7 x väittämiä kaupallisista yhteistöistä

Olen tuossa taannoin pitämässä esitelmää kaupallisista yhteistöistä blogeissa ja tässä lueskeltuani mielenkiintoisia ajatuksia Prideen liittyvistä yhteistöistä, ajattelin samaan syssyyn kirjoitella blogiini hieman ajatuksia, joita asia on viime aikoina synnyttänyt mielessäni. Kuvituksena on viime aikaisten yhteistyö-postausteni kuvamateriaalia. 

Musta tuntuu usein, että bloggaamisen yhteydessä olevissa kaupallisissa yhteistöissä pyörii hirveesti ihmeellisiä oletuksia ja myyttejä. Törmään usein erikoisiin näkökantoihin näihin postauksiin tai merkintöihin liittyen ja halusin omalta osaltani kommentoida näistä muutamaa. En tiedä onko näin kaikilla, vai vaan mulla, mutta tässä onkin vaan mun ajatukset asiaan.

1. VÄITTÄMÄ: Kaupallinen yhteistyö = Bloggaaja saa rahaa jos on kaupallisen yhteistyön merkintä

Mä oon kerran saanut MENiltä varoituksen, kun yksi Kaupallinen yhteistyö -merkintä oli IG-storyssa niin, että se jäi osittain nimimerkkini taakse piiloon. Julkaisuvaiheessa en itse edellisessä puhelinmallissa nähnyt tuota omaa nimimerkkiä, mutta jollekin seuraajalle se aiheutti harmia, ettei ollut selkeä. Rehellisesti sanottuna mun mielestä tuollaiset ilmiannot ovat ihan täysin naurettavaa pahantahtoisuutta. Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnin pitää olla tunnistettavaa. Siitä pitää käydä ilmi sen kaupallinen tarkoitus ja kenen lukuun se toteutetaan. Tunnistettavuuden vaatimus koskee kaikkia markkinoinnin kanavia ja -muotoja, myös sosiaalista mediaa. Kaikenlainen piilomainonta on kiellettyä. Siinä on se virallinen sääntö. Valitettavasti aika monet ovat tulkinneet tuon muodossa “aivan jokaisen, myös sellaisen, joka on 4 promillen humalassa ja joka ei halua ymmärtää mainosta mainokseksi”. Usein MEN:n valituksissa ja ratkaisuissa se valittaja on kyllä ymmärtänyt, että kyseessä on mainos, mutta hänen mielestään se ei ole tarpeeksi selkeä. Missään laissa ei kuitenkaan lue, että sen merkinnän pitää olla keskellä kuvaa punaisella. Laissa ei sinänsä ole myöskään selitetty auki sitä, missä kohtaa pitää olla mainosmerkintä ja miten merkitään erilaiset yhteistyöt, esim. kun näkyvyyttä tulee tuotetta vastaan tai kun maksetaan palkkaa. Erilaisia suosituksia ja toimintapoja on julkaisseet monet eri tahot ja näihin on sitouduttu erilaisin tavoin vaikuttajien toimesta.

Tämähän on aiheuttanut aikamoisen tulvan erilaisia merkitsemissääntöjä, jotka eivät ole oikeastaan millään lailla sitovia. Ohjeistuksia tulee vähän joka taholta, mutta ne eivät ole millään lailla sitovia ketään kohtaan. Myös MEN:n ratkaisut ovat kaikkea muuta kuin selkeitä ja koska asiasta ei tule muuta sanktiota kuin julkinen näpäytys, on koko MEN:n toiminta ajoittain vähän kuin kepin antamista kiusaajille, jotka haluaa läimiä bloggaajia.

Joka tapauksessa, asiasta on miljoona erilaista ohjeistusta, joista yksikään ei ole virallinen ja jotka eivät sido kaikkia bloggaajia saati sitten esim. urheilijoita, muusikoita ym. sosiaalisen median vaikuttajia. Yksi hankalin kohta on edelleen epäselvyys siitä, millä termillä kuvata erilaisia yhteistöitä.

Jos minä saisin päättää, mä jakaisin sen jotenkin näin:

Kaupallinen yhteistyö = Maksettu mainos, jossa bloggaajalle maksetaan rahaa postauksesta
Yhteistyö = Bloggaaja tai seuraajat hyötyvät jotenkin muuten kuin rahallisesti (esim. järjetestetään tuotearvonta, bloggaaja saa arvioimansa tuotteen, saa blogiinsa ammattilaisen mielipiteitä/haastattelun) ja sovitusti, eli on sovittu, että tuotetta/palvelua X vasten saa näkyvyyttä määrän Y.

(Toisaalta näiden kahden erottelu on myös hieman haastavaa, sillä mun mielestä ei ole lukijan kannalta olennaista, saako bloggaaja tekemästään työstä rahaa vai esimerkiksi tuotteita ja palvelua.)

Tuote saatu = Kun tuote on saatu blogin kautta, mutta ei ole sopimusta tai oletusta näkyvyydestä. Bloggaajat saa esim. hurjasti kaikkia näytekappaleita näytelähettämöistä ja PR-toimistoilta, joihin tällainen hyvin pätisi.
Sisältää affiliate-linkkejä = Bloggaaja saa komissiota myynneistä / klikeistä

Mun mielestä tällainen jako olisi selkeä, mutta tällä hetkellä en itsekään toimi tuon mukaan. Monestakin eri syystä. Olen todennut tuon kaupallisten yhteistöiden erilaisten ohjeistuksen merkintäviidakon niin hankalaksi, että pyrin ennemmin varmistamaan, että jokaisessa julkaisussani on merkintä, joka ei jätä mitään kysymyksiä, vaikka se synnyttäisi ajoittain oletuksia, jotka ovat vääriä. Esim. MEN:n mukaan merkintä kuten ad, mainos, commercialcollaboration tms. ei ole sopivaa, vaikka leipäteksti olisi englanniksi ja koko Insta olisi englanniksi, vaan merkinnän pitäisi aina olla Kaupallisessa yhteistyössä / Kaupallinen yhteistyö. KKV:n huhtikuussa tulleen ohjeituksen mukaan taas “mainos” on sopiva merkintä ja myös tuo “saatu yhteistyössä” -merkintä on sopiva. Jostakin on tullut myös se käytäntö, että merkintä pitäisi olla aina heti tekstin alussa, niin blogissa tai Instagramissa, vaikka tästä ei ole mitään selvää lakia missään, mutta tää tapa on otettu niin vahvana, että MEN:n varoituksen on saanut jo siitä, että merkintä on ollut ennen leipätekstiä ekan kuvan alla. Käsittämättömiä ratkaisuja, jos multa kysytään.

A-lehdillä Lilyn bloggaajana olen sitoutunut A-lehtien kaupallisten yhteistöiden merkintämalliin ja mun mielestä me ollaan saatu tosi hyvin ohjeistusta ja selvyyttä tähän merkintämalliin A-lehdiltä, mutta lukijoille ja seuraajillehan se ei välttämättä avaa asiaa. Eikä ainakaan bloggaajien valintoja näiden asioiden merkitsemisestä.

No, anyway. Mä käytän nykyisin AIVAN kaikessa Kaupallinen Yhteistyö-merkintää. Jos kuvissa on yksi tuote, joka ollaan saatu, mutta ei olla sovittu yhteistyöstä, käytän silti samaa merkintää. Käytän samaa merkintää postauksesta, josta tililleni kilahtaa nelinumeroinen summa, ja käytän samaa merkintää IG-storyssa, jossa kehun huulipunaa, jonka oon saanu näytelähettämöstä.

Tää vähän luo väärän mielikuvan siitä, kuinka paljon on yhteistöitä, joista maksetaan ja se vääristää oletuksia, sekä bloggaajan tienesteistä että joillekin todennäköisesti jopa kirjoituksen tarkoitusperistä. Mutta eipähän jää epäselväksi kellekään.

2.VÄITTÄMÄ: Kaupalliset yhteistyöt = Yrityksen sanelemia mainostekstejä 

Kaupallisen yhteistyön prosessi menee jotakin näistä teistä:
– A-lehtien mediamyynti tiedustelee minulta kiinnostustani johonkin tiettyyn yhteistyöhön ja kerron kiinnostukseni tai sen, etten halua osallistua
– Otan yhteyttä A-lehtien mediamyyntiin ja kerron minua kiinnostavat yhteistyökumppanit
– Yritys ottaa minuun suoraan yhteyttä ehdottaakseen yhteistyötä
– Otan suoraan yhteyttä yritykseen ehdottaakseni yhteistyötä

Kun kiinnostukset kohtaavat, alkavat neuvottelut. AINA se on bloggaajalähtöistä sikäli, että jos tuote/palvelu kiinnostaa, kysytään aina “kulmaa” postaukselle, eli miten esittelisi tuotteen/palvelun itse. Miten se tuote liittyy omiin mielenkiinnon kohteisiin, mitä se palvelee bloggaajan arjessa yms. Eli mikä olisi se tapa, jolla kirjoittaisin tuotteesta, miksi itse tykkään siitä ja miten tuote liittyy minuun. IKINÄ ei ole tullut valmista käsikirjoitusta tai tekstiä. Pari kertaa on tarjottu jotain yhteistyötä, josta on haluttu tiettyjä lauseita tai sanayhdistelmiä joukkoon, lähinnä hakukone-optimoinnin syistä. En lähtisi ikinä yhteistyöhön, jossa mulle lätkäistäisiin valmis teksti, että “muokkaa omasi näköiseksi”. Ei. Jokainen teksti on minulta itseltäni ja olen sen itse kirjoittanut.

On yhteistyökumppaneita, joille lähetän luonnoksen nähtäväksi ennen postausta lähinnä faktatiedon varmistamiseksi, etten mutuile omiani tai kysyäkseni tuleeko heille jotakin mieleen lisättävää (esim. palvelun osa, jota en ole itse hyödyntänyt, mutta voisi tulla käteväksi jollekin seuraajalleni). Nämä ovat kuitenkin harvinaisempia kuin postaukset, joissa myös mainostaja näkee tekstin samaan aikaan seuraajieni kanssa. Haluan aina vapaat kädet toteutukselle, sillä se on mun mielestä aidointa.

Pidemmistä yhteistöistä sovittaessa menee usein niin, että itse ehdotan teemat, jotka on mulle läheisiä ja sitten niiden perusteella valitaan aikataulut ja mietitään mahdolliset alennukset tai arvonnat oheen. Ajoittain saattaa olla joku teema, esim. “värikkäät syysvaatteet” tai “luonnonkosmetiikka”, mutta siinäpä se yleensä.

Fiksut yritykset eivät edes toimisi eri tavalla, sillä näin he saavat kaiken bloggaajan ammattitaidon ja idean ilman, että heidän pitää käyttää resursseja mainoskampanjan kulman ajatteluksi.

3.VÄITTÄMÄ: Kaupallinen yhteistyö = Ei ole aito mielipide, koska siitä maksetaan

Tää on sellainen, mihin törmää tosi usein! “En todellakaan ostaisi mitään, mikä on kaupallisessa yhteistyössä, koska bloggaaja ei oikeesti tykkää siitä”. Ehh. Mä saan lähes päivittäin mainosyhteistyö-ehdotuksia niin blogia kuin instaa varten. Kieltäydyn suoraan osasta, joissakin kokeilen tuotetta, ja jos en ole vakuuttunut, skippaan. Jos minulle tarjotaan kilpailevan puhelimen tai läppärin yhteistyötä, en ota sitä. Mä tykkään Huaweista 100 % ja en vaihtaisi puhelintani kuin korkeintaan uudempaan Huaweihin. Olisi täysin absurdia mainostaa kilpailevaa merkkiä, koska en oikeassa elämässä vaihtelisi puhelinta toiseen. Toisaalta voin mainostaa 10 eri merkin huulipunaa, koska käytän niitä oikeastikin kaikkia. Puhelinta harvemmin kukaan tarvii useampaa, mutta just meikkituotteita, laukkuja ja vaikka shampoita voi ihmisellä olla monia ja erimerkkisiä.

Mä en ikinä mainosta tuotetta, josta en tykkää tai jota en voisi suositella kaverille. Mutta miten noi postaukset sitten tuntuu sopivan vähän liiankin hyvin yrityksen agendaan? Hyvä esimerkki on taannoinen Wilfa-vohveli/jäätelöpostaus. Olin hurjan tyytyväinen Wilfan tuotteisiin edellisen kamppiksen perusteella ja olin yhteydessä jäätelö- ja vohveliasioilla itse. Välissä meni jonkin aikaa, ettei asia edennyt, kunnes sitten käynnistyivät yhteistyökeskustelut, sillä mulle oli edelleen jätskikone mielenkiinnon kohteena ja Wilfalla oli tulossa asiaan hyvin sopiva tapahtuma. Postaus oli 100 % lähtöisin minusta ja mun fiiliksistä ja toiveista, mutta se toteutettiin kun se sopi myös mainostajan aikatauluun. Myös esimerkiksi viimekuinen Sunnuntain pinkki jälkiruokapostaus on lähtöisin tasan siitä, että rakastan leipoa ja rakastan pinkkiä. Se oli 100 % minua.

4.VÄITTÄMÄ: Kaupallinen yhteistyö = Bloggaaja yrittää piilottaa mainosmerkintää

Musta on hauskaa (ja äärimmäisen vit#%&ttavaa) kun monet monet julkkisvaikuttajat mainostaa surutta asioita, eikä niissä ole mitään kaupallisen yhteistyön merkintöjä missään. Sitten auta armias kun bloggaaja tekee 8 IG Storyn jatkumon, johon ei neljänteen kuvaan tuu muistettua sitä Kaupallisen yhteistyön merkintää. Linjat käy kuumina, kun MENille tehdään ilmoitusta ja “voi että miten julkeita ne bloggaajat onkaan”. Samaan aikaan seurataan ilolla missejä ja urheilijoita, juontajia ja näyttelijöitä, yms. joilla on ihan saman merkin sponssit ja mainostajat, mutta ketään ei häiritse. Todella reilu tilanne. Not.

Yksikään tuntemani ammattimainen bloggaaja ei yritä piilottaa merkintöjä. Aina välillä käy inhimillisiä virheitä, unohduksia. Se käy oikeesti työstä alkaa merkkailemaan niitä yhteistöitä johonkin 12 storyyn, kun siihen ei ole tehty hirveän helppoa keinoa applikaatioiden tasolla.

5.  VÄITTÄMÄ: Kaupallinen yhteistyö = Tekee sen vaan rahasta, miksei muuten sanois samoja asioita ilmaiseksi?

No, ensinnäkin usein törmään itsekin johonkin tuotteeseen tai palveluun näytteen/PR-kutsun tms. seurauksena. Jo se itsessään tuo siihen sen kaupallisen yhteistyön merkinnän mun tapauksessa.

Toiseksi, jos tykkään jostain tuotteesta tai palvelusta, mainostan sitä mielelläni. Kuitenkin, bloggaaminen on mulle työtä ja elinkeino ja kokisin sen vähän hassuksi antaa mainostilaa ilmaiseksi. Kyllähän joku meikkitaitelija varmaan oikeesti tykkää hurjasti tehdä erilaisia meikkejä, mutta silti varmasti veloittaa siitä, että meikkaa jonkun juhliin? Tai mikä tahansa luova ala käy tähän vaihtoehdoksi. Jos tykkään jostakin tuotteesta ja yritys tykkää mun ajatuksesta näkyvyyskampanjaan liittyen, miksi ihmeessä emme tekisi yhteistyötä, jossa minä voin laskuttaa yritystä ja yritys saa markkinoinnillisia tavoitteitaan ajettua.

Tässä on myös sellainen hassu kääntöpuoli, että mainostan monia mun lempparimerkkejäni/-tuotteitani blogiyhteistyön kautta. Tuntuisi jotenkin epäreilulta omistaa jollekin tuotteelle laajaa näkyvyyttä ilmaiseksi samalla kun kuitenkin on veloittanut ja veloittaa joiltain suosikkibrändeiltään näkyvyydestä. Toki kehun paljon myös erilaisia tuotteita ja palveluja, vaikken siitä mitenkään hyödy, se ei ehkä vaan herätä huomiota samalla tavalla kun siitä ei ole mainosmerkintöjä.

6.VÄITTÄMÄ: Kaupallinen yhteistyö = “Vaikuttajien tulot on suoraan pois kuluttajalta, sillä ne näkyy tuotteiden hinnoissa”

Yrityksillä on markkinointibudjetti, joka jaetaan eri medioihin ja kanaviin. Bloggaajan yhteistyö mainostavan yrityksen kanssa on itse asiassa yksi kaikista halvimpia markkinointikanavia, joten bloggaajien yhteistyöt ei kyllä todellakaan ole ne, jotka vie siitä katteesta sen markkinoinnin osuuden. Vaikuttajien mainokset on todella toimivia ja niillä saa pienemmällä rahalla paljon isompaa mielenkiintoa ja volyymiä, se prosentti on aivan eri kuin vaikkapa kalliissa telkkarimainoksissa.

Jos vaikuttajat eivät mainostaisi tuotetta, se sama raha laitettaisiin johonkin muuhun mediaan hinnan pysyessä kuluttajalle samana.

7.VÄITTÄMÄ: Kaupallinen yhteistyö vie tilaa muulta, mielenkiintoisemmalta sisällöltä

Ensinnäkin, on kapeakatseista ajatella, että yhteistyö veisi jotenkin tilaa muulta sisällöltä koska se olisi vähemmän mielenkiintoista. Usein kun taustalla on yhteistyö, niin postauksen sisältöön ja kuviin panostaa vielä tavallistakin enemmän, sillä sitä voi sparrata asiakkaan kanssa yhdessä, saa tarkennettua jotain yksityiskohtia ja saa ehkä jopa uusia näkökulmia. Sitä tehdessä tietää asiakkaan olen aivan eri tavalla mukana siinä aineistossa ja kiinnostunut tuottamasta sisällöstä. Siihen postaukseen panostaa ihan yhtä lailla kauniin ja hyvän sisällön tuottamiseksi ja usein pyrin ainakin itse siihen, että postaukset on sidottu mun arkeen ja sisältää jotain muutakin kuin sellaista “tässä hiuslakkapullo, osta se!” -myyntipuhetta. On vähän harmi lyödä koko kaupallisten yhteistöiden monipuolisuus siihen ajatukseen, että “jaha, mainos eli ei voi olla mielenkiintoinen”.

Toiseksi, ne maksetut yhteistyöt mahdollistaa sen muun sisällön. Päivätyön ja taaperon ohessa en olisi voinut panostaa blogiin samalla tavalla, ellei se olisi osa elinkeinotoimintaani ja osa palkkaani. En voisi perustella perheelleni, että vietän tuntitolkulla koneen ääressä tuottamassa sisältöä, ellei se myös mahdollistaisi palkkatuloa. En aikuisena perheellisenä ihmisenä voisi käyttää tunteja ja tunteja ja laittaa miestäni kuvaamaan ja ottamaan  omasta aikataulusta ja perheeltä aikaa jollekin, vaan koska se olisi kiva pikku harrastus. Koska blogini on kaupallinen, voin tehdä sitä työkseni, ja sitä kautta voin ottaa sille aikaa samalla tavalla kuin kuka tahansa muu ottaa aikaa työpäivälle. Jokainen “ei-kaupallinen” postaukseni, kuten mielipidepostaukset, asupostaukset yms. on mahdollisia sen takia, että välissä on jotain kaupallisia yhteistöitä myös.

Mä jotenkin toivoisin, että vaikuttajamarkkinoinnin ollessa arkipäivää, ihmiset hieman avaisivat näitä ennakkoluulojaan ja karistaisivat niitä, sillä ne alkaa olla aika elähtäneitä. Tuntuu, että suurin vastarinta tässä on se, että ihmiset tietävät kuka (=vaikuttaja) hyötyy mainonnasta, vaikka ainahan siitä joku on hyötynyt. Yritys tai mainostoimisto tai joku. Nyt on vaan jotenkin kovasti vaikeaa joillekin se tieto, että yksilö X hyötyy siitä ja se tuntuu aiheuttavan ärsytystä. En tiedä, se on vaan oma näkemykseni asiaan.

Miten te suhtaudutte kaupallisiin yhteistöihin? Ja mitä luulette, mikä niissä eniten hiertää?

12 thoughts on “7 x väittämiä kaupallisista yhteistöistä

  1. Hyvä postaus tärkeästä aiheesta! Onneksi tuntuu, että ainakin Suomessa bloggaajat kertovat todella hyvin kaupallisista yhteistöistä, vaikkakin ohjeistus saisi olla yhtenäisempää ja selkeämpää. Sinun yhteistyö-postaukset ovat mielenkiintoista luettavaa, koska niiden sisällössä on yleensä paljon muustakin kuin tuotteesta/palvelusta. Ja kuvat ovat aina vimpan päälle!

    Ymmärrän kuitenkin postauksen alussa kertomastasi käyttäjästä, joka oli ilmiantanut storysi. Itsekin olen joskus ollut ymmällään onko kyse mainoksesta vai ei (ei välttämättä juuri sinun kohdalla), ja jossain vaiheessa tajunnut, että yhteistyö-merkintä on jossain vähän piilossa, pienellä ja haalealla. ”Rehellisesti sanottuna mun mielestä tuollaiset ilmiannot ovat ihan täysin naurettavaa pahantahtoisuutta” Tämä on vähän rajusti sanottu, koska totta kai ilmiantajan on jossain vaiheessa täytynyt ymmärtää, että kyseessä onkin kaupallinen yhteistyö – eiväthän ne, jotka eivät tajua, että kyseessä on kaupallinen yhteistyö, tajua myöskään ilmiantaa sitä. Vähän ymmärrystä voisi pyytää siis toiseenkin suuntaan 🙂 Eikä se varoituskaan varmaan ihan jokaisesta ilmiannosta seuraa.

    1. Niin siis lähinnä tarkoitin sitä, että miksei tuosta voisi huomauttaa vaikuttajalle? Ainahan kyse voi olla juurikin puhtaasta vahingosta ja koen kantelun tuossa todellakin pahantahtoiseksi sen sijaan, että asiasta huomauttaa heti bloggaajalle. MENin kautta koko asia tulee bloggaajan tietoisuuteen vasta viikkojen päästä. Ja kun kaiken lisäksi kyseessä on todennäköisesti pelkästään vahinko, niin miksi kannella asiasta?

  2. Niijoo, tässä on kyllä pointtia! varsinkin jos tiedonkulku on noin hidasta eikä mahdollista virhettä pysty enää korjaamaan.

  3. Olen siinä mielessä huono kuluttaja että nautin viihteeni mieluiten ilman mainoksia – niin televiossa, elokuvissa (ne 20min “trailerit” ei jumalauta…), aikakauslehdissa kuin blogeissakin.

  4. Kuuluisiko tässä postauksessa nyt olla merkintä alussa mainospostauksesta? Mainitset useita yhteistyökumppaneitasi ja kuvitat niihin liittyvillä kuvilla. Jokuhan voisi tulkita piilomainontana.

    1. No jos tämä on piilomainontaa, niin jo on terve 😀 Ei ole mitenkään sovittu yhdenkään mainostajan kanssa ja randomisti valittu kuvitus postaukseen 😀

  5. Työstä kuuluu tietenkin saada korvaus; palkan, tuotteen tai palvelun muodossa. Tämä koskee mielestäni kaikkia, myös bloggaajia.
    On myös loogista, että jokainen tekee yhteistyöpostauksia itselle mieleisistä tuotteista tai palveluista.
    Se mikä näissä itseäni häiritsee, on kritiikittömyys – ns. arviointi on lähes poikkeuksetta yksipuolista kehumista. Blogeissa olisi paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä uskottavaa markkinointia, kuin esim. muutaman sekunnin tv-mainoksissa. Yhteistyöpostausten ylitsevuotava täydellisyyden kuvailu (loistava, täydellinen, mahtava, rrrakastan tätä -tuote jne.) vie useimmiten hommasta kaiken uskottavuuden. Siksi yhteistyöpostaukset eivät juuri koskaan omalla kohdallani vaikuta myönteisesti ostopäätöksiin.
    Mainonnan ja markkinoinnin tulisi olla edes jossain määrin uskottavaa, jotta se olisi vaikuttavaa.

    1. No itse asiasa olen tästä hyvin eri mieltä. Mä hyvin usein mainitsen postauksissani myös sen, mikä on ehkä huonoa tuotteessa (huono saatavuus, kallis hinta tms.), mutta myös valitsen tuotteita, jotka on mun mielestä ihan vähintään 9/10, ja useimmiten 10/10, niin ei niissä usein ole mitään kritisoitavaa. Mun mielestä sen epäuskottavuus on myös lukijan korvien välissä, jos tuo on se ajatus, sillä ne, mitkä pääsee blogiin asti käy aikamoisen seulan (ainakin mun kohdalla) ja en mainosta, ellen pidä erittäi hyvänä, mahtavana tai täydellisenä tuotteena 😀

  6. Sun yhteistyöpostaukset on hyviä ja ihan jopa mielenkiintoisia vaikka tietäisin jo alussa, etten aio tuotetta ostaa/tarvitse…
    mutta tiedän tai olen kuullut, kuinka yksi hyvin menestynyt bloggaaja, jonka nimeä en nyt viitsi mainita, postaa kyllä kehuvia mainospostauksia ja oikeassa elämässä on asiasta aivan toista mieltä.
    Siksi aina välillä epäilyttää muidenkin vaikuttajien mainospuheet.

  7. Mä itse markkinointia opiskelleena arvostan nimenomaan suuresti vaikuttajamarkkinointia. En tietystikään lähde ostamaan mitä tahansa vaan koska joku sitä instassa/blogissa mainostaa, mutta etenkin sun yhteistyöpostauksista oon saanut vinkkiä uusista/erilaisista tuotteista ja sen perusteella saatan harkita tai kokeilla tuotetta x. Muutamia muita vaikuttajia löytyy, joilta otan myös vastaan yhteistyöpostauksia niin että joitain tuotteita harkitsen. Sen sijaan “paid advertising” on mun mielestä kamalaa/isoin osin hyödytöntä ja ärsyttävää 😂 toki poikkeuksia löytyy. Mutta mieluiten otan mainostuksen/markkinoinnin vastaan ~oman ikäisiltä, (blogin perusteella) suhteellisen samanlaiset arvot omistavilta naisilta. Sitä paitsi, millä tavoin MIKÄÄN mainonta tai markkinointi on puolueetonta? Miksi on enemmän ok että firma itse mainostaa omaa tuotettaan, kuin että bloggaaja (joka tietysti saa korvauksen tekemästään työstä, kuten meistä kaikki) sitä mainostaa? En ehkä koskaan ymmärrä tätä logiikkaa. Mutta mun puolesta Anna suuri kiitos ajatuksella tehdyistä ja mielenkiintoisista postauksista, sekä yhteistöistä että muista höpötyksistä!

  8. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti tähän mainostusasiaan. Toisaalta olen löytänyt ihan hyviä tuotteita, ravintoloita, vinkkejä, blogien perusteella, kun bloggaaja (jonka tyyli/uskottavuus on itselle tullut tutuksi) on kokeillut ja todennut jutun hyväksi. Toisaalta moni pitkään seuraamani blogi on muuttunut todella epäkiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun joka toinen postaus on jonkinlainen mainos, jolloin bloggaajan oma ääni tai muunlaiset postaukset jäävät huomattavasti vähemmälle. Joidenkin blogien seuraamisen olenkin lopettanut sen takia, kun sisältö on muuttunut niin paljon.

    Toisaalta ymmärrän, että jos tätä tekee työkseen, niin täytyy yhteistöitä tehdä. Varmasti vaatii tasapainoilua teiltä…

  9. Kiitos, tosi asiallinen ja hyvä postaus!:) Tuntuu, ettei vaikuttajamarkkinointia vieläkään osata ottaa kaikkialla vakavasti tai se aiheuttaa varovaisuutta. Tosin kun itse olin reilu 10 v sitten puhelinmyynnisää, vähintään yhtä paljon ennakkoluuloja ja sitä, että “sulta yritetään salata” tai “sua yritetään jotenkin huijata” -ajatuksia liittyi asiakkailla silloinkin työhöni, vaikka Suomessa on jo aika tiukka lainsäädäntö näihin asioihin liittyen.
    Hyvää viikonloppua!<3
    Ida

Leave a Reply