahtaa)

    Useimmiten kasvotmenosuuntaan matkustamista perustellaan sillä, että lapsi ei mahdu istumaan toisin päin, koska jalat menee koukkuun. Tuohon vastaan aina sama; kumpi olisi itselle mukavampi tapa istua jalat ristissä/koukussa vai jalat roikkuen ilmassa?

  22. Kun turvallisuudesta kerta puhutaan niin olen ihmetellyt muutamassa insta storya, missä Dante ajaa polkupyörällä (missä tämä vanhemmalle tarkoitettu työntökeppi takana), hänellä ei ole kypärää päässä? Voihan tuo rengaskin tökötä johonkin ja lapsi lentää pää edellä tonttiin. Eikö olisi hyvä opettaa kypärän käyttöä jo heti pienestä pitäen?

    1. Taidat nyt sekoittaa tilit, koska tällaisia storyja ei ole ollut muutama, vaan tasan yksi, se oli keväällä ja kommentoin jo silloin storyn perään, että Dante ei ajanut siinä pyörällä kypärättä. Olimme leikkipaikalla ja hän halusi mennä liukumäeltä keinulle tms. pyörällä istuen. Kypärän alle ei mahtunut kuin ohut pipo, joka oli vaihdettu leikkipaikalla tupsulliseen lämpimämpään, eikä sitä alettu vaihtamaan kun hän oli sen pyörän päällä ehkä 30 sekuntia, ympärillään metrin säteellä 3 aikuista, joista yksi piti pyörästä kiinni ja työnsi vauhtia. Ihan sama kuin olisi keinussa tai liukumäessä, ei niihinkään laiteta kypärää, vaikka jotain voikin käydä.

      Deellä on polkupyörän lisäksi potkulauta ja potkupyörä ja kaikissa niissä käytetään kypärää. Sen verran johdonmukaisesti, että yksi tuon ensimmäisiä lauseita oli “Kypärä päähän”. Emme myöskään itse pyöräile ilman kypärää, ihan jo malliesimerkin takia. Että kyllä sitå kypärän käyttöä on opetettu 2-vuotiaasta asti, eikä tarvii enää opettaa, kun lapsi kipittää itse hakemaan aina kypäränsä.

  23. Tärkeä aihe, loistava postaus. Omia lapsia mulla ei ole mutta veljeni lasta usein autollani kuskannut ja täysin itsestäänselvä asia kaikille että turvaistuin siirretään mun autooni kun lasta kuskaan. Pienintäkään matkaa ei ilman sitä. Tietenkään. Kaikki onnettomuudet tapahtuu ensimmäisen kerran eikä voi ajatella ettei juuri meille satu mitään. Ne tapahtuu jollekulle ja on aikuisten suoranainen velvollisuus tehdä kaikkensa että lapsi on mahdollisimman hyvin suojattu.

  24. Moi!
    Olisi mielenkiintoista kuulla mihin istuimeen olette itse päätyneet tai onko suositella tiettyjä malleja? Mulla juuri etsinnässä 2,5-vuotiaalle uusi istuin toiseen autoon. Entä mistä tuo tieto on peräisin, että telakkakiinnitteinen on turvallisempi? Meilläkin telakka tällä hetkellä ja on ollut kätevä, mutta aika paljon suositellaan noita vyökiinnitteisiäkin?

    1. Kuten kirjoitinkin, että en ole siitä ihan varma, vaan jollen väärin muista, niin turvakaukalo on turvallisempi telakassa kuin turvavöissä. Turvaistuin lienee yhtä turvallinen telakassa kuin turvavöissä, mutta siinä on tosiaan se inhimillisen virheen riski korkeampi ja kiinnitys voi olla hankalampi, jos tuolia joutuu siirtelemään.
      Meillä oli Dantella tähän asti käytössä Concord Reverso Plus, josta tykättiin kovasti, mutta nyt meillä on Cybex Sirona, jossa on pyörivä telakka ja joka on hieman matalammalla, joten lapsi mahtuu paremmin. Siinä on muitakin ihania puolia, ja teen itse asiassa meidän “laitteista” ihan tosi pian postauksen 🙂 Meillä on tällä hetkellä myös tuo Concord vielä käytössä, koska jatkossa toinen vie ja toinen hakee päiväkodista, niin on hyvä, että on molemmissa autoissa turvaistuin. Jos nyt ostaisin Dantelle istuimen, ostaisin Cybexin Sironan, uskon, että Dee pysyy siinä 4-vuotiaaksi asti ja sitten ostetaan hänelle uusi tuoli ja vauva siirtyy sitten Sironaan. Vauva on 6kk kun Dante on 3v, mutta joskus siinä 3-4 välillä ostetaan sitten uusi Dantelle, ja varmaan silloin turvavyökiinnitteinen tuoli takaperin, jossa voi olla 25 kiloon asti 🙂

      1. Kiitos vastauksesta! Mielenkiinnolla odotan postausta teidän varusteista. Meillä myös toinen lapsi pian tulossa ja tarve kuljetuksiin molemmissa autoissa, joten saa vähän ajatustyötä käyttää mikä telakka ja istuin ja kaukalo menee mihinkin autoon ja missä vaiheessa. 😀

  25. Niin täyttä asiaa taas kerran. Omat muksut ovat matkustaneet nelivuotiaiksi selkä menosuuntaan ja muistan aina sen kerran kun iltahämärässä tien yli juoksi lauma valkohäntäpeuroja. Pelkkä tiukka jarrutus 80 km/h vauhdista ilman, että auto edes osui mihinkään, aiheutti pelkääjän puolella istuvalle miehelleni kuukausia kestävän niskakivun -miten olisi käynyt kasvot menosuuntaan matkustaneille lapsille?

    Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja noista lyhyistäkin matkoista sen verran, että tilastollisesti useimmat onnettomuudet tapahtuvat nimenomaan pienillä pikkuteillä lähellä kotia. Tietysti vauhdit niissä ovat usein pienemmät ja henkilövahingot aikuisten osalta myös pienemmät eivätkä ne ylitä uutiskynnyksiä kuten suuret valtatieonnettomuudet kuolonuhreineen, mutta siitä huolimatta ei ikinä saa tuudittautua siihenkään, että “ollaan ihan kodin lähellä”.

  26. Yks juttu tähän asiaan sivuten, jota ei todellakaan kyllä kerrota missään ja itsekin kuulin tästä vasta viime vuonna, kun kahden lapsen äiti jo olen ja autossa istuttu tuhansien kilometrien verran. Talvivaatteilla ei saisi lapsi matkustaa koskaan turvaistuimessa, vaan paksut talvivaatteet tulisi aina riisua autoon mentäessä. Siis tämähän on ihan loogista kun tajuaa ajatella, paksut toppavaatteet jättää hirveästi tilaa vöiden ja lapsen väliin ja törmäystilanteessa tosi huono juttu.

  27. Kiitos kirjoituksesta. Toivottavasti mahdollisimman moni vanhempi tämän lukee ja ajattelee asiaa. Oon katsonut kauhuissaan kavereiden pieniä lapsia, miten ne matkustaa 1 vuotiaana kasvot menosuuntaan, just siks ku vanhemmalle helpoin kun ei kitise tms.
    Kumpa kehtaisi linkata heille tän tekstin. Töissä kerran lapsiperheelle (Suomessa) taksia tilatessa sanovat että turvaistuin ei oo pakollinen. Ööö ihan ku siinä se pakollisuus olisi tärkein pointti. Kyllä se istuin sit järjestyi kun hetken aikaa tivasin.

  28. Täyttä asiaa kirjoitat turvaistuinten tärkeydestä! Ja faktat ovat tietenkin faktaa eivät mielipideasia.

    Siltä osin teksti on kuitenkin vahvasti mielipidekirjoitus, että kirjoitat kaikkien lapsiaan esim. kasvot menosuuntaan kuljettavien vanhempien olevan vastuuntunnottomia.

    Elämä tuppaa olemaan vaarallista ja vanhemmat joutuvat päivittäin tekemään valintoja, jotka vaikuttavat heidän lastensa hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa. Vastuuta voi kantaa niin gaziljoonasta asiasta ja eri ihmiset arvottavat asioita eri tavoilla. Sinun mielestäsi on vastuutonta kuljettaa lasta autolla muulla kuin sillä kaikista turvallisimmaksi todetulla tavalla. Jonkun toisen mielestä lapsen kuljettaminen autolla ylipäätään voi olla vastuutonta. Tai vastuutonta voi olla jonkun mielestä lapsen hoitoon laittaminen alle 1 vuotiaana tai yli n tunniksi päivässä, lihan syöttäminen, lihan syöttämättä jättäminen, unikoulut, joissa itketetään, unikoulun pitämättä jättäminen, kännykän käyttäminen lapsen seurassa, perhepeti, omaan sänkyyn/huoneeseen nukuttaminen, vanhemman tupakoiminen/päihteiden käyttö, lapsen altistaminen kemikaaleille, lapsen itkettäminen, lapsen jokaiseen itkuun liian herkästi reagoiminen, kotiintuloaikojen puuttuminen, liika suojelu ja curling vanhemmuus… noh annetaan jo olla. Ymmärrät varmaan, että listaa voi jatkaa loputtomiin. Toki auto-onnettomuus ja siitä mahdollisesti seuraava kuolema tai vammautuminen ovat hyvin äkillisiä, näkyviä ja konkreettisia tragedioita verrattuna seurauksiin, joita voi tulla suurimmasta osasta edellä mainittuja. Mutta tekeekö äkillisyys, näkyvyys ja konkreettisuus tragediasta automaattisesti suuremman? Voisiko olla mahdollista, että jonkun mielestä esim. kuolema autokolarissa on pienempi uhka kuin vuosikausien masennus, syrjäytyminen ja siitä seurannut itsemurha tai toisiin ihmisiin kohdistuva väkivalta. Ja tottakai on mahdollista yrittää välttää molempia edellä mainittuja yhtä aikaa, mutta onko mahdollista välttää KAIKKIA elämän karikoita lasta kasvattaessa? Minä en henkilökohtaisesti usko, että yksikään vanhempi siihen kykenee. Onko sitten perusteltua tuomita vain yhden vanhemman vastuisiin kuuluvan asian perusteella vanhempaa vastuuntunnottomaksi, vaikka tämä kyseinen vanhempi kaikilla muilla tavoilla tekisi kaikkensa lapsensa hyvinvoinnin eteen? Ja millä perusteella juuri autonistuimet ovat se alue, joka määrää, oletko vastuuntuntoinen vai vastuuntunnoton? Se on mielipideasia.

    Vanhemmat eivät myöskään ole vapautettuja kaikista niistä muista vastuista, joita aikuisten tulee kantaa; niistä jotka eivät suoranaisesti liity heidän lapsiinsa. On vastuuta työstä, lähimmäisistä, luonnon tilasta, yhteiskunnasta, maailman rauhasta… Jollakin osa-alueella me kaikki tunnetaan pisto rinnassamme. Se pisto tuntuu ilman tuomitsemistakin ja jos jotain asiaa haluaa ajaa, niin tuomitseminen on harvoin se hedelmällisin lähestymistapa. Kuten itsekin sanoit, Suomessakaan ei asiasta puhuta tarpeeksi, joten kaikilla ei varmasti ole edes faktat tiedossa, eikä puolustustilassa oleva mieli ota oikein hyvin tietoa vastaan.

    Tämän kaiken edellä kirjoitan siis kuitenkin faktoista kanssasi samaa mieltä ollen. Hyvä, että asia on esillä!

    1. Näköjään linkkasin tuohon väärän istuimen, tarkoitin Cybex Juno 2-fix -istuinta, joka oli saanut erinomaisen arvion. Mutta eipä sillä suurempaa väliä. Ajatuksena kuitenkin se, että nämä joissa on etusuojus, ovat saaneet Autoliitolta hyviä arvioita, vaikka kasvot ovatkin menosuuntaan päin 🙂

      Ja kiitos blogistasi! Tyylisi kirjoittaa on mukaansatempaavaa ja aitoa! On ilo lukea blogiasi.

  29. Siis apua näitä kommentteja! Miks tähän pitää nyt vetää mukaan jotain viininmaistelua tai hiustenvärjäystä tai sitä että lapsi on istunut hetken jossain pyörän päällä ilman kypärää? Eihän matkustusturvallisuusasioita ja näitä asioita voi verrata toisiinsa ees saman päivän aikana…….

    Mun mielestä on ihan käsittämätöntä, miten naiset jatkuvasti arvostelee toisten äitiyttä.

Leave a Reply