Tahaton valitusvirsi

Hippasen eriltä näyttää tälleen raskausmahan kanssa tämä sama mekko kuin mitä viime kesänä, jolloin bannerin kuva on otettu. Ehh. Ottaen huomioon, että oon potenu koko päivän hullua ahdistusta tän mahan kanssa, niin tää kuvien rinnakkain näkeminen ei varsinaisesti auttanu mun tilannetta 😀 Älkää ymmärtäkö väärin, oon erittäin kiitollinen ja onnellinen että kannan meidän toista pikkuista mahassani, mutta ei helkkari soikoon mulla on PAINAVA olo. Paino ei oo ku vähän alle 3 kiloa enemmän kuin alkuraskaudessa, mutta olo on kuin norsulla. Turvottaa ja maha tuntuu valtavalle. Tyyppi istuskelee mahassa tällä hetkellä siihen malliin, että taitaa tuo pää nyt painaa ylävatsaa sen verran, että on oikeesti ahtaan ja ahdistava tuntuista olla. Oon viimeset pari viikkoa nukkunu tosi huonosti ja olo on jotenkin sellanen pinkeä ja ahdistava. Ei naurata, että tätä lystiä on vielä 10 viikkoa jäljellä. TODELLA toivon, että tää kaveri tajuaa kääntyä piakkoin pää alaspäin.

Noniin, päivän valitusvirsi oli siinä. En jatka enempää, lupaan. Ainakaan siis tänään. En aio ees valittaa helteistä, mitä kai pidetään vähintäänkin odotettuna raskaana olijalta, koska toisin kuin voisi kuvitella, fiilaan tätä keliä todella 😀 Musta on ihanaa, että ulkona on lämmin ja aurinko paistaa ja on kunnon kesäfiilis. Ensi viikko näyttää mun mielestä lämpöjen puolesta ihan tyhmältä paikoitellen, mutta sekään ei haittaa. Onpahan aikaa keskittyä töihin ja kohtahan me jo lähdetään Kreikkaan. Viikko vielä, jeeeee! Tänään tuli päätökseen viisipäiväinen intensiivinen uimakoulu poitsulla ja nyt kun on taas muistunut miten sukeltaessa pidetään se suu kiinni, aiotaan varmaan olla siellä Kreikassa uima-altaassa 24/7. Mun piti tänään jäädä kotiin tekemään illallista ja postailemaan, mutta en malttanut vaan lähdin katsomaan viimeistä uimasuoritusta. Muilla oon ollut mukana altaassa, mutta eilen Dee polski sen verran lujasti mahaa päin, että päädyin istumaan viimeiseksi vartiksi harjoitussuppareiden kanssa altaan reunalle ja tänään päätin olla ottamatta sen kummempia riskejä. Kauhulla odotan tätä toisen lapsen syntymää, jos se ei mene ihan niinku elokuvissa, koska jo nyt tuntuu tosi pahalta, kun ei voi aktiivisesti osallistua taaperon kanssa kaikkeen, koska maha on tiellä tai hankaloittaa asiaa. Jätin tän muuten menestyksekkäästi eilen auton oven väliin, kun unohdin, että olen hieman leveämpi kuin miksi itseni miellän.

Pahoittelut tosiaan hieman myöhäisestä postausajasta, nyt vasta saatiin illallinen masuihin ja poika unille uimakoulun jäljiltä. Oon päättänyt, että miehen kesäloma-aikana en aio ottaa hetkeäkään pois perhe-elämästä blogin tai työjuttujen takia, vaan olen itsekin “kesälomalla”, joten tänään ollaan käyty kävelyllä ja kauppareissu kävellen, leikitty leikkipuistossa, hengailtu pihalla ja oltu uimassa. Kotona ja koneen äärellä ehtii olemaan sittenkin kun kelit on surkeammat ja näitä neljää seinää tullee nähtyä ihan tarpeeksi kun vauva syntyy ja linnottaudun vauvakuplassani kotiin.

Oon yrittänyt tehdä itelleni sellaisia lyhyen tähtäimen suunnitelmia, mitä odottaa, koska tuntuu, että tää raskausviikkojen laskeminen on yhtä hiton Päiväni Murmelina -showta. En oo oikein koskaan ymmärtäny raskaudesta nauttijoita ja nyt kun meillä on kaikki valmiina uudelle tulokkaalle, pieni malttamattomuus nostaa päätään. Mutta oon yrittänyt pätkiä tän kymmenen jäljellä olevaa viikkoa jo mielessäni… Ensi viikko on viimeinen kesälomaviikko kotosalla ja meillä on ihania suunnitelmia. Mennään Muumimaailmaan ja tarkoituksena olisi käydä myös Särkänniemen Koiramäellä. Nähdään myös meidän toinen pikkuinen 3D-ultrassa. Sitten onkin viikko Kreikassa ja se menee varmaan ihan hujauksessa. Kotiuduttuamme on yksi “tavallinen” viikko, kun ollaan kotosalla pojan kanssa ja mies on töissä. Silloin ehtinee ottaa vähän työjuttuja kiinni ja valmistautua uuteen arkeen ja nauttia vielä kodista ja kesästä. Sitten onkin yliopiston orientaatioviikko ja pojan ensimmäinen päiväkoti-viikko ja siinä sitä actionia vasta sitten riittääkin. Niin kovin paljon uutta tietoa ja tapahtumaa sekä mulle, että lapselle. Väliin mahtuu mun ja miehen vuosipäivä ja sen vietto. Ja sitten olisi vielä 35. raskausviikolla omat synttärit. Tähän asti all good, syyskuu hurahtanee kuin siivillä.

Mutta sitten se syyskuu. EI MITÄÄN mielenkiintoisia suunnitelmia. Tai no okei, siskoni häät toki, mutta muuten. Nada. Ei mitään. En voi enkä uskalla sopia mitään, koska laskettu aika lähestyy, Danten päikkyyn tottuminen on vielä kysymysmerkki ja omat opiskeluasiatkin on ihan auki ja levällään siihen asti, että tapaan opintokoordinaattorin. Jo kampaaja- ja ripsihuoltoaikoja varatessa on mennyt ihan sormi suuhun kalenteria katsoessa, kun en uskalla oikein varata tai sopia mitään. Vähän sellanen “tjaaa, saatanpi olla ihan vaan kotona tai sitten oon synnyttämässä” -fiilis vähän kaiken suhteen. Oon nimittäin nähtävästi päättänyt, että yli tämä ei sitten ainakaan mene 😀 Ja vaikka laskettu aika on virallisesti lokakuun puolella, niin oon myös erittäin malttamattomasti sitä mieltä, että tää sais tulla kyllä syyskuisena. Että varautukaa siihen, että koko syyskuun mä oon ku Rachel Frendeissä ainoana ajatuksena päässäni “get out!” 😀 Koulun, lähestyvän synnytyksen ja kaiken muun epävarmuustekijän lisäksi meillä menee tosiaan keittiö vaihtoon elokuun lopussa / syyskuun alussa ja sehän tuo kanssa oman riemukkaan lisän kalenteriongelmiin.

Musta tuntuu, että tää mun malttamattomuus on sekoitus intoilua uudesta vauvasta, ahdistusta tästä kropan ahdistavasta painavuudesta, halusta saada kroppa takaisin haltuuni (mieheni sheivasi tänään jalkani, uusi taso parisuhteessa on virallisesti saavutettu!) ja siitä, että kaikki, paitsi vauva, on oikeesti valmista. Vauvanhuone on valmis, uudet rattaat kasattu ja tänään koeajettu Danten kanssa. Kaukalo, lelut ja vaatteet odottaa jo. Harsotki on jo pesty ja viikattu. Dantekin hokee koko ajan “kohta vauva syntyy, sitten Dante leikkii vauvan kanssa”. Mä luulen, että ihan pienoinen pettymys saattaa tapahtua, kun Dee tajuaa, että vauva ei välttistä oo ihan leikki-kuntoinen siinä heti ilmestyessään 😀

No, pitää vaan opetella malttia ja vaikka sitten värittää pari värityskirjaa sitten syyskuussa. Omalla tavallani odotan kyllä jo sitä syyskuuta, vaikka se onkin varmaan ihan päivien laskemista ja malttamattomuutta koko kuukausi. On ihana ajatus, että mies on töissä ja Dante kolmena päivänä viikossa päikyssä ja mä saan ihan oikeesti 20 tuntia viikossa “omaa aikaa”. Toki tarkoituksena on jatkaa bloggaamista ja paria pientä työprojektia vielä syyskuussakin, mutta silti. Aion ottaa jokaisena Danten päikkypäivänä ihan vaan omaa aikaa rentoutua ja olla. Onhan se jo virallisesti äitiysloma-kauttakin. Mulla ei varmaan oo myöskään yhtään vaatetta, joihin mahdun enää syyskuussa, joten ehkä oon vaan kotona mamaverkkareissa sitten. Aika vähiin oon jättänyt taas mitkään äitiysloman hankinnat, ja oon elänyt näillä mun muodottomilla mekoilla tähän asti. Samaa linjaa ajattelin jatkaa niin pitkälle kuin mahdollista enkä aio ostaa mitään mamahousuja, edelliset omat oon jo luovuttanu toiselle odottajalle.

H&M mekko
BALENCIAGA laukku
TONY BIANCO kengät

Mä taidan nyt luovuttaa ja mennä nukkumaan. On jotenkin valittava vire tässä mun postauksessa, vaikka sen ei suinkaan ole tarkoitus olla niin. Ollut aivan ihana päivä ja viikko! Eilen meillä oli itse asiassa mun Lontoo-kämppis Annika miehineen päiväreissulla ja oli aivan ihana päivä sekin! Meillä on hauskasti tismalleen, päivälleen, sama laskettu aika Annikan kanssa niin täällä me pallomahoiltiin eilen koko päivä ja fiilisteltiin vauvajuttuja. Eli ihana viikko on ollut tämäkin, mutta nyt taidan vaan olla niin poikki, että kaikki mitä kirjoitan tuntuu negatiiviselta. Nimim. heräsin eilen yöllä neljä kertaa vessaan, kolme kertaa juomaan ja kerran hakemaan suklaata, koska oli nälkä ja teki mieli. On ihan hanurista yrittää nukahtaa uudelleen aina näiden herätysten jälkeen kun on melko valoisaa ja tuntuu, ettei nukuta yhtään. Ja sit aamulla on ihan romuna kun koko yö on mennyt ravatessa ja hyvää asentoa etsiessä. Onneks mulla on maailman paras poikaystävä, eli imetystyyny, jonka kanssa nukun halikaulaa ja mätkin miestä kauemmaks, koska se a) on aivan liian kuuma ja b) yrittää varastaa mun poikaystävää. Lause, joka kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta 😀

No anyway. I’m off! Mitäs teille kuuluu? Onko helteet parasta parsaa vai ootteko ihan kypsiä? Ja mitä tykkäätte tästä asusta? 

P.S. rakastan mun freshattua fledaa, joka oli Nooran (Kampaamo Bow) käsittelyssä keskiviikkona! Ihana vähän syvempi ruskea, I love it!

25 thoughts on “Tahaton valitusvirsi

  1. Eikä, mun mielestä tää oli hauska ja ihana postaus! <3 ei tullu lukijalle mitenkään negatiivinen fiilis, ei tän sävy ollu yhtään sellanen valivali tai syyttävä. Nauratti ääneen jopa pari kohtaa 😂😂 ps. En kyllä rehellisesti huomaa mitään isoa eroa tohon bannerin kuvaan??

    1. Kiitoksia 😀 Ja onhan sitä eroa, mutta onhan tässä elämääkin mahtunut väliin jo jonkun verran 😀 Mut kiva, jos se ei oo muille niin huomattavaa 🙂

    1. Ihan normaalisti ja tavallisella värillä. Mä en stressaa sitä asiaa ollenkaan, ei se väri sieltä verenkiertoon imeydy ja sitä kautta sikiöön. Raskausaikana pyritään raidoittamaan ei ihan päänahkasta, mutta jos kerran-pari värjää normaalisti, niin ihan sama 🙂

  2. Haha mua alkoi naurattaa tuo “mies sheivasi sääreni”. Viimeiset pari kertaa mun mies on sokeroinut mut down there 😂 enkä ole edes raskaana vaan en halua maksaa siitä lystistä ja itselle se on niin raskas tehdä asennon takia. Olen kyllä tottunut sokeroinnissa kävijä eikä se enää juurikaan satu edes, mutta kieltämättä jännitti päästää mies sinne häärimään näissä merkeissä vaikka hyvin se siitä on suoriutunut! 😅 Me ollaankin kyllä ehkä se outo pari joka jakaa kaiken… Eli en ehkä kerrokaan siitä miten mulla oli käsi leikattu ja käytän kuukuppia… Okei lopetan 😂🤐 …vaikkakin usein mietin ollaanko me niin outoja sittenkään vai eikö kukaan sano näitä vaan ääneen?
    Mutta joo tällaista ajatusvirtaa tämä sun “valitus” mussa herätti hehe. Eli ei musta ollenkaan negatiivinen postaus ja hyvältä näytät mekossa tänäkin kesänä ☺️

    1. Hahhahah, no ei siinä, ymmärrän kyllä 😀 Meilläkin parisuhde on sellainen, että kaikki jaetaan ja kyllä esim. eppariarpeni kohdalla mies tsekkasi näyttikö se tulehtuneelta 😀 Hän siis tietää miltä se näytti, ite en tutkinut. Mutta yleisesti ottaen pyritään ehkä pitämään tietyt asiat sellaisena, että ei niitä nyt ihan hirveesti yhdessä tehdä, just esim. sokerointia en ehkä laittaisi mieheni tehtäväksi ja oonki varannu ens viikolle sokerointihoidot, kun en yllä tai nää masun alle 😀 Mut nyt oli sellainen tilanne, että piti saada jalat sileeks ennen sitä ja siihen turvauduin miehen apuun.

      1. Hei! Oliko sun aiempi synnytys siis sektio? Millä mielin odotat seuraavaa synnytystä? Itselläni takana kiireellinen keisarileikkaus, ja jäi vaivaamaan, miksen saanut synnytettyä alakautta.

        1. Mulla oli normaali alatiesynnytys, mutta episiotomia ja sen arpi siis 🙂 en tiedä mikä aivovirhe mulle tuli, ku kirjotin sektio eikä episiotomia 😀

      2. Ai oliko sulle tehty sektio? Miksihän muistin, että olisit kirjoittanut synnytyspostauksen normi alatiesynnytyksestä? Kylläpä muisti tekee ilmeisesti tepposet. Ja on kyllä kaunis mekko ja tukka!

        1. Ihan oikein muistit, mä sekoilin tohon ajatuksissani sektiosta, ku piti episiotomia-arpi kirjoittaa 😀

  3. En muista olenko tätä kommentoinut aiemmin, mutta laitetaan se nyt varalta kuitenkin 😀 Lapseni syntyi myöskin syksyllä ja vaikka kaikki hehkuttavat kevätvauvojen ihanuutta,niin oman kokemuksen mukaan lapsen saaminen syksyllä oli täydellistä. Inhoan talven pimeyttä ja vauva-ajan mennessä ohi hetkessä huomasin että myös pimeä talvi oli siinä vauvaan tutustuessa ja touhutessa mennyt kuin siivillä.

    1. Hahha, ihana kuulla, koska mua vähän ahdistaa tää asia ainakin tässä vaiheessa, toivottavasti menee juuri noin 🙂

  4. Mekin lähdetään viikon päästä Rodokselle ja en malta oottaa! Mukavaa lomaa teille ja meille! 😁

    1. Kiitoksia 🙂 Mä aina listaan vaatteiden ja asusteiden ostopaikat postauksen loppupuolella, tämä on H&M 🙂

  5. Onko sinulla toinen jalka lyhyempi? Seisot siten, että näyttäisi siltä. Pidemmän päälle tuo asento aiheuttaa selkä ja polvi vaivoja. Nuorena sitä ei vielä ymmärrä. Toisen lonkan päälle nojaava asento ei ole hyväksi, siitä tulee myös tapa, jos raajat ovat eri mittaiset. Selkä ja jalat suoraan seisottaessa! Ok, poseeraus asia erikseen.

    1. Erikoinen kommentti. Oon blogissanikin kirjoittanut, että mulla on erimittaiset jalat, 1,2 cm on eroa ja siitä seurasi ongelmia nuorena, mutta asiassa on kyllä konsultoitu ihan oikeaa asiantuntijaa, joka on tehnyt diagnoosin sen perusteella, mitä kuvaukset ja ortopediset testit on näyttänyt, ei mitä poseeratut asukuvat kertovat 🙂 Jos vielä muistetaan se, että olen loppusuoralla raskaana, niin ehkä mun asennot, seisomiset ja selän asennot ei oo ihan tavallisimmillaan ihan juuri nyt. Hieman vierastan tällaisia nettikuvien kautta tehtäviä diagnosointeja, eikä kukaan oikea asiantuntija sellaisia tekisi ikinä.

      1. Ok, en tiennyt sitä, että näin sinulla on. En ole lääkäri, vaan itse kokenut. Tärkein mitä opin asiantuntijoilta, on aina molempien jalkojen päällä seisominen suorassa. Sen muistan, kun katson kuviani menneisyydestä ja seisoin noin jalat venkuralla.
        Taitaapi olla sinua nuorempien teinityttöjen tyyli ja enemmän muotiasia seisoa jalat harallaan, jalkaterät sisään päin ;D
        Hyvää loppukesää!

Leave a Reply