LIPS, LIPS, LIPS

Tämä nyt ei varsinaisesti ole mielipidemaanantai, mutta läheltä liippaa. Tämä on ehkä enemmänkin “paljastusmaanantai”. Olen nimittäin halunnut jo hetken kirjoittaa eräästä asiasta, joka varmasti herättää mielipiteitä ja ilkkumistakin, mutta koen sen silti tärkeäksi.

Mä olen aina tunnetusti vastustanut kauneusleikkauksia ja kirjoittanutkin asiasta avoimesti. Oon nähnyt muutaman kerran painajaisenkin siitä, että mulla olisi silikonit. Kyllä. Painajaisen. Mua hirveästi ahdistaa ajatus muovisuudesta ihon alla ja siitä, että kyseessä on jotakin, mikä ei sinne kuulu. Sinänsä täysin epäloogista, koska mulle microblading ja ripsipidennykset ja hiustuuhennokset ja tatuoinnitkin on ihan arkisia asioita, vähän sama kuin meikki tai hiusten värjääminen. Vuosien asian ylenkatsomisen jälkeen kuitenkin huomasin kiinnittäväni yhä enemmän ja enemmän huomiota “katoavaan” ylähuuleeni ja samalla tuijotin äitini hyvin ohutta ylähuulta (,jota hän itsekin tuskailee aina ääneen) ja sain asiasta itselleni pakkomielteen.

Niinpä pitkällisen tutkimuksen jälkeen myös minä suuntasin huulten täyttöön. Kyllä, luitte oikein. Otin pienen määrän täytettä, lähes pelkästään ylähuuleen ja olin aivan järkyttynyt seuraavat kaksi viikkoa. Huuleni olivat pulleat ja turpeat. Tai siis ne oli sitä näköjään vaan mun mielestä, sillä vaikka siskoni tiesivät toimenpiteestä, eivät he edes tajunneet koko asiaa. Mutta mun silmään ne oli ihan hirveät mörssärit, järkyttävän isot ankkahuulet ja näytin turvonneelta. Vihasin niitä eka kaksi viikkoa ja aloin jo googlaamaan täytteen poistoa. (Oon yllättynyt, että tää asia ei auennut seuraajilleni IG-storyista siltä ajalta) Sitten turvotus kuitenkin laski ja huuleni muuttuivat normaaliksi. Pelkäsin, että mulle jäis jotenki muovinen tunne tai fiilis huuliin, tuntisin täytteet huulten liikkuessa tms., mutta itse asiassa huulet tuntuu tismalleen samalta kuin ennen, aivan normaalilta.

Väittäisin, että suurin osa ihmisistä ei edes tajuaisi, että ylähuuleeni on tullut hieman volyymiä. Ei varmaan moni lukijakaan ole asiaa huomannut.  Jokunen ehkä on, mutta mulle ei oo tullut yhden yhtä kysymystä asiasta. Halusin kuitenkin kirjoittaa tästä, useammastakin syystä.

Ensinnäkin, vaikka olen usein taistelemassa eri mielipiteelläni siitä, missä menee vaikuttajan vastuu, niin joissakin asioissa minäkin koen selkeästi vastuuta. Tämä on yksi niistä. Jos retusoisin ihoani pehmeämmäksi ja itseäni vaikka hoikemmaksi, kokisin sen jotenkin todella vääräksi. Kuvankäsittely on musta tosi jees ja elänkin Lightroomin varassa, sillä en ole kovin hyvä kuvaaja ja vielä vähemmän sitä on mieheni. Kuvan jälkikäsittelyssä saa paremmin valoa, värejä ja varjoja esille, ja tarvittaessa kuvaa saa lämmitettyä/kylmennettyä ja luotua kaunis väritasapaino. Ihmisen retusoiminen on mun mielestä kyseenalaista, ellei nyt vaikka ole joku tahra poskessa tms. Kauneusleikkaukset ja -käsittelyt ovat nykypäivänä osa arkea, mutta niistä puhutaan yhä edelleen todella varoen, eikä haluta tuoda asiaa tietouteen. Mun mielestä se on vaarallista. Naisten tuijottaessa päivästä toiseen muhkeita huulia, korkeita poskipäitä ja virheetöntä ihoa, oma minäkuva vääristyy liiaksi. Sen takia en ole koskaan ujostellut kertoa, että kulmani on tatuoidut (maailman parhaalla Annika Kakolla, oon ollut hurjan tyytyväinen!!), mun hiukset on tuuhennettu ja värjätään säännöllisesti (maailman parhaalla Bow-kampaamon Nooralla, aivan ihanalla tyypillä ja luottotekijälläni!!) ja mun ripset käyn huoltamassa kolmen-neljän viikon välein. Käytän meikkiä, enkä valehtele sen käytöstä kuvissa. Mielestäni kertomalla näistä asioista luon realistista kuvaa siitä, minkä verran ulkonäköäni on muuteltu ja millaista ehostusta mulla on.

(Huulet “normiasennossa” hymyttä. Ei ne edelleenkään kovin muhkut ole 🙂 

Jotenkin mun mielestä tää vastuu on sellainen, minkä jokaisen vaikuttajan pitäisi kantaa ja nimenomaan rehellisesti ja aidosti varsinkin tilanteissa, joissa muutokset eivät ole selviä sokealle naapurin Erkillekin. Jos jonkun kasvoja on muokattu todella reteesti, niin varmasti asia ei jää kellekään epäselväksi ja se ei mun mielestä vääristä sitä seuraajien omaa minäkuvaa välttämättä niinkään, vaikka saattaakin toki luoda lisää yhteiskunnallista painetta naisten ulkonäölle. Jokaisella on kuitenkin oma oikeus tehdä itselleen mitä haluaa ja jättää se mainitsematta, enkä näin ollen halua syyllistää ketään. Tiedän nimitäin itsekin, miten rajua on palaute esim. blogimaailmassa ja oon täysin tietoinen, että tämäkin postaus tulee nostamaan varmasti mielipiteitä ja ilkkumistakin. (Asiasta, jota kukaan ei oo ees huomannut ennen kuin kerron sen.) Mutta samalla olen sitä mieltä, että kun tehdään sellaisia hienovaraisia hienosäätöjä, eikä asiasta kerrota, tulee helposti mielikuva, että “tässäkin tuo on täydellinen ja minä en”. Ellei ole pahantahtoinen ihminen, ei välttäättä oleta, että joku on käynyt kohentamassa ulkonäköään ja vaipuu hieman vielä alemmaksi siihen omaan epätäydellisyyden tunteeseen, jolle ei ole syytä, mutta jossa me naiset ollaan erinomaisen hyviä. Siksi musta on erityisen tärkeää kertoa näistä asioista. Vaikea ehkä selittää tätä mun näkökulmaa asiaan, mutta ehkä sen tästä joku ymmärtää.

Tarkoitukseni oli itse asiassa ottaa asiaan kantaa heti kun joku kommentoisi jotakin huuliini liittyvää. Puoli vuotta on mennyt, eikä kommentteja ole kuulunut, joten päätin nostaa asian ilmoille ihan itse. En koe mitenkään tarpeelliseksi salata asiaa. Kaikki ystäväni tietävät asiasta, enkä näe mitään tarvetta salailla asiaa. Jotenkin koko stigma tässäkin asiassa on ihan hölmö. Kauneushoitoja salataan ikään kuin ne olisi pahoja ja paheksuttavia lisäten niiden kuvaa paheksuttavana. Tulee sellainen olo, että niitä omia toimenpiteitä hävetään. En ymmärrä. Jokaisella on oma esteettinen näkemyksensä asioihin ja jokaisella on oikeus tehdä muutoksia itsessään, jos ne lisäävät omaa elämäniloa. En toki kannusta siihen, että jokainen nuori nainen menee veitsen tai piikin alle samalla tavalla kuin vaikka ripsipidennyksiin ja kasvohoitoihin ja toivon, että mahdollisimman moni on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. En ole kovin suuri nykyisten mega-kauneustrendien fani, mutta se liittyy osittain ihan omaan esteettiseen mieltymykseeni.

Tuon vastuupuolenn lisäksi halusin kertoa myös kokemukseni huulten täytöstä. Kuten tuossa yllä jo mainitsin, ekan pari viikkoa vihasin niitä aika paljon, sillä aamuisin herätessäni ne oli ihan superturvoksissa. Mun kroppa on muutenkin herkkä turpoamaan, joten ei sinänsä ihme. Olin jo hetken varma, että joku meni pieleen ja mulle jää ankkahuulet forever. Ahdistelin pistäjää Whatsappissa ja hän lohdutti, että välillä voi mennä vaikka kaksi viikkoa siihen, että turvotus laskee lopullisesti. Ja niin mulla kävi, kahden viikon kohdalla huulet olivat laskeutuneet normaaliksi. Näin puolen vuoden kohdalla voin sanoa olevani tyytyväinen toimenpiteeseen. En tiedä menenkö täyttämään huulia ikinä uudelleen, mutten voi sanoa, että se on poissuljettuakaan. Ensimmäisen kuukauden hieman inhosin huuliani, senkin jälkeen kun turvotus oli laskenut. Ne oli musta jotenkin tökeröt ja “ei-minua”. Hymyillessä kasvot ei näyttänyt mun mielestä “omilta”. Nyt on joko silmä tottunut tai sitten ne tosiaan olivat aika turvonneet vielä sen ekan kuukauden ja ovat nykyään mielestäni hyvinkin kauniit. Huomaan eron lähinnä hymyillessä, kun leveässäkään hymyssä ei huuli katoa kokonaan ohueksi viivaksi, vaan pysyy kauniisti hampaiden yläpuolella. Mulle on laitettu pieni määrä hyaluronihappoa ylähuuleen ja ihan pikkiriikkisen alahuuleen tasapainottamaan huulta, joka oli hieman epäsymmetrinen. Mulla on aina ollut pulleampi alahuuli kuin ylähuuli ja näin iän tullessa selvästi tuo ylähuuli alkoi tekemään katoamistemppua. Sain mielestäni mitä halusinkin. Ennen, hymyillessä huuli oli omaan silmääni hyvin viivamainen ja niinpä halusin saada siihen volyymiä, minkä mielestäni sainkin.

Mullistiko se elämäni? Ei. En koe, että se teki sen enempää kuin hampaiden valkaiseminenkaan. Mielestäni hymyni on hieman kauniimpi nykyisellään, mutta kuten sanoin, en ole yhtään varma, haluanko mennä ikinä toimenpidettä uusimaan. Ei sen takia, että olisin jotenkin tyytymätön vaan sen takia, etten tiedä oliko muutos kuitenkaan millään lailla merkittävä. Nyt kun aloin kaivamaan verrokkikuvaa viime vuoden lopun kuvista, en ykskaks löytänytkään yhtään kuvaa “viivahuulesta”. Toki hymyillen nykyään rohkeammin hieman leveämmin, mutta en nyt varsinaisesti suurta muutosta näe itsekään 😀 Jotenkin nyt jälkeenpäin tuo huuli ei näytä yhtään niin ohuelta kuin silloin pakkomielteessäni kuvittelin ja juuri nyt muutos tuntuu hieman no, turhalta. Tää on myös hyvä esimerkki siitä, että jokin asia omassa ulkonäössä voi olla lähes pakkomielteen kaltainen päivittäinen ajatus, jota katsoo puolen vuoden päästä silleen, ettei edes ymmärrä, mitä silloin ajatteli. Munkaltaisille pakkomieltelijöille voin toimia esimerkkinä tässä tapauksessa, sillä näin verrokkikuvia katsellessa hädin tuskin itsekään huomaan eroa.

Maksoin lystistä 250 €, mikä oli musta maltillinen summa, eli ei se siitäkään ole kiinni, mutta en vaan tiedä onko tämänkaltaiset toimenpiteet “mun juttu” kuitenkaan. Mä kävin täytössä Tampereella selviteltyäni aika montaa tekijää Helsingissä ja Tampereella ja halusin ehdottomasti mahdollisimman luonnollisen lopputuloksen, joka ei yhtään muuta omaa huulen muotoani vaan tuo siihen muhkeutta nimenomaan hymyillessä. Nyt on mennyt puolisen vuotta ja olen tällä hetkellä tosi tyytyväinen huulien muotoon. Eli jos ei muuta, niin ehkä tuo lisäsi jotenkin omaa tyytyväisyyttä itseensä? En tiedä. Mielenkiinnolla seuraan, miten tilanne tästä kehittyy ja miltä huuleni näyttävät jatkossa, kuukausien ja vuosien päästä. Sitten teen myös päätöksiä siitä, menenkö toimenpiteeseen uudelleenkin vai en. Muita kauneusleikkauksia tai -pistoksia en vieläkään koe mitenkään omaksi, joskin voi olla, että senkin suhteen mieli muuttuu. Tosin oon siitä outo, että tykkään kasvorypyistä/naurujuonteista kasvoissa, joten en ehkä ihan näe itseäni hyppäämässä Botox-vaunuun anytime soon.

Mulle tosiaan laitettiin hyaluronihappoa, joka on luonnollisesti ihmisessä esiintyvää ja joka iän mukana vähenee, aiheuttaen ihon veltostumista. Mitä juttelin pistäjän kanssa, niin hän selitti hyvin, että usein alahuuli on pitkälle keski-ikään “pullea”, mutta painovoima ja tuo ihon veltostuminen ylähuulessa ja sen yläpuolella aiheuttavat sen, että ylähuuli kapenee. En osaisi vieläkään kuvitella muuta kuin juuri hyaluronihappoa laitettavaksi mulle, mutta jos jotain olen tässä oppinut, niin never say never. Niin ne vuodet menee ja kulmat pyöristyy milloin minkäkin asian suhteen.

Sen verran haluan vielä tähän sanoa, että hyaluronihapon yksi positiivinen seuraus oli sellainen, mitä toivoinkin kovasti ja joka painoi vaakakupissa melkein yhtä paljon kuin tuo muhkeus. Nimittäin hyaluronihapon laiton jälkeen huuleni eivät ole kertaakaan rohtuneet kivuliaasti, mitä tapahtui ennen ihan koko ajan. Mä oon tosi huono muistaa rasvata huulet ja koska oon kroonisesti nestehukkainen liian vähäisen juomisen takia, ja mun huulet on ollut aina tosi rohtuneet. Nyt oon käyttänyt huulirasvaa tosi vähän ja aamuisin huuleni on silti olleet aina tasaiset, eikä sellaiset korput, joihin ei saa levitettyä edes huulipunaa. Voin jopa käyttää sellaisia nestemäisiä mattahuulipunia, jotka on ennen tuntunut auttamatta vääriltä huulilleni, sillä ne on heti kuivahtanut kiinni kaikkiin rohtuneisiin kohtiin. Tämä on ollut kyllä tosi positiivinen muutos, joka helpottaa huulipunia rakastavan arkimeikkaamista! 🙂

Olisitteko/olitteko te huomanneet tämän muutoksen, ennen tätä postausta? Ja mitä fiiliksiä teillä on kauneustoimenpiteisiin ja -leikkauksiin? 

65 thoughts on “LIPS, LIPS, LIPS

  1. Kiva postaus! Itse en oikeastaan huomaa eroa kuvissa -kaunis olet kummassakin! Huulten täyttö jossain määrin on kiinnostanut muakin, joten toit tällä postauksella kivaa näkökulmaa siihen. Lähtökohtaisesti musta kaikki kauneustoimenpiteet jotka nostaa omaa itsetuntoa, tuo paremman fiiliksen tai muutenvaan ovat kantajalleen tärkeitä, ovat musta enemmän kun ok, eikä ole kenenkään muun asia olla siitä mitään mieltä. Ei ole mun asia puuttua naapurin Riitan silikoneihin tai rasvaimuun, ja yhtä vähän hänen asia on kommentoida mun ripsipidennyksiä tai kampaajakäyntejä. Ihanaa loppuodotusta ja kesää, Anna 🙂

    1. Kiitoksia! <3 Ja juuri näin, oon nykyisin sun kanssa samaa mieltä! En edelleenkään osaisi kuvitella itselleni mitään isompaa toimenpidettä kuten silikoneja ja monet kauneustoimenpiteet muilla eivät välttämättä ole omaan mieleeni, mutta eihän niiden tarvitsekaan olla 🙂 Kunhan ne ovat kantajilleen mieluisia 🙂 Kiitoksia ja samoin sinne ihanaa kesää! 🙂

  2. Katsoin toukokuussa julkaisemastasi kuvasta, missä olet miehesi kanssa, että huulesi ovat muhkeammat. Silloin tosin ajattelin, että raskaus on turvottanut niitä. En tiedä joko olit silloin laittanut täytettä huuliin, mutta kivalta näyttivät. Ja näyttävät edelleen. Itselläkin harkinnassa ja juuri samat asiat mietityttävät huulten täytössä. Ehkä nyt uskallan itsekin käydä täyttämässä omaa pientä ylähuulta, joka myös iän myötä katoaa. Kivalta näyttää!🤗

    1. Itse asiassa se kuva on otettu viime kesänä, oon julkaissutkin sen jo silloin vuosi sitten ekan kerran 😀 Eli ei ollut täytteitä silloin, mikä tekee tästä vaan hauskemman, koska just tästä huomaa, miten pieni oli ero ja miten se ei varmasti ollut millään lailla huomattava, joten oliko se edes tarpeellinen? 😀

      1. Tarkoitin itseasissa sitä 1.5 julkaisemaa kuvaa, jossa makaatte sängyllä. Mutta siis todellakin ajattelin, että raskaus turvottanut huulia, koska itselle käynyt myös niin, että raskaana ollessa huulet olleet turpeammat. 🤗 mielestäni erittäin luonnollinen ja kaunis lopputulos siis!

        1. Aa, aivan, en selannu tarpeeks pitkälle 😀 😀 Mut joo, siinä on toki huulet jo laitettu, eli hyvin spotattu 🙂

  3. Olen huomannut että kasvosi näyttää turvonneilta ja turpeilta, mutta ajattelin sen liittyvän raskauteen. Itse kun olen oman raskauteni ensimmäisellä kolmanneksella ollut aivan kamalan turpean näköinen kasvoista ihan ilman mitään täyteaineita:D Itsellänikin on viivahuulet ja ehdottomasti voisin kuvitella laittavani täytettä joskus tulevaisuudessa. Nyt minulla on kuitenkin alkanut oikomishoito ja hampaiden kallistaminen tässä hoidon aikana jo itsessään lisää huulitukea joten katson eka miltä lopputulos lopulta näyttää:) Nämä on omasta mielestäni ihan arkisia asioita ja lopputulos on kaunis kun ei mennä liiallisuuksiin yhdessä asiassa (vaikkapa överipitkät ripset tai peruukkia muistuttavat tuuhennokset tai ylipulleat ankkahuulet) tai sitten shoppailla reilulla skaalalla vähän kaikkea yllämainittua ja enemmänkin:D Sulla on kyllä huulten osalta kivan luonnollinen lopputulos. Ja huulipuna tosiaankin näyttää kivemmalta vähän täyteläisemmissä huulissa:)

    1. No siis ensinnäkin, mä vähän veikkaan, että toi 1 ml täyteainetta ei tuolta huulesta karkaile pitkin poikin naamaa turvottamaan naamaa, vaan kyllä se on ihan raskautta.

      Se, mikä jäi päällimmäiseksi ajatukseksi kommentistasi on kuitenkin se, että lähtisin aika varovasti heittämään tällaista kommenttia. Jotenkin tuntuu musta aika karulta sanoa jollekin, että hänen kasvonsa näyttävät “turpealta ja turvonneelta” oli sitten syynä mikä tahansa. Sinä kun et voi tietää onko taustalla juuri esim. raskaus, sairaus, lihominen tai joku muu syy. Ja vaikka syy olisi onnellinen, kuten raskaus, voi sen oman kropan muuttuminen ja lihominen/turpominen olla jollekin tosi raskas paikka. Musta on vaan jotenkin todella epäkohteliasta, eriskummallista ja törkeätäkin sanoa noin jollekin.

  4. Kiva postaus myös minunkin mielestäni. Tosi onnistuneet huulet – en itsekään siis huomaa mitään eroa, ja niin kai se on onnistuneissa kauneusleikkauksissa (mikäli mitään esim. onnettomuuden jälkiä ei korjaa yms. vakavampaa ja suurempaa), että itseään parantelee hienovaraisesti säilyttäen kuitenkin luonnollisuuden. Mutta tosiaan – jokainen tässäkin asiassa tavallaan ja jos ankkahuulet haluaa, ei sekään ole muilta pois! 😀 🙂

    Kiitos avoimuudestasi asian suhteen! Kuten sanoitkin, niin mielestäni se on tärkeää nykypäivän maailmassa, jossa esim. nuorilla on valtavia ulkonäköpaineita (täysin turhaan). Toki jokaiselle yksityisyys sallittakoon, myös vaikuttajille, mutta arvostan sitä, miten toit asian esille. Moni on voinut nimittäin miettiä samaa, että haluaa vähän korjata tai palauttaa entiseen muotoonsa jotain itsessään säilyttäen kuitenkin luonnollisen lookin ja “itsensä”. Tätänykyä ei monikaan varmaan tiedä tällaista edes mahdolliseksi, sillä huulitäytteisiin kiinnittää ehkäpä huomiota vasta silloin, kun sitä on “liikaa”. Siksi nuo hintatiedotkin olivat kiinnostavat,auttanee samojen asioiden kanssa päihkäileviä tekemään päätöksen asian suhteen, vaikka olisi mahdollisesti myös tavallasi ollut ennen kauneuskirurgisia toimenpiteitä vastaan. 🙂

    Tunnistan tuosta täytteen laiton jälkeisestä paniikista itseni – itselleni tuli vastaava siis ihan ripsienpidennyksistä ja mietin, että mitä olen mennyt oikein tekemään, kun en mielestäni näyttänyt enää peilistä katsoessani itseltäni. 😀 😀 haha.

    Ihanaa kesää!

    1. Kiitoksia <3 Joo, mulla yks syy laittaa oli myös se, että luin monesta lähteesta, että jos esim. kolmekymppisenä laittaa huulitäytettä maltilla, voi se hieman hidastaa myös sitä painovoiman vaikutusta, eli vähän sellainen ennakoiva reaktio myös tässä, eikä niinkään isojen muhkuhuulien haku.

      Mä oon sun kanssa ihan samaa mieltä ja mun mielestä tästä on tärkeää puhua, koska helposti nykymaailmassa sokeutuu noille toimenpiteille ja paljon ne vaikuttaa kenenkin omaan ulkonäköön. Ite oon vähän sellanen “vähän kerrallaan” tyyppi 😀

      Ja joo muistan kun toi sama paniikki iski microbladingin jälkeen hetkellisesti, mut se lähti kyllä paaaaaljon nopeammin pois 😀

  5. En ole ihan varma mitä mieltä olen tästä aiheesta. Mielipiteelläni ei suinkaan olekaan kenellekään väliä, ja arvostakin rehellisyyttäsi tässä blogissa.

    Yleisesti ottaen harmittaa kuinka herkästi nykyään ihmiset menevät tälläisiin toimenpiteisiin. On todella sääli, ettei voi hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Kuten itsekin totesit, ei muutos ole kovin kummoinen. Ongelma taisi lähinnä olla psyykkinen. Usein toimenpiteiltä vältyttäisiin jo sillä, että käsiteltäisiin niitä psyykkisiä asioita mitkä näitä kuvailemiasi ”pakkomielteitä” aiheuttaa. Itselläkin on ollut vastaavia ongelmia. Käytyäni terapiassa, en enää ajattele niiden olevan ongelmakohtia. Olen hyväksymässä itseäni, ja nään että hyvin monelle tekisi tämänkaltainen itsensä kehittäminen todella hyvää.

    Seuraan siskon tyttöäni 15 veetä läheltä. Hän on alkanut jo puhua huulten täyttämisestä, koska vaikuttajat joita hän seuraa, täyttävät myös huuliaan koska ”sehän on ihan pikku juttu eikä maksa ees juuri mitään”. Hän ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huuliinsa huomiota, mutta sosiaalisen median ansiosta hän kuvittelee nyt huuliensa olevan epätäydelliset ja muista poikkeavat. Voi mitä antaisinkaan, jos saisin hänet uskomaan että hänen huulensa ovat JUST HYVÄT. Hän on kaunis juuri sellaisena kuin on. Hän ON TÄYDELLINEN. Tämä on todella huolestuttava ilmiö nuorten keskuudessa. Siksi en tiedä mitä olen tästä postauksestasi mieltä.

    1. Mä haluaisin korjata tuota ajatusta hieman, nimittäin itsekin ajattelin näin ennen. “On todella sääli, ettei voi hyväksyä itseään sellaisena kuin on.” Mä hyväksyn itseni aivan 100 % sellaisena kuin olen. Vaikka ottaisin ripset pois, microblading ja hyaluronihappo kuluisi pois ja ottaisin hiustuuhennokset pois, HYVÄKSYISIN itseni ja RAKASTAISIN itseäni. Mun mielestä tähän joidenkin psyykkisten ongelmien rinnastaminen on todella pitkälle asian viemistä ja aivan huuhaata tässä tilanteessa. Itse asiassa, se on musta naiivia, nimittäin itsekin ajattelin ennen niin.

      Kyseessä ei ole ollenkaan sellainen tilanne, että tuolla “korjaisi” jotain psyykkistä tai olisi itseensä tyytymätön. Kyseessä on lähinnä sitä, että on visuaalinen ihminen, jolla on taloudellisia mahdollisuuksia erilaisiin kivoihin esteettisiin hoitoihin, oli ne kasvohoitoja, kynsihuoltoja tai mitä ikinä. Mun mielestä mulle sopii paremmin tumma tukka kuin vaalea. Se ei ole mikään psyykkinen ongelma tai mikään itseni hyväksymättömyys, se on juuri tämän hetken oma esteettinen mielipiteeni. Samalla tapaa kun tykkään paksummista kulmista kuin mitä mulla oli nuoruuden tuhojen jälkeen. Ihan samalla tavalla kun aloin huomaamaan ikääntymisen merkkejä huulissani, halusin tehdä asialle parannuksen. Ihan samalla tapaa ku joku laittaa aamulla ripsaria tai huulipunaa. Mulle se mun huuli ei ollut pakkomielle ihan siinä kliinisessä termissä. En tuijotellut sitä kuvissa tai peilissä vaan se nyt aina välillä tuli mieleen. Vielä toimenpidepäivänä mietin tuhat kertaa skippaisko koko turhuuden. Käytän aika liberaalisti sanaa “pakkomielle”, sillä mä pakkomielteilen milloin mistäkin, esim. siitä, että syön aina Fazerin levystä ensin kaikista pähkinäisimmät palat 😀

      En siis koe, että mun tekisi millään lailla tarpeellista kehittää itseäni tai mennä nyt syvyyksiin ja miettiä, mitä psyykkisiä ongelmakohtia tällainen kuvastaa. Korkeintaan tylsistymistä ja ikäkriisiä se saattaa säteillä jollakin tavalla. Enemmän jopa uteliaisuutta ja kokeilunhalua. Sitä samaa kokeilunhalua, jolla mä oon värännyt tukkani millon punaiseksi, milloin mustaksi ja milloin blondiksi. Samaa kokeilunhalua, jolla mä oon tänään rokkihenkinen pukeutumiseltani ja huomenna hippi. Ei nää asiat oo niin yksiselitteisiä, joskin ymmärrän, että sä tulkitset ne niin oman taustasi vuoksi. On kuitenkin vaarallista ja naiivia ylettää tuota ajatusta koskemaan kaikkea esteettistä hoitoa oman kokemuksesi takia ainoastaan.

      Mä oon kuitenkin jo niin aikuinen ja karaistunut ihminen, että sosiaalinen media tai vaikka Kylie Jennerit ei saa mua juoksemaan jonnekin toimenpiteisiin. Se on enemmän tällaista mun mielestä hyvinkin kivutonta turhamaisuutta, jossa haluaa laittaa itseään, meikata yms. Esim. ripset ja kulmat koen pitkäaikaiseksi meikiksi. Kun on ripset ja kulmat laitettu valmiiksi, ei niitä tarvii meikata ikinä ja kuljenkin varmaan 4/7 päivänä viikosta ilman meikkiä, kun on nämä tehty. Saman miellän esim. huulien kohdalla. Sen sijaan, että rajaisin ja punaisin huulia, on ne nyt vähän pulleamman näköiset ja niihin saa nätisti laitettua huulikiiltoa ilman sen kummempaa kikkailua 🙂

      Mun mielestä jos 15-vuotias on sitä mieltä, että hän on epätäydellinen, on hän terve. Suoraan sanottuna. Ei kukaan teini-ikäinen ole niin itse varma, etteikö vertaisi itseään muihin ja miettisi mikä itsessä on huonommin. Sen takia olisi tärkeää, että tällaisia toimenpiteitä ei tehtäisi esim. alle 20-vuotiaille ja että vanhemmilla olisi suora keskustelu- ja luottamusyhteys siihen lapseen ja teiniin ja pystyisi puhumaan asioista ja näyttämään sen, että tietyt asiat on Photoshopia ja tietyt asiat on yliluonnollisia, eikä niistä pidä tehdä tavoitteita.

  6. Hei! Minua kiinnostaisi tietää itse toimenpiteestä se oleellisin eli sattuiko se kovasti? Osaisitko verrata sitä mihinkään? Rokotusten ottamisen kestän hyvin, mutta muuten koen, että minulla on maailman huonoin kipukynnys. Olen miettinyt myös tatuoinnin ottamista, mutta pelkään siinäkin sitä mahdollista kipua. Kumpi noista esim sinun mielestäsi sattui enemmän?

    1. Mulle laitettiin pintapuudutetta ihan reippaasti ja en tuntenut juuri mitään. Paljon vähemmän sattui kuin esim. tatuointi tms. En oikeastaan suurimmaksi osin edes tuntenut, eli kivusta ei voi edes puhua. Tatska on vähän vaihdellen tuntunut. Jalkapöydällä ja kyljissä sattunut enemmän, mut se on sellaista epämukavaa pistelyä, ei varsinaista kipua. Olkapäähän ja kyynärpäähän tatuointi sattui vähän vähemmän jo. Mut ehdottomasti kivuliaampaa mulle oli kyllä tatska kuin huulten laitto 🙂

  7. Mä en ole huomannut mitään, jääny niin tiukasti mieleen se, miten vastustat näitä touhuja 😄 ei tossa mitään pahaa ole, varsinkin kun maltillisesti laitettu!

    1. Joo, mä taisin yllättää kaikki läheisenikin kun ykskaks aloin harkitsemaan tätä 😀 Sen verran visusti aina ollut sitä vastaan peläten, että tuollaisen jälkeen esim. huulet tuntuis epäaidolta. No ei tunnu, ei ainakaan tolla millimäärällä 😀

  8. Olen asunut 3 vuotta Amerikassa,missä kauneusleikaukset ja kaikennäköiset kauneusoperaatiot ovat varsin yleisiä ns tavallisilla naisillakin. Olin itse eräillä botox-kutsuilla,missä olin varsin outo ilmestys,kun minulla ei ollut mitään kiristetty,täyteytty tai muuten vain pumpattu muovisen näköiseksi.
    Minulla ei periaatteessa ole mitään sitä vastaan jos aikuinen ihminen omilla rahoillaan haluaa jotain muutoksia tehdä ulkonäössään ja on valmis leikkaukseen tai operaatioon suostumaan ,omalla vastuulla,sillä kaikkiin kirurgisiin operaatioihin liittyy terveysriskejä myös.
    Katselin siellä jenkeissä niitä ankkahuulisia naisia,siis en tiedä millä aineella huulet oli täytetty ja moneen kertaan,mutta ne alkoivat jotenkin näyttää myös siltä,että viikset tulee tuohon ylähuuleen,sillä jotenkin se täyteaine pakkaa sinne,jos useaan kertaan laitetaan.Samaan katsoin eräällä suomalaisella julkkisella,joka on kertonut avoimesta omista operaatioistaan,niin sivulta näyttää kuin hänelle olisi kehkeytymässä viikset.
    No,mutta sitä aina ihmettelen ,miksi yleensä jo valmiiksi hyvin kauniit ja viehättävät naiset juuri sortuvat näihin toimenpiteisiin. Itse olen kaukana täydellisestä,mutta en haluaisin muuttaa itsestäni mitään. En ole itsevarma,vaan hyvinkin epävarma enkä usko,että jos ulkonäköäni muokattaisi jotenkin keinotekoisesti,niin ei se minun itsetuntoani kohottaisi.Kyllä sen tekee sisäiset tekijät.
    Olen jo 50-vuotias ,joten ryppyjä riittää,samoin monia muita roikkuvia “osasia”.Ne kertovat elämästä. Olen nauranut ,synnyttänyt 3 lasta,herkutellut ruualla ja viinillä,saa näkyä kiitos. Mielummin näin kuin sileä ja ilmeetön botox naama pulleilla huulilla.
    Isabella

    1. Mä en ehkä käyttäisi termiä “sortuvat toimenpiteisiin” sillä emme voi tiedä mitä vaikuttimia kelläkin on näihin erilaisiin toimenpiteisiin. Taustalla voi olla tylsyyttä ja turhamaisuutta, uteliaisuutta ja intoa kokeilla kaikenlaista, erilaiset esteettiset mieltymykset tai syvempiä asioita. Se, että sinä pidät jotakin kauniina, ei tarkoita, että se ihminen itse on samaa mieltä, mikä on musta hänen oikeus. Siksi sortuminen mun mielestä hieman maalaa tätä asiaa vähän rumemmaksi kuin mitä se monilla varmasti on.

      On hienoa, että et haluaisi muuttaa itsetäsi mitään! Itse en voi sanoa samaa. Haluan kiinteyttää kroppaani, haluan värjätä hiukseni ajoittain eri väriseksi, haluan saada voimaa ja kestävyyttä ja haluaisin saada tummat silmänaluset vaaleammaksi. Se ei tarkoita, että se olisi mulle tärkeää ja pakottavaa tai että hyväksyisin itseni vaan sen jälkeen. Se on vaan sellainen suhtautuminen elämään ja itseensä, missä ei ole koskaan valmis. Haluan myös oppia espanjaa, soittamaan kitaraa ja tekemään täydellisen moussekakun. Musta olisi hassua, jos mulla ei olisi pinnallisia toiveita ja haaveita, kun mulla on myös niitä syvällisiä.

      Siitä olen samaa mieltä, että ihana elämä saa näkyä kropassa ja kasvoissa ja siinä ei ole mitään vikaa. Muttei ole myöskään mitään vikaa, jos haluaa värjätä harmaat piiloon, käydä laserhoidossa poistamassa ihokarvata, käydä piikittämässä botoxia tai vaikka laittamassa silikonit. Jokainen tekee, minkä itselleen parhaaksi näkee, vaikka minä kokisin heidät kauniimmaksi erilaisena.

  9. En kyllä ole huomannut kuvista mitään, tosi luonnollinen muutos siis 🙂 ja yksi milli ei vielä kovin suurta eroa teekään, varsinkaan vieraan silmään. Mä itse harkitsin huulten täyttöä pitkään ja viime vuonna uskaltauduin pistettäväksi. Mulla lähtötilanne oli todella pieni ja kun halusin kuitenkin näkyvää muutosta kävin yhteensä 3 kertaa eli 3ml laitettu. Kuulostaa paljolta mutta maltillisesti tehtynä useamman kuukauden sisään saatiin kasvatettua kokoa edelleen luonnollisen näköisenä enkä omista ankkahuulia edelleenkään 🙂

    Tulokseen olen ollut todella tyytyväinen ja koen näyttäväni paremmalta nyt kun huulta on hieman enemmän ja myös meikkaaminen on mukavampaa kun on edes vähän enemmän pinta-alaa jolle huulipunaa laittaa. Lisää en aio ottaa ennen kuin ainetta poistunut tarpeeksi, eli haluan pitää tämän koon ja muodon mitä nyt. Viimeisimmästä kerrasta jo pian 8kk eli hyvin myös pysynyt kun ei ole vieläkään tarvetta lisätä.

    Ylipäätään tällaisiin pieniin toimenpiteisiin suhtaudun melko kevyesti, jos on jotain mitä itsessään haluaa hieman muuttaa tai korostaa ja se onnistuu näin helposti (eikä tulos ole pysyvä) niin miksipä ei. Tosin monet nuoret lähtevät tähän ehkä liian helposti juurikin ulkopuolisen paineen vuoksi mitä mallia näemme somesta yms. joten ikäraja esimerkiksi voisi minusta korkeampi kun 18 vuotta.

    1. Hauska kuulla, vaikka veikkaankin, että olet enemmistössä! 🙂

      Ja kiva, että säkin sait miellyttävän tuloksen itsellesi! Ja oon sun kanssa ihan samaa mieltä, että musta on tärkeetä pitää näissä korkeammat ikärajat ja tietyllä tapaa ehkä vähän tietynlaisia harkinta-aikojakin joissain toimenpiteissä. Jokainen tehkööt niin kuin itselleen sopivimmaksi näkee! 🙂

  10. Mielestäni se ankkaefekti tulee kaikille, joille täytettä laitetaan 🙂 Vaikka olisi kuinka vähän täytettä laitettu niin siltikin näkyy epäluonnollista turvotusta ylähuulen ympärillä. Valitettavasti 🙂

    1. No ite en usko tuohon pätkääkään, kun ihan selkeesti ei ihmiset erota onko laitettu vai ei täytettä ja missä vaiheessa 🙂

      1. Okei 🙂 Minä uskon. Ehkä katson sitten tarkemmin kuin useimmat. Luomu on kuitenkin aina luomu 🙂

        1. Niin siis sinäkö olet huomannut, että huuliini on laitettu täytteet? 🙂 Kerrohan sitten, minkä kaksien kuvien välillä näin on käynyt tai ensimmäiset julkaisemani kuvat täytetyin huulin?
          Tai voin vaikka helpottaa. Testataanpa teoriasi…
          Onko näissä asukuvissa tätä “luomua” vai laitettua? Voit vaikka kertoa, missä on ja missä ei, kun kerta on niin selvää ja katsot muita paremmin 🙂

          https://www.lily.fi/blogit/mungolife/splash-of-pink/
          https://www.lily.fi/blogit/mungolife/nopeat-asukuvat/
          https://www.lily.fi/blogit/mungolife/neutrals/
          https://www.lily.fi/blogit/mungolife/asun-kierratysta/

          1. 1. On
            2. On
            3. Ei
            4. Ei

            Ankkaefektiä sulta vaikeampi löytää kun harvemmin sivuprofiilista otettu kuvaa 🙂 Tiedä sitten kuinka livenä 🙂 Joka tapauksessa sulla on erittäin kauniit kasvot.

              1. Haluatko kokeilla uudelleen? 😀 Näissä nimittäin oli sivukuvat oikein näppärästi ainakin parissa asussa näytillä ja kuvissa on ihan lähäreitäkin missä huulet selkeästi näkyvissä ja kas silti meni väärin 😀

                Onkohan mun luomut sit niin ankkahuulet luomunakin vai mun täytteet niin luonnolliset, että edes muita tarkemmalla katseella meni väärin, kun kerta täytteistä tulee AINA ankkaefekti? 😉

                1. Sun huulet ei ole mulle niin tärkeät että jaksaisin enää asiaan paneutua 🙂 Älä suotta loukkaannu, kyseessä on vain yhden ihmisen mielipide!

                  1. Mä en loukkaannu, musta tää on vaan naurettavaa itsensä Jumalasta seuraavana pitämisenä ja asian vääristelyä, sillä jos jokaisista tasotetuista / maltilla täytetyistä huulista saa ankkahuulet, niin vika on vaan omien korvien välissä suhtautumisen suhteen 😀
                    Mun on helppo kuitilla todistaa, että tämä sun tarkka näkemisesi oli väärin, joten ehkä nyt kannattaa vähän jatkossa miettiä tota asennetta ja sitä, että hyvien laittajien hyvin ja maltilla tehdyt esteettiset työt eivät kyllä näy, saatika näytä ankkahuulilta 😀

                    1. No minun mielestäni huulesi näyttävät ankkahuulilta ja minulla on täysi oikeus ja vapaus näin ajatella! 🙂 Hyvää kesää sinulle ja huulillesi! 🙂

                    2. No minun mielestäni olet harvinaisen typerä ihminen, joka näkee nähtävästi omiaan kun näkee mun luomuhuulissa täytteitä. Huom! Ihan itse lähdit arvailemaan, niin taitaa olla vähän nyt harmi, ku ei menny oikeen? 😀 Hyvää kesää sulle ja paisuneelle egollesi! Puspus! ❤️

          2. Mie veikkaan, että kahdessa ylimmässä luomu ja kahdessa alimmassa laitettu. En kyllä katsonut edes päivämääriä, enkä löytänyt ankkahuulia vaikka nenä kiinni näytössä yritin tiirailla 😀 En ole myöskään huomannut kasvoissasi mitään “turpeutta ja turvotusta”, nykyään toki sellaista raskauden tuomaa pehmeyttä 🙂
            Ja juu, en ole myöskään huulitäytteitä huomannut joten ihan yllärinä tuli tämä 😀

  11. Me juteltiin yhden tutun kanssa joka sinua seuraa niin hetki sitten siitä että ehkä huuliasi on vähän täytetty. Hän asian oli huomannut ja näytti minulle ennne/jälkeen kuvia. 😂

  12. Olit tosi kivasti kirjoittanut aiheesta. Ja mielestäni erittäin onnistunut lopputulos 🙂

    Hieman lukijana häiritsee kun otat niin vahvasti ja puolustelevasti vastaan kommentteja, jotka ovat oman näkemyksesi vastaisia. Ja nyt en tarkoita todellakaan että nettikiusaajien kommentteja tulisi niellä, mutta olen huomannut että suhtaudut kritiikkiin melkoisen hyökkäävästi. Kyseessä on kuitenkin mielipideasia, jossa voi olla useita näkemyksiä. Vaatii rohkeutta tuoda omia ajatuksiaan julki, sitäkin tärkeämpää on että kykenee ottamaan palautetta vastaan ilman että ottaa sen henkilökohtaisesti 🙂

    1. Kiitos.

      Sikäli olen eri mieltä, että on ihan eri asia kommentoida mielipidettään, esim. “tykkäsin enemmän huulista ennen” kuin esim. se, että yksi kommentoi toisen ihmisen kasvojen näyttävän turpealta ja turvonneelta (vaikkei varmasti pahaa tarkoittanut ja sen ilmaisin mielestäni myös kommentissa). Ankkakommentin jankkaaja taas väitti kivenkovaan, että näkee muita tarkemmin asiat ja aina huomaa täytteet, koska huulet näyttää aina ankkamaisilta. Tähän vastasinkin ihan mukavasti alkuun ja haastoin hänet todistamaan väitteensä. Siihen hän ei kyennyt. Jos minä väittäisin, että Formula1 -autot kulkevat nopeammin kuin hävittäjälentokoneet, olisiko se mielipide vai väittämä? Väittämä pitää pystyä myös perustelemaan, ja tapauksissa, joissa siihen ei pysty, ei vaan yksinkertaisesti pidä lähteä heittämään tuollaisia heittoja. Siinä aliarvotetaan ammattilaisten tekemä työ kauneudenhoidon parissa (tässä tapauksessa) ja ruokitaan aivan käsittämättömän turhia stereotypioita.

      Haluatko vielä selventää, miten tämän ankkahuuli-jankkaajan kommentit ovat kritiikkiä tai mielipidettä? Vai mitä kommentteja tarkoitat? 🙂
      Siis vaikka hänen mielestään huulet näyttävät laiton jälkeen aina ankkahuulilta, ei se oikein voi olla mielipide, jos hän ei ensinnäkään erota täytettyjä ja täyttämättömiä huulia.

      Otan mielelläni palautteen vastaan ja mielestäni myös pyrin vastaamaan asiaan perustellen omaa näkökulmaani. Esim. tuossa yllä, jossa lukija pohdiskeli tällaisten toimenpiteiden vaikutusta nuorten mielikuvaan itsestään, pyrin vastaamaan oikeasti asiaa perustellen. Ja se oli nyt oikeastaan ainoa kommentti, jossa koin saaneeni kritiikkiä, kun sitten tämä “Luomu on luomua” -tyyppi oli jotain aivan muuta.

      1. En osannut täsmentää että tarkoitin Mielipidemaanantai-postauksiasi yleisesti. Ja tosiaan mielestäni sait tähän kyseiseen postaukseen täysin ala-arvoisia kun kommentteja, jotka kannattaakin jättää omaan arvoonsa (nämä kyseiset kommentit joihin itsekin viittasit). Alla Mermar on hakenut ehkäpä samaa kun minä edellisellä komentillani, ettei kaikesta tule eikä voikaan olla samaa mieltä. Kirjoitat asioista jotka herättää paljon tunteita ja mielipiteitä.

  13. Hei Anna, kun näitä juttuja kirjoitat ja annat ihmisille kommentoitavaa esim. maanantaipostauksilla, niin anna ihmisten olla mitä mieltä ovat. Sinäkin olet aina jotain mieltä. Emme me kommentoijat etkä sinä ole väärässä tai oikeassa. Tosi kurjaa kun alat vänkäämään ja riitelemään joittenkin tyyppien kanssa. Et voi koskaan miellyttää kaikkia, hyväksy se, jos kerta julkaiset tai kysyt mielipidettä lukijoilta.

    1. Mä en oo riidellyt kenenkään kanssa tässä kommenttiboksissa. Eräs kommentoija esitti väitteen, joka on ihan yhtä tuulesta temmattu kuin se, että väittäisin auringon paistavan yöllä ja kuun taivaalla. Annoin hänelle mahdollisuuden osoittaa väittämänsä omasta yli-inhimmillisen tarkasta katseesta, jossa hän epäonnistui ja näin allekirjoitti sen, ettei hänen väitteensä ole paikkaansapitävä.

      Tämähän ei ole mitenkään kritiikkiä ja tässä on selkeästi sellainen asia, jossa joku on väärässä tai oikeassa. Jos joku tulisi kertomaan hyaluronihapon terveysvaikutuksista jonkin tiedetyn asian, olisi se väittämä, joka pitäisi tai ei pitäisi paikkaansa. Kun joku väittää kaikkien täytettyjen huulien näyttävän ankkahuulilta, on se kyllä kaukana mielipiteestä tai kritiikistä, jos ei itse tosiaan edes huomaa koko täyteasiaa. Ja vaikka huomaisi täytteet, niin täytteetkin voi olla olematta ilman “ankkasuuta”.

      Mun ei tarvii miellyttää kaikkia, eikä se ole tarkoitukseni. Ja juuri sen takia tulen aina haastamaan tietyt väittämät ja “kritiikit” ja vastaamaan ihan samalla äänensävyllä takaisin kuin mitä on kommentoitu. Juuri sen takia, ettei mun tarvii miellyttää kaikkia. Mun ei kuitenkaan tarvii hyväksyä omassa blogissani täysin paikkansapitämättömiä väittämiä, joilla ruokitaan niin stereotypioita kuin omaa yli-inhimillistä egoa ja paremmuuden tunnetta, kun asialle ei ole mitään perustetta.

      Sähän voit antaa ihmisten (myös minun) olla sitä mieltä mitä ovat (esim. minä pidän tällaisia kommentteja, kuin tämä ankkahuuli-kommentoija aivan käsittämättömän typerinä ja töykeinä, mielipide sekin sitten kai on?), mutta en mä anna ihmisten jauhaa ihan jotain sontaa kommenttiboksissani. Joko poistan kommentin asiattomana tai vastaan siihen oman mielipiteeni ja perusteluni. Kun kommentissa ei ole mitään asiatonta, en sitä yleensä poista vaan vastaan. Ehkä myös lukijoiden tulee hyväksyä se, että mä en tule olemaan samaa mieltä jokaisen seuraajani kanssa ja tulen myös ilmaisemaan eriävän näkökantani asioihin. Jos se tuntuu jostain ikävältä, niin sille minä en mitään voi.

  14. Olen kyllä miettinyt että jokin on hieman uutta, mutta en ole jäänyt miettimään asiaa sen enempää. Vaikka olisinkin, olisin varmaan veikkaillut ennemminkin kyseessä olevan jotain raskauteen liittyvää, tai muutosta hiuksissa tai meikkityylissä tietäen aiemman melko ehdottoman suhtautumisesi kauneusoperaatioihin.

    Niin se mieli muuttuu! Ja kaikesta päätellen siis onnistunut toimenpide kun sitä ei juuri kukaan ole edes bongannut. 😀
    Tuo microblading muuten kiinnostaisi itseänikin. Onko se siis verrattavissa (tuntemuksiltaan/paranemisajaltaan ym) tatuointiin? Käsittääkseni microblading pitää kuitenkin uusia tietyin väliajoin?

    1. Kiitoksia 🙂 No mun mielestä microblading parani tosi helposti, mulla ne oli tummat noin viikon ja sit oli oikeestaan jo omannäköiset, eikä rupeutunu yhtään. Viimeisimmästä tatskasta on niin pitkä aika, etten oikeen osaa verrata, mutta mun mielestä se meni tosi iisisti ohi. Mulla on siis vahvistettu heti silloin 1 kk laiton jälkeen ja sit tyyliin vuoden päästä siitä. Nyt tulee pidempi väli, kun en käynyt heti ennen raskautta vahvistamassa ja raskaus kestää 9 kk + siinä ei ihan heti pääse käymään vahvistuksessa sen jälkeenkään, niin täytyy toivoa, että pysyy hyvin 🙂

  15. Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos! 🙂 Kärsin itsekin “olematon ylähuuli”-kompleksista ja siitä minulle jopa huomautellaan hymyillessäni, minkä vuoksi olen samaa toimenpidettä harkinnut. Ilman että olisit maininnut asiasta, en olisi kyllä huomannut sinussa eroa, sillä näytät mielestäni yhtä kauniilta kuin ennenkin 🙂 Kiitos kun poistit “stigmaa” tämän aiheen ympäriltä ja sait minutkin harkitsemaan toimenpidettä!

    1. Kiva kuulla! 🙂 Ja älä suinkaan muiden ihmisten kommenttia takia mitään lähde tekemään vaan ainoastaan jos ajattelet, että saisit siitä itse iloa! 🙂

  16. Ensinnäkin en todellakaan huomannut, että sinulle on laitettu täytettä huuliin, koska sitä on laitettu niin kohtuudella jatäydellisesti omiin huuliin sopivaksi -kaunis!

    Toiseksi, olen ollut aikoinaan hyvin jyrkkä kaikkien täytteiden yms. suhteen, kunnes laihduin keliakian takia 25 kiloa ja kun siihen vielä yhdistyi kolmen lapsen imetyksen jälkeiset jo valmiiksi kuihtuneet rinnat, niin koin todella syvän identiteettikriisin. Tämä kuulostaa omaankin korvaan pinnalliselta, mutta kun koko siihenastisen aikuisikänsä on ollut kokoa 65C ja yhtäkkiä onkin kokoa AA (ja sekin vain kun rinnat oli rullattu rintsikoihin) niin olo oli vieras omassa kehossa. Ei ne rinnat koskaan suuret olleet, mutta niiden vaikutus oli suuri omaan identiteettiin. Niinpä kävin täyttämässä tyhjät pussit takaisin kokoon C. Niistä ei kukaan huomaa, että niissä on silikonia, en edes minä itse, koska rinnat olivat jo alunperin sitä kokoa, joten nahka ei pingottunut tai näytä tennispallolta. Yksikään ihminen, tuttu tai tuntematon ei ole huomannut, että ne eivät ole enää aidot ja vaikka huomaisikin, niin mitä väliä. Oma keho,oma identiteetti, omat rahat ja oma lupa.

    En ole katunut päätöstäni päivääkään ja vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, etten todennäköisesti ota kasvojenkohotuksia tms., niin sen ainakin opin, ettei todellakaan kannata koskaan sanoa “ei ikinä”.

    Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi!

    1. Just näin oon iteki ajatellut, että kun kaikki on nuoruudessa niin “kovin hyvin”, on helppo ajatella, että “enhän minä nyt koskaan” ja väheksyä koko asiaa, mut sit ykskaks huomaakin myöhemmin, että ajattelee eri tavalla. Ja voisin hyvin kuvitella itsekin tekeväni samalla tavalla kuin sinä tuossa tilanteessa, vaikka tällä hetkellä ajatuskin silikoneista tuntuisi kovin vieraalta 🙂 Ihanaa kesää myös sinne! 🙂

  17. Uskotko “porttiteoriaan” tässä asiassa? Kauneustoimenpiteethän ovat varsin addiktoivia.
    Sen kummemmin arvottamatta ovatko kauneisleikkaukset, pistoshoidot sun muut hyvä tai huono asia, huomaan aiemmin tiukan kantasi jo nyt hieman höltyneen: “voi olla että mieli muuttuu”.
    Pelottaako ajatus siitä, että häiritsevän huulen korjaamisen jälkeen joku toinen ns. epätäydellinen piirre nousee esiin ja se pitää korjata, ja sitten seuraava jne ja pian ei enää tunnista että peilikuva alkaa näyttää ennemmin pahemmalta kuin paremmalta (makuasioita, toki?) tai hoidoista aiheutuu terveysriskejä.
    Mitä ylipäätään ajattelet kauneuden tavoittelusta, tai nuorekkuuden tavoittelusta, ja millaisen esikuvan haluaisit antaa esim lapsillesi?
    Mielestäni teema on kiinnostava, ja erityisen jännä ilmiö on se, että esimerkiksi julkkispiireissä ja sittemmin myös tavisten keskuudessa tavoitellaan pikemminkin epätodellista kuin luonnollista lookia.
    Voi olla että olet käsitellytkin näitä teemoja jo jossain postauksessa.. 🙂

    1. En usko porttiteoriaan koska mulla on edelleen hyvin vahvat mieltymykset (esteettiset) sen suhten, mitä pidän kauniina ja mitä en. Vaikka mun puolesta jokainen saa tehdä kropallaan mitä haluaa, niin en välttämättä tykkää kovin monista tuloksista, joita näen. Mitä tulee mielen muuttumiseen, niin koen, että tämä on iän mukanaan tuomaa “viisautta”. Olen ollut ennen paljon jyrkempi ja nykyisin mielipiteeni ovat paljon avoimempia. Olen itsekin ymmärtänyt, että niin lasten määrän kuin vaikka ulkonäön suhteen mielipiteeni saattavat muuttua kovastikin ja sikäli olen hyvin paljon avoimempi ja haluan jättää juuri tällaisia “voi olla, että olen eri mieltä” ajatuksia vähän joka osa-alueelle. En nyt näe, että menisin ikinä enää oikikseen, mutta mieleni voi muuttua. Nyt näkisin, että 3 olisi optimaalinen lapsiluku meille, mutta voi olla, että se jää 2 tai venähtää vaikka 5. Ei oikein mistään voi tietää 🙂
      En myöskään sanoisi, että ylähuuleni “häiritsi” minua vaan enemmän se, että uskoin jotenkin, että se vielä katoaa kokonaan, eli halusin enemmänkin säilyttää sen, mitä mulla on 😀 Nyt kun tätä postausta varten etsin verrokkikuvaa, huomasin, että se ajatus oli ihan hölmö, joten ennemmin tämä tuntuu toimivan päinvastoin mun kohdalla.

      Mä haluan näyttää omanikäiseltäni. Kolmekymppiseltä. Jos alkaisin harmaantumaan, niin värjäisin varmasti tukkaani, koska haluaisin olla tummatukkainen ja sellaisena itseni nyt nään. Haluaisin olla normaalipainoinen, mutta näen itseni ennemmin liikkumassa kuin rasvaimussa. Toki haluaisin nuoruuden ei-imettäneet tissini takaisin, mutta oon oppinut rakastamaan näitä pehmeitä ja lapseni ruokkineita rintojani ihan yhtä lailla. Ryppyoperaatioihin en usko meneväni, vaikka mua aina harmittaa, että siristäessä valon takia näytän vihaiselta tiettyjen ryppyjen takia. Kumimainen iho kasvoissa on musta tosin paljon rumempi kuin rypyt, jotka on persoonallisia ja kauniita.
      Mun mielestä jokainen saa tavoitella juuri niin “kaunista ja nuorekasta” ulkonäköä kuin haluaa, mutten omalle kohdalleni näe sitä todennäköiseksi. Mä tykkään arvokkaasta vanhenemisesta, ja haluan itse pyrkiä siihen. Varmasti jossakin vaiheessa elämääni lapseni tulevat häpeämään ulkonäköäni (eikö se ole jokaisen teini-ikäisen etuoikeus? :D), mutta toivon, että voin antaa lapsilleni terveen, itsensä hyväksyvän ja sopivasti itseään turhamaisestikin rakastavan mallin elämään.

      Mä en ymmärrä sitä epäluonnollisen lookin tavoittelua, vaan ennemmin itse aina tavoittelen sellaista “luonnollista” lookia, jossa on se mun oma luonnollisuus hieman paranneltuna kauniimmaksi 🙂
      Mä en toisaalta muuten usko porttiteoriaan monessa muussakaan asiassa. Esim. eshishat ei saanu mua yhtään kiinnostuneemmaksi röökistä, päinvastoin. Viinin kulutus vähensi mun alkoholinkulututa kaikkinensa, kun en viinin lisäksi juonut oikein mitään muuta, ja viiniä meni aina ruoan kanssa lasi tai kaksi. Mä en mee ihan vannoo porttiteoriohin, sen sijaan mun mielestä kaikki ylikielletyt asiat on sitten sellaisia, jotka helposti ryöpsähtää vähän överiksi. Siksi meillä lapsi on saanut jo nyt sokerisia asioita, ja osaa niitä haluta tosi maltilla. Noin niinku yhtenä esimerkkinä. Jokainen persoona on musta tosi erilainen ja tällaiset asiat vaikuttaa kaikkiin vähän eri tavalla. Ymmärrän tavallaan myös sen, että alkaa sokeutumaan ja haluaa vaikka aina isommat ja isommat huulet, mutta itse en usko siihen mun kohdalla.

      1. Näen hieman ristiriitaisena sen, että tavoittelet luonnollista lookia ja silti sinulla on täytetty huulet, sinulla on microblading-kulmat, irtoripset ja hiustenpidennykset. Miten nämä edustavat sinun mielestäsi “luonnollista lookia”?

        1. Mun mielestä mun kulmat on hyvinkin luonnolliset, eikä mitenkään överit. Mun ripset on vain 2 mm pidemmät kuin omat ja tuuheammat. Lähinnä nämä kaksi asiaa vie pois päivittäisestä tarpeesta muotoilla kulmia ja laittaa ripsaria. Hiukset on samanmittaiset kuin omani, eli tuuhennokset eikä pidennykset ennemmin. Ja huulissani on niin minimaalinen määrä täytettä, ettei puoleen vuoteen kovimmat vihaaajanikaan, jotka syynää kaiken, huomannu mitään. Mulle luonnollisuus ei ole meikitöntä luomua. Mulle “luonnollinen look” on sellainen, missä on ne omat parhaat puolet kauniisti korostettuna 🙂

          1. Okei, kiitos vastauksesta! En siis itsekään ole mikään “luonnollinen” sanan oikeassa määritelmässä, mutta itse pidän sitä juurikin sellaisena meikittömänä/hyvin vähä meikkisenä lookina. Ja sellaisena, että ei olla käytetty kosmeettisia apuja tai lisukkeita tms. Sinun lookiasi minä pitäisin ehkä enemmänkin vaikkapa raikkaana 🙂

  18. Onpa kyllä kiva nähdä tuollaisiakin lopputuloksia, eikä vain sellaisia “ankkahuulia”! Jos joku olisi ennen tämän postauksen lukemistani kysäissyt onko luonnollinen lopputulos huulien täytössä edes mahdollista, olisin sanonut EI. Mutta näköjään on. Mahtavaa 🙂

    1. Kiitoksia 🙂 Ja joo, samaa mieltä mäkin olin ja pelkäsin omallakin kohtaa, että apua, mitenhän tää menee 🙂 Mut musta on just sen takia tärkeä puhua asiasta, että ymmärretään miten laaja kirjo harmaan sävyjä on näiden mustan ja valkoisen välissä 🙂

  19. Olen saman ikäinen kuin sinä ja suhtautunut aina melko jyrkästi kaikkiin “turhiin” kauneusoperaatioihin. Ymmärrän toki, jos onnettomuuden tai huomattavan epämuodostuman/epäsymmetrian takia haluaa muuttaa asioita esim. plastiikkakirurgian avulla, mutta en ole aiemmin ymmärtänyt, miksi “turhaan” alkaisi muokkaamaan kasvojaan tai kehoaan. Toki olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen saa tehdä miten itse parhaaksi näkee, eikä se kenellekään muulle kuulu.

    Nyt olen kuitenkin jo jonkin aikaa miettinyt, että kävisin itsekin ottamassa ylähuuleen vähän täytettä. Itselläni on luonnostaan melko ohut ylähuuli, joka on muodoltaan hieman epäsymmetrinen ja vaikuttaa mielestäni koko kasvojen symmetriaan. Olen vähän häpeillyt tätä mielenmuutosta, kun aiemmin olen suhtautunut asiaan niin mustavalkoisesti. Samoin olen alkanut itsekin harkita myös ottavani lisäkkeitä hiuksiin, jotta saisin hiuksia vähän tuuheammiksi. Jotenkin näin vanhemmiten olen alkanut ajattelemaan, että miksi ei tekisi itselleen tuollaisia pienimuotoisia “parannuksia”, jos ne ovat omasta mielestä esteettisesti viehättäviä. Nurinkurisesti tuntuu, että aiemmin ajattelin liikaa, miltä vaikuttaisin toisten silmissä, jos alkaisin parantelemaan itseäni keinotekoisesti. Nyt taas tuntuu, että hällä väliä muiden mielipiteistä ja kiinnostus leikitellä omalla ulkonäöllä alkaa vahvistua.

    Kiitos siis tästä postauksesta, mukava lukea myös näistä maltillisista ja harkituista muutoksista! Ja lopputulos näyttää todella hyvältä ja luonnolliselta, en olisi itse edes huomannut asiaa, jos et olisi kertonut.

  20. Moikka Anna! Kauniit huulet ennen ja jälkeen <3 En ole huomannu yhtään mitään eroa siun huulissa 🙂 Hyvää kesää ja ihanaa vauvan odotusta <3

  21. Moi Anna,
    En kyllä ole huomannu sun täytteitä. Mä niin tiedän mistä puhut ku puhut pienestä fiksistä. Itselläni on jonkinnäköinen fiksaatio mun yläluomiin XD Oon sun kanssa saman ikäinen ja jännittää ajatus mennä yläluomileikkaukseen ja vieläpä veitsen alle. Onneksi toimenpide on päiväkirra hommaa ja ilmeisesti suomalaisten yleisin leikkaus (tää fakta ei oo tarkistettu) 😀
    Tulen nyt vertaamaan näitä kahta asiaan, koska koen, että tulokseltaan/idealtaan ne on samankaltaiset. Se, että tulen luultavasti menemään luomileikkaukseen, ei ole mitenkään liitoksissa mun itsetuntoon, itsevarmuuteen tai että mun pitäis mennä enemmin terapiaan ennen leikkausta. Monet ystävät eivät ole edes huomanneet yläluomi ongelmaani. Itseäni se häiritsee valtavasti, kun yläripset eivät näy kunnolla, näytän väsyneemmältä enkä niin freshiltä kun voisin. Mun täytyy jatkuvasti kohottaa mun otsaa, että saisin luomeni ylemmäs ja mulla ei olis jatkuvaa resting bitch faceä. Muutamat ihmiset ympärilläni ovat käyneet leikkauksessa ja tulokset ovat olleet hyviä ja tulos ei ole näyttänyt kiristelyltä kissanaamalta. Sun huulet ei ole ankkaa tai sorsaa nähnytkää! Mun mielestä ulkonäkö fiksaatiot voi fiksaa ehdottomasti veke jos siihen on mahdollisuus ja nimenomaan olla paras versio itsestään eikä lähde tavoittelemaan saavuttamatonta.

    1. Kiitoksia! Ja just näin, aina näissä asioissa ei ole mitään sen kummempaa taustalla kuin halu kokeilla jotain uutta ja miten se vaikuttaa omaan ulkonäköön 🙂 kiitos paljon sulle ja tsemppiä toimenpiteen pohtimiseen ja mahdolliseen leikkaukseen! 🙂

  22. Hei!

    Minäkin aavistelin, että olet ottanut täytettä huuliin, minun mielestäni se näkyy selvästi ja olen erään aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kaikille tulee siitä ankka-/viiksiefekti. Se on tietysti jokaisen oma asia ottaako vaiko eikö, mutta mielestäni siitä on turha riidellä, jos se jonkun silmään näkyy selkeästi, mutta sinun ei. Olet myös varmasti jo itse tottunut uuteen peilikuvaasi ja sikälikin et sitä enää huomaa. Tuskin nekään, jotka ottavat täytettä “liikaa” ajattelevat itse, että sitä on liikaa tai huomaavat ankka-/viiksiefektiä.

    Minäkin ensin ajattelin, että ehkä huulen turvotus liittyy raskauteen tai olet muuttanut meikkityyliä niin, että laitat punaa tai kiiltoa huulen yli, siltä se mielestäni näyttää enimmäkseen. Mutta täyte muuttaa sitä ylähuulen luonnollista kaaretta sen verran, että siitä huomaa sen olevan täytettä, huulen muoto muuttuu.

    Mielestäni jokainen saa kuitenkin tehdä keholleen mitä haluaa ja pääasia, että olet itse tyytyväinen.

    1. Muuten teoria on hyvä, mutta edellinen jankkaajahan ei itse erottanut näitä kuvista. Ja hauskaa sinänsä että alan ammattilainen, lääkäri, ei olisi osannut edes arvata täytteitä, mutta sitten muutama maallikkoseuraaja ei pelkästään erota täytteet, vaan vielä että ne on ankkahuulet 😀 ehkä meillä on sitten hyyyyyyvin eri käsitys ankkaefektistä/viiksiefektistä :😂

  23. En olisi huomannut, on kyllä kaunis lopputulos! Arvaa vaan alkoiko itseäkin himottamaan, kun oma ylähuuleni on myös kapeaa sorttia. 😀 Mutta ainakaan vielä ei ihan nämä hoidot opiskelijabudjettiin taivu, joten tyydyn käyttämään kirkkaita huulimeikkejä, jotka saa sen ylähuulen edes erottumaan. 😀

  24. Postaus: Raikkaana kesäjuhliin.
    Ensimmäinen kuva. Näyttää kyllä iho paksulta huulen yläpuolelta. Just tuo on paha.

    1. Kiitos tiedosta 😀 Kas kun et sitä silloin huomannut, mutta kyseiset kuvat on kuvattu samana päivänä kun olin aamulla hammaslääkärissä ja suu on puudutettu ja koko naama turvoksissa. Enkä silti näe tossa mitään ankkaefektiä 😀

  25. Itselleni kyllä tärkeä on tuo akun kesto ja se että, puhelin jaksaa pyörittää sovellukset ja apit ilman junnaamista 🙂

Leave a Reply