Viihdettä vai rikoksia?

Sofia ja Niko. Ei oo varmaan tämä Sofia Belorfin ja Niko Ranta-Ahon pidätys mennyt keltään ohi tässä menneen viikon aikana, sen verran tiuhaan asiaa on puitu lehdistössä. Valehtelisin jos väittäisin osanneeni itsekään klikata johonkin toiseen uutiseen, vaan olen seurannut tuota uutisointia hyvinkin aktiivisesti. Sinänsä asia ei meikäläiseen liity millään lailla. En tunne heistä kumpaakaan tai kummankaan lähipiiriä, oon ihan ulkona tästä kokaiinimaailmasta, enkä elä kovinkaan ylellistä elämää. Kuitenkin tämä tapaus on ollut mielestäni mielenkiintoinen ja herättänyt hirveästi ajatuksia.

On ollut kummallista seurata tätä asiaa sen puolesta, että tätä on kovin paljon uutisoitu viihteellisessä näkökulmassa, eikä erittäin vakavina kotimaan uutisina. Mistä lähtien tällainen rikos on viihdettä, joksi se on luettu noissa ottamissani kuvakaappauksissa pääkuvassa? Tai sellainen mielikuva siitä on ainakin mulle tullut. Olen itsekin toki saanut viihdettä tästä, mutta se rajoittuu lähinnä Sofian asianajajan lausuntoihin. Siinä on kyllä todellisen sketsihahmon letkautuksia vaikka kuinka. Mä niin toivon, että se olis vaikka Maria Veitolan vieraana näiden näkemystensä kanssa, vois olla mielenkiintoista. Muuten en keissiä pidä niinkään viihdyttävänä, enkä oikein osaa kokea siitä mitään vahingoniloakaan. Ja sitähän on tuntunut riittävän. En tiedä onko ikinä yksikään yksittäinen pidätys aiheuttanut näin paljon asiaan täysin liittymätöntä irrelevanttia keskustelua pinnallisista asioista ja vahingoniloa kanssaihmisissä. Mä pyrin yleisesti ottaen suhtautumaan asioihin sellaisella “syytön kunnes toisin todistetaan” -ajatusmallilla, enkä dumaa ennen kuin asiassa on saatu jokin ratkaisu. Oikeusjärjestelmä ei toki ole täydellinen ja kaikkia asioita ei voida todistaa, mutta inhoan nykypäivän sellaista kulttuuria, jossa media ja ihmiset tuomitsevat ihmiset heti kättelyssä. Siinä voi tuhoutua urat ja elämät, eikä sille välttämättä löydykään perusteita ja asia voi olla paljon laajempi. Case Johnny Depp / Amber Heard leaps to mind. Sofia Belorf on kuitenkin jo suomalaisten mielissä tuomittu ja mahdollisen rikoksen lisäksi enemmän tuomitsemista on saanut hänen elämänsä kokonaan kuin tämä tekonsa.

Musta on ollut mielenkiintoista seurata tätä tilannetta. Toisaalla meillä on some-julkkis (fitnessyrittäjä, ex-fitnessurheilija, missi?), josta on tehty koko tapahtuman päähahmo samalla kun hänen rikosnimikkeensä on tuottamuksellinen rahanpesu. Toisaalla meillä on epäilyä laajamittaisesta huumausainetoiminnasta. Ymmärränhän minä, että media kirjoittaa siitä, mikä myy, mutta sehän tässä huolestuttavaa on, jos ihmisiä kiinnostaa fitnessmallin potentiaalinen tuottamuksellinen rahanpesu enemmän kuin ison mittakaavan rikollistoiminta.

Tässä tapauksessa mua on kiinnostanut tämä tapahtumaketju myös oikeudellisesti ajatellen. Vaikka oikis jäi osaltani kesken, enkä sinne kaipaile takaisin, tykkään kaikesta rikosdraamasta kirjoissa ja sarjoissa. Nää asiat on musta aina mielenkiintoisia. Tässäkin tapauksessa tää on mielenkiintoista seurattavaa, nimittäin törkeästä rahanpesusta tuottamukselliseen rahanpesuun tipahtanut nimike aika poikkeuksellisesti päätyi vangitsemiseen. Jollen nyt ihan väärin ole ymmärtänyt, tuottamuksellisen rahanpesun rangaistusasteikko on sakot – max 2v vankeusrangaistus,eli kovimmassakin tapauksessa vankeus todennäköisesti tuomittaisiin ehdollisena, niin kuin alle 2 vuoden rangaistukset yleensä tuomitaan. Ja yleensä tuottamuksellisesta rahanpesusta on selvinnyt sakoilla. Kuitenkin tällä hetkellä Sofia Belorf on tutkintavankeudessa, joka on ymmärtääkseni jopa pahempaa kuin vankilassa olo. En ole onneksi koskaan joutunut kokemaan putkaa tai vankilaselliä, mutta uskon, että sekoaisin sellaiseen paikkaan täysin. Tuntuu kummalliselta, että ihmistä pidetään vankilaa karummissa olosuhteissa, vaikka hänen rikoksensa tuskin häntä edes vankilaan asti saattaisi. Ja toisin kuin vankeusrangaistusta suorittaessa, tutkintavankeuden pituutta ei voi edes tietää. Kummalliselta se tuntuu senkin vuoksi, että hyvin monissa rajuissakin väkivaltarikoksissa ei ole epäilty joutunut viettämään aikaa tutkintavankeudessa juuri nimeksikään. Tässähän on perusteltu tutkintavankeutta sillä, että on riskinä tutkinnan vaikeuttaminen ja sotkeminen, mutta se ehkä hieman sotii mun oikeudentajua vastaan. Koska ihmistä epäillään siitä, että hän saattaa tehdä jotakin sotkeakseen tutkintaa, laitetaan hänet vankeuteen, perustuen vielä täysin epäselvään epäilyyn hänen rahanpesustaan? Toki suljettujen käsittelyjen takia ei voida tietää mitä todisteita on olemassa tällaisesta riskistä sotkea tutkintaa, mutta kummalliselta tää vaikuttaa näin ihmisen oikeuksia ajatellen, ottamatta kantaa siihen, mikä on ollut Sofian rooli tässä koko jupakassa. Olen ehkä jotenkin pehmo, mutta vähän säälittää tässä tilanteessa Sofia Belorf.

Mua aina pohdituttaa yhteiskuntamme antama painoarvo rahalle. Talousrikoksissa avataan aika paljon kaikkea epäillyistä toisin kuin monissa väkivaltarikoksissa, vaikka eikös väkivaltarikolliset ole vaarallisempia yhteiskunnan muille jäsenille? Myös rangaistukset eivät kyllä millään käy mun järkeen. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai raiskauksesta voi päästä pienemmällä rangaistuksella kuin siitä, että ottaa vastaan kalliita lahjoja tietäen, ettei rahojen alkuperä ole ihan hyväksyttävä. En sano, että talousrikosten rangaistusten pitäisi olla pienempiä, vaan että väkivaltarikosten rangaistusten pitäisi olla korkeampia. Rahallinen hyöty ei voi olla tärkeämpää kuin ihmisen henki ja hyvinvointi.

*****

Mainitsinkin jo tuon vahingonilon. En osaa sitä tuntea pätkääkään tässä tilanteessa, mutta olen kuullut tarpeeksi monta samansuuntaista selitystä, jotka kyllä ymmärrän. “Sofia on esittänyt tietynlaista elämäntyyliä, leijunut rahalla ja hyvällä asemalla ja nyt on selvinnyt, että se kaikki on peräisin rikollisesta toiminnasta”. Tämä kai ihmisiä kiusaa asiassa eniten. Se, että somessa annetaan rikas ja rahakas kuva, mutta todellisuudessa kulissi on pystytetty rikollisin rahoin. Tai näin ainakin nyt epäillään. En osaa kokea vahingoniloa, sillä koen enemmänkin huolestumista tästä some-kulttuurin kehittymisestä tällaiseksi.

On ollut sairasta seurata tätä yhteiskunnan ja some-ilmiön kehittymistä. Vieläpä aika paalupaikalta, itsekin “some-ammattilaisena”. Niin paljon on “I did it for the gram”- meininkiä koko ajan, että hirvittää. En voi sanoa olevani itsekään täysin tuon ulkopuolella. Otan itsekin tietynlaisia kuvia ja aseteltuja kuvia. Mulle some ja blogi on päätoiminen työ ja osa sitä työtä on sen esteettinen, kuvapainotteinen, puoli. Mutta voin aika hyvillä mielin sanoa, että olen aika kaukana kuitenkin tuosta some-kulttuurista. En kyttää seuraajieni määrää tai kuvieni likeja. Julkaisen mielestäni kauniit otokset, suunnittelen ja asettelen mainoskuvat ja korostan tiettyjä asioita instagram-feedissäni. Kuitenkin yritän olla aina mahdollisimman aito teksteissäni, päivitän reaaliaikaisia kuulumisiani hyvin harvoin, olen maailman tylsin IG-story-seurattava, enkä juuri ikinä tee mitään somen takia. Mun somepreesens vaikuttaa toki mun tuloihin, mutta loppujen lopuksi aika vähän ja koen voivani olla aito somessa. On varmasti asioita, joita en haluaisi tuoda blogiini. Lähinnä koska ne on henkilökohtaisia. Mutta ei ole yhtään asioita, joita pitäisin aivan kauheina luurankoina kaapissani. Se on vapauttavaa. Elän elämääni ja välitän siitä pintaraapaisun ulkopuolelle. Samaan aikaan some on täynnä kiiltokuvia, upeita matkoja, kalliita luksusasioita, mielettömiä kokemuksia ja todellista high lifea. On varmasti vaikeaa olla tuntematta painetta omaa elämää kohtaan ja olla kokematta epäonnistumisen tunnetta, jos oma elämä ei ole shampanjaa ja sushia vaan maksalaatikkoa ja kraanavettä.

Mä en koe painetta somen suhteen. Oon miettinyt tätä paljon viime aikoina, ja huomaan yhä vähemmän ja vähemmän olevani kiinnostunut somesta. Feedien sijaan selailen IG-storyja, koska ne on musta mielenkiintoisempia. Kauniiden matkakuvien ja muiden inspiskuvien kohdalla pyyhkäisen nopeasti ohi tai jään ihastelemaan kaunista kuvaa. Luulen, että isossa roolissa omassa suhtautumisessa asiaan on mun oma erittäin onnellinen tilanne, jossa koen olevani elämässäni juuri siinä missä haluan olla. Kuten Haaveeton-postauksessani kirjoitin, mä olen hurjan onnellinen ja tyytyväinen elämääni juuri nyt. Some on minulle kuin mainoslehti, viihdettä, johon en panosta kovin paljoa enkä anna sen vaikuttaa ajatuksiin omasta elämästäni. Olen aidosti onnellinen, enkä voi sanoa olevani kellekään kateellinen. Multa kesti aika monta vuotta päästä tilanteeseen, jossa olen seesteisen onnellinen omassa arkisessa elämässäni. En usko, että olisin edes voinut päästä tähän ilman tiettyjä tapahtumia ja kokemuksia, jotka vuosien varrelle on mahtunut. Yhtään ikärasismia harrastamatta uskon, että on helpompi olla tyytyväinen ja onnellinen esimerkiksi kolmekymppisenä kuin teininä tai parikymppisyyden alkutaipaleella. Niin kliseistä kuin se onkin, elämä opettaa. Toki joitakin aiemmin kuin muita, ehkä mä olen jotenkin hidas kypsyjä vaan. Mutta yleisesti ottaen. Nuorempana vertailin itseäni muihin, nyt vertaan itseäni itseeni. Menneeseen ja tulevaan. Niinpä en ole kovin otollinen uhri somelle. Mutta aika moni on.

Vaikka vahingoniloinen en ole pätkääkään, niin olen tavallaan tyytyväinen, että tästä on herännyt näin iso mylly. Toivon, että tämä havahduttaa mahdollisimman monen nuoren (ja miksei vanhemmankin) miettimään kaikkea sitä, mitä some välittää seuraajilleen valheellisesti. Ja jokainen voi miettiä, mihin asti oma moraali on valmis venymään luodakseen muille mielikuvan täydellisestä elämästä. Onko sillä muiden mielipiteellä mitään väliä? Ei ole. Kenenkään elämä ei ole hyvää tai huonoa Instatykkäilyjen määrän perusteella. En missään nimessä sano, että kaikki somessa nähtävä perustuu valheesseen, rikolliseen rahaan tai johonkin sellaiseen. Sanon vaan, että pelkän somen ja julkisuuskuvan perusteella ei koskaan pidä tehdä oletuksia mihinkään suuntaan eikä ainakaan antaa niiden asioiden vaikuttaa omaan elämään.

Jotenkin koen, että tästä some-vastuusta ei puhuta tarpeeksi. Koko ajan hinkataan kaupallisten yhteistöiden ohjeistusta, mutta entä kuvien photaroinnit ja retusoinnit? Ei tarvii merkitä. Luodaan 5000 € vuosituloilla mielikuvaa elämästä, jossa on kaviaaria ja shampanjaa, vaikka rahat siihen Gucci-larppaamiseen voi tulla huumeista, escortina toimimisesta tai vaikka mistä. Ei siinä mitään, mun puolesta jokainen voi olla escort tai vaikka myydä itseään for all I care, mutta miksei siitä voi sitten puhua? Asia lakaistaan maton alle, mutta sillä mahdollistettua elämää syötetään eetteriin. Aika ahdistavaa ajatella, että elää kaksoiselämää koko ajan. En välttämättä itsekään ajattele olevani suuronnistuja ja megamenestyjä bloggaajana ja kotiäitinä, mutta seison ylpeästi sen takana mitä olen. Olisin ehkä ylpeämpi itsestäni lasten elämiä pelastavana sydänkirurgina, mut ihan tyytyväinen oon näinkin. Toki sitä hienoa ja kaunista elämää voi elää somessa vaikka kuinka vähäisillä omilla tuloilla. Hyvin tienaavien urheilijoiden tai vaikka menestyvien business-ihmisten puolisot voivat elää ihan rehellisesti mukavaa luksus-elämää, mutta sekään elämä ei kerro kaikkea päällepäin. Paineita, arjen vaikeuksia tai hankaluuksia. Ja toki joillain ihmisillä on varmasti täydellisen ihana ja upea elämä kauttaaltaan, mutta väittäisin heidän olevan kuitenkin vähemmistöä.

*****

Kuten sanoin, tää koko keissi kiinnostaa mua monella eri tapaa. Siksi postauskin poukkoilee vähän aiheesta toiseen. Yksi kiinnostava keskustelun sävy on ollut tämä suhtautuminen huumeisiin ja huumausaineisiin. Oon seurannut asiaa huolestuneena jo vähän pidempään. Mä kasvoin maailmassa, jossa huumeet oli pahasta, piste. En oo ikinä kokeillut huumeita, enkä oo ollut koskaan niistä kiinnostunut. Mun lähipiirissä ei olla ainakaan avoimesti kokeiltu huumeita, mutta olen jutellut ystävien ja kavereiden kanssa asiasta joskus ja järkyttynyt siitä, kuinka moni onkaan kokeillut jossakin elämänvaiheessa kokaiinia. Kokaiinista on alettu puhumaan vähän kuin jostain vodka-batterysta aina välillä. “Pitää hereillä.” Ja aina kun huumeita kritisoidaan, tulee jostain se yksi soraääni, joka heti valistaa, että alkoholi on paljon pahempi paljon kulutettuna. No niin voi toki olla, mutta ei kai tämä valinta ole joko-tai? Ei kai tarvitse joko vetää koksua tai sitten vetää perseet olalle viinalla? Kai niitä on muitakin vaihtoehtoja. Oon tässä huumeasiassa kunnon mummo, ja en vaan ymmärrä. Fiilistellään sitä, että nuoriso dokaa vähemmän kuin koskaan (hyvä te!), vaik samaan aikaan nuorten huumeidenkäyttö on järkyttävässä nosteessa (buu te!). Kokaiinin “hyötyjä” ladellaan kuin vitamiinien hyötyjä. “Vähemmän kaloreita kuin alkoholissa, poistuu nopeesti, ei tuu darra, ei vaikuta urheilusuoritukseen seuraavana päivänä”… Ehh? Kai me keskustellaan edelleen siitä samasta aineesta, eli erittäin koukuttavasta vahvasta huumausaineesta? Emmätiedä oonko mä jotenki tipahtanut tässä kehityksestä, mut mä elän näköjään edelleen 90-lukua, missä huumeet oli demonisoitu, eikä niistä puhuttu rennosti arkisena juttuna. Eipä se kauhistelu hirveesti mitään ehkä auta, mut en mä nyt tiedä auttaako hirveän liberaali hälläväliä-asennekaan. Ei viivojen vetämisen pitäisi olla mikään arkipäiväinen juttu mun mielestä.

Mua itseäni kauhistuttaa huumeissa erittäin monta asiaa. Yksi niistä on huumeiden tuntematon alkuperä ja sisältö. Kokaiiniahan ei voi vetää 100% puhtaana kokaiinina, siinä on liian korkea riski yliannostukselle. (Huom, riski kuolla. Luulis olevan jo itsessään vahva indikaattori turhasta vaarasta.) Niinpä kokaiinia laimennetaan kaikella mahdollisella. En mä ainakaan osaisi alkaa vetämään naamariini jotain ainetta tietämättä onko siinä joukossa pesuainepulveria vai laktoosia vai rotanmyrkkyä ja ajatellen, että niin on sekin kulkeutunut Suomeen jonkun peräsuolessa. Jonkun, joka on todennäköisesti huumekuriirina vastoin tahtoaan. Niin tai näin, koko huumeskene on mulle täysin vieras ja tuntuu kummalliselta. Mä syynään apteekin hyllyltä löytyvät lääkevalmisteet ja niiden selosteet ja oon niistäkin tiukkapipoisen tarkka, saati, että ottaisin vastaan yhtään mitään, minkä alkuperä on hämärän peitossa.

Kummalliseksi näen tässä keskustelussa sen, kuinka kokaiinin puolustelijat nostavat kokaiinin käytön eriarvoiseen asemaan kuin esim. heroiinin tai metamfetamiinin. “Ei se koksun vetäminen Teatterin VIPissä nyt oo ihan sama juttu kuin olla joku pirinarkkari Sörkässä”. Ekskusemuaa, miten se siis tarkalleen ottaen eroaa? Onko Dom Perignonilla ittensä sammuksiin asti joka päivä vetävä alkoholisti siis jotenkin parempi kuin Karjalaa kaatumispisteeseen asti hörppivä kontulalainen? Vai onko mun sokeriaddiktio jotenkin parempi, jos vedän Lindtiä Fazerin sijaan? En jummarra.

Musta olis huomattavasti mielenkiintoisempaa tässä yhteydessä nähdä keskustelua järjestäytyneen rikollisuuden tilasta Suomessa, huumeidenkäytön trendien suunnasta ja miten siihen voi vaikuttaa, asenteista huumausaineita kohtaan, median ja sosiaalisen median paineesta ja ties mistä kaikesta, kuin siitä, miksi Sofia Belorf sai meikata oikeuden istuntoon ja onkohan hänen huulitäytteensä otettu huumerahoilla.

Onks muutkin jääneet kiinni tän keissin seuraamiseen? Ja mitä ajatuksia tää kaikki herättää?

42 thoughts on “Viihdettä vai rikoksia?

  1. Mun käy kyllä kans monellakin tapaa tosi sääliksi Sofiaa! Tossa kuitenkin vaikka myöhemmin syyttömäksi todettais, on kuitenkin aika lailla elinkeino ja maine mennyttä. Tai en mä tiedä, ehkä jollain todella kierolla tavalla se sais ihmiset innostumaan enemmän? Mene ja tiedä. Mitä oon jotenkin puolihuolimattomasti joskus somessa Sofiaa seurannut, vaikuttaa ihan symppis tyypiltä kuitenkin, ja kuinka moni lopulta jättäis postaa matta just ne ökyimmät/hienoimmat hetket elämästä? Ei sillä että omasta elämästä niitä löytyis vastaavassa mittakaavassa. Enkä oikeen osaa päättää että uskonko että Sofia ei ihan tosissaan oo tajunnut/tiennyt mitään, vai onko tietosesti “turn the blind eye”. Mutta mä oikeesti luulin että Sofia ois jätetty vangitsematta siinä pe oikeudenkäynnissä. Sekavat fiilikset koko kuviosta myös mulla, mutta sympatiat kyllä Sofian puolella, ainakin vähän.

    1. Niin, en tiedä. Tuntemattomia on tällaisten julkkisten urien tiet 😀 Mä en oo ikinä seurannu ketään tän jupakan osapuolista ja nimet on tuttuja lähinnä jostain kampaajan seiska-lukemisesta. Olen joskus katsonut Instagramista jaa todennut, että tili ei kiinnosta mua. Ehkä sen takia mulla ei oo vahvaa ennakkofiilistä ihmisestä, enkä osaa tuomita vielä häntä. Ainakaan silkkaa vahingoniloani.

    2. Mun mielestä Sofia on kaukana symppiksestä, baarissa kävelee pokkana vaan vessajonon ohi vessaan ja saihan se potkut sieltä kuntosaliltakin kun kuvasi sitä isompikokoista ihmistä salilla nettiin ja naureskeli sille 😀 En haluaisi välttämättä häntä kaveripiiriini….

  2. “Rahallinen hyöty ei voi olla tärkeämpää kuin ihmisen henki ja hyvinvointi.” Juuri näin. Huumeet on pilanneet monen ihmisen elämän. On erittäin surullista luettavaa myös uutisissa ne tarinat äideistä joiden lapset/nuoret kuolleet huumeisiin, syy on juurikin organisaatioissa ja myyjissä. Juuri sen takia on aivan kamalaa että joku somejulkkis lähtee mukaan huumekauppaan/on ainakin pidätetty ja epäiltynä. Jos huumeita on säilytetty heidän yhteisessä kodissa, on hän ollut asiasta takuulla tietoinen eli ei ulkopuolinen jolloin ei ansaitse sääliä. Totuutta ei vielä tiedetä se tulee ilmi vasta ajan kanssa tutkinnan valmistuttua, kuka teki ja mitä. Pointtina tässä se että jos lähtee koviin alamaailman asioihin mukaan, täytyy niistä olla jossain vaiheessa tietoinen ja kauppaamalla aineita tuhotaan toisten elämät ehkä rahankiilto silmissä. Huumeet on kovan luokan tavaraa alkoholiin tai tupakkaan verrattuna, tosin ei niitäkään saisi kaupata alaikäisille. Helsingin keskustassa näkyy aina välillä huumediilereitä jotka tulevat kauppaamaan aineita alaikäisille, perusajatus se että on vain myytävä ja saatava rahaa keneltä tahansa.

    1. Tavallaan olen samoilla linjoilla. Valitettava asia vaan tuntuu olevan, että huumausainerikoksissa se rangaistuksen kovuus tulee just rahatekijästä, ei ihmishenki-tekijästä. Vähän sama kun talousrikoksissa on paljon kovemmat rangaistukset kuin monissa sellaisia rikoksissa, joissa on oikeasti aika väkivaltainen teko. Verot ja talousasiat ja rahanpesut sun muut on jotenki ajoittain “tärkeämmän tuntuisia”, mikä ont osi surullista.

      Se, mistä olen hieman eri mieltä sun kanssa on tuo “varma tieto”, että Sofia tiesi asioista. En siis tiedä mikä tilanne on, ja on mun mielestä todennäköisempää, että hän tiesi kuin ettei hän tiennyt. Mutta, me asutaan 150 neliössä ja en välttämättä olisi yhtään kartalla, jos mieheni roudaisi kilokaupalla jotakin meidän varastoon. Käsittääkseni tämä pariskunta asui ainakin kolme kertaa isommassa talossa mahdollisine ulkorakennuksine, eli sinänsä en allekirjoita tuota automaattista syyllisyyttä sen osalta, että jos tavaraa on säilytetty kotona. Ja haluan jotenkin itse aina pitää ajatuksena sen, että mitä jos ihminen on syytön? On parempi odottaa rauhassa tilanne loppuun ja antaa tutkinnan valmistua kuin hutkia jo nyt syyllisyyksiä. Sitä leimaa kun ei saa millään pois myöhemmin.

      1. “Tavallaan olen samoilla linjoilla. Valitettava asia vaan tuntuu olevan, että huumausainerikoksissa se rangaistuksen kovuus tulee just rahatekijästä, ei ihmishenki-tekijästä. Vähän sama kun talousrikoksissa on paljon kovemmat rangaistukset kuin monissa sellaisia rikoksissa, joissa on oikeasti aika väkivaltainen teko. ”

        Huumausainerikoksissahan nimenomaan katsotaan myös sitä huumausaineen vaarallisuutta ja määrää, ei vain rahallisessa mielessä vaan myös siltä kantilta kuinka monta annosta on ollut tarkoitus levittää. Törkeä huumausainerikos on mm. silloin, jos kohteena on erityisen vaarallinen huumausaine tai suuri määrä (=suuri levikki), jos aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa tai levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömästi. Kaikki nimenomaan ihmishenkiin tai terveyteen liittyviä seikkoja.

        Raha tulee näissä usein esille sen vuoksi, kun yhtenä kokonaistörkeyttä mittaavana asteikkona on myös tavoiteltu rahallinen hyöty ja jo mahdollisesti myynnistä saatujen tuottojen menettäminen valtiolle. Kun tiedetään huumeen katukauppa-arvo ja myyty määrä, on helppo vetää aika suoraviivainen rahallinen menetys. Esimerkiksi törkeän pahoinpitelyn tapauksessa korvaussummat taas liittyvät uhrin kokemaan kipuun ja särkyyn ym. mikä on muutenkin vaikeampi mitata. Joku tienattujen huumetuottojen menetys valtiolle ei kuitenkaan ole korvauksena yht yhteen verrattavissa asianomistajan korvausvaatimukseen koetusta kärsimyksestä, ne ovat jo lähtökohtaisesti niin erilaisia. Samoin kirjanpitorikoksissa ym. korvaukset kuulostavat usein isoilta verrattuna joihinkin henkilöihin kohdistuneisiin rikoksiin, mutta onhan sekin oikeudenmukaista että millin kavaltanut jehu joutuu palauttamaan sen epärehellisesti hankkimansa millin. Joku pahoinpitelijä taas ei ole vienyt rahallisesti mitään vaan pitäisi puntaroida mikä on sellainen rahasumma joka jotenkin kattaisi sen uhrin subjektiivisesti kokemaa kipua ja kärsimystä. En sano etteikö tietyn tyylisissä rikoksissa pitäisi korottaa minimirangaistuksia, mutta tämä rahallinen puoli vain näyttäytyy eri tavalla erilaisissa rikoksissa jolloin “vertailu” on hankalaa.

  3. Mulla ei ole sympatioita Sofiaa kohtaan,mutta en hyväksy julkista”lyömistä”,ilkkumista ,vahingoniloa.Epämiellyttävää.
    Se mikä varmasti tavallisia ihmisiä ärsyttää ,on se elvistely millon mitenkin(asuminen ym) ja jos ne on ylläpidetty rikollisin keinoin niin siinä meni ”tytön” elämäntyyli viemäriin silkasta typeryydestä ehkä sinisilmäisyydestä sekä osittain ahneuttaan(luxuselämä)

    1. Niin, en tiedä. En silti osaa tuntea vahingoniloa, koska en näe tuossa elämässä mitään kadehdittavan arvoista, eli se “elvistely” menee multa ainakin ihan ohi, kun ekoe sitä mitenkään elvisteltäväksi sitä elämää 🙂

  4. Tosi hyvä kirjoitus, ja kiva, että joku uskaltaa kirjoittaa tähän aiheeseen liittyen. Tuntuu että kaikki muut “someammattilaiset” esittää et mitää ei oo tapahtunut kun pelkäävät sohivansa tätä ampiaispesää. Ja kun näistä asioista ei pidä olla hiljaa. Toivottavasti tää herättää keskustelua myös muiden vaikuttajien kanavilla.👍🏼

    1. Tästä on ollut kyllä yllättävän vähän mitään kirjoittelua muualla ku iltapäivälehdissä, mutta ehkä aihe ei myöskään kiinnosta monia sitten. Kiitos 🙂

  5. Mä kyllä tunnen vahingoniloa. Sen takia, että en vain arvosta tollasta elämäntyyliä mitä hän somessa on esittäny. Kuitenkin, syytön kunnes toisin todistetaan enkä nyt välttämättä lähtisi torille juhlimaan tuomioiden jälkeen.
    Tuo on muuten jännä ilmiö, että huumeidenkäyttö on muka sallittua jos sen tekee hienosti. Mitä ihmettä! Käyttö on käyttöä, teki sen missä tahansa.
    Ja mitä someen tulee, tein yhtenä päivänä havainnon ettei instassa roikkuminen tuo mulle mitään. Ei inspiraatiota, iloa, mitään. Siis sellainen turhanpäiväinen ajankäyttö ja päämäärätön edestakaisin rullailu. Oonkin useampana päivänä lomalla valinnu kirjan somen sijaan. Toki seuraamani ihmiset ilahduttaa kuvillaan ja ajatuksen kanssa selaaminen, vaikka jonkun tietyn asian etsiminen ja tutkiminen. Btw, Gucci-larppaaja on kyllä hyvä sana!

    1. Mä en osaa oikeen tuntea vahingoniloa, koska koen sellaisen pakotetun some-elämän olevan niin surullista jo itsessään. Ja sama mulla, some jää koko ajan vähemmälle, kun on paljon kivempaakin tekemistä! 🙂

    2. Vai et arvosta elämäntyyliä? Selkeästi olet ainakin kadehtinut kovasti, kun niin makeasti kutkuttelee nähdä toistaiseksi syyttömänä pidettävä ihminen lynkattavana julkisuudessa.

      Sulta ja kaikilta itsesi kaltaisilta ihmisiltä haluaisin kysyä: mitä se on teiltä pois, jos joku haluaa esitellä luksuselämää ja ulkonäköään somessa (feikkiä tai aitoa, samantekevää)?

      Jos se some tuottaa niin paljon kateutta ja pahaa oloa, niin siihen on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu.

      Toinen asia mitä en ymmärrä on se, että mediassa kaikki Sofian puolisoon (joka vaikuttaisi tässä olevan se raskaamman sarjan rikollinen) liittyvät asiat esitellään viittaamalla ensisijaisesti Sofiaan??

      1. Otetaas astetta chillimpi keskustelutapa tässä, oli rajoilla ettei kommentti poistunut ja toivonkin asiallista keskustelua, eikä toisten nokittelua ja ihan näin terävää kommentointia.

  6. Se mikä itseä tässä jutussa ihmetyttää on, että pidätettynä on kuitenkin myös moottoripyöräkerhon nokkamies, mutta hänen nimeään ei ole julkaistu mediassa samalla tavalla kuin näiden kahden. Miksi ei ?

    1. Tätä on kaiketi perusteltu sillä, että Niko ja Sofia on julkisuudessa esiintyneet omasta halusta ja toinen on “yksityishenkilö”? En ole ihan varma.

        1. Tietääkseni on ollut jossain heidän yhteishaastattelussa tai jossain, eli sikäli nimi ja kuva on annettu julkisuuteen eri syystä kuin tästä, jolloin se suoja on poissa?

  7. Tosi hyvää analysointia ja itselläkin tästä jupakasta paljon samoja fiiliksiä. En kuitenkaan usko, etteikö Sofialla olisi ollut jonkinlaista aavistusta rahojen alkuperästä tai sitten heidän parisuhde ei ollut kovinkaan läheinen. Itsekään en ole seurannut hänen tiliä, mutta todella moni itseään vielä etsivä nuori varmasti seuraa/seurasi. Yleisellä tasolla myös itseä ärsyttää nämä tilit,jotka antavat täysin harhaisen kuvan ns. todellisesta elämästä siloitelluilla jet set life -kuvilla ja joissa myös kuvattavaa on yleensä käsitelty melko rajusti (ulkonäköpaineet). Tämä case on valtakunnallinen muistutus siitä, kuinka asioilla on kaksi puolta ja rikosten teko ei kannata. Myös “helpomman elämän” havittelijoille muistutus siitä, että myös lahjusten vastaanottamisesta voi joutua vastuuseen. Eli en tunne liioin ylimääräistä sympatiaa Sofiaa kohtaan, sillä uskon, että hän on tiennyt mihin ryhtyy ja missä on mukana. Mutta en silti hyväksy tai ymmärrä hänen ja varsinkaan hänen/Nikon läheisten (!) haukkumista vauva.fi -palstoilla. Kuka aikuinen ihminen viitsii ja kenellä on aikaa? Jännää kyllä, ettei kukaan Sofian julkkiskaverista ole hiiskunut tästä sanaakaan tai asettunut selvästi hänen puolelleen…? Oikeuslaitos kuitenkin päättää.

  8. Tohon huumejuttuun haluaisin vain todeta, että ehkä tuolla erolla viitataan siihen, että satunnainen viihdekäyttäjä joka käyttää esimerkiksi muutaman kerran elämänsä aikana tai muutamia kertoja vuodessa on kuitenkin hieman eri asia kuin työn, kodin ja elämänsä huumeille menettänyt sörkässä hihaan pistävä ”pirinisti”. Uskoisin että fiksu iheminen tajuaa eron vaikka rautalangasta tätä ei alkaisi vääntämäänkään tai omaa kokemusta ei olisi 🙂

    1. No ei se pirinistikään ajatellut jäävänsä parista kokeilusta ja viihdekäytöstä työttömäksi rapanistiksi. Ja juuri sen takia tuo sunkin edustama asenne on äärimmäisen pelottava ja vaarallinen. Ei sun tarvii mun älykkyyttä lähteä loukkaamaan, jos et itse ymmärrä, että huumausaine kuin huumausaine. Riskit ja elämänhallintakysymykset on sellaisia, että turha nostaa yhtä kovaa huumetta toista paremmaksi. Kertakäytöllä koksua voit potkaista tyhjää koska et tiedä mitä siinä on seassa tai annostella väärin. Lohduttaako siellä haudassa, että se oliki koksua eikä hihaan piikitettyä se aine?

      Pitääkö ennemmin mun kaivaa se rautalanka esille sua varten?

      1. Jos tutkit huumausaineiden kiellosta seuranneita vaikutuksia historiassa ja “sodan huumeita vastaan” tuloksia huomaat ettei kummastakaan ole seurannut oikeastaan mitään hyötyä kellekään. En edusta tässä mitään asennetta, muuta kuin että olen tutustunut huumausaineiden historiaan ja esimerkiksi siihen että käytön kielto ja demonisointi ei ole auttanut ketään eikä mitään.

    2. Olen kyllä täysin samaa mieltä Annan kanssa. Ja jos nyt mustavalkoisesta ajatellaan, niin itselläni oikeastaan löytyy enemmän ymmärrystä näille “työn, kodin ja elämänsä huumeille menettäneille Sörkässä hihaan pistäville pirinisteille” kuin satunnaisille viihdekäyttäjille. En missään nimessä hyväksy huumeiden käyttöä mutta voin ymmärtää, että jos lähtökohdat elämään on huonot ja tutustuu “vääriin piireihin”, niin kyllä sitä aika äkkiä voi olla Sörkässä hihaan pistävä pirinisti.”

      Sen sijaan mulle ei juurikaan löydy minkäänlaista ymmärrystä viihdekäyttäjiä kohtaan, jotka tylsyyttään haluavat vähän draivia baari-iltaan tms. Vieläpä, jos kuvittelevat olevansa jotenkin “pirinistien” yläpuolella, vaikka oikeasti ovat itse osa ongelmaa ja rahoittamassa ja ylläpitämässä samaa maailmaa, (kysyntä luo tarjontaa.)

  9. Täällä myös yksi mummo, joka ajattelee huumeista samoin kuin sinä. Huumeet on huumeita. Sillä ei ole mitään väliä vedätkö piriä Sörkassa vai koksua jossain VIP-tiloissa. Se on ihan yhtä säälittävää touhua, joka pahimmillaan tuhoaa koko elämän. En tiedä mitään säälittävämpää, kuin rikkaat ihmiset, joilla ei ole mitään mielikuvitusta, kunnianhimoa tai tavoitteita elämässä ja sitten päätyvät kuolemaan kokaiinin yliannostukseen.

    Kirjoitit hyvin myös somesta. Ei vaan mahdu mun ajatteluun, miksi siellä pitää kiillottaa elämää ja esittää jotain mitä ei ole. Kaikenlainen kaksoiselämän eläminen ja feikkaaminen käy mielenterveyden päälle ennemmin tai myöhemmin. Sen on pakko olla todella raskasta esittää jatkuvasti jotain mitä ei ole.

    Se mikä mua tässä maailmassa surettaa on joidenkin ihmisten täysin materialistiset arvot. Logotuotteet ja ökyily jonkun muun tienaamilla rahoilla, olkoon ne sitten vaikka huumekaupalla tienattuja, on tärkempää elämässä kuin henkinen hyvinvointi ja mielenterveys. Ihmiset todella tekevät kummallisia valintoja tuntuvat olevan aivan hukassa itseltään.

  10. Loistava postaus ja rangaistuksista sekä huume-asiassa olen kanssasi täysin samalla linjalla! Ihan sama, vaikka joidenkin mielestä olen vanhanaikainen tai tiukkapipoinen, niin kauan kun aine on Suomessa määritelty huumausaineeksi, niin itse sen sellaiseksi katson enkä sen käyttöä voi lähipiirissäni hyväksyä. Olkoon tiukka mielipide, mutta ainakin se kertoo mielestäni jotain omista arvoistani ja siitä, että pidän niistä kiinni.

  11. Vitsi miten hieno kirjoitus. Mä olen myös aika addiktoitunut tästä tapauksesta ja luen kaikki uutiset siihen liittyen, en edes osaa sanoa miksi. Mutta surullista on todentotta se miten talousrikoksista saa suuremmat rangaistukset kun väkivaltarikoksista ja oon itekin paasannut siitä jo pitkään. Myös toi huumeiden status tänä päivänä, mulla on lähipiirissä valitettavan monta näitä bilekäyttäjiä ja jotka puolustelee sitä miten se on terveellisempää kun viinan kanssa läträäminen ja mä oon niin monta kertaa asiasta heidän kanssaan tapellut.

    1. Aina pitää muistaa huomioida, että rangaistusasteikkoon vaikuttaa moni asia. Ei pelkästään se, miten kamala kyseinen rikos on yleisesti ajateltuna, vaan myös se, miten helposta rikoksesta on kyse, mitä haittaa se aiheuttaa ja miten helppo rikos on uusia. Talousrikoksista kuuluukin saada suhteellisen kovat tuomiot, koska rikoksina ne ovat helppoja; rahaa eikä ihmisen kärsimystä, ja muutenkin niitä on verrattain helppo tehtailla. Kuitenkin ne isossa mittakaavassa aiheuttavat paljon harmia ja yhteiskuntarakenteiden heikentämistä. Siksi niiden kohdalla pitää aina muistaa, että rangaistuksen on oltava kova, jotta uusimisriski pienenee. Rangaistuksen tarkoitushan ei ole pelkästään rangaista, vaan myös estää rikoskierteen jatkuminen ja toimia pelotteena.

      Mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö esim. väkivaltarikoksista pitäisi tulla kovia tuomioita. Halusin tällä vaan nostaa esiin sen, että tietyistä vähäpätöiseltä tuntuvista rikoksista saa ihan syystäkin kovat tuomiot ja niillä ei ole mitään tekemistä täysin eri kategoriaan kuuluvien rikosten kanssa.

  12. Ihana tuo viittaus Johnny Deppiin ja Amber Heardiin. Siinä on hyvä esimerkki median vallasta ja mediapelistä. Tuntuu olevan harvassa ihmiset, jotka tietävät esimerkiksi Amberin historiasta.

    Nyt en ole suuremmin seurannut tätä Sofian ja Nikon juttua. Mutta huomion olen juuri kiinnittänyt siihen miten ovat olleet viihdeuutisia. Uutisissa on Sofiasta ja hänen öky-elämästään puhuttu, vaikka tärkeämpää mielestäni olisi tuoda esille se huumepuoli asiasta. Tätä tilannetta olisi tärkeä käyttää hyödyksi kiinnittääkseen ihmisen huomiota niihin huumeiden haittoihin. Monella on huumeista aika lepsu kuva. Pilven poltto ei ole mikään vakava asia, eikä vielä kokaiininkaan käyttö tai lääkkeiden väärinkäyttö. Öh, että mitä? Mut kasvatettiin kyllä ihan siihen että huumeet ovat huumeita, eikä niihin kannata sekaantua. Ja lääkkeiden ja viinan sekoittaminen ei todellakaan ole hyvä juttu, niin monella tavalla.

    Media haluaa nyt mielummin myydä lehtiä Sofian kustannuksella, kuin oikeasti tehdä hyvää journalistista työtä ja tuoda esiin huumeiden ongelmia. Ehkä sitten oikeudenkäynnin aikaan?

  13. Mä ihmettelen eroa viihteen ja ns. “vakavan” uutisen välillä. Esim. taannoin oli tunnettu suomalainen näyttelijä epäiltynä/syytettynä sekaantumisesta alaikäisiin. Ne uutiset oli jommassa kummassa iltapäivälehdesä viihdeosiossa kuten nämäkin doping/huume/rahanpesu. Jotenkin tuntuu siltä että jos epäiltynä on julkisuuden henkilö, oletetut rikokset katsotaan viihteeksi ja tavan tallaaja tai jo paatunut rikoksenuusija onkin sitten vakavammin uutisoitavia.

  14. Ei ole kyllä viime päivinä voinut välttyä lukemasta Sofia uutisia 🙂 vaikka muuten en millään tavalla seuraa häntä tai tätä miestään. Minua ei pätkääkään kiinnosta seurata ihmisiä, jotka esittelevät itseään, rintojaan, kroppaa tai luksus elämää ilman mitään sanottavaa!
    Rohkea olet, kun otit asian esiin!
    Syytön vai syyllinen, kaipa se selviää..toivon kyllä, että huumeiden käyttäjät saavat apua, sen myyjät ja levittäjät rangaistaan. En ikinä ole käyttänyt huumeita, enkä käytä, ei ole käynyt mielessäkään!
    Olen vuosia ollut Instassa, minulla on enemmän seuraajia ja tykkääjiä kuin monella julkkisella ( ennen se oli tärkeää, nykyisin ihan se ja sama), mutta viimeisen vuoden aikana, en ole juurikaan jakanut kuvia kuin silloin tällöin. Olen kyllästynyt koko hommaan, samoin kävi jo ajat sitten Facen kanssa. Aikansa kutakin.

  15. Valitettavasti Suomessa talousrikoksista saa ihan järkyttäviä tuomioita verrattuna esim. väkivaltarikoksiin. Olen nähnyt läheisen ihmisen ja yhden kaukaisemman tuttavan kautta (eivät liittyneet samaan juttuun), kuinka Suomen “oikeuslaitoksessa” totuudella ei ole mitään väliä, kun on vaan kyse tarpeeksi isoista rahasummista. Ja kyllä, niitä syyttömiä/ei ainakaan tahallaan väärintehneitä ihmisiä on istutettu meidän verorahoilla vankilassa sillä aikaa, kun monet raiskaajat pääsee ehdonalaisella ja sakoilla.

  16. Niin makaa kuin petaa pätee tässä hyvin. Esimerkiksi jos nainen etsii rikasta miestä ja löytää rikkaan miehen, eikö nainen ikinä ajattele kysyä mistä mies saa tuloja? mitä jos vaikka teidän kodissa mies toisi päivittäin kotiinne LV laukkuja, shamppanjaa, kultaa, hotelliyöpymisiä vain 4 ja 5 tähden hotelleissa, ferrarin yms. eikö alkaisi ihmetyttää mitä työtä mies tekee/onko voittanut lotossa? jos ei sitten vieläkään nainen näe mitään/tiedä, voisi jo kaveripiiristäkin päätellä melko paljon kuten useista muistakin lukuisista asioista.

  17. Törkeissä huumausainerikoksissa lähipiiriin kuuluvien henkilöiden vangitseminen ei ole mitenkään poikkeuksellista. Kyllä sotkemisvaara on tässä rikostyypissä todellinen. Rikostyyppiin liittyy aina verkostoja, joiden jäsenillä voi olla esim. hyvinkin vahvoja vaikuttamispyrkimyksiä epäillyn tekijän lähipiiriin kuuluvia henkilöitä kohtaan. En julkisuudessa olleilla tiedoilla lähtisi kyseenalaistamaan oikeuden päätöstä. Vapauttamispäätös kyllä tehdään, jos perusteita vangitsemisen jatkamiselle ei ole.
    Huumausainerikoksissa kyse on myös paljon muustakin kuin siitä, onko kamaa mahdollista varastoida kotiin ilman, että perheenjäsenet sen huomaavat. Toki monilta asioilta voi sulkea silmänsä – tietoisesti tai tiedostamatta.
    Nämä kommentit siis yleisellä tasolla, kyseiseen tapaukseen ei julkisuudessa olleiden tietojen perusteella voi kantaa ottaa.

  18. Näissä huume-ja päihdejutuissa on myös yksi puoli, jonka esim. viihdekäyttöön puolustajat unohtavat. Koska kyseiset aineet aiheuttavat riippuvuutta ja ihmiset tulevat riippuvaisiksi eri määristä. Siihen ei itse välttämättä voi vaikuttaa. Ei meillä olisi yhtään alkoholistia eikä narkkaria, jos ei käyttöä olisi jostain aloitettu.

  19. Itse olin vuosia epäiltynä talousrikoksesta, ja onneksi yksityishenkilönä harvat asiasta tietävät, mutta omalla alallani se oli tiedossa ja menetin työmahdollisuuksia. Tutkinta kesti neljä vuotta, eli kun alani töitä hakee lähes aina tehdään turvallisuusselvitys, joten rikosepäilykin on syy olla palkkaamatta. Onneksi työllistyin, mutta kun syyttäjä myöhemmin katsoi etten mitenkään liity asiaan oli todella kurjaa odottaa neljä vuotta. Tutkintavankeudessa en ollut, mutta on kaikki sympatia Sofialle jos todetaan syyttömäksi ja vaikka syylliseksi todettaisiin otsikoinnit ovat ihan absurdeja aivan kuten hän olisi pääjehuna vaikka todennäköisesti on sitten vähän hölmönä vastaanottanut kalliita lahjoja.

  20. Mä oon jääny koukkuun tähän surulliseen tapaukseen.

    Mä luen päivityksiä tästä kun niitä tulee. Mulla on ystäviä niin syyttäjän rooleissa, poliisina ja portsarina kuin nuorisotyöntekijöinä ja on surullista kuulla kuinka nuoret ihannoivat näitä julkkiksia ja näkevät niin lapsen silmissä heidän touhun. He eivät osaa kyseenalaistaa mitään.

    Vastaikään poliisiystävä kertoi että saivat 12 vuotiaat kiinni huumeiden käytöstä . Joku oli sitä heille myynyt , eivätkä se tienneet muutakun että amfetamiinia sen piti olla, joku oli halunnuy kannabista koska sehän ei tapa ja ei koukuta.
    Aivan surullista. Baarin portsari kertoi että jengi tulee nimenomaan bilettämään Jere karalahden innoittamana ” jes vedetään viivat ja huomenna ryypätään” monet baariyrittäjät kärvistelevät koska eivät saa enää alkoholituloja kun baariin tullaan vaan pitämään hauskaa huume höyryissä.

    Itse olen koukussa huumebisnes sarjaan national geographylta joka kertoo nimenomaan huumeiden valmistuksesta , niiden kuljetuksesta, siitä vaarallisesta maailmasta, käyttäjistä . Harmillista katsottavaa .
    Toivottavasti oikeus ja totuus tapahtuu tässä.

  21. Piti kirjoittaa että Jere karalahden innoittamana viivat ja sitten treenit… ja tieto vielä kuinka nopeasti mikäkin häviää elimistöstä . Sekä se että vaikka omaelämänkerrat yritetäänkin tehdä ”valistaviksi” silti ne sinisilmäiset nuoret näkevät vain sen maineen , huumeet , ja hauskuutuksen. Ei niitä varjopuolia, huumekuolemia, yliannostukisa, kiristyksiä, kidutuksia joita näiden aineiden takia tapahtuu

  22. Mua ainakin kiinnostaa elämä tämän jälkeen?
    Tuleeko sofia menemään ”tavallisiin” duuneihin hankkiakseen rehellistä rahaa.
    Tai tekemään jotain töitä kun miehensä elatus paljastui kenties huumerahoiksi. Ansaitsemaan omat rolexinsa ja gucci vaatteensa.

    Hän sanoo ettei tiennyt asiasta ja on järkyttynyt ja poissa tolaltaan. Mutta suhde jatkuu edelleen. Mutta jatkuuko elatusksen vastaanotto aivan samalla tavalla kuin aikaisemmin? Vai muuttuuko ihmisessä oikeasti mikään.

    Surkuhupaisaa jos sama homma jatkuu ja oikeudessa syytetty saa sanoa mitä mieleen vaan tulee. Eli ”en tiennyt rahojen alkuperää vaikka oikeasti olisi tiennyt” ja guccit ja muut jatkavat kimmellystään. Surullista ja varmaan vaikeaa ylläpitää kaksoiselämää, tai elämää jossa ei enää voi olla aito oma itsensä. Tai ajatusta siintä että sulla tosiaan on luurankoja kaapissa ja sun on joka päivä varottava niiden paljastumista.

    Kyllä mäkin joskus jätin seuraamatta tätä mungolifeä kun se ei antanut mulle aitoa fiilistä, niitä ilon kyyneleitä kun voit oikeasti nähdä toisen onnen ja olla onnellinen toisen puolesta.
    Nyt mä oon aivan koukussa teidän ihanaan perheeseen, niihin arkisiin haasteisiin ja ilon aiheisiin joita jaatte. Se miten huomaa että Dantella on tasapainoiset vanhemmat jotka ovat varustettuna tunteilla joita ei varmasti ennen lasta voinut kuvitella edes olevan. Olette ihania koko porukka! Kaikkea hyvöä loppu kesään ja odotukseen. Muistakaa antaa myös aikuiset toisillenne aikaa ja myös aikaa vain Danten kanssa keskenään kun pieni sisarus tupsahtaa maailmaan.

  23. Se että seuraan näitä fitclubin naisia. Siekkinen ilona, martina aitolehti ja sofia belorf.

    Mä tykkään kokeilla erilaisia ruoka j treeniohjelmia joita he tarjoavat.
    Mun täytyy sanoa että jos siekkinen ilona ja martina päivittävät ja jakavat vinkkejä ilmaiseksi motiivina aktivoida maailmaa ja liikuttaa ihmisiä. He ovat onnistuneet. Se että ostin Sofian valmennuksen se kokemus jäi aika kylmäksi. Jos ostaa ja uskoo valmennuksen tekijään. Mulla on hurja himo treenata kun seuraa miten Martina painaa tuolla triathlonissa ja pitää Q/a hetkiä valmennuksistaan, ei ikinä kyllästy jos häntä häiriköi ja kysyy minä itselle pras valmennus tai mitä suosittelet kokeilemaan seuraavaksi.
    Sitten on ilona, ilona jakaa treenivideoita, inspiraatioita, annoskokoja kaikkia pieniä juttuja ilmaiseksi. Ja tosiaan vastailee myös aivan kaikkeen.
    Mutta sitten Sofia – hänen some feed täynnä vain shampanjaa ja herkullista salaaattia ulkona ostettuna . Ei mitään jota antaisi seuraajilleen tai palvelun ostajille ilmaiseksi. Se on fitclubin asikaspalvelu sähköposti pitänyt etsiä käsiin jotta on saanut suositukset hänen valmennuksistaan. Sofian motiivit tässäkään eivät valitettavasti vaikuta aidoilta. Hän on itse menestynyt mutta tuntuu ettei hänellä ole halua antaa muiden menestyä vaan pysyä itse aina astetta parempana kuin muut, astetta paremmassa kunnossa, syömällä astetta paremmassa paikassa, treenaamalla astetta paremmissa treenivaatteissa.

    Toivon jos hän osaa ja halua hyödyntää potentiaaliaan joka hänellä on, on tämä kokemus saanut hänet nöyrtymään ja miettimään omaa vaikutustaan seuraajiinsa ja ihmisiin joille lupaa mm. Valmennuksia ja tukeansa tässä.

    Jännä nähdä mitä kaikkea tästä seuraa kaikkien paljastuneiden tallinnan osotteiden, steroidi poliisien , sofian vaputumisen yms myötä..

  24. Ja niinhän tässä kävi että ”haluan pois julkisuudeta, sellissä oli kamalaa, teen mitä vain jotta saan vapauden ja ole syytön”
    Muuttuu vapudeksi ja takaisin siihen mitä oli aikaisemmin. Kukapa tavoistaan pääsee pois. Pröystäily jatkukoon. Minusta on tekopyhää itkeä että olot ovat kurjat ja luopuu sosiaalisesta mediasta ja sitten on se oikeus muuttaa mieltään. Mikä kertoo vaan tekopyhyydestä, marttyyriudesta.

    Toivoisin todella että jos tosiaan kokaiinia on takavarikoitu 64kg joku kertoisi mitä tälläinen määrä aiheuttaa koko kuljetusketjussa. Joltain lähtee oikeasti henki. Ei tuollainen määrä tässä maailmassa ole vaan ihan se ja sama. Jonkun miljoonat olivat kiinni siinä. Ja jos vähemmistäkin summista kidutetaan ihmisiä, tapetaan, niin se pitäisi kertoa. 64kg koksua – valtava määrä katukauppaan , miten se jatketaan, mitä myrkkyjä siihen laitetaan, kuka ostanut ne velaksi ja keneltä, kuka kuitta velat, kenen henki lähtee.

Leave a Reply