Viikonlopun vieton jälkimainingeissa

Hitsi mikä viikonloppu! Istun ihan silmät ristissä täällä valmiina nukkumaan! Ei kyllä ihan kestävyys oo parhaimmillaan tälleen raskauden loppuvaiheessa kun yksi viikonloppu imee kaikki mehut. Siskollani oli tosiaan eilen polttarit ja toimintaa riitti koko päiväksi. Meidän yllätys onnistui ihan täydellisesti ja sisko oli ihan järkyttynyt kun lounas ja kaasomekon shoppailu siskomme kanssa osoittautuikin full-blown polttaripäiväksi. Ensin oli ohjelmassa pitkä piknik Sibeliuksen puistossa, sitten keilaskabailu Ruusulan keilahallissa ja sen perään vielä Prison Islandissa tunti todellista seikkailemista. Mä suunnittelin hienosti ottavani tosi iisisti ja jättäväni keilauksen väliin, jos tuntuu painavalta, mutta siellä mä vaan pelasin kaks täyttä sarjaa. Ehh. No, ei tullu iskias eikä liitoskipujakaan, ei ainakaan vielä siellä 😀 Ja Prison Islandissa mun piti olla se mun joukkueen maltillinen osapuoli, joka käyttää jalkojen sijaan aivoja. No ei menny sekään ihan suunnitellusti, mutta tehtiinpä huipputulos ja hauskaa oli! Mun kilpailuvietille ei sovi ollenkaan sellainen “otanpa iisisti” -meininki. Sitten kun vihdoin päästiin Airbnb:hin (ihan mahtava ratkaisu, pikkusiskoni nappasi meille Airbnb:n Kampin keskuksen yltä) ruoan ja juomien kera, olin aivan  hajalla. Siellä kuitenkin viihdyttiin vielä keskiyölle asti jutellen, hengaillen ja pelejä pelaten. Ihan Tuhkimona nappasin mun Kuopio-tyttöni (, joka on myös siskoni ystävä) ja suuntasimme siitä Clarioniin. Höpötys loppui vasta aamukahdelta ja heräsin jo 8 jälkeen aamulla ihan hajalla joka paikasta. Hyvä minä. Olihan tuo muutenkin ihan pitkä päivä, kun heräsin aamulla 7 ja olin junassa Danten kanssa jo 9 jälkeen. Niin ei mikään ihme!

Deellä oli mahtava yökyläily isovanhempien luona ja äitini toi pikkutyypin mulle keskustaan sitten kun pitkän aamupalan ja aamurötväämisen jälkeen saatiin itsemme liikkeelle Kuopio-vahvistuksen kanssa. Junamatka kuumassa VR:n junassa kotiin hieman venähti jonkun veturiongelman takia, kun jouduttiin kulkemaan hieman alinopeutta. Melkein pari tuntia kuumassa junassa vei vielä viimeiset mehut. Dee nukkui rattaissa, niin olin hieman jumissa siinä 4-vaunussa, missä on kaikki rattaat aina ja siellä joku pienempi lapsi itki, enkä saanut itse sitten nukahdettua pieniä päikkäreitä ottamaan.

Se on muuten jännä, miten näin äidiksi tulon jälkeen ei paljon muiden lasten itkut enää hetkauta. Tai ainakaan negatiivisesti. Parikymppinen minä olis istunut hampaat irveessä kaks tuntia kiukutellen asiaa, mutta nyt en jaksanu kaivaa ees kuulokkeita laukusta, vaikka siinä ois saanu hyvän äänenvaimennuksen. Meillä on ollut yllättävän helppoa, kun Dante itkee ja on aina itkenyt tosi vähän ja harvakseltaan (pl. se kielijänteen aiheuttamassa refluksissa mennyt kuukausi vauvana), mutta silti sitä jotenkin äitinä on mulle auennut ihan eri ulottuvuus lasten kiukuttelujen ja itkujen suhteen. Ei se lapsen itkuttelu tai kiukuttelu nyt edelleenkään ole musiikkia korville, mutta ymmärrys on noussut aika lailla äidiksi tulon myötä.

Mietin myös tänään hieman naureskellen, että aika iso osa krapulasta taitaa olla kyllä ihan vaan sitä väsymystä. Nimittäin ihan 0-linjalla koko eilisen menneellä minullakin oli tänään hyvinkin krapulainen olo aamulla. Pitkä väsyttävä päivä ja lyhyet yöunet niin olo oli kuin pahemmassakin darrassa. Ekaa päivää tänä vuonna jopa minä manasin kuumuutta, kun sattui vielä tää joku vuoden kuumin päivä tohon väsyneeseen ja ryytyneeseen oloon aamulla. Ei kyllä ole yhtään ikävä alkoholia tällä alkoholittoman krapulan kokemuksellakaan 😀 Oon muutenki miettinyt, että tässä kun on aika tarkalleen kolme vuotta mennyt siitä, kun aloin odottamaan Dantea, niin oon kolmen vuoden aikana ollut alkoholitta nyt joku 16kk. Lasten välissä tuli toki viiniä ja siideriä aina välillä juotua pari lasia, mutta kolmen vuoden aikana olen ollut humalassa kerran – omissa kolmekymppisissäni, kun pitkän päivän perään viihdyttiin viihteellä aina aamun pikkutunneille asti ja drinkkejä tuli vähän joka suunnasta ystäviltä. Se oli hauska ilta, mutta jotenkin mä oon täysin mummoutunut tuonkin asian suhteen. Juuri nyt humaltuminen tuntuisi hirveän työläältä, tai lähinnä siis sen seuraukset 😀 Oon ihan onnellinen, että yökerhoissa ja baareissa tuli pyörittyä nuorempana enemmän kuin tarpeeksi, koska koen, että olen saanut sen “täyden” kokemuksen ja nykypäivänä en kaipaa sitä ollenkaan. Valkoviiniä on ehkä hieman ikävä ja erityisesti jotain kunnon omenasiideriä. Oon onneksi löytänyt pari hyvää alkoholitonta omppusiideriä, voin lämpimästi suositella kaikille omenasiideri-himoisille odottajille Galipette-nimistä alkoholitonta omenasiideriä ja Magnersin omenasiideriä. Mulla on molemmissa raskauksissa ollut hirveä omenasiideri-himo ja nää on ollu kaikista toimivimpia. Somersbyn versio on ihan hirveetä litkua, Happy Joen on ihan OK, mut ei sekään suosikkiani. Alkoholittoman skumpan oon korvannu koko tän odotuksen Lehtikuohulla, joka on ihan superhyvää!

Huomasin muuten eilen, miten ulalla oon pk-seudun meiningistä. Hypättiin siinä yöllä tolpalla taksiin ja ihmettelin, kun kuski totesi, että 15€ Clarionille, käteisellä vai kortilla. Silleen, mitä? Totesin vaan, että mennään kuule mittarilla ja jäin ihan ihmettelemään sitä kusetuksen fiilistä. Ei se nyt ehkä kusetusta oo, mutta Suomessa on jotenkin aina menty vaan mittarilla ja todettu sitten loppusumma paikan päällä. Nyt ihmettelin koko tilannetta ja tuli sellanen olo, että mikäs pimeä cäbi mulle osui alle. No, vasta Clarionilla tajusin, että eihän me oltu TaksiHelsingin autossa vaan jossain random -taksissa. Mun yks parhaita ystäviä on taksialalla ja oon paljonkin hänen kanssaan jauhanut asiasta ja koko tästä lakimuutoksesta, mutta en edes muistanut koko asiaa. Sähköpotkulaudat ja Alepa-pyörät on ihan tuttuja, mutta landepaukku-Anna oli ihan ymmällään tästä taksimuutoksesta 😀 Kuljen aika harvoin takseilla, ja yleensä luotan julkiseen liikenteeseen, mutta silloin kun taksia käytän, niin aina niitä “oikeita”, virallisia takseja, enkä esim. oo oikein osannut Suomessa ottaa omakseni Überiäkään, vaikka Lontoossa käytin sitä paljon. Mun mielestä taksit ei oo Suomessakaan mitenkään älyttömän kalliita, kyllä yrittäjilläkin on valtavasti kuluja kun on kaikki sosiaalimaksut, kuskien palkat ja vakuutukset. Mun mielestä tärkeintä on ennen kaikkea se turvallisuus mennessä jonkun ventovieraan kyytiin ja kyllähän se parhaiten toteutuu niissä virallisissa takseissa. Eikä siinä, matkamme maksoi mittarilla 14 €, eli ei tässä nyt kusetuksen makua ehkä ollut, mutta jotenkin hirveän outo fiilis, kun ei ole Suomessa moiseen tottunut. Ehkä olen jotenkin vanhanaikainen, tai no ainakin selkeästi kehityksestä jäljessä 😀

Mun itseni helsinkiläiseksi kokeva identiteetti koki kovemman kolauksen vielä tänään aamulla, kun yritin miettiä, miten tilataan HSL:n lippu tekstarilla ja KUOPIOLAINEN ystäväni sitten valisti mua HSL:n applikaatiosta. Olo oli kuin turistilla omassa kaupungissa. Mutta eihän se ole enää oma, ei ole ollut jo pitkään aikaan eikä varmaan tule enää ikinä olemaan. Juuri kesälomia suunnitellessa mietittiin miehen kanssa yhden päivän viettämistä Helsingissä, kunnes totesimme, ettemme koe, että se antaa meille ihan hirveästi. Niin rakas ja tärkeä kuin kaupunki onkaan mulle, niin silti. Siks mua aina naurattaa, kun multa kysytään “Milloin te oikein pääsette takaisin?”. Jaaa-a. Kai me päästäis vaikka huomenna, mutta kun ei me haluta. Ihana käydä, mutta vielä ihanampi tulla takaisin kotiin, tänne pellon reunaan.

Kaiken kaikkiaan siis ihana vaikkakin voimat vienyt viikonloppu takana! ♥ Onko teillä ollut ihanaa, oletteko nauttineet helteistä?

6 thoughts on “Viikonlopun vieton jälkimainingeissa

  1. Mä taas olen kotoisin pellon reunalta ja oon niin onnellinen, että löysin sattumalta mieheni – joka asui Helsingissä. En vois kuvitellakaan asuvani muualla (saatika käyttäväni pimeitä takseja 😅), mutta niin ne mielet vaan muuttuu nuoruudesta! Alunperin halusin teininä ehdottomasti omakotitaloon asumaan, koska siellä olen kasvanutkin, mutta kun on tässä 6vuoden aikana miehen kanssa asunut kerrostalossa omistusasunnossa, en vois enää kuvitellakaan palavaani omakotitaloon.
    Aikaa jää niin paljon kaikkeen muuhun! Pienenä piti aina pihatöihin osallistua ja vihasin niitä yli kaiken (ja lumen luonti🤮) – ja ei, vaikka vanhemmat selitti että aikuisena tuut arvostaan – en arvosta yhtään 😅 ihana vaan kuunnella öisin talvella, kun lumiaura ajelee lumet ja hiekottelee jäiset tiet.

    Enkä arvosta sähköpotkulautojakaan! Aiheuttanut ihan hirveesti vaaratilanteita, onneksi et ottanut sellaista, selvisitte molemmat vauvan kanssa ilman ruhjeita 🙂

    1. Mä taas tykkään niistä laudoista!! Mentiin Köpiksessä niillä varmaan 15km päivässä! Ja mua ei sais enää kerrostaloon, jos ei ois pakko 😂 onneks on sellanen piha, et robotti hoitaa nurtsin ja talvellakin on hyvin vähän lumihommaa ja mies tekee sen sitten itse. En oo koskaa kokenu omakotitaloa aikaavieväksi tai raskaaksi, niin en nää tässä miinuksia, toisin kuin kerrostalossa. Ja oma piha on niiiiiin ❤️ mut sitähän elämä on, erilaisia toiveita ja haaveita, jokaiselle omansa ❤️

  2. Etkö kaipaa Helsingin kauppatarjontaa ja kulttuuritapahtumia? vai riittääkö Tampereen kaupat/netissä ja matkoilla shoppailu? voisitko kuvitella asuvasi jossain vielä kauempana kaikesta esim. Lapissa kaukana palveluista?

  3. Just, mittarilla 14,- mutta ilman mittaria 15,-, eli suomeksi, pimeenä 15,- ilman alvia ym. kuluja ja veroja. Näin tämä uusi taksilaki toimii. Verotulot valtiolle pienentyneet vaikka uusia lupia on myönnetty tuhansia. Laskuopin mukaan ei matkustaja ainakaan voittanut tässä skabassa.

  4. Olen itse raskaana (30+0, eli aika samoilla viikoilla) ja harkitaan hyvin pienimuotoisia häitä ehkä jo ennen vauvan tuloa, mikä sai minut palaamaan hääpostauksiisi. Näköjään mielipiteesi Somersbyn alkoholittomasta siideristä on muuttunut? Häissä se oli ihanaa, nyt ihan hirveetä litkua?
    No eipä siinä mitään jos mielipiteet muuttuu.

    Kiitos Galipette-vinkistä, maistan jos jostain löydän. Käytiin just Suomessa parin viikon lomalla, ja rakastuin alkoholittomaan Happy Joe -siideriin, harmi ettei sitä saa Ruotsista eikä edes laivalta, missä Happy Joe on hanasiiderinä joka paikassa. Sekä ravintoloissa että tax freessä oli ainoastaan Stowford Press 0,5% siideriä, ihanan makuista, mutten viitsi juoda usein enkä ostaa kotiin, kun täysin alkoholittomiakin on.

    1. Maku muuttuu 😀 siihen aikaan join Somersbytä muutenki, nyt se holillinenkin on musta litkua 😀 Stowford Press on kans hyvää! 🙂

Leave a Reply