Kalliit pahat vihastuttavat laukut

Lueskelin tosiaan tässä viime viikolla aika paljon uutisointia ja keskustelua tämän case Belórf / Ranta-Aho -pidätyksen myötä, ja silloin mua rupes ihan hirveesti ärsyttämään yksi koko ajan esille nostettu asia, joka toistui jokaikisessä uutisessa ja keskustelussa. Se kävi ärsyttää, koska se on sellainen asenne joka on ärsyttänyt muutenkin paljon. Uutisissa, keskusteluissa ja kolumneissa ruodittiin Sofia Belórfin elämää kaikin mahdollisin tavoin, mutta yksi muistettiin aina. Merkkilaukut. “…ollut ylellistä. Kaikissa kuvissa, mitä Sofia on julkaissut, hän on esiintynyt luksusmerkkivaatteissa päästä varpaisiin. Käsipuolessa on keikkunut toinen toistaan kalliimpia käsilaukkuja.” Netin ilkkumisissa Chanelit ja Vuittonit muistettiin mainita joka käänteessä. Mun piti kirjoittaa tästä Mielipidemaanantaissa, mut olkoot nyt niin, että se tulee tiistaina 😀

Näin merkkilaukkuharrastelijana asia toki hyppäsi silmään. Niin kuin se hyppää aina. Esimerkiksi tänään, kun eräälle seuraajalleni vastasin, että mielestäni kuivausrumpu on turha ja vastaukseksi sain sen, että on hassua miten kalliisiin laukkuihin satsaavana pidän kuivausrumpua sähkösyöppönä. Nää on tavallaan tosi eri asioita, mutta ne kumpuaa mun mielestä tosi samasta syystä.

Usein tuntuu, että juuri laukut saavat ihan ylettömän määrän naureskelua ja kuittailua osakseen. Toisaalta ymmärrän sen. Jos oma taloudellinen tilanne on sellainen, että pitää hieman laskea tarkemmin euroja, että riittää sähkölaskuun ja ruokaan, voi 4000 € maksava laukku tuntua aivan täysin käsittämättömältä hankinnalta ja genreä yhtään tuntematta se voi tuntua todelliselta rahan heittämiseltä tuuleen. Toisaalta kuitenkin myös taloudelliselta statukseltaan hyvässä tilanteessa ovat ihan yhtä kovia naureskelemaan asialle ja demonisoimaan laukkuja. En tiedä seuraanko keskustelua värittyneesti, mutta jostakin syystä juuri laukut keräävät sen suurimman paheksunnan. Ei kalliit harrastukset, prätkät, autot tai vaikkapa keräilyesineet kuten taide, kirjat tai vaikka jalometalliset korut.

(Chanel Mini Rectangular dark beige, lampaannahkaa; Balenciaga Metallic Edge Classic ja Steamline Sweetheart)

Olen asiaa paljon ajatellut vuosien varrella. Sekä sen puolesta, että mikä mua viehättää niissä laukuissa ja sen puolesta, mikä muita niin vihastuttaa niissä. Ensinnäkin, laukut selkeästi koetaan sinne ihan ykkösluokan turhuudeksi. Siinä missä autot, mökit ja taide mielletään jostain syystä paremmaksi, laukut on “pinnallista paskaa”. Mulla oli hyvinkin mielenkiintoinen viestinvaihto erään seuraajani kanssa, joka aika osuvasti vertasi laukkuja ja kirjojen ensipainoksia. Jos joku nainen keräisi vaikkapa arvokkaita kirjojen ensipainoksia, häntä ei arvosteltaisi pinnalliseksi rahantuhlaajaksi. Postimerkkikokoelma tai 10 taideteosta kotona eivät saisi samanlaista älämölöä aikaiseksi kuin 10 Chanelia.

Laukut usein koetaan brassailuksi ja leveilyksi. Voin käsi sydämellä sanoa, etten ole yhtäkään laukkuani ostanut brassaillakseni tai leveilläkseni tai edes esitelläkseni niitä sen kummemmin. Hell, nykyään jätän mieluummin kirjoittamatta laukusta kuin kirjoitan siitä. Ja oon saanut hurjasti viestejä asiaan liittyen, missä ihan oikeasti multa kysytään, miten kehtaisi vaan olla ajattelematta muiden mielipiteitä ja pitää itselleen mieluisia laukkuja. Ei haluta “leimaantua” tiettyyn ryhmään, koska tykkää merkkilaukuista. Se on musta ihan hurjan surullista ja turhaa. Se merkki siinä laukussa ei tee sen kantajasta millään lailla parempaa ihmistä ja suurin osa vaikkapa merkkilaukkujen kantajista ei ajattele niin itsestään. Toki varmaan muutama hieman erikoisilla tarkoitusperillä toimija löytyy joka ryhmästä. Mutta niin, se laukku ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Mutta ei se kyllä tee kenestäkään myöskään huonompaa ihmistä. Hieman samanlaisella analogialla voisi miettiä vaikka arvoautoja. Kuinka paljon useammin liikenteessä sikailee Audi, BMW tai Mersu kuin vaikkapa KIA tai Volvo? En itse asiassa tiedä prosentuaalisesti, mutta todennäköisesti monien mielestä tuntuu, että useammin ensimmäisen ryhmän edustaja. En itse asiassa usko, että se on niin, mutta me vaan kiinnitetään enemmän huomiota asiaan tiettyjen merkkien tai tuotteiden kohdalla. Ja vaikka ne Audi/Bemari-kuskit törttöilis enemmän, niin ei se auton logo heistä kusipäitä tehnyt.

Mut se merkkilaukkujen saama kitinä ja paheksunta… Se on niiiin kaiken kattava. Ja aina palataan siihen raha-aspektiin. “Siis ei voi ostaa vaikka kallista autoa, mut laukkuja pitää haalia”. Ehh, meillä on yli viidenkymmenen tuhannen euron auto 😀 Musta se on ihan pirun kallis hankinta. Mä en tarvii alleni tiettyä merkkiä tunteakseni itseäni jotenkin paremmaksi, mut se et meillä ei oo vaikka Mersua tai muuta “kallista” autoa ei tarkoita sitä, että sitä rahaa ois säästelty näin tärkeessä hankinnassa. Me ostettiin auto puhtaasti ominaisuuksien ja tykkäämisen mukaan, kun ihastuttiin juuri tähän malliin. “Asuu jossain pellon reunassa Lempäälässä ja käyttää Chanelia”. No aivan sama vaikka saatana pellon keskellä Timbuktussa, ei se mun makua muuta. Ei me asuta Lempäälässä, koska meillä ei olisi varaa asua Helsingissä. Mieheni sattuu viihtymään työssään, jota voi tehdä tällä erää vain täällä ja me vaan satumme viihtymään täällä Lempäälässä. Jos haluaisimme, asuisimme kyllä vaikka Tampereen ytimessä, mutta kun emme halua. “Siellä se menee Chanel olalla Lidlissä/Tokmannissa/IKEAssa”. Pitäisikö mun siis mennä jonnekin kalliiseen ja fancypancy-kauppaan ostamaan jotain mitä en halua, koska halpakauppaan meneminen on jotenkin noloa merkkilaukun kanssa? Vaikka siis paremmat vadelmat ja rahkapullat sais Lidlistä, mun makuun eniten sopivan lieden IKEAsta ja mun lempparikarkkia Tokmannista? 😀 Mä en aina yksinkertaisesti ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Mä käyn just siellä missä mieleni tekee ja mulle on aivan yhdentekevää onko mulla olalla Chanel vai jalassa reikäiset verkkarit just silloin. Ja kyllä, mä omistan molempia. Välillä halpakaupoista vaan saa yksinekertaisesti parhaat tuotteet ja välillä taas halpakaupasta saa yhtä hyvän kuin jostain fancymmästä liikkeestä, mutta todella paljon halvemmalla. Vaikka mä kuinka rakastaisin merkkilaukkuja, en mä silti rakasta heittää rahaa tuuleen.

(Chanel Small Business Affinity caviar-nahassa)

En toki tiedä mitä esim. tänään merkkilaukkujani kommentoinut seuraajani kelasi vetäessään ne keskusteluun kuivausrummusta, mutta itse ymmärsin logiikan niin, että on hassua, että puhun sähkönkulutuksesta kuivausrummun kohdalla, kun kuitenkin käytän tuhansia merkkilaukkuihin. Ensinnäkin, mä oon vähän sellainen “säästö se on pienikin säästö” -ihminen 😀 Mä nyt vaan satun nauttimaan siitä, etten kuluta turhaan. Se, mikä tässä on kuitenkin ontuvin ja väärin logiikka usein, on se, että oletetaan, että tiettyihin asioihin ei ole varaa, koska ne rahat laittaa mieluummin laukkuihin. Ehei. Prioriteettilista on olemassa ja laukut eivät ole edes lähellä ykkössijaa. Mutta se ei silti tarkoita, ettenkö miettisi rahan haaskausta monessa eri yhteydessä. Ostan aina sarjalipun VR:n juniin, koska siinä säästää ihan vähintään 5 € per suunta. Jos oon tekemässä samana päivänä ruokaa ja haluamani tuote on -30% lapulla varustettu, ostan sen. Kilpailutan ja vertaan hinnat saman tuotteen ja eri jälleenmyyjien kohdalla. Tässä vaikuttaa usein myös se, onko pieni yrittäjän liike vai iso ketju, mutta kyllä raha on merkittävä tekijä. Ja monessa asiassa en halua maksaa “tyhjästä”. Miksi varaisin kaupunkilomalle jonkun hulppean hotellin, jos menemme hotellille lähinnä kaatumaan sänkyyn ja ollaan sieltä pois se 14 h vuorokaudessa? Musta se on rahan heittämistä turhaan, mutta ymmärrän, vaikka joku kokee sen eri tavalla.

Oon kaikkea muuta kuin maailman ekologisin ihmisin ja koen, että ihmisten vastuuksi ei voida ulottaa ympäristökriisin pysäyttämistä, vaan se pitää tehdä poliittisin voimin. Mä en luovu asioista, joista luopuminen on mulle vaikeaa, kuten matkustaminen. Yritän toki muovata valintojani ja yksillä lennoilla mennä mahdollisimman paljon erilaisiin paikkoihin ja kulkea junilla ja julkisilla ja maksan lentopäästöt. Silti, vaikka en usko, että valinnoillani on oikeasti merkitystä, teen valintoja, jotka on parempia. Erityisesti silloin kun se on helppoa. En pyöritä puolityhjiä astianpesukoneita, en ajele eestaas autolla Stadiin vaikka se olis helpompaakin välillä, minimoin ruokahävikkiä ja yritän monin pienin keinoin vaikuttaa omalta osaltani. En siksi, että uskon sen auttavan, vaan siksi, että siitä tulee mulle hyvä olo. Että siellä missä on helppoa vaikuttaa, vaikutan. Vaikka se olisi mitättömän pientä. On se parempi kuin vetää nekin hommat persiilleen.

Oon kuullut niin käsittämättömiä asioita, jotka laitetaan laukkujen syyksi. Oikeesti. Milloin mitäkin. En oo kuullut samoja asioita vaikka tennisharrastuksesta, golfista tai vaikka taide-esineistä. Milloin olen onneton ja masentunut ja lääkitsen sitä laukkuostoksin. (Itse asiassa todennäköisempää on, että teen laukkuhankinnan kun menee tosi hyvin, koska silloin mikään isokaan kuluerä ei aiheuta mussa turvattomuuden tunnetta.) Milloin yritän tehdä vaikutusta ties kehen ja milloin mitäkin. Joku aika sitten luin netin syövereissä keskustelua siitä, miten akateemiset ja korkeasti koulutetut eivät ole kiinnostuneita laukuista ja niistä pitäminen kertoo vain siitä, että on pinnallinen ja tyhmä. Ehhhh? 😀

(Monogrammisuosikkini; Bosphore-reppu, Pochette Metis-laukku ja Kirigami-clutch)

Miksi minä sitten tykkään merkkilaukuista? 

Aloitetaan yleisimmästä selityksestä, laukkujen sijoitusarvosta.

Kun merkkilaukuista puhutaan sijoituksena, saa osakseen suorastaan naurua. Juu, tokikaan Chanelin ostaminen ei ole sama kuin laittaa säästötilille 2 % korolla rahaa kasvamaan, mutta asiasta paljon tietävät ja osaavat pystyvät oikeasti tekemään rahaa merkkilaukuilla. Tietyt mallit ja värit myydään heti loppuun ja niitä voi myydä ylihintaan eteenpäin. Tietyt laukkumallit nostavat arvoaan koko ajan, sillä esimerkiksi Chanel nostaa hintaansa vuosittain. Mä harrastan merkkilaukkuja rakkaudesta niitä kohtaan enkä vakavana sijoittamisena, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei laukkujen potentiaalinen jälleenmyyntiarvo vaikuta hankintaani esim. mallin ja värin osalta.

Kerronpa pari esimerkkiä. Vajaa kaksi vuotta sitten hankkimani Chanelin musta mini rectangular maksoi hankintahetkellä 2480 €. Olen käyttänyt sitä (hellän huolehtivasti) reilu puolitoista vuotta ja sain siitä juuri taannoin tarjouksen, jolla eräs nainen oli valmis hankkimaan sen 3100 €:lla. Katsokaas kun nykyisin uuden samanlaisen laukun myyntihinta on 2850 € (muistini mukaan) ja tiettyjä värejä ja nahkoja ei valmisteta ollenkaan. Mustat Chanelit on erittäin haluttuja ja lisäksi caviar-nahka on tällä hetkellä hyvin haluttua, sillä sitä ei tällä hetkellä valmisteta. Keräilijöille näillä asioilla on merkitystä ja se nostaa kysyntää. Kun tarjontaa ei ole, jopa second handina voi laukun myydä kalliimmalla kuin kaupasta. On myös tiettyjä menneiden kausien värejä, joista maksetaan iloisesti ylihintaa, koska laukkuja ei vaan saa uutena mistään. Jos möisin nyt tuon laukkuni, jäisin 600 € voitolle sen lisäksi, että olisin saanut käyttää sitä pari vuotta omaksi ilokseni. Näyttäkää mulle parempi sijoitus! Maksoin myös Boystani aikanaan 2014 lopussa 2800 € tjsp, kun sain sen Heathrown Tax Freestä vieläpä mukavalla verottomalla hinnalla. Tällä hetkellä uusi tuonkokoinen Boy maksaa Euroopassa (eli halvimmillaan) 4180 € ja se on edelleen äärimmäisen kysytty tuote. Jos nyt möisin mun viisi vuotta vanhan Boyn, saisin siitä varmasti ainakin 3500 €. Se kun on myös edelleen kuin uudenveroisessa kunnossa paljosta käytöstä huolimatta. Viisi vuotta käyttöä, hinnan nousu ainakin 500 €, enemmänkin.

(Punainen paholaiseni, 2018 vuoden pinkki-punainen Chanel Mini rectangular caviar-nahassa)

Toki sijoituksena laukuista puhumista ei pidä verrata esim. osake- tai rahastosijoittamiseen, sillä onhan tässä riskejä. Laukulle voi käydä jotain eikä arvoa voi täysin ennustaa. Brändille voi tapahtua jotain tai mitä vaan voi sattua. No, erilaisten vahinkojen varalle toki on vakuutus, mutta noin muuten. Se, mitä esim. minä tarkoitan laukkujen sijoitusarvolla on hieman eri asia. Jos sijoitan laukkuun vaikka 4000 € ja jälleenmyyn sen vaikkapa 7 vuoden päästä 3400 €, hävitessäkin maksan käyttöhintaa siitä n. 100 € vuodessa ja se on mielestäni sen arvoista. Laukulle löytyy aina ostaja ja sen elinkaari on kymmeniä vuosia. Se on haluttu myös vuosien päästä. Jos ostan “merkittömän” nahkalaukun 300 eurolla, niin sen arvo 7 vuoden päästä on mitättömän pieni eikä sille välttämättä löydy halukkaita.

Kun näitä laukkuja on tässä harrastanut kohta vuosikymmenen, on silmä melko lailla harjaantunut niiden suhteen. Tiedän tasan tarkkaan mitkä laukuistani ostettaisiin alle viikossa ja mitä saisin myydä hieman pidempään. Teen harvoin “riskihankintoja”, vaan ostan makuni mukaisia laukkuja, mutta myös aika klassisia ja hyvin säilyviä ratkaisuja. Säilytän laukkuni esillä enkä dustbageissa, mikä on sinänsä virhe, mutta ne ovat kyllä suljetussa vitriinissä, etteivät kerää pölyä. Mulle näissä esineissä puoli iloa on se silmänilo sisustusesineenä, eikä pelkästään käyttöesineenä ja niinpä en halua pitää niitä piilossa dustbageissaan. Huollan niitä säännöllisesti, putsaan ja käytän muutenkin järkevästi. En varo arjessa mitenkään älyttömästi, mutta esimerkiksi mun herkempien lampaannahkaisten tuotteiden kohdalla mietin kahdesti, laitanko niitä vaikkapa festareille. Ja itse asiassa, nää jaksaa aina yllättää mut positiivisesti. Vaaleanpunainen Chanelini on edelleen kuin uusi, vaikka pannutin sen kanssa turvalleni ihan todella messevästi sähköpotkulaudalla. Oma kokemus varsinkin Chanelin caviar-nahasta on sellainen, että se kestää ja ihan todella hyvin normaalia arkikäyttöä. Yhdellekään merkkilaukulleni ei ole sattunut mitään kovin vakavaa vuosien aikana. Kaikki myymäni ovat löytäneet aina uuden kodin.

En oikein voi olla pitämättä näitä hyvänä sijoituksena.

Tätäkin enemmän pidän laukkuja kuitenkin henkisenä sijoituksena. Esimerkiksi Chanelin muotitalon kaltaisen brändin tekemää työtä arvostan todella paljon, ihan samalla tapaa kuin joku arvostaa vaikka Cezannen taidetta. Mielestäni Chanel tekee mieletöntä työtä, kaunista ja laadukasta. Koen, että hankinnat kestävät aikaa eivätkä harmita mua parin vuoden päästä. Koen, että ne on kuin pieniä keräilyharvinaisuuksia vuosien varrelta, jotka ovat mulla vielä vuosien päästä. Toki ajoittain myös myyn jotain merkkilaukkujani, mutta itse asiassa vuosien vieriessä huomaan, etten oikein halua luopua Chaneleistani, muita merkkejä olenkin sitten myynyt aika hyvälläkin prosentilla.

(Vintage valkoinen Chanel Mini Square (aitoutettu second hand), 2017 Chanel mini rectangular chevron caviar-nahassa ja Balenciaga Metallic Edge Classic)

Se on harrastus.

Toki laukuissa on kiinni sievoinen summa omaisuutta ja ne eivät tule halvaksi. Ei toisaalta tule moni muukaan harrastus tenniksestä koiranäyttelyihin ja laskettelusta mihin tahansa keräilyyn. Harva harrastus saa kuitenkaan osakseen näin paljon negatiivista palautetta. Isosti se tuntuu johtuvan siitä, että tätä pidetään asiana, jota ei tee itseään varten vaan saadakseen muilta hyväksyntää tai ihailua. Ymmärrän toki logiikan, vaikka mulle se on kovin vieras, kun itse teen tätä puhtaasti omasta ilosta ja sen takia, että mä nyt vaan pidän kauniista laukuista. Joku muu tykkää urheiluautoista, joku tykkää kalastaa ja joku tykkää taiteesta.

Mä tykkään esimerkiksi jutella muiden Chanel-harrastajien kanssa, vertailla ja oppia. Tykkään brändistä, sen erityispiirteistä ja historiasta. Musta on ihanaa selailla uusia mallistoja, katsoa uusia kokoelmia ja fiilistellä. Varmaan joku saa samanlaisia kiksejä siitä kun käy taidegalleriassa, emmätiedä. Rakastan sitä, että kertakulutus-maailmassa esim. Chanelin liikkeissä on tietynlaista arvokkuutta, tuotteita käsitellään hanskoin ja varovasti. Niitä kohtaan on sellainen tietynlainen arvostus. Vaikka kysyntää on valtavasti, tuotteita ei massatuoteta vaan päinvastoin supersuosittujakin tuotteita lopetetaan. Annetaan niille tietty status, vaikeasti saavutettavuuden tunne. En osaa selittää tätä sen tarkemmin. Nautin esimerkiksi hyvistä leffoista ja tietynlaisesta musiikista. En mä osaa selittää miksi juuri niistä. Ne vie mut uuteen maailmaan ja niin tekee myös käynti Chanelilla.

(Chanel Boy Old Medium musta vasikannahka ja rhuteniumin väriset metallit (2014); Chanel Boy Old Medium vaaleansininen light gold metallein, 2019)

Merkkilaukut ovat innostaneet erilaiseen kuluttamiseen.

Voin muuten kertoa, että merkkilaukkujen harrastaminen on tietyllä tapaa vaikuttanut hyvinkin vahvasti mun muuhun kuluttamiseen. Kun kävelet Chanelin liikkeeseen ja saat oman myyjän, joka käsittelee tuotteita silkkihansikkain ja yhdessä intoillaan ja fiilistellään ja kokeillaan, niin se on kokemuksena sellainen, jonka rinnalla kaikki muu ostaminen kalpenee. Sitten kun kävelet Zaran aleihin ja siellä on rätit lattialla ja porukka kohtelee niitä kertakäyttöisinä, tuntuu se hyvin eriltä. Mä nykyään hyvin harvoin edes käyn alennusmyynneissä ja kaikki tuollainen tupaten täyteen ähkätty shoppailu, missä on vaatekasoja ympärillä alkaa jopa ahdistamaan. En nyt sano, että shoppailen vaan Chanelilla vaan ihan yhtä lailla mullakin on Zaran kolttuja kaapeissa vaikka kuinka paljon, mutta olen huomannut ihan selkeän muutoksen omassa innossani shoppailla ketjuliikkeissä, vaan arvostan palvelua, liikkeen siisteyttä ja sitä, miten vaatteita kohdellaan. Esimerkiksi ketjuliikkeistä COS on yksi suosikeistani juuri sen takia, että siellä se ostoskokemus on aivan eri luokkaa, vaikka hintatasoltaan COS ei ole kovin paljon kalliimpi.

Uuden merkkilaukun kanssa kokee sellaista mieletöntä ostamisen iloa ja sellaista tietynlaista onnistumisen tunnetta, kun löytää niin täydellisen yksilön, että siihen haluaa “sitoutua”, koska on se rahamäärä aika sitouttavaa. Kun sellaista kokee, ei jotenkin saa oikein mitään irti jostain ketjuliikkeiden heräteshoppailusta, vaan sinne tulee mentyä enemmänkin tarpeeseen. Pitkällä tähtäimellä toivon, että kaikki ostamiseni on samanlaista kuin merkkilaukkujeni kanssa. Pohtivaa, punnitsevaa ja todella valikoivaa.

*****

En oikein edes osaa selittää tarkalleen miksi juuri tietyt merkkilaukut viehättävät minua. Eikä mun mielestä tarvitsekaan. En oo koskaan huomannut, että vaikka Elviksen vinyylilevyjä tai muumimukeja keräilevät joutuvat selittämään harrastustaan niin paljon kuin mitä laukuista tuntuu olevan tarvetta avautua. Miksi mun pitäisi jotenkin puolusetella tätä asiaa? Loppujen lopuksi, aivan liian moni vaan kuvittelee omassa mielessään, että laukuilla halutaan brassailla ja leveillä. Todellisuudessa en oleta, että suurin osa vastaantulijoista tietää laukkuni merkkiä tai arvoa. Harva itse asiassa tietää. Jos haluaisin leveillä, tekisin sen jotenkin aivan eri tavoin. Mutta se, että oletetaan sen innon juontavan juurensa siitä, että joku haluaa leijua, kertoo mun mielestä paljon enemmän siitä olettajasta kuin minusta tai kenestä tahansa “pinnallisten” tavaroiden intoilijasta. Kaikki eivät ole huomionhakuisia ja kaikki eivät tee asioita saadakseen hyväksyntää tai ihailua muilta. Sama oletus yletetään bloggaamiseen ylipäätään. Että kaikki bloggaajat ovat huomionhakuisia. Mulle tää on kohta 11 vuotta elämässäni isossa osassa ollut asia, harrastus ja työ, jota ilman en enää osaa kuvitella arkeani. Huomio on viimeinen asia, mitä tällä kaipaan ja se mun vähiten lempparein asia tässä.

Mut antaa ihmisten olettaa, kyllä jokainen itse tuntee itsensä ja tietää omat motivaationsa. Se on jotenkin vaan kumma, kun esimerkiksi huumebisneksen ympärille kiteytyvässä keississä ollaan keskitytty niin perkeleesti merkkilaukkuihin sen sijaan, että oltais keskitytty vaikka niihin yökerhoissa ravaamisiin ja reissaamisiin ja jopa siihen dieettiorientoituneisuuteen. Varsinkin kun kokaiinin yhtenä “puolustuksena” monet (EDIT: Tässä oli kirjoitusvirhe ensin, kun kirjoitin molemmat enkä monet) käyttää sitä, että sen avulla voi laihtua. Ne on edes jollakin tapaa kytköksissä tähän asiaan. Mut ei. Lauku mainittu. Ja tietenkin pahassa.

Ärsyttävää.

Tiedän, että joukossanne on paljon laukkufaneja! Millaisia postauksia laukuista haluaisitte lukea, kun niitä niin usein toivotaan? 🙂 

117 thoughts on “Kalliit pahat vihastuttavat laukut

    1. Kuten postauksessakin kirjoitin, ei laukkuja voi sellaisenaan pitää vaikka rahastosijoittamiseen verrattavana sijoituksena, mutta koen, että niihin tosiaan voi sijoittaa rahaa ja saada omansa korkoineen takaisin 🙂 Plus käytön 🙂

  1. Tosi hyvää pohdintaa, oon ihan samoilla linjoilla sun kanssa! Mua kiinnostaisi tietää enemmän siitä miten huollat sun laukkuja? 🙂

  2. Ite oon kyllästynyt sellaiseen asiaan kuin brändit. Yritän nykyään ostaa vain tuotteita, joissa ei näy logoja tai joista sen saa irrotettua.

    Hyvästä nahasta taidokkaasti tehty nahkalaukku saa maksaa, totta kai. Mutta tosi vaikea mun nykyään on löytää kivoja laukkuja, pääasiassa ongelmia joko sen liian näkyvän brändin tai sitten heikon laadun kanssa. Lempparilaukut taitaa olla vintageikäisiä Longchampeja tai Mulberryjä tai sitten Afrikan-matkoilta käsityöläisiltä ostettuja.

    Useita tonneja en silti laittaisi laukkuun, koska laukku on esine, joka helposti varastetaan. Haluan voida elää suht huolettomasti laukkuni kanssa ja laukulta toivon kauniin ulkonäön lisäksi ennen kaikkea käytettävyyttä. Crossbody-malli on mieluisin, pysyvät kädet vapaana, mutta laukun saa tarvittaessa ihmisvilinässä puristettua kehoa vasten. Vetoketju pitää myös olla ja sisälokeroja, jotka saa vetoketjulla kiinni. Laukun pitää kestää myös pientä sadetta ja sitä että se silloin tällöin sullotaan pyöränkoriin, koska mikään ei ole niin ihanaa kuin pyöräily.

    1. Makuasioistahan ei sovi kiistellä, mutta mulla on ainakin laukut vakuutettu, eli varkaus ei ole sellainen asia mitä pelkään niiden kohdalla 🙂 Ja käytettävyydestä olen tosi samaa mieltä, siks mun suurin osa onkin crossbodyja tai pitkähihnaisia 🙂

      1. Noita kuvia katsellessa tuli heti mieleen,että mimmonen vakuutus sulla on esim. tulipalon varalta? Onko varkausvakuutuksen kanssa samassa?
        Oon ite alkanu jostain syystä pelkäämään sitä, että oma talo palaa. :’D

        1. Meillä on vakuutus, jossa on huomioitu laukut ja siinä on varkaudet ja tulipalot sun muut. Lisäksi meillä on kotona älykäs hälytysvalvonta (tjsp nimeltään), joka ilmoittaa mahdollisista ongelmista. Olisi kamalaa jos oma talo palaisi, edes niin, että me emme olisi täällä, mutta ei pieneksikään osin sen takia, että laukut palaisi mukana, vaan koska se on niin tärkeä osa elämää meille. Hrr, kamala ajatus.

  3. Minä tykkäsin aikoinaan kerätä luikkaa, mulla oli pochette metis, pochette nm, mini pochette, lompakkoa, nevaria, noe, Almaa.. Mut sit jotenki iski sellanen “ei tää tunnu miltään” kun omistin ne. Olin odottanut, että siitä tulee joku maailman valloittaja-olo eikä ne laukut sopineet mun tyyliin, too fancy 🤨

    Sitten jätin laukut kokonaan hetkeksi ja siirryin kirpputoreille ja huomasin, että sain paljon enemmän sieltä irti. Suomessa tehdyt aitonahkaiset 10€ laukut on omaan fiilikseen niin luxusta!

    Mietin tuota, jos ois varaa ostaa paljon kallista, niin luultavasti ostaisin sijoitusasuntoja ja vuokraisin niitä eteenpäin ja kerryyttäisin näin tiliä, jotta pääsisin mieheni kanssa muuttamaan ulkomaille omaan merenranta-kotiin, kun ollaan hieman vanhempia.
    Enää en ostaisi materiaa, mutta näin se mieli on muuttunut ;ennen halusin vain LV ja YSL. 23v minä vs 27v minä ☺️

    Kummassakaan ei oo vikaa.

    1. Mun mielestä jokainen tekee ne valinnat, jotka sopii kuhunkin tilanteeseen 🙂 Meillä on eläkeiän unelmia ja niitä kohti työskennellään ja säästetään, eikä nämä kaksi poissulje meillä toisiaan 🙂

  4. A-effin-men! Varmaan mistään muusta harrastuksesta ei saa niin paljon lokaa niskaan tai silmien pyörittelyä kuin merkkilaukkujen keräämisestä. Onnekseni omassa lähipiirissäni ei oo varsinaisia kritisoijia, mutta esim. siskoni pyöräyttää joka kerta silmiään kun on kysynyt mun laukkuhankintojen hintoja. 😂

    Mä rakastan kaiken maailman tutkimisia ja asioihin perehtymistä, oli kyse sitten reissun varaamisesta tai uuden laukun ostosta. Katon YouTubesta arvosteluja ja what’s in my bag-videoita. Seuraan facessa ja forumeilla keskusteleja eri merkeistä, niiden malleista ja nahkojen kestävyydestä.

    Arvostan myös laadukkuuden lisäksi merkkilaukkujen muotoilusta ja ulkonäöstä. Ihastelen myös laukkuja, vaikka ne eivät olisikaan omaa tyyliäni, kuten vaikka noi sun Balenciagat.

    Olisi kiva lukea top-listaus sun onnistuneimmista/parhaista hankinnoista ja flopeista tai mitkä 5 luksustavaraa säilyttäisit, jos pitäis valita.

    P.S. Mistä toi teidän raaputettava kartta on? 😍

    1. Kiitoksia kommentista, I feel että meillä ois paljon asiaa, koska tuttuja juttuja kirjoitit 😀 Mäki tykkään syventyä aiheeseen 🙂 Ja kartta on lahja mieheltä, en itse asiassa tiedä mistä se on 🙂

  5. Mä myös vastustan kuivausrumpua. Se on mun mielestä turhake. Mun kalleimmat laukut on olleet aikoinaan noin 500€ (Mulberry). Ns halpislaukkuja en osta ollenkaan. Jokainen panostaa ja käyttää rahansa mihin haluaa. Tykkään tällä hetkellä ostaa pörssiyhtiöiden osakkeita ylimääräisellä rahalla. Tuntuu kivalta omistaa pieni pala esim F-Securea tai Fiskarssia.

    1. No juuri näin 🙂 Ja mä oon itse asiassa innostunut myös sijoittamisesta, mutta nää kaks asiaa ei poissulje toisiaan, vaan molempia voi intoilla samaan aikaan 🙂

  6. Aamen! Siis niiin naulan kantaan! Must on käsittämätöntä että Suomessa joutuu kokemaan ”anteeksi että mulla on tällainen laukku” olotiloja. Hyvä kun joku uskaltaa avata asiasta suunsa. Mä sanon ihan suoraa, että jengi on Suomessa niin saakelin kateellista porukkaa. Piste.

    1. Kiitos 🙂 Mä en tiedä onko se kateutta vai tietämättömyyttä, mut joka tapauksessa, hölmöä se on 🙂

  7. Mitä mieltä olet sitten Chanelin ja “high fashion” merkkien eettisyydestä? Tai kiinnostaako se?

    “Chanel, Versace, Dior, Marc Jacobs and Dolce & Gabbana were the lowest ranked brands, at less than 10 percent transparency, alongside Sports Direct and Urban Outfitters.”

    Tälläinen oli tulos viime mittauksessa työntekijöiden oloista ja palkkauksesta. Mitäs jos siitä 3000e laukusta pari tonnia on tullut noista säästöistä..?

    Onko kuluttajalla näihin mitään vastuuta vai levitetäänkö vaan kädet ettei kuluttaja vaikuta mijinkään vaan annetaan nääkin asiat jollekkin “poliittisille päättäjille”kuten saastuttamis asiatkin ?

    Päättäjille ja politiikkaan ei voi antaa näitä päätöksiä jos ei kuluttajat nouse barrikaadeille. Miksi? Siksi koska päättäjät haluavat aina rahaa ja päättäjät Ovat niitä joilla on rahaa ja myös sijoittajat ovat niitä jotka maailman asioista päättää ja vaikuttaa. Siksi me kuluttajat ollaan avain kaikkeen.

    Niimerkki. Yritin rakennuttaa ilmaisen aurinkopaneelin sairaalalle afrikassa koska sairaalassa kuoli kokoajan ihmisiä sähkökatkoksiin ja sairaalan budjetista yksi kolmasosa meni sähköön. Valtio sanoi ei koska halusivat rahaa.

    1. En ole ikinä törmännyt yhteenkään raporttiin, joka olisi näyttänyt mitään epäkohtia Chanelin toiminnasta. Muihin näistä merkeistä en ole sen kummemmin tutustunut, eivät kuulu suosikkeihini. Tässä sun linkkaamassahan ei kyse ole siitä, että mitään epäkohtia olisi löydetty, vaan että läpinäkyvyys asian tiimoilta on huonompaa. Ymmärrän sen täysin Chanelin kaltaisen brändin kohdalla, sillä he ovat hyvin salaperäisiä kaiken toimintansa suhteen eivätkä kerro kaikki “trade secrets”. Tuo sama raportti, josta tuo ottamasi lause on, nostaa esim. Zaralle ja H&M:lle paljon korkeammat pisteet läpinäkyvyydestä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että toiminnassa on ollut ja on edelleen ongelmia. Se, että joku ei jaa kaikkea tietoa toiminnastaan (kun se ei pakollista ole), ei tarkoita, että toiminnassa olisi jotakin piiloteteltavaa. Mitä tulee esim. työntekijöiden oloihin ja palkkaukseen, niin uskon seuraavaan:
      – Chanelin koko brändi perustuu nimenomaan sen brändiin ja sen toimintaan brändinä. Vaikka laukut ovat kauniita ja laadukkaita, brändin kohdatessa megasuuren kriisin, nimenomaan brändillisen kriisin, lähtisi heidän tuotteista iso pala arvoa pois. Olisi todella typerää ottaa riskejä esim. palkkauksessa ja työntekijöiden oloissa nykymaailmassa, missä asiat leviää kulovalkean tavoin ja viesti tavoittaa ison yleisön helposti. Varsinkin, kun on paljon kilpailijoita, jotka varmasti mielellään tökkäisivät Chanelin alas valtaistuimeltaan. Kun puhutaan tuotteista, jotka tehdään käsin, ei ole ihme, että se maksaa hieman enemmän ja vaikka kate olisi aika kovakin, on siinä sitä pohjaa sen verran, että voidaan maksaa aivan eri tavalla sille tekijälle kuin vaikka halpaliikkeiden tuotannossa.

      Kuluttajalla on toki vastuu shoppailla siellä, missä kokee sen moraalisesti oikeaksi, mutta on turha tuomita jotakin yritystä sen perusteella, että se on vähiten “läpinäkyvä”. Toisin kuin jokaisessa ketjuliikkeen vaatteessa, jokaisessa Chanelin tuotteessa on vahva historiatieto siitä, missä se on tehty.

      Se, että kuluttaja on avain kaikkeen on suloinen utopia, jossa on hyvä elää. Me olemme helposti markkinoinnin vietävissä, me olemme itsekkäitä ja me toivomme jonkun muun kantavan vastuun. Siksi ne päätökset pitää lätkäistä maksujen ja verojen ja rajoitusten tasolla. Niin kauan kuin Kiinasta saa toimittaa Suomeen kaikkea pilipalipaskaa Alibabasta, ihmiset tulee sitä tilaamaan.

  8. Sun laukut on niin ihania ja ymmärrän täysin ton tunteen luksuslaukun ostamisesta. Älä pahoita mieltäsi, vaan kulje ihan missä ikinä huvittaa merkkilaukkusi kanssa 😍❤️

    1. Kiitoksia! <3 Ja en todellakaan pahoita mieltäni, herrajumala jos näistä jaksaisi mielensä pahoittaa niin voisi myydä kaikki nuo pois ja käyttää Alepan kassia 😀

  9. Keräilköön kukanenki mitä haluaa,vaikka vessapaperi hylsyjä 😀 Oma asiahan se on, etenkin kun ne maksaa itse. Laukuissa närää herättää korkea hinta eli toisin sanoen kateus, joka herää arvostelijassa. Itse ostan parin satasen nahkalaukkuja, koska en vaan kestäisi että naarmuttaisin tms hankkimaani merkkilaukkua. Laukkuhan se vain olisi, mutta pettymys olisi niin kova, että tyydyn halvempiin.

  10. Upeita laukkuja, jotka todellakin ovat myös sisustuksessa ilo silmälle 🙂 Paljon hyviä pointteja, itsekin laukkuharrastelijan aloittelijana usein käyn saman tyyppisiä keskusteluita ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä tätä “harrastusta”

  11. Sun laukkukokoelma on yksinkertaisesti upea! 🤩 Tosi kiva, kun kaikesta huolimatta julkaiset näitä kauniita kuvia! ☺️

    Ja muuten tähän aiheeseen; on kyllä oikeasti hassua miten paljon sinä tai joku muu, jolla on paljon (kalliita) laukkuja, saa aivan pönttöä kommentointia osakseen juurikin niiden laukkujen takia. Minusta on ihan sama mihin kuka tahansa rahansa laittaa jos on niihin ostoksiin varaa. Velaksi elämistä en niinkään ymmärrä, vaikka sekin toki on jokaisen ihan oma asia eikä vaikuta minun arkeeni sekään millään tavalla..😅

  12. Oon täysin samaa mieltä sun kanssa! 🙂
    Sun laukut on niin kauniita ai että 😍 Mikä tuo ihana turkoosi clutch (?) on, joka pilkistää tuolta Chaneleiden välistä?

    Onko sulla muuten enää Chloen Drew-laukkua? Mitä tykkäsit siitä? 🙂

    1. Kiitoksia 🙂 Se on Chanelin O Case 🙂 Ei oo enää, möin sen pois. Tykkään siitä ajatuksena ihan hurjasti, mutta se oli liian keltakultainen metalleiltaan mun käyttöön :/

  13. Ihmiset ovat kateellisia, oikeasti tosi harvalla on elinaikanaan varaa Chanelin tmv. laukkuihin. Minulla ei olisi edes näiden kuuden vuoden lääkisopintojen jälkeen varaa ostaa ainuttakaan merkkilaukkua,mutta tyydyn kohtalooni ja ihastelen muiden laukkuja. 🙂

    1. Tottakai sulla on opintojesi jälkeen ja oikeastaan lähes kaikilla työssäkäyvillä on ”varaa” eli rahaa ostaa joskus merkkilaukku, on eri asia mihin kukin rahansa haluaa käyttää. Yksi ostaa parin tonnin lomamatkan perheelle Thaimaahan, toinen shoppailee keskihintaisia vaatteita parilla tonnilla pitkin vuotta, kolmas ostaa samalla rahalla sen laukun ja neljäs tuliterän maastopyörän. Väitän, että melkein jokainen meistä säästää rahaa johonkin elämänlaatua nostattavaan mukavuuteen, olkoot se sitten mitä kenellekkin. t. tuleva kollegasi

      1. Niin, en tiedä missä päin työskentelet, mutta ainakin HYKS:issä erikoistuvan lääkärin palkka alkaa kolmosella tai korkeintaan nelosella; toki päälle tulee lisät, mutta ei sillä ostella Chanelia tai reissata Thaimaahan – hyvä kun saa vuokran ja ruoat maksettua. 🙂

        Itse olen joskus vuokrannut juhliin merkkilaukun. Ajatuksena ei niinkään edes ollut se merkki, vaan asuun sopiva laukku. Pidän ideaa todella hyvänä.

        1. Siis hetkinen. Nyt on pakko kyseenalaistaa. Ettäkö 3000-4000 € palkasta ei riitä Thaimaan reissuun tai Chaneliin? Sit on kyllä rahankäytössä jotain tosi pielessä. Ei tietenkään yhdestä palkasta, mutta alle puolen vuoden säästämiselläkin saa jo tosi hyvän reissun tai laukun.

          Jos puhutaan nyt vaikka, että palkka olis 3500 €/kk, eli todnäk jopa vähän alakanttiin. Veroprossa on tossa about 20, eli käteen pitäis jäädä n. 2600-2700 €. Vuokrasta ei pitäisi joutua maksamaan enempää kuin 1000 € ja Helsingistä löytyy myös vuokria haarukassa 800-900 euroa. Mikään välttämättömyys ei ole myöskään asua ihan ytimessä, vaan esim. hyvien yhteyksien päässä. Autoa en näe tarpeelliseksi Helsingissä, mutta sellaisenkin saa aika pienellä menoerällä kuussa. Vakuutukset, sähkö, puhelin, netti ei pitäis mennä yli 150 euroa kuussa. Ruoatkin yksi ihminen saa varmasti alle 400 eurolla kuussa helpohkosti. Jos vuokra on vaikka 900, noi välttämättömät menot 150 e ja ruokiin varattu 400, niin toi on 1550 euroa. Kausikortti julkiseen liikenteeseen ja joku harrastus +100 euroa. Sekin jättäisi noin 1000 euroa käyttörahaa vielä pakollisten menojen jälkeen. Jos puolet jättää käyttörahaks ulkona syömisiin sun muihin ja puolet laittaa säästöön, 6kk kohdalla saa niillä jo helposti Chanelin ja 4 kk:ssa Thaimaan matkan.
          Tämä laskettu siis yksin asuvan lapsettoman aikuisen mukaan. Lapset nostaa hieman kuluja, aikuinen pariskunta jakamassa esim. vuokraa taas vuorostaan laskee kustannuksia.

          Kun puhutaan yli 2800 €/kk palkasta, niin säästämisen mahdottomuus on vain valintakysymys ja rahan käytössä on silloin pientä tarkistamisen varaa. Moni pitää esim. 1000-1200 euro vuokraa perusteltuna, kun haluaa elää tietyllä alueella, mutta sehän on valinta sekin.

          1. Pakko korjata, 3500e palkassa on korkeampi vero% kuin mainitsemasi 20, itselläni on reilu 3100e ja siitä jo menee lähes 1000e veroa ja siitä eteenpäin progressio vaan kiihtyy, eli tod. näk. tuosta palkasta jäisi käteen korkeintaan 2400e , kyllä meitä keskituloisia verotetaan ihan liikaa. Mutta muuten samaa mieltä, lapseton aikuinen pystyy säästämään halutessaan hyviä summia rahaa jos palkka on n.3 tonnia ja siitä ylöspäin.

            1. No ihan veroprosenttilaskurilla laskin 42000 euron vuosituloilla, että 20 % näyttäisi menevän verottajan veroprosenttilaskurin mukaan. Tuon sun esimerkin mukaan sun veroprosentti olis 27 %, 37k vuosituloilla. Mulla vuositulot on siellä 70k tuntumassa ja veroprossa on jotain 30 ja 35 välissä, en tarkalleen muista. Joten ei tunnu olevan nyt oikein tuo laskelma, kannattaa tsekkaa se vielä omalla kohdalla, ettei ole liikaa 🙂 Koska 1000 €/3100 € on about 26-27 veroa ja sit tyel, mut silti aivan liikaa ton laskurin mukaan 🙂

              1. Oon kyllä samaa mieltä Annan kanssa, että rahankäytössä on joku todella pielessä tai sitten maksat perus elämisestä ihan liikaa, jos palkastasi ei riitä rahaa esim. reissuun kerran-pari vuodessa. Kyllä sitä vähävaraisemmatkin kun valmiit lääkärit matkustaa ja ostaa kalliita tavaroita, vaikkapa jonkun sohvan… 😄 Ja samalla rahalla saat sen laukun jos jätät matkat ja muut väliin. Mutta nämä on nimenomaan valintoja, mihin rahansa tuhlaa. Valinta sekin missä on töissä ja millä palkalla.

              2. Hups, unohdin mainita että palkka sisältää muut edut (mm. ateria), jotka lisätään palkan päälle ja sitten vähennetään, eli käteen jäävä summa on toki pienempi 🙂

                1. Juu, varmasti voi olla, mutta nyt puhuttiin kai Suomesta? 🙂 joissai maissa verot on vielä hullumpia!

              3. Laskurista puuttuu sote- ja eläkemaksut tms. Eli verolaskuri ei kerro suoraan mitä käteen jää.
                Mutta juu, jos tulot ovat yli mediaanin niin kyllä siinä on jo liikkumavaraa.

                1. Otin huomioon tyelin tässä kyllä, että se perusprosentti on se 20 %, lisäks toki nuo, mut ne on tossa huomioitu 🙂

                  1. Kyl kaiken maailman järjestöt ja eläkemaksut vie sen verran palkasta, et ei tosiaan 3500e jää 2700e käteen. Tai jos saa 3000e niin noin tonni lähtee veroja ja kuluja. Mut sitä mieltä olen, et jos erikoistuva lääkäri ei saa Thaimaan matkaa ostettua niin kulutuksessa on jotain vialla, kun sen saisi ostettua perheellinen hoitajakin, kun vaikka 6kk säästää.

                    1. En nyt kyllä ymmärrä mitkä järjestöt yms? Tyel ja työttömyysvakuutusmaksu lienee sama kaikille, paitsi ikäeroja ja sit on veroprosentti tulojen mukaan. Muu on vapaaehtoista?

                    2. Muistaakseni mullakin jäi 2900€ nettopalkasta max 2000€ käteen, usein 1900€ ja risut jos latailin enemmän lounasrahaa. 🤔

              4. Veroissa pitää ottaa huomioon, että kunnallisveroprosentti vaihtelee aika paljon. Itse asun paikkakunnalla missä se taitaa olla 22,5, joten veroprosentti on miulla 24 ja palkka vähän päälle 3300/kk.

        2. Jos tuosta palkasta ei saa sen vertaa säästöön niin on todella aiheellista tarkastella mihin raha todellisuudessa menee. Ellei sitten ole vanhoja velkoja syömässä kuukausittaista budjettia.

  14. Kerta kaikkiaan kauniita yksilöitä sinulla! Oli kiva fiilistellä niitä kuvista:) olisi kiva kuulla enemmän siitä, mistä olet oppinut niin paljon tietoa erilaisista merkkilaukuista. Itseänkin kauniit merkkilaukut houkuttaa, mutta olen vielä ihan keltanokka niiden suhteen.

  15. Kerään kyllä laukkuja, mutta oikeasti olen kenkähullu. Olen jopa ostanut useamman kerran kahdet samanlaiset kengät, että on uusi pari kun vanha kuluu käytössä. Merkkikengät ovat mielestäni myös ihania.

    1. Hahah, tuttu tunne. Tekis välillä ostaa samat kengät kahtena, koska ne kuluu niin paljon ja sit harmittaa 😀 Mut vielä oon tehnyt sen vasta yksien tennareiden kohdalla kun ekat kulahti, ostin toiset samanlaiset 😀

  16. Tosi hyvä postaus! Antoi mulle ainakin uusia näkökulmia, kun joskus aiemmin olen merkkilaukkuja pitänyt turhana. Tuo on hyvä pointti, että ilman merkkiä ei tavallisella nahkalaukulla ole oikeastaan jälleenmyyntiarvoa..

  17. Erittäin hyvä kirjoitus, samoin kun tän päivän IG-stoorit. Musta jokainen saa käyttää rahansa mihin haluaa, kuivausrumpuun, Bemariin tai laukkuun. Olen itse päässyt merkkilaukkujen maailmaan vasta kymmenen vuotta sua vanhempana, mutta ehtii sitä vieläkin ihan hyvin:) Pidä Anna mielessä vaan se, että ne piirtää kel on liituu, suurin osa noista negailijoista ostais varmasti Chanelin, jos pystyis!

  18. Pitkästä aikaa blogipostaus jonka oikeesti jaksoin lukea =D Ja suurimmaksi osin tykkäsin. Ja miksikö? Koska tämä on niin totta, monekin asian suhteen. Aloitetaan siitä että omalla tavallaan olen jopa kateellinen, jos oma taloudellinen tilanne sallisi, EHDOTTOMASTI ostaisin enemmän ja kalliimpia laukkuja! Ja syy on juuri tuo sama! Koska talous ei tässä vaiheessa salli olen ”tyytynyt” 200-1300€ hintahaarukkaan per laukku(LV, YSL ja ihan stockan valikoiman merkki laukkuja) ynm ja niitä kalliimpia ostetaan max 2 vuden välein. Mutta saman olen huomannut sisutuksess, ”miksi tuhlaat penkkiin 400€ sehän voi naarmuttua? Miksi ostat 800€ valaisimen näätkö paremmin sillä? Saanko jotkut huonommat astiat jos tämä menee vaikka rikki?” Meillä sisustukseen satsataan paljon ja pyrin välttämään kertakäyttö kulttuuria. Tällä osastolla haluan pitkäikäistä, klassista ja omaan makuun sopivaa. Joten kyllä! Ymmärrän täysin!

    1. Kiitos kommentistasi ja kiva kuulla, että olit mukana postauksen alusta loppuun. Vaikka pitkä se onkin 😀

  19. Mielenkiintoista !!! Tosi hienosti avasit aihetta, tällaisenkin mielestä, joka ei merkkilaukuista välitä! Hienoa, uskon että muutit tällä tekstillä asenteita 🙂
    Nauti harrastuksestasi 🙂 !

    1. Joo, hei tästä mun täytyy kirjoittaa, niin dodgya tyyppiä liikenteessä nimittäin näissäkin! 🙂

  20. Se on mun mielestä myös hassua, että tosi moni kokee merkkilaukut vain tosi korkean elintasoluokan luksukseksi. Chaneliinkin on varaa melkeinpä kenellä vain, toki aika jonka joutuu säästää on eri ja ei välttämättä ihan niin useita pysty vuodessa ostamaan. Itsekin ostin ensimmäisen Chanelini kun valmistuin neljä vuotta sitten, ja laukun hinta oli suurempi kuin silloinen kuukausipalkkani, vaikka laukku oli juurikin sieltä merkin halvimmasta päästä eli mini rec. Mutta sehän on ihan siitä kiinni mitä priorisoi, mihin rahansa haluaa käyttää. Tuolloin pystyin myös matkustelemaan pari kertaa vuodessa ja säästämään myös pidemmälle tähtäimelle.

    1. Juuuurikin näin! Monilla tuntuu myös olevan se asenne, että Chanelia ei saa ostaa ellei tienaa määrää X. En ymmärrä velaksi ostamista kun puhutaan luksusesineistä, mutta mun mielestä ei ole mitään minimi-tulotasovaatimusta luksuslaukkujen omistajuudelle 🙂

  21. Taas todella hyvä postaus!
    Minusta olisi ihana lukea sinun vinkkisi merkkilaukun ensimmäistä kertaa ostavalle henkilölle
    Olen kohta vuoden kuolannut eri laukkujen perään, mutta en osaa päättää että minkä ostaisin (chsnelin klassikko ja lady Dior tällä hetkellä johdossa)
    Olisi ihana lukea sun vinkin siihen että mikä materiaali, väri, malli yms on sinusta järkevin, ja mitä kannattaa muistaa ja miettiä

    Kiitos ihanasta blogista

    1. Kiitos postausideasta, laitetaan toteutukseen, joskin paljonhan tässä määrää käyttötarve ja oma maku! 🙂 Mutta on mulla varmasti jotain ajatuksia 🙂 Tässä tapauksessa jos haluaa korkean jälleenmyyntiarvon ja pitkäaikaisemman hankinnan, ottaisin caviar-nahkaisen Chanelin. Diorin jälleenmyyntiarvo ei säily samanlaisena, vaikka Lady Dior onkin aivan ihana ja itsekin kuolaan sitä siinä pienessä koossa 😀 <3

  22. Oletko lukenut Himoshoppaaja kirjoja? tuli tuosta onnistuminentunne laukun ostamisesta mieleen se kun Himoshoppaaja kirjasarjan nainen himoitsi viimeisillä rahoillaan kaikenlaisia merkkituotteita ja jäi “koukkuun” niiden ostamiseen. En muista miten loppu meni mutta himoshoppaajalle tuli velkoja jne. Onneksi sinä et ole sellaisessa tilanteessa nyt kuitenkaan. Mutta olisitko valmis tekemään valintoja jos olisi pakko? valitsisitko merkkilaukun 1 per vuosi vai matkan jos et saisi kumpaakin samana vuonna? Suomessa on vähän sellainen kulttuuri ettei laukkuja muutenkaan arvosteta, kuten ei paljoa merkki/kultakorujakaan näe.

    1. Olen lukenut yhden tai kaksi. En ihan ymmärrä sen liittämistä tähän, kun kyseessä on fiktiivinen kertomus jostain tytönhupakosta, joka shoppaili itsensä ongelmiin mitä omituisimmista syistä. En oo ikinä osannu ymmärtää niitä hänen syitään. Hassua sen liittäminen tähän, kun mä en tosiaan ole veloissa, oon puhunut erittäin paljon järkevästä rahankäytöstä, säästämisestä ja sijoittamisesta yms. Olisin valmis tekemään valintoja, olisin valmis tekemään niitä myös vaikka ei olisi pakko. Jos haluttais lähteä huomenna reissuun, eikä olis varaa, laittaisin asappina jonkun laukun myyntiin. Kuten sanottua, ne on siinä prioriteettilistalla huomattavasti monia muita juttuja alempana. Valitsisin perhematkan merkkilaukun yli tuossa ehdottamassasi skenaariossa.

  23. Heippa Anna, musta on hienoa että koet aiheelliseksi jatkaa instagram keskusteluamme ihan blogiisi saakka. Olisi kuitenki ihan fiksua jakaa se keskustelu sieltä alusta saakka 🙂 tämähän lähti siitä liikkeelle kun kerroin mielipiteeni sinun mainostamista nimikointitarroista jotka lähtee kuivausrummusta irti. Jaoit keskustelusta sen osan jonka vain halusit ja otit itseesi kommenttini VAATTEISTA JA LAUKUISTA. En missään kohtaa nostanut vain sinun laukkujasi mutta näytät lukeneen asian niin että laukkujasi arvostellaan. En pystynyt tätä sinulle kirjoittamaan koska päätit estää minut vastaamatta. Myös sinulla bloggaajana on vastuu jakamistasi asioista etkä minun mielestäni voi jakaa keskusteluista vain sinulle suopeita asioita 🙂 tai tietysti voit, voithan tehdä mitä haluat mutta se että onko se fiksua niin…

    1. Heippa Piia,

      Ensimmäinen kommenttisi ei mahtunut jakamaani kuvaan, mutta enpä kokenut sitä tappioksi. Sinä kun et käsitellyt asiaa mitenkään ekologian kannalta siinä, vaan mainostit kilpailevaa yritystä, koska sulla ei kestä laput kuivausrummussa ja pesussa. Eka kommenttisi kokonaisuudessaan oli:
      “Nää tarrat on sellasia mitkä lähtee ekassa pesussa/kuivausrummussa pois 🙁 seuraavaks suosittelen X X”
      Vastasin tähän Sinulle “No en tiedä. Kuivasurumpua meillä ei käytetä, turha väline. Pesut on kestänyt erinomaisesti :)”

      Seuraavat viestit sanasta sanaan oli Instagramissa. Kerrothan hei please meille kaikille, miten tämä keskustelun alku tarkalleen ottaen muuttaa keskustelun sävyä tai tekee asiasta minulle vähemmän suopean? Minua ei kiinnosta ollenkaan jonkin pitämäni asian arvostelu, oli se yhteistyö tai ei, jos se ei sulla toimi käytössä, vaikka mulla toimii. Ja ottaen huomioon, että sadat viestiä eilen laittaneet henkilöt eivät ymmärtäneet sinun vetoasi ottaa laukut keskusteluun, niin kerrothan vielä senkin, miten asia siihen liityyy.

      En ollut kanssasi samaa mieltä siitä, että tarrat lähtee ekassa pesussa, kun olen niitä pessyt jo useita kertoja. Ja kerroin mielipiteellä kuivausrummusta. Sinä päätit vetää keskusteluun mun rahankäytön laukuista, arvostella ekologisia valintoja ja kuvitella tietäväsi jotain mun vaatteiden käyttökerroista. Ja nyt yrität esittää, että keskustelun alussa oli jotain olennaista tähän liittyen, ja että piilotan jotakin. Aika säälittävää suorastaan tulla sen jälkeen jättämään tällaista kommenttia. Ja vielä nickillä Ekologisempaa arkea keskusteluun, jossa oot tuohtunut kun pidän sähkösyöppöä ja epäekologista kuivausrumpua turhana 😀 Vaatteiden aiheuttamista ilmastopäästöistä suurempi osa syntyy niiden vääränlaisesta pesusta, kuivatuksesta rummuissa ja siitä, että ne kuluvat liian nopeasti loppuun väärän toiminnan seurauksena, joten en nyt lähtisi tituleeraamaan sun arkionnistumista ihan hirveän paljon ekologisemmaksi 😀

      Besides, sinä et todellakaan inspiroinut tätä postausta. Se on ollut luonnoksissa jo pidempään ja sopi vaan tilanteeseen eilen oikein hyvin pienin lisäyksin.

      Eiköhän tämä asia ole kanssasi loppuunkäsitelty, ellei sinulla ole jotain kovin valaisevia näkemyksiä siitä, miten nämä meidän kaksi ensimmäistä viestiä muuttavat tilannetta lainkaan. Joten kuten jo aiemmin totesin, erittäin hyvää jatkoa.

      1. Erikoista että pidät mua jotenkin tuohtuneena. Tää koko case naurattaa mua eikä aiheuta millään muotoa mainitsemaasi tuohtumusta. Otit itseesi koska vertasin sun “energiansäästöä” siihen että käytät tonneja vaatteisiin ja laukkuihin. Ja sä automaattisesti kuvittelit mun arvostelevan sun laukkujasi. Sulta jäi myös jakamatta mun vastaukset jotka vastasin sulle ennenkuin estit minut 🙂

        Koet olevasi ekologinen kun käytät jotain huivia tai laukkua vuosia ja sit syydät rahaa halpisketjujen alusvaateosastoille koska ne on ihan samanlaatuisia kuin kalliimmat. Jep, sillä erotuksella että niiden halpisvaatteiden tekijät saa saman palkan kuukaudessa kun sinä parissa tunnissa.

        Mutta eiköhän tää ollut tässä. Sä et edes halua ymmärtää mun pointtia vaan oot nyt syvästi loukattu sun arvostelemisesta sekä siitä ettei sun mainostamaan tuotteeseen kaikki ole tyytyväisiä 🙂

        Kivaa jatkoa sulle.

        1. Jep, eipä tästäkään nyt irronnut yhtään mitään fiksumpaa kuin mitä eilenkään ja et edelleekään näyttänyt mitään järkeekäypää yhteyttä mun laukuilla ja kuivausrummulla. Mä en todellakaan ole syvästi loukattu millään lailla. Pidän sua naiivina hölmönä, jota ennemmin säälin tuollaisesta ylimitoitetusta paremmuudentunteesta (tuu hei ihmeessä vielä kertoo mistä satojen eurojen hintaisista alusvaatekaupoista sun alusvaatteet on! 😉 Jos nyt kerta haluat arvella fiiliksiäni, niin kerronpa ne näin suoraan.

          Mutta mukavaa ekologista jatkoa ja kuivausrummun pärinää sulle jatkoon! 🙂

      2. Jaa..tässä oli siis tuollaisesta aloituksesta kyse.
        Pakko nyt tuoda kyllä esille omat kokemukset useamman vuoden ajalta, koska ne ovat täysin päinvastaisia “irtoavat pesussa ja kuivausrummussa”-väittämän kanssa.
        Meillä on ollut nämä kyseiset tarralaput käytössä jo vuosia vaatteissa, kengissä(!!!), neulotuissa talvivermeissä ja leluissa. Olen testaillut kestoa mm. pesemällä vaatteita 95 asteen ohjelmalla ja muutenkin vaatteet pestään aika usein 60-ohjelmalla. Tämä on toki vaatteen pesuohjeen vastaista, mutta olkoon se sitten asia erikseen. Pointti on, että lapit ovat kestäneet.
        Vaatteet ovat myös käyneet säännöllisesti kuivausrummussa. Ja..wait for it… laput ovat kestäneet paikallaan.

        Olisiko mahdollista että lappujen pudotessa vika olisi ehkä lapun liimaajassa ennemmin kuin itse tuotteessa. Jää myös epäselväksi onko tuotetta kokeiltu enempää kuin yhden kerran.

        Ja mitä kuivuriin tulee: suhtaudun kyseiseen pörisijään kuin valkokastikkeeseen. Se ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Ehkä ennemmin jätän muiden käytettäväksi. Ihan kuin valkokastikkeenkin.

  24. Hei! Tuota kuivausrumpukeskustelua seurasin instan puolella ja jatkoin sitten tänne lukemaan tämän. Meillä on rumpukuivaaja ja hommattiin se, kun asuttiin asunnossa johon kosteus kerääntyi todella helposti ja vauva oli kova puklailemaan. Nyt asumme eri tavalla ja on ihana mahdollisuus kuivata pyykit ulkona ja myöhemmin myös sisällä. Olenkin kiinnostunut tietämään mimmoiset kuivausratkaisut teillä on sisällä? 😀 Meillä on perinteisesti ollut se “pyykkitelineet pitkin kämppää ratkaisu”, mutta onko teillä mahdollisesti joku fiksumpi? systeemi?

    1. Meillä on silloin kun ei voi kuivata ulkona ollut kuivausteline saunassa tai kylppärissä ja ikkuna auki. Molemmissa on ikkuna siis. Kuivauskaappia voisin harkita, jos tuntuisi, että tarttisi sellaista, siinäkin sama sähköongelma, mutta ei mekaanista vaatteiden kulumista sentään. Tällä hetkellä sekin tuntuu turhalta. Pyritään ajoittamaan pyykinpesu kuiville päiville, kun ei sada, niin vaatteet saa kyllä kuivumaan. Usein myös pyykkikone ei laula montaa kertaa putkeen, vaan pestään 1-2 koneellista ja ripustetaan pyykit.

  25. Ymmärrän laukku-juttusi täysin. Itse seuraan Minna Parikka secondhand, jossa kengät vaihtuvat tiuhaan ja hyvällä hinnalla. Olen kytännyt Raquelia, mutta kokoni on ongelma. Samoin Netti-kirppis vaihtavat lasten Kuomat omistajaa ja Trip trap-tuolit. Minusta molemmat ovat järkeviä. Kenkiä käytetään joissakin juhlissa ja lasten tavarat menevät äkkiä pieneksi. Ihania nuo sinun laukut, kaikki 🤩🤩🤩.

    1. Kiitoksia 🙂 Joo, paljon on lapsillakin tiettyjä esineitä, jotka nopeasti liikkuvat second handina, ja sellaisiin kannattaa aina panostaa, niiden elinkaari on paljon pidempi 🙂

  26. Tämä keskustelu herätti monenlaisia ajatuksia.
    Ensinnäkin jokainen tietysti saa käyttää rahansa siihen, mitä arvottaa itselleen tärkeiksi asioiksi. Asian kääntöpuoli on toki yhä lisääntyvä ylivelkaantuminen, jota kulutuksen ihannointi osaltaan lisää.
    Toiseksi poliittinen päätöksenteko ei ole koskaan irrallaan yksilön valinnoista, ja mm. ekologisissa kysymyksissä vastuu on molemmilla tahoilla. Poliittisen vallan painopiste vaikuttaa mm. siihen, tuetaanko yksityisautoilua esim. verotuspäätöksillä, vai kehitetäänkö julkista liikennettä. Vaikutus on kahdensuuntainen; yksilön valinnoista koostuu suuria kokonaisuuksia, jotka luovat painetta poliittiseen päätöksentekoon. Kiinan päästöjä meidän on turha tuomita niin kauan, kun osaltamme kasvatamme maan päästöjä esim. täyttämällä vaatekomeromme halpatuontivaatteilla, kiinaelektroniikalla jne. Puhumattakaan siitä, miten epäekologista näiden tuotteiden lähettäminen toiselle puolelle maapalloa on.
    Kolmanneksi kateus. Ikivanha ja aina yhtä ihana argumentti. Itselläni olisi mahdollisuus ostaa melko arvokkaita laukkuja. En osta, koska ihan merkittömistä on löytynyt omiin käyttötarkoituksiin sopivimmat laukut. En myöskään ehtisi käyttää kymmentä laukkua, joten kokoelmalle ei ole tarvetta. Sama koskee kenkiä, vaatteita jne.
    Neljänneksi uutisoinnista. En ole case B:n yhteydessä nähnyt kuin yksittäisiä mainintoja merkkilaukuista. Ehkä olemme lukeneet eri juttuja?

    Pahoitteluni pitkästä avautumisesta, tuli niin paljon ajatuksia tästä aiheesta mieleen 🙂

    1. Otanpa kiinni pariin ajatukseen:
      – Kulutuksen ihannointi / Lisääntyvä velkaantuminen. Mun mielestä tässä on todellakin menty metsään, jos kulutuksen ihannoimisesta tehdään vaikuttajien vastuu ja jotenkin yletetään aikuisten ihmisten velkaantuminen bloggaajien/vaikuttajien vastuulle. On paljon minua rikkaampia ihmisiä elämässä high lifea ja mä en todellakaan ala hankkimaan kalliita autoja, kelloja ja matkoja sen takia, että saisin netissä ihailla heidän elämäänsä. JOS näin tekisin, olisi se mun ja vain mun vastuulla. Aikuisella yksilöllä on oma vastuunsa, eikä kaikkea vaan voi heittää muiden harteille.

      – Musta on hassua, että ilmastoasioissa se vastuu heitetään yksilön harteille, mutta ylivelkaantumisen kohdalla etsitään syntipukkeja. Kyllä jokaisen kulutusta ihailevan on katsottava peiliin ja mietittävä elämänsä priorisoimista eri tavalla tai sitten lisätienestejä.

      – Poliittisesta paineesta oon sikäli samaa mieltä, että näinhän se menee, MUTTA, asiat ei oo niin yksinkertaisia. Esim. verotuspäätökset autoilun suhteen vaikuttaa kuljetusmaksuihin ja sitä kautta esim. ruoan hintaan, mikä sattuu eniten pienituloisen pussiin. Asiat ei ole niin yksioikoisia. Täytyy myös muistaa, että keskustelu on ajautunut ihan väärille urille, kun esim. lentämisestä meuhkataan nonstop. Lentopäästöt oli muistaakseni 2,4 % kaikista kasvihuonepäästöistä. Pitäisi pureutua todellisiin ongelmiin ja kansainvälisiin kestäviin ratkaisuihin. Se, mitä kärpäsen paskan kokoinen Suomi tekee (vaikka tekisi kaiken oikein), niin ei vaikuta siihen ilmastomme tuhoutumiseen. Se, mitä meidän toki tulee tehdä, on lakata tilaamasta Kiinasta paskaa.

      – Mä oon lueskellut tohon keissiin liittyen niin uutisointia, mielipidekirjoituksia, kolumneja ja keskusteluja. Kyllä ne laukut mainitaan ihan saakelin usein 😀 Varsinkin kun ne eivät liity käsillä olevaan asiaan mitenkään. Ja nimenomaan sellaisessa ilkkuvassa “voi voi, nyt voi heilutella Chanlia vankilan kaltereiden takana” muodossa, ikään kuin se Chanel olisi pessyt sitä rahaa tai että Chanelilla oltais tietoisia millä rahalla se on mahdollisesti ostettu 😀

  27. Hienoja laukkuja. Mielestäni on jokaisen oma asia, mihin rahansa laittaa ja jos on mahdollisuus ostaa kallis laukku, niin ei muuta kuin kauppaan. Ei kuulu muille mihin rahansa laittaa.
    Tykkään laukkupostauksidta niin kuin muistakin.
    Aurinkoista kesää.

  28. Kiva postaus taas! 🙂 On ihanaa, miten kirjoitat mielipidemaanantaita yms. aika aroistakin asioista välillä, keskustelet niistä järkevästi, kuuntelet muiden mielipiteitä asiaan ja tuot omilla kasvoillasi pelotta ilmi mielipiteesi vaikeista, tunteita herättävistä asioista. Tämä on ainakin pitänyt minun mielenkiintoni blogiisi yms. muihin sisällöntuottamiskanaviisi pystyssä jo ainakin 10 vuoden ajan. Nykyään en vaan jotenkin jaksa enää, kun joku kirjoittaa jostain uusista korvakoruistaan blogipostauksen verran ja suuri paljastus “10 asiaa, joita et tiennyt minusta”-postauksissa on se, että katsoo jotain “noloa” tv-sarjaa (joka ei edes ole nolo..) tai syö välillä pussillisen salmiakkia. Tällainen välikommentti vaan ennen aiheeseen siirtymistä, että kiitos tästäkin! 🙂 et pelkää sitä, mitä muut ajattelevat, vaan “blogimaailman” raadollisuudestakin (jonka olet kokenut) huolimatta olet täysin oma itsesi, etkä vastoinkäymisistä huolimatta anna itsestäsi niin kevyttä pintaraapaisua, että se ei vaan oikeasti jaksa kiinnostaa (kuten kirjoittamalla kilometripostausta vaikka niistä korviksista, mitä aluksi käytin esimerkkinä).

    Ihailen laukkukokoelmaasi ja olen siitä ehdottomasti kateellinen (hyvällä, terveellä tavalla :D)! Rakastan ja ihailen arvokkaita, laadukkaita nahkaesineitä eniten laukkujen, mutta myös jalkineiden muodossa. Arvostan suuresti niiden tarinaa, esim. osa laukuista valmistetaan yhä satojen vuosien perinteiden mukaan Euroopassa ja valmistus sisältää käsityötä. Olen myös alkanut vaatia enemmän laatua vaatteiltani, enkä halua enää tukea esim. Inditexin ketjuja, sillä en halua kuormittaa maapalloa yhtään enempää osaltani kertakäyttökulttuurilla, vaikkakin joskus näistäkin liikkeistä voi löytyä suht ok -laatuisia vaatteita esim. juhlaan – arkikäytössä eivät mielestäni kestä parhaalla mahdollisella tavalla (= useita vuosia hyvänä).

    Minulla ei ole kuin muutama merkkilaukku, sillä yritän säästää myös tulevaisuuden asuntolainaan, matkusteluun yms. elämiseen (tiedän, että niin sinäkin, mutta tulomme ovat eri luokkaa, enkä siitä sinua syytä, vaan arvostan kovalla työlläsi saavuttamaasi tulotasoa). Uskon kuitenkin, että jokaisella on merkkilaukkuun varaa, jos säästää edes pienen summan kuukausittain, on vuosien päästä hankinta mahdollinen.

    Se,mikä minua ärsyttää sunnattomasti ja mitä sivusitkin postauksessasi, on se, että merkkilaukkujen käyttäjiä leimataan ihan surutta etenkin Suomessa, tai ainakin siltä minusta tuntuu. Tiedän, että osa ei välitä, mutta jotenkin minua jopa välillä hävettää käyttää laukkujani, kun pelkään, mitä muut minusta silloin ajattelevat (omaa tyhmyyttäni, että annan asian vaikuttaa). Ehkä meillä Suomalaisilla on niin tiukasti veressämme vaatimattomuus, eikä minkäänlaista näyttävyyttä missään muodossa (esim. korut, meikki, tms.) katsota keskuudessamme hyvällä. En koe laadukkaiden tuotteiden käyttöä itse kerskailuksi, vaan voin katsoa muita vain ihaillen, että on raaskinut panostaa itseensä ja toteuttanut unelmansa hankkimalla kauniin laukun, ja että kyseinen henkilö haluaa olla tyylikäs ja arvostaa kaunista designia ja laatua. Jotenkin tällaisessa ihan tavisduunissa vaan jotenkin hävettäisi käyttää kaunista, upeaa laukkua, ehkä juuri sen takia, että muilla kollegoilla ei ole niitä, eivätkä aio asenteidensa vuoksi hankkiakaan, kun taas ehkä muotialalla Pariisissa työskennellessä tilanne olisi täysin eri. Nämä ovat ehkä näitä kulttuurieroja Suomen ja muiden maiden välillä (- mehän tulemme kovin jäljessä, sillä keski- ja etelä-Euroopassa korkeatasoinenkulttuurihan oli jo syntynyt silloin, kun Suomessa korkeintaan veisteltiin vielä nuolenkärkiä kivistä.) 🙂 Koen mielenkiintoiseksi, että samat ajatukset ovat pyörineet myös muiden mielissä.

    Ja juuri tuo, että kyseinen summa (pari tonnia) nähdään täysin itsestäänselvänä asiana käyttää vaikkapa autoon, lapsiin, harrastuksiin, koiranäyttelyihin, kesämökkiin yms. asioihin, jotka eivät taas välttämättä kuulu juuri sen henkilön elämään, joka käyttää merkkilaukkua. Itse suhaan Espoon perukoilta bussilla keskustaan töihin, en omista edes ajokorttia yms., eli silti vaikka säästän muissa elämän asioissa, niin se, että minulla olisi arvokas laukku olalla, tekee minusta silti typerän tuhlurin, joka ajattelee vain itseään. Silti valitsisin näistä asioista itselleni mieluiten sen laukun, kesämökillään ahertavaa ja autoaan tankkaavaa tylyttämättä.

    1. Niin ja laadukkaat laukuthan periytyvät vaikka äidiltä tyttärelle, sillä kuten kirjoitit, laadussa ei ole moittimista. Ostajia löytyy myös jälleenmyyntimielessä, joten vaikka näihin laukkuihin onkin nahkaa käytetty (nykyään voidaan nähdä negatiivisessa valossa, vaikka itse koen nahan ympäristölle paremmaksi kuin muovin, olettaen nahan olevan kuitenkin elintarviketuotannon sivutuote), se on tehty kunnioittaen, sillä nämä todella kestävät vaikka 20 vuotta, toisin kuin ne mainitsemasi Aleksi13:n (sorry Aleksi, mutta hauska esimerkki, sillä niin totta!) muovi- ja rotannahkalaukut.

      Ihanaa kesän jatkoa vielä! 🙂

  29. Ihana postaus kiitos tästä! Mun puolesta saisit jakaa enemmänkin laukkukuvia!

    Olen itse kunnon crazy bag lady! Minä menen lähi lidliin Chanel olalla ihan jo siksi että multa ei enää löydy niitä ”halpoja” laukkuja enää lainkaan. Seuraan montaa laukkuvloggaajaa, yksikään ei ole suomalainen enkä yhtään ihmettele…

    Näitä design laukkujani paapon ja hoidan, nautin siitä harrastuksena. Chanelini ovat lampaannahassa lukuunottamatta rakkaintani, lucky charm reissueta. LV:ltä sitten ne ns käytännöllisemmät laukut, jotka kestävät huolettomampaa käyttöä. Rakastan Bottega Venetan Roma-laukkuja, upeaa käsityötä ja etenkin Suomessa harva hoksaa laukun hintaa, yleensä tullaan vaan ihastelemaan ja kysellään mikä merkki.

    On niin suhteellista mikä on kallista, kun olin pienituloinen ja sain pari tonnia säästettyä en ostanut kallista laukkua vaan koiran Haha. Ihmisillä on tapana paheksua laukkuharrastusta, silloin tekisi mieli kertoa, että tiedättekö mitä, sillä rahalla jonka laitan mun hevoseen ostaisin monta uutta chanelia vuodessa…. olen jättänyt sanomatta 😀

    Oikeasti jokainen käyttäköön rahansa mun puolesta mihin haluaa. Itse olen muissa asioissa ihan uskomattoman pihi ja harkitsen pitkään myös niitä uusia laukkuhankintoja. En ole enää 7 vuoteen myynyt mitään päälle laitettavaa eteenpäin, en vaatteita, kenkiä enkä laukkuja. Teen siis vain pysyviä hankintoja. Enkä kanna niistä huonoa omaa tuntoa.

    1. Kiitos! <3 Ja sama ongelma, ei mulla oo enää muita kuin näitä laukkuja, joita rakastan 🙂 Ja ihan mahtavalta kuulostaa, toi on myös mun tavoite! 🙂

  30. Hmm, ehkä jengi arvostelee enemmän laukkujen määrää. Mihin ihminen tarvitsee kymmeniä laukkuja, oli ne merkkiä tai ei. Samaa voi tosin miettiä kenkien sun muun kohdalla mutta niitä ei taideta “esitellä” samanlailla niin eivät saa kritiikkiä. Kauniita laukkuja kyllä!

    1. Kiitos 🙂 Mä en tiedä kenestä nyt on puhe, mulla ei oo kymmeniä laukkuja ainakaan 🙂 Mulle kymmeniä = 30+, ja siihen määrään ei kyllä pääse nykyisin millään meikäläisen vaatekaapissa 🙂

  31. Joo, jokainen kuluttaa rahansa niin kuin haluaa. Ite panostan IT-puoleen eli tutkin, vertailen, tutkin ja sitten vertailen hieman lisää esim. mahdollisia tulevia tietokonehankintoja. Musta tuntuu, että tää laukkudissaus on kanssa jokseenkin sukupuolittunutta; tosiaan en oo ainakaan törmänny siihen, et just esim. miesten autoharrastusta dissattaisiin siinä määrin missä esim. merkkilaukkujen keräilyä tai vaikkapa tyttöjen keppihevosharrastusta.

  32. Hyviä pointteja nostit esille. Jotkut saattavat kuitenkin vetää herneen nenään noista materiaaleista mitä laukuissa käytetään esim. tuo beige Chanel, joka on valmistettu lampaannahasta. Mutta mielenkiintoinen postaus!

    1. En ymmärrä millä tolkulla vedetään herneet nenään mistään materiaaleista, jotka on laadukkaita luonnonmateriaaleja, kuten esim. lampaannahka, joka on sivutuote, joka hyödynnetään eikä heitetä hukkaan 🙂

  33. Kiitos Anna tästä kirjoituksesta!

    Kun ostin ensimmäiset Vuittonin laukut joskus vuosia sitten Pariisista, mieheni pyöritteli silmiään hinnoille ja toisteli miten Naomi Kleinin No Logo -kirja on oikeassa, kaikki merkkituotteet ovat samanlaisia ja kaikkien merkkituotteiden osto on ihan turhaa. MUTTA kun hän näki miten hyvää palvelua saatiin ja miten laadukasta jälkeä laukut olivat, hänen mielensä muuttui täysin. Minun ja mieheni mielestä hyvää on luksuslaukuissa: langapätkiä ei roiku, vetoketjut ovat hyviä, laadukkaat materiaalit, käytännöllisyys, kestävyys, yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota, eri brändeillä on mielenkiintoinen historia ja arvostamme tyylikkäitä designeja. Nyt miehenikin omistaa monia omia Vuittoneita ja ei voisi olla tyytyväisempi. 



    Arvostan myös sitä että esim. Vuitton on alkanut tehdä laukkuja vuodesta 1858 lähtien ja siitä asti he ovat hioneet taitojaan tähän päivään asti, lisäksi heidän design-filosofiansa on pysynyt yhtä suosittuna tähän päivään asti. Sama juttu Chanelilla joka perustettiin 1910.

    Yllä olevilla kommenteilla en tarkoita että kaikkien pitäisi tykätä luksusmerkeistä tai ostaa näitä laukkuja. Kaikki laukut riippumatta hinnasta ovat kuitenkin kaupallisia tuotteita ja jokaisella on eri historia, käyttötarkoitus, tavoite ja standardit samalla tavalla kuin millä tahansa tuotteella, hyvä että me kuluttajat voimme päättää mikä meille on hankinnassamme tärkeintä.

    Minua ei haittaa myöskään itseni tuomitseminen laukkujeni vuoksi, tykkään ostaa kauniita asioita joissa on kestävä laatu ja joissa tiedän saavani rahoilleni vastinetta ja jos Marie Kondo kysyisi minulta että pirskahtelevatko laukkuni iloa, sanoisin että kyllä 😀

  34. Hieno postaus! Mielestäni keräilet todella kauniita laukkuja ja niitä aina ihailen 🙂 Vaikka itselläni ei ole niihin varaa, mielestäni on mahtavaa että sinä pystyt niitä harrastamaan ja tämän blogin kautta jakamaan iloa myös esimerkiksi kaltaiselleni, jolla tätä mahdollisuutta ei ole. Eli tämä täysin vilpittömästi positiivisena kommenttina! Kiitos kauniista laukuista ja kuvista, jotka tuovat hymyn huulille 🙂

  35. Todella hyvä kirjoitus!
    Mun mielestä oli kiva kun toit esille muita keräilykohteita ja miten ihmiset suhtautuu niihin. Että miksi sitten merkki laukkuihin suhtaudutaan eri tavalla.
    Tästä sai ajattelemisen aihetta.

  36. Moi,
    sellainen postaus kiinnostaisi, missä avaisit tarinoita eri laukkujen takaa, miksi hankit juuri tämän laukun, oliko vaikea löytää ym.
    Lisäksi kiinnostaisi tietää myös tarkemmin eri merkkilaukuista, mitkä mallit/värit/materiaalit ovat halutuimpia jne. Toki tässä postauksessa aihetta sivuttiin, mutta vielä analysoivampi postaus tästä aiheesta kiinnostaisi. 😊

    P.s. tämä postaus oli hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus!

  37. On se kyllä aina jotenkin niin yllättävää mitä kommentteja kuulee/saa laukkuharrastuksesta.Välillä aina miettii miten on mahdollista että “täysipäiset” ihmiset kommentoi uskomattomia asioita.

    Itsekin kun on intohimoinen laukkuharrastaja, ja niitä löytyy aika reilusti (pääasiassa C + H), niin en voi käsittää miten se voi aiheuttaa ihmisissä sellaisia reaktioita, jos asia nousee joskus esille. Lähipiiri ei nyt reagoi mitenkään, yleensä kysyvät että onko uusia löytynyt ja that’s it. Varsinkin se “sijoitusnäkökulma” / hyvä jälleenmyyntiarvo -asia tuntuu olevan monen todella vaikea käsittää. Ja fiksuhan ei voi olla jos laukkuja harrastaa :D…

    Ja kun itse arvostaa sitä äärettömän laadukasta käsityötä, laadukkaita nahkoja, viimeistelyä, ajatonta eleganttia, muotokieltä ym. eikä näe siinä mitään outoa. Samaa voisin sanoa viineistä, autoista, kelloista, jos niitä harrastaisin, mutta kohteeni on ilmeisesti niin “poikkeava” että sitä saa vähätellä.

    Nykyään olen linjannut, etten lähde mukaan mihinkään eipäs-juupas keskusteluihin/vääntöihin, kun ei niissä ikinä “voita” / saa kerrottua näkökulmaansa niin että toinen edes kuuntelisi/yrittäisi ymmärtää ja blogin ulkopuolelle jätän suurimman osan laukuistani, koska en vaan jaksa turhaa älämölöä.

    Mutta kyllä ne laadukkaat laukut vaan kestää. Minun harmaa Birkin on 19 vuotias, ja ihan kuin uusi edelleen. Edes spassa ei ole huollettu sitä ja sitä laukkua on käytetty paljon ja huolettomasti. Priimaa tavaraa.

    Nautitaan me harrastuksestamme kuitenkin täysin rinnoin.

  38. Mielenkiintoinen aihe. Näen kalliin laukun hankinnan järkevänä siinä missä kalliin kellon. Monet arvokellot, esim. Rolex, pitää arvonsa hyvin ja niistä saa helposti omansa pois (ainakin ostaessa käytettynä).

    En koe Rolexin omistamista mitenkään status-symbolina vaan se on mulle käyttöesine, joka tuottaa hyvää mieltä aina kun sitä katsoo. Toki voin ajan katsoa halvemmasta kellosta, mutta siinä on ihan eri fiilis. Varmasti sulla on sama laukkujen suhteen.

    Tykkään ostaa sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa – on se sitten 4000 euron kello tai kahden euron kahvi. Tuhlaan hyvällä omalla tunnolla itse tienatut rahat just niin kuin haluan ja niihin asioihin, jotka tuottavat mulle iloa. Mulle tuottaa iloa myös se, että voin jättää kellon perintönä omalle tyttärelle.

  39. Tämä oli todella hyvä ja avaava postaus, kiitos! Sait minutkin ajattelemaan asiaa syvemmin ja eri kantilta 🙂 Itse koen kalliit (sanotaan vaikka yli 500€) laukut kalliiksi, jollain tapaa luksukseksi. Ymmärrän toki merkkilaukkujen oston, mutta en ihan keräilyä tai sitä että niitä omistetaan useita. Olen itse aika minimalisti niin on vaikea käsittää mitä tuollaisella kokoelmalla tekee, ehtiikö niitä edes käyttää 😀 Esim. itse omistan nykyisin kaksi laukkua, molemmat n. 200€ maksaneet, musta isompi käsilaukku johon saa myös olkahihnan, sekä yhden pikkulaukun. Näiden lisäksi 5€ salikassi 😀 En todellakaan kaipaa enempää laukkuja

  40. Tästä asiasta mulla ei ole mitään sanottavaa, mutta oon ymmärtänyt, et kuivausrumpu vie tosi vähän sähköä (veden lämmittäminen paljon), kun taas esim pyykkien kuivaaminen sisällä lisää taas lämmityskustannuksia ja kosteutta sisälle 🤔 Oonkohan mä ymmärtänyt väärin, heh. No, mulle kuivausrumpu on ihan life saver! Ei esim. mahdollisuutta kuivata oikein pyykkejä ulkona. Ja kauniit laukut on upeita ja pitkäikäisiä juttuja. Ihastelen niitä muilla ja itsekin omistan jonkun second handina ostetun!

    1. Monessa suomalaisessa talossa on varsinkin talvella niin kuiva sisäilma, että pyykeistä tuleva kosteus ei ole haitaksi, päin vastoin. 🙂

  41. Siis hitto tää aihe, pakko kommentoida kun niin sydäntä lähellä. Omistan tällä hetkellä muutaman merkkilaukun, joihin olen itse säästänyt rahat ja pitkän harkinnan ja himon jälkeen ne ostanut. Saan vähintään kerran kuukaudessa ihmettelyjä, miten opiskelijalla on varaa käyttää rahaa tonnin laukkuihin. Ja se jos mikä ottaa päähän. Keskutelemme usein myös puolisoni kanssa, onko minun “sallitua” ostaa kalliita laukkuja, kun tällä hetkellä opiskelijana pitäisi olla tarkka rahan kanssa. Olen yrittänyt puolustella asiaa vaikka miltä kantilta, mutta ei. Jotenkin aina haluaisi miellyttää muita, mutta miksi?! Itsehän olen rahani tienannut ja saan käyttää ne juuri niin kuin haluan. Elämme puolison kanssa tavallista arkea todella niukasti. Syömme todella harvoin ulkona saatika juhlimme tai poltamme tupakkaa tai juo alkoholia. Mietin tarkkaan mihin rahani käytän ja mielummin keitän kahvit kotona kuin ostan kahvilasta 3€ kahvin. Olen käynyt koko aina opiskelujen ohella töissä, jolla olen saanut extra käyttörahaa, sekä asp-tilille säästöön. Olen myös muutenkin saanut säästöön ja mielummin ostan itse jonkun kalliimman, laadukkaamman hankinnan kerralla, kuin monta pientä, turhaa, kertakäyttökamaa. Lisäksi saan laukuista niin paljon iloa! On ihana heittää olalle laukku, jonka eteen on tehnyt töitä ja joka nostaa tavallisen arki-asun next levelille.
    Mun mielestä on niin väärin, että ihmiset kommentoivat toisten rahan käyttöä. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen käyttäköön rahansa niin kuin itse tykkää. En minäkään mene puolisoni vanhemmille jauhamaan kuinka he käyttävät tuhansia euroja vuodessa tupakkaan ja alkoholiin. Mikä oikeus heillä on valittaa, jos minä tuhlaan laukkuihin.
    Ja okei, vaikka olen tällä hetkellä opiskelija ja tulot ovat pienemmät kuin aiemmin, niin mitä sitten. Saan pakolliset menot maksettua ja jää vielä säästöönkin. Mun ei ole pakko päästä joka vuosi etelän matkalle, koska viihdyn hemmetin hyvin kotona. Nytkin tein kesällä tietoisen päätöksen, etten pidä ollenkaan lomaa, vaan olen koko kesän töissä. Taas saan säästettyä, ehkä uutta laukkua varten.
    Oli pakko päästä tyhjentämään sielua, vaikka ei tiedä oliko tässä mitään järkeä 😀 Ehkä se kalliiden laukkujen ihmettely on kateutta. Jotkut haluaisivat ostaa laukkuja, mutta eivät siihen jostain syystä kykene.

  42. Ihania !!! Rakastan laukkuja ja haluaisin kuulla miten huollat laukkujasi, jos saisin itsekin hyviä vinkkejä 🙂

  43. Mieluusti lukisinvertailuja eri merkkien laadusta. Miksi ostat x merkkiä, mistä ostat ja mitä pidät silmällä erityisesti kun ostat ( mitkä asiat on check listalla, jotta sitoudut laukkuun). Itse pidän tällaista kulutusta vastuullisempana, en tosin tiedä onko nämä materiaalit tai työvoima ekologista&eettistä, mutta silti parempi ostaa jotain mikä kestää vuosia, eikä kuukausia 🤔

  44. Moikka!
    Ihana laukkupostaus laukkuintoilijalta täältä myös! En tiennykkään että chaneleissa on noin uniikkeja kokoelmia, että arvo nousee tuollaisia määriä. Toisaalta en ole kovi perehtynyt mihinkään brändiin, nautin vain kovasti merkkilaukkujen estetiikasta ja kestosta.

    Kamala surku kun yks lempilaukuistani (halppis) on ihan rispaantunut noin 10 vuoden jälkeen ja tiedän etten vastaavaa löydä mistään – jos kyse olisi ollut muusta kuin veromodan alelaarin tekonahkaviritelmästä (mutta silti niin pehmoinen ja kiva) laukku kestäisi vielä kymmeniä vuosia tai olisi edes korjattavissa. Itselle isoin juttu onkin että voin korjata löydöstäni, oli se minkä hintainen tahansa, sillä olen melko nirso enkä haluaisi luopua “vaan rikkimenemisen takia” mistään 😀 Halpojen massalaukkujen kohdalla suutarit yleensä vain pudistelevat päätään ja toteavat ettei korjaus oikein onnistu heikkojen materiaalien takia.

    Tästä aasinsiltana postausideoita: Laukkujen huolto (varsinkin miten merkkilaukkujen korjaus ja varaosat toimii? onko niillä puhelimien tapaan ns. valtuutettuja huoltoja tjms?) sekä miten pidät laukkuja esillä kestävästi ja sisustuksellisesti. Kuten sanoin laukkujen estetiikka on itselle iso asia ja haluaisinkin saada vähän ideoita miten niitä voisi hyödyntää sisustuksessa, ilman että riskeeraa niide kuntoa (ne on aivan liian kivoja dust bageihin ja kappeihin piilotettaviksi)

  45. Aivan paras kirjoitus! Samoilla linjoilla ollaan täällä. Mua ärsyttää kun mulle laukkukeräilijälle huudellaan, että kuinka typerä ja kallis harrastus tää on. Sitten kommentoija itse omistaa hevosen ja ratsastaa (joka ei ole kuitenkaan kovin halpaa puuhaa!)

    Omaan kulutukseen on kans merkkilaukut vaikuttanut. Sen jälkeen kun sulla on ihana, laadukkaasti tehty laukku, ei mitään halpoja laukkuja halua valita. Näin siis ostan vähemmän 🙂

Leave a Reply