Lapsen kanssa reissaaminen pt. 1

Jatkona tälle postaukselle raskaana matkustamisesta voisin vihdoin palata tähän aiheeseen, mistä oottekin toivonut todella usein postausta. Ja mikäs sen ajankohtaisempaa näin reissussa ollessa kuin postaus lapsen kanssa matkustamisesta.

Me ollaan reissattu Danten kanssa aika paljon. Jos Dantella olisi kartta, josta rapsuttaa maita pois, olisi siellä jo jonku verran joutunut raapimaan esiin käytyjä kohteita, vaikka ikää ei ole vielä edes kahta ja puolta vuotta. Aika paljon erilaisiakin reissuja on tullut matkattua lapsen kanssa. On ollut köllöttelylomia, kaupunkilomia, monen kohteen seikkailuja, matkoja isolla aikaerolla ja kaiken kaikkiaan hyvin erilaisia matkakohteita. Ensimmäinen Danten matka oli hänen ollessa 3-kuinen, kun matkasimme Prahaan. Sittemmin olemme olleet esimerkiksi Välimeren risteilyllä, yhdistetyllä kaukomatkalla Australiaan, Singaporeen ja Fijille ja viimeisimpänä tuollaisena useamman kohteen lomana Euroopan kierroksellamme kesäkuun lopulla. Jo pelkästään tuo matkojen määrä kertonee vastauksen siihen yksinkertaisimpaan kysymykseen, eli “Onko lapsen kanssa matkustaminen hankalaa?” Ei ole, muuten emme olisi reissanneet näin paljoa. On se toki hankalampaa kuin kahden aikuisen voimin ja eri ikävaiheissa on ollut omia erityispiirteitä, mutta yleisesti ottaen en koe lapsen kanssa reissaamista hankalaksi.

Mitä olen siis oppinut tässä vajaan kahden ja puolen vuoden aikana? 

Vaikka ja mitä! Teen tän kahdessa osassa, koska muuten tää ois ihan jumalattoman pitkä 😀 Aloitetaan lentämisellä, junamatkoilla ja asiakirjoilla,sekä muulla konkreettisella ja jatketaan sit kohdemaiden valinnalla ja muulla sellaisella fiilispohjaisella hommalla.

Lentäminen

Ennen kuin tyyppi sai jalat alleen, oli lentäminen helppoa kuin heinänteko. Muksu viihtyi sylissä, sai ruoan tissitä tai pullosta ja malttoi olla paikallaan. Ihan pienillä ei käsittääkseni tule myöskään korvasärkyä paineenvaihteluista toisin kuin usein ajatellaan, mutta tämä on sellainen tieto, jota en kyllä osaa varmaksi sanoa. Meidän tapauksessa Dante ei ikinä itkenyt lentokoneessa vauvana ja kun hänelle laitettiin putket vuoden ikäisenä, ei sitä “riskiä” ole ollut, sillä Danten korvat ei mene lukkoon putkien takia. Kun käveleminen ja liikkuminen muuttui ajankohtaiseksi, oli lapsi jo vaikeampi pitää paikallaan monta tuntia putkeen, mutta yhtään hankalaa lentoa meillä ei yllättäen ole ollut. Yleensä ollaan pyritty huomioimaan lapsi jo matkaa varatessa. Mahdolliset päiväunet tai yöunet koneessa on pop, jolloin pitkälläkään lennolla lasta ei tarvitse viihdyttää tuntitolkulla, vaan uni maistuu koneessa monta tuntia. Dante nukkuukin lennoilla tosi hyvin, joten meille tää on toiminut.

Mä suosittelen turvakaukaloa lennoille, ja nimenomaan Cybexin Cloud Z-mallia, jossa on makuuasentoon menevä ominaisuus. Me lainattiin tuon edeltävää mallia ystävältä Danten vauvavuonna reissuihin ja se oli ihan mahtava! Hyvin usein lennot ei ole ihan kokonaan loppuunmyytyjä, ja vaikka vauvalle ei olisi omaa paikkaa varattu, me saatiin ainakin tosi monelle reissulle yksi tyhjä paikka, jolloin saatiin turvakaukalo siihen ja nukkuva lapsi siihen kaukaloon. Nyt kun Dante on jo 2-vuotias, niin hänellä on oma paikka lennoilla ja yleensä hän lentää minun ja mieheni välissä nukkuen osittain sylissämme.

Meillä on myös Stokken JetKids-sellainen vedettävä laatikkohässäkkä, joka aukeaa siihen istuimen jalkatilaan tosi kätevästi ja sillä saa sen “reiän” täytettyä niin, että lapsi mahtuu nukkumaan tosi hyvin. Se oli viimeksi käytössä Losin lennoillamme ja oli aivan superkätevä! Tää tosin on mun mielestä kätevä vasta 2v+, koska silloin lapsella on jo oltava se oma paikka. Sitä ennen jos pieni matkustaa sylissä, niin ei tuosta oo juurikaan hyötyä, kun se ei siinä vanhempien jalkojen alla auta. Paitsi jos tosiaan saa sille pienemmällekin oman paikan lennolle, vaikka sellaista ei varaisikaan.

Lennolle me ollaan pakattu aina omat eväät (hedelmiä ja marjoja, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, välipalakeksejä ja sosepurkkeja/puuropusseja/kaurapuuro-annospusseja yms.) eikä olla koskaan ees pyritty siihen, että söisi lentokoneen ruokia. Jonkin verran saattaa närppiä ruokaa, mutta aika vähän kiinnostaa. Lapselle saa ottaa aika reteesti sapuskaa ja vettä mukaan. Vauva-aikana meillä saattoi olla vaikka 6 purkkia korviketta lennolla ja lisäksi pussiruokia tai purkkiruokaa ja vettä ja ties mitä. Ne nesteet kuvataan erikseen noissa tapauksissa ja nytkin kun lensimme Kreikkaan, sai Dantella olla mukana kaksi lapsen vesipulloa.

Lennoille ollaan varattu aina reippaasti vaippoja ja jouduttu vauvana kakkavaippoja vaihtamaan koneessa ja myös yhdet oksennukset pesemään koneen vessassa. Mulla on aina lennoilla varapaita mulle ja miehelle ja kaksikin varavaatekertaa lapselle oksennuksen tai minkä tahansa ongelman varalle. Nyt kun Dante on melko varma vaipattomana, matkustaa hän ilman vaippaa, paitsi jos tiedämme, että lennolla saattaa olla pitkät unet, jolloin meillä voi olla varuilta vaippa päällä. En nää huonoksi varmistella vähän liiaksi sitä vaippaa lennoilla, koska välillä vessoihin on hirveä jono koneessa ja siinä pienellä voi olla liian pitkä pidättely tiedossa. Mä en myöskään sinänsä näe sopivaksi etuilla lapsen kanssa jonossa, vedoten pieneen rakkoon tai äkilliseen hätään tai mihin ikinä, vaikka se olisikin totta, sillä se ei ole kyllä kenenkään muun ongelma. Toki antaisin oman paikkani jonossa tällaisessa tilanteessa, mutta se ei voi olla vanhempien ensioletus. Eli tarpeeksi vaippoja pienille ja varavaatteet mukaan koko seurueelle. Nimim. sain osani ym. oksennustilanteesta ja olisi ollut nihkeetä matkustaa loppumatka oksulle haisten.

En tiedä onko D vaan jo niin tottunut reissaaja vai onko meillä ollut jotenkin tosi helppoa, mutta musta edes 12 h koneessa lapsen kanssa ei kuulosta hirveen pahalta. Tarpeeks viihdettä ja tekemistä ja ruokaa mukaan. Ja mielellään yölento! 😀 Tokikaan siinä ei samalla tavalla voi katsella leffoja tai olla koneella tai lukea kirjaa kuin aikana ennen lasta, mutta ei se siitä lentämisestä kyllä hankalaa tee.

Matkatavarat

Me ollaan reissattu niin isojen vaunujen kuin matkarattaiden kanssa ja ollaan roudattu turvaistuinta mukanamme vaikka minne, viimeksi Losiin.

Aloitetaan niistä vaunuista. Alle 2-vuotiaalle saa ottaa vaunut tai turvaistuimen veloituksetta mukaan lennolle. Lentokentästä riippuen vaunut pakataan suojapussiin joko portilla tai sitten jo lähtöselvityksessä (Helsinki-Vantaalla näin) ja ne saa määränpäässä takaisin. Isojen rattaiden kanssa matkustamisessa kannattaa muistaa, että kaikilta lentoyhtiöiltä ei saa kunnollisia suojapusseja vaunuille, joten oma suojakassi ei välttämättä olisi huono idea. Joskin esim. Finnairilla ja Turkishilla on ollu hyvät varusteet tarjota. Mä yleensä menomatkalla säästän ne pussit siltä varalta, että määränpään lentokentällä on huonompi varustelu kuin Helsinki-Vantaalla ja muutenkin kyllä se pussi kestää pari matkaa sen sijaan, että heti heittäisi roskiin. Uudelle tulokkaalle meillä on odottamassa niin kauniit rattaat, että niille tulee ehdottomasti oma kunnollinen suojakassi, sillä en raaskisi jättää niitä muovipussin suojissa ruumaan.

Viimeisin lento meidän isompien vaunujen kanssa taisi olla kun Dante oli 9kk, sen jälkeen ollaan oltu aina reissussa meidän Babyzen Yoyoilla. En voisi lämpimämmin suositella noita matkarattaita. Ne menee niin pieneen tilaan, että ne mahtuvat lentokoneen ylähyllylle helposti ja ne on ihan insinöörityön ihanteellinen taidonnäyte 😀 Jokaisella lentokentällä ollaan tiedetty Yoyot, silleen, että virkailija on tyyliin kattonu rattaita ja kysynyt, että onko ne Yoyot ja ollu silleen ok. Ne menee siis mukaan koneeseen, mikä on ihan superkätevää. Lapsen voi tarvittaessa rullata koneeseen asti niissä kärryissä (tai no yleensä voi, tänne Kreikkaan lentäessä ekaa kertaa joku virkailija kävi ilmoittamassa, että ne pitää taittaa ennen koneeseen menoa, mut tää oli ekaa kertaa ikinä), ja itse asiassa ne on leveydeltään sellaiset, jotka mahtuu penkkirivien välistä koneessa kulkemaan. Tää tuli testattua kun lensin yksin Danten kanssa Ras al Khaimahiin tänä vuonna ollessani jo raskaana ja ekaa kertaa yksin lapsen kanssa reissatessa. Oli aika älyttömän helppoa kuljettaa kundi penkkirivillemme, heittää kamat ylähyllylle, nostaa lapsi penkille ja kääntää ne rattaat kasaan (vie n. 3 sekuntia).

Koska meillä on ollu matkarattaat mukana koneessa, ei olla koskaan jouduttu maksamaan mitään ekstraa turvaistuimesta tai -kaukalosta. En tiedä tuleeko siitä lisämaksua, jos olisi sekä vaunut, että turvaistuin. Varmaan lentoyhtiökohtaista. Me ollaan aika usein viety mukana jompaakumpaa. Jos kohteessa vuokrataan auto, otetaan oma turvaistuin mukaan. Tästä poikkeus oli oikeastaan vaan Australiassa, missä otettiin Gold Coastilla auto vähän ex tempore vastoin alkuperäisiä suunnitelmia. Ei ollut mitään järkeä raahata mukanamme istuinta kaikissa meidän kohteissa kuukauden reissussa. Melkein koko ekan vuoden Dante mahtui Cybexin kaukaloon ja se oli ihan mahtava. Sen sai taksiin helposti mukaan, jos sellaista käytti. Turvaistuin on kulkenut mukana siitä asti kun Dante täytti 11kk. Me halutaan, että Dante kulkee selkä edellä mahdollisimman pitkään (ainakin 3-vuotiaaksi asti) ja yleensä vuokra-autoihin saa aika epäilyttävän näköiset ei-kovin-turvallisen oloiset tuolit, jotka näyttää siltä kuin niitä olisi käyttänyt ainakin miljoona muksua kymmenessä eri kolarissa ja ne on aina kasvot menosuuntaan. Kerran AirBaltic laittoi meidän turvaistuimen uuteen uskoon paluumatkalla Kroatiasta ja jouduttiin ostamaan uusi (matkavakuutus korvasi päivässä tuon), sillä siinä hajosi IsoFix-kiinnitys ja kun turvaistuin on ottanut noin kovan osuman reissussa, niin en uskaltaisi sitä enää käyttää. Euroopassa IsoFix on melko lailla standardi, mutta esim. Jenkkien kohdalla jouduin googlaamaan asiaa aika paljon. Olen melkein aina ottanut yhteyttä vuokrafirmaan ja selvittänyt IsoFix-kiinnityksen yhteensopivuutta ja saanut aika hyvin vastauksen asiaan. (Toimi Jenkeissäkin)

Turvaistuinta en ottaisi matkalle mukaan, ellei olisi vuokra-auto, joka haetaan suoraan lentokentällä ja palautetaan sinne. Aikamoinen järkäle se on kanniskeltavaksi mukana muuten vaan. Sellaisissa tapauksissa, joissa vuokra-autoa ei oo ollut, oon yleensä yrittänyt järjestää kyydit, missä ei oo tarvetta turvaistuimelle (junat yms. eikä takseja) tai sitten kyydin, jossa on turvaistuin tarjolla.

Kannattaa huomioida, että turvaistuin voi helposti olla 15-25 €/vrk reissun päällä autovuokraamosta otettuna, joten se voi helposti tuoda jopa parisataa euroa lisäkustannusta reissuun. Ja en oo koskaan törmännyt laadukkaaseen vuokrafirman turvaistuimeen. Omamme ollessa 100 % luotettava, kolariton ja selin menosuuntaan matkaa tekevä, on raha-asiat viimeinen syy valita oman raahaaminen Suomesta ulkomaille kun puhutaan lapsen turvallisuudesta, mutta tulipahan tässä nyt mieleeni tämäkin puoli asiasta. Mä kans välillä pelkään, että jos Dante sais kulkea vaikka viikon kasvot menosuuntaan, suostuisiko menemään selkä menosuuntaan sitten olleskaan Suomessa. 😀

Sinänsä jännä, mutta sylilapsena matkustavalle alle 2-vuotiaalle on esim. Finnairilla suurempi sallittu matkatavaramäärä kuin sitten omalla penkillä matkaavalle. Sylilapselle on lentoyhtiökohtaisesti omat sääntönsä, mutta lähes kaikilla kokeilemillamme on ollut 10 kg lisämatkatavara sylilapselle. Jollain oli peräti 15 kg. Jos taas sille 2-vuotiaalle ostaa oman lipun, niin esim. Finnairin halvimmalla lipputyypillä siihen ei lukeudu mitään matkalaukkua, mutta tavallinen käsimatkatavara. Me ollaan tähän mennessä reissattu aina niin, että aikuisten matkalaukuissa kulkee myös Danten kamat, eikä tarvitakaan kolmea matkalaukkua reissuun. Mä suosittelen tutustumaan aina aika tarkkaan oman lentoyhtiön sääntöihin, sillä niissä on paljon eroja.

Passi ja viisumit

Dantelle on haettu passi 2-kuisena ja nyt tän matkan jälkeen se uusitaan, varmaan sitten samaan aikaan kun haetaan seuraavalle tulokkaalle passia. Dante on ihan höhlän näköinen sen passikuvassa ja ei todellakaan mitenkään helposti tunnistettavissa nykyisellään. Miettikää nyt millaisia perunapäitä 2-kuiset on 😀 Periaatteessa passi on voimassa 5 vuotta, mutta käytännöt tuntuu jonkun verran vaihtelevan. Mua vähän jännitti se Australian reissu, kun tunnetusti Australian rajalla ollaan aika takakireitä kaikesta ja selvittelin asiaa ennen viisumin hankkimista. Vielä enemmän mua jännitti toi Losin reissu, koska tunnetusti Jenkitkään ei ole sieltä ihan helpoimmasta päästä tuolla rajalla. Tää oli itse asiassa vähän tricky, koska en saanut yksiselitteisiä ohjeita asiaan ja mulla oli aikaa vaihtaa Danten passi, mutta koska ESTA on passikohtainen, mietin milloin uskallan sen ottaa, jos passi joudutaankin vaihtamaan. Loppujen lopuksi sain vihdoin jonku ihmisen kiinni suurlähetystöstä ja sain sieltä vastauksen, että 3-vuotiaaksi asti saa mennä vauvakuvalla. Passi nyt ei ole niin iso hankinta, etteikö sitä raaskisi vaihtaa nyt ennen 3 ikävuotta, vaikka se Suomen passi olisikin voimassa 5-vuotiaaksi asti.

Viisumeita ei olla ihan hirveesti jouduttu hakemaan. Aussiviisumi haettiin kaikille, ja muistelisin, että se haettiin erillisenä Dantellekin, mutta se onkin mulle nyt ihan täys mysteeri, että oliko se näin. Pikkudementia tässä välin. Jenkkireissua varten piti hakea se ESTA myös Dantelle erillisenä ja se myönnettiinkin samana päivänä.

Vakuutukset

Meillä oli ennen kaikki vakuutukset Aktian kautta, mutta ollaan vaihdettu Lähi-Tapiolaan tässä joku aika sitten. Aktia oli Folksamin vakuutusten välittäjänä ja sittemmin nämä vakuutukset siirtyivät Fennialle. Me haluttiin keskittää suuri osa meidän vakuutuksista samaan paikkaan ja päädyttiin Lähi-Tapiolaan, vaikka meidän henkivakuutukset jätettiin Aktiaan ja mun hoitokuluvakuutus on Fenniassa, koska muuten uudesta vakuutuksesta olisi rajattu pari juttua. Meillä on siis myös Lähi-Tapiolan matkustaja- ja matkatavaravakuutukset. Lähi-Tapiolassa koko perhe kuuluu saman matkavakuutuksen alle, joten Dantella ei ole erillistä vakuutusta.

Vakuutusasioita ollaan pari kertaa jouduttu käyttämään, niin Aktia/Folksam-aikana kuin Lähi-Tapiolan aikana. Viimeisin kokemus oli Danten ruokamyrkytys/oksutauti Ras al Khaimahissa, jolloin saatiin ihan uskomattoman hyvää palvelua Lähi-Tapiolalta kaikin puolin.

Suosittelen EHDOTTOMASTI kaikille lapsen kanssa reissaaville koko perheen matkavakuutusta, olisi silkkaa typeryyttä lähteä ilman. Me ollaan Danten ollessa 9kk vietetty yks yökin sairaalassa (kurkunpääntulehduksen takia valvonnassa) ulkomailla. Viimeksi saatiin puhelimen päähän suomalainen lääkäri, joka keskittyi iltamyöhällä juttelemaan puoli tuntia kanssani ja meille katsottiin valmiiksi lähin sairaala ja tarjottiin myös maksusitoutumuksen lähettämistä sinne, sekä vielä kyseltiin Danten vointia parin päivän päästä.

Junamatkat

Tällä viimeisimmällä Euroopan reissullamme tuli harrastettua junamatkailua sangen ahkerasti Danten kanssa. Eurostaria ja Thalysiä käyttäneenä voin lämpimästi suositella molempia lapsen kanssa. Eurostarilla lapsi oli ilmainen muistaakseni 3-vuotiaaksi asti ja Thalysillä 4-vuotiaaksi asti. Dante kulki siis veloituksetta, toisin kuin esim. lentokoneessa olisi ollut, sillä siellä se oma lippu pitää olla yli 2-vuotiaana. Juna on myös superhelppo kulkupeli näin 2-vuotiaan kanssa, kun matkarattaat saa helposti kasaan, junassa ei tarvii pysyä paikallaan lentojen nousuja ja laskuja turvavöissä, vaan siellä liikkuminen ja oleminen on hieman vapaampaa. Toki niissäkin on kolaririskinsä ja äkkijarrutusriskit ja muut, joten lapsen olisi hyvä olla paikallaan mahdollisimman paljon. Matkalaukut ja matkarattaat sai junissa tosi helposti kyytiin, mutta mietinpä tuossa itsekseni, etten äkkiseltään olisi keksinyt mihin olisin laittanut yhdistelmävaunut noissa. Toki nekin saa kasaan ja matkatavarahyllyyn, mutta erillistä paikkaa yhdistelmävaunuille en nähnyt missään.

Rokotukset

Dante on rokotettu rokoteohjelman mukaisesti, niin, että on saanut osan rokotuksista varhennettuna. Mulla on hyvin vahva ja erittäin epäimarteleva mielipide kaikista niistä vanhemmista, jotka ei rokota (ellei ole oikeasti lääketieteellistä syytä) ja meillä on menty Suomen rokoteohjelman mukaisesti mitään mukisematta. MPR on annettu varhennettuna 6kk iässä, koska olimme menossa Välimerelle ja vesirokkorokote on annettu myös varhennettuna. Dante on myös saanut B-hepatiitti ja tuberkuloosi-rokotteet mun synnyinmaan perusteella, koska oon syntynyt Uzbekistanissa.

Mä en koe matkustamista mahdottomaksti ennen MPR-rokotetta ja todennäköisesti mekin ollaan reissussa tulevan vauvan ensimmäisen 6 kk aikana (vauvasta toki riippuu paljolti tämä), mutta olisin kyllä aika tarkka kohdevalinnasta ennen tuota MPR-rokotetta ja rotavirusrokotuksia. Mitään reissuihin liittyviä ylimääräisiä rokotuksia ei ole ollut, eli tolla perussatsilla on menty 🙂 Kohteet ei oo ollu niin eksoottisia, että mitään ylimääräistä oltais tarvittu.

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa! Kysykää hei ihmeessä vielä ennen tuota toista osaa ja kertokaa omia kokemuksia tai korjatkaa toki, jos jossain on mennyt pieleen. En ole muistiinpanoja tehnyt tässä kahden vuoden aikana vaan enemmänkin aika fiilis- ja muistipohjalta näitä kirjoittelen 🙂 Palaan alkavalla viikolla toisen osan kanssa! 

10 thoughts on “Lapsen kanssa reissaaminen pt. 1

  1. Kiitos, erittäin hyödyllinen postaus! 🙂 Jäin vielä miettimään tuota lentokoneen turvakaukalo/turvaistuinasiaa siinä tapauksessa, ettei alle 2-vuotiaalle ole ostettu omaa paikkaa. En ole varma ymmärsinkö oikein, mutta voiko silloinkin siis ottaa kaukalon/istuimen mukaan veloituksetta? Jos voi, saako sen ottaa matkustamoon jos koneessa on ylimääräinen tyhjä paikka? Entä sitten, jos kaikki paikat ovat täynnä?

    1. Joo, siis alle 2-vuotiaalle tosiaan kuuluu tuo turvaistuin / vaunut tms. isompi matkatavara ihan sylilapsena matkustavalle. Turvakaukalon saa ottaa matkustamoon, mutta sen saattaa joutua antaa pois, jos sille ei ole paikkaa. Tämä siis oma kokemukseni. Tuo Cybexin aukeaa niin matalaksi, että sen saa ylähyllylle mahtumaan 🙂

      1. Moi!
        Saako tuon Cybexin Cloud Z -kaukalon siis kiinni babyzen yoyoihin? Ja saako sitä kaukaloa siis pitää lennon aikana penkillä niin että vauva saa siinä matkustaa? Kuulostaa hyvältä systeemiltä, suunnitellaan juuri kaukomatkaa ja mietitään miten tää nyt meneekään..🤔 sama kaukalo meillä. Kunpa vaan miekkonen ei kasvaisi ulos kaukalosta ennen matkaa 😂

    1. Nyt Cybex Sirona Z, tätä ennen ollut Concord Ultimax 3 (rikottiin) ja sen tilalle ostettiin Concord Reverso Plus 🙂

  2. Kiitos tästä postauksesta, tuli taas niin hyvään aikaan, kun meilläkin taas reissu lasten kanssa varattuna. Nuorimmaiseni on suunnilleen Danten ikäinen, heillä taitaa olla noin kuukausi ikäeroa muistaakseni! 🙂 Nuo rattaat taidan laittaa saman tien tilaukseen, sillä viime reissu mentiin kokonaan ilman rattaita ja vaikka lapsi onkin tottunut kävelemään pitkiäkin matkoja itse, reissussa tulee sitä kävelyä helposti huomattavasti normaalia enemmän!

    Meille osoittautui kaikista haasteellisimmaksi viihdykkeen keksiminen lennoille. Mitä teillä on ollut mukana viihtymiseen? Meillä oli vajaan 7 h lento, eikä oikein millään olisi malttanut pysyä aloillaan, kun ei meinannut untakaan saada millään, vaikka päiväunet normaalisti aina nukkuukin. Ehkä tuo Stokken JetKids olisi sitten ratkaisu ainakin siihen nukkumiseen.

    1. Joo noi Yoyot on ihan pelastus. Jopa välillä pienillä matkoilla jos pitää päästä etenee nopeesti yms. Dante ainakin viihtyy noissa hyvin ja nukkuu päikkäreitäkin. Ja mahtuu pieneen tilaan 🙂

      Meillä on ollut piirrettyjä ja pelejä päadillä, uusia pikkuleluja (autoja, taikamato tms.) ja sitten värikynäpaketti ja värityskirja ja pussukka pähkinöitä ja marjoja, joita saanut kaivella. Ja sit ollaan leikitty lapsen kanssa. Että vähän hänen fiiliksen mukaan. Vaikka muuten D ei saa katsoa yli 1h piirrettyjä päivässä (yhteensä, pätkissä), niin lennolla tästä ollaan joustettu 🙂 Kannattaa ladata Youtube Premium ja sinne ladata niitä suosikkipiirrettyjä offline-tilassa katseltavaksi 🙂

  3. Ihanan kattava postaus. Olen muutenkin seurannut ilolla tätä sun postaustahtia ja postausaiheita, olet jaksanut tehdä ihan loistavia ja kattavia sekä kiinnostavia postauksia viimeaikoina! Suuri kiitos siis.
    Meidän esikoinen majailee vielä mun mahassa, mutta reissaaminen vauvan kanssa mietityttää jo nyt. Olisi kiva päästä ensi kesänä jonnekin vauvan ollessa just ton yli 6 kk ja kun saanut jo joitain rokotuksia.
    Ihanaa Kreikan lomaa teille ja kiitos vielä loistavasta blogisisällöstä!

  4. Jännittääkö, miten matkailu muuttuu kahden lapsen myötä? 🙂 mulle on ainakin nyt tullut yllärinä että vauvan ja tuon 2,5-vuotiaan kanssa reissut ainakin tässä vaiheessa on aika paljon rankempia kuin yhden kanssa. Tavaraa on enemmän, rytmejä yhyeensovitettaviksi enemmän, ruokailut, imetykset ym. Kaikki helposti eri aikaan (ja vauvalla vaihe, ettei oikein malta syödä) ja käsiä vain kaksi tai neljä :D. Se onnistuu kyllä, mutta ei ole ollut niin leppoisaa, mitä ehkä matkalta toivoisi, vaan välillä enemmänkin suoritus. Mutta uskon että tämä muuttuu vauvan vähän kasvaessa – monet sanovat, että sit kun pari vuotta menee niin kaikki on jopa helpompaa, kun on aina se sisarus kaverina :). Ja toisaalta on ollut ihanaa myös olla kotona paikallaan ja löytää siitä kaikkea hyvää, sitä arkea ja lasten kanssa maailman ihmettelyä! Kun roskienvientimstkallakin pysähdytään 8 kertaa tutkimaan kaikenlaista ♡

  5. Passista sen verran, et oon ollut poliisilla töissä virkailijana lupapuolella. Meidän ohjeistus asiakkaille lapsen passin suhteen oli aina, että periaatteessa se on voimassa sen 5 vuotta, mutta jos rajalla (esim. just Aussit tai USA) tulee sanomista, että lasta ei tunnista, niin silloin kannattaa hankkia uusi passi ennen seuraavaa reissua. Jokainen toki tekee omat päätöksensä. Itse ainakin lapselleni hankkisin uuden juurikin parin kolmen vuoden jälkeen, koska lapset kasvaa ja muuttuu niin hurjaa vauhtia.:)

Leave a Reply