FEELING PRETTY IN PINK

Tänään vietettiin hyvin pinkkiä sunnuntaita, sillä vietimme tänään päivän naapuritytön 8-vuotisjuhlissa. Mulla on kova yritys olla ostamatta raskausvaatteita ja pärjätä omillani, joten kun huomasin vielä mahtuvani tähän ihanaan kirkkaankoralliseen mekkooni, niin oli sen valinta aivan selkeä prinsessasynttäreille. Tää herätti aikamoisen tulvan yksityisviestejä Instagramissa, joten onkin erittäin kiva, että sain aikaiseksi heti taltioida nää asukuvat ja laittaa ne blogiin. Ahhh, miten ihanaa onkaan, kun ei ole toista työtä syöpöttelemässä aikaani vaan voin keskittyä myös blogiin ja kotiin eri tavalla, mikä jättää mullekin ihan eri tavalla aikaa tehdä blogihommat heti eikä sitten joskus myöhemmin.

Tää on tosiaan YASin mekko, joka on viime vuoden mallistosta. Tässä on onneksi sen verran ylhäällä tuo leikkaus, että maha mahtuu hyvin alle, joskin näytän aika leveältä kuljetukselta joka suuntaan. No, se on kohtaloni vielä seuraavat neljä kuukautta (ainakin), joten teen sen sentään pirteässä värissä 🙂 Sain eilen taas unta vasta 2.30. Ihan totta, tappava aikaeroväsymys. No okei, olin ihan univalmis puolenyön aikaan, mutta Dee näki jotain todella vauhdikasta unta/painajaista ja heräili muutamaan otteeseen, mikä johti siihen, että piristyin todella vahvasti siinä sitten uniltani ja valvoin puoli kolmeen. Hups. No, onneksi sain nukkua aamulla sitten 11 asti, mikä aiheutti kyllä pienoisen kiireenpoikasen, kun piti viedä 12 anoppi juna-asemalle, hakea onnittelukortti ja olla juhlissa 12.30. Kuppi kahvia naamaan ja tukka kiharalle.

Tiedättekö kun välillä on sellaisia päiviä, että vaikka puunaa ja laittaa kaksi tuntia itteään, niin on tyytymätön lopputulokseen? Ja sit on niitä päiviä, että laittaa tukan ja naaman puolessa tunnissa ja on silleen “jeee, mä näytän hyvältä!” Onneksi tänään oli jälkimmäinen 😀 Tosin, pohjatyö on nähtävästi avain onneen, koska oon tässä pari päivää hemmotellut itseäni läträämällä kasvonaamioilla ja ihanimmilla voiteilla, oon laittanut vähän itseruskettavaa ja muutenkin pitänyt vähän paremmin huolta itsestäni, mm. liikkumalla ja juomalla paljon vettä. Kyllä sen näkee vaan heti omasta naamarista, kun pikkuisen muistaa huoltaa. Ripset nyt on tosin ollu jo kolme vk ja kaipaa kipeästi huoltoa, mutta onneksi ensi viikolla on edessä huolto. Onneksi eyeliner pelastaa paljon. Olin itsekin aika ihmeissäni, että vaikka kaivoin itseni sängystä vasta 11.15, niin olin valmis ja kaupassa käynyt jo 12.20 ja anoppikin oli jo junassa. Ja jopa ehdin kaivaa lapsenkin juhlahousut.

Tein eilen kunnon inventaarion Danten vaatekaappiin ja vitsi on kyllä niin omituista, miten nopeasti toi kasvu hidastuu. Siis kun alkuun tuntuu, että vaatteet kävi pieneksi ihan hetkissä, niin musta tuntuu, että Dee on ollut nyt koossa 86 jonku vuoden 😀 Pikkuhiljaa koko ajan siirrytään 92-kokoon, koska poika on jo jotain 93-94 cm, mutta niin vaan ne samat t-paidat on edelleen päällä ku yli puoli vuotta sitten. Ihan hyvä tavallaan, koska saan aikaiseksi hänen kaapin läpikäymisen noin kerran puolessa vuodessa. On vähän masentavaa, kun ei tarvii tehdä oikeesti MITÄÄN hankintoja vauvalle, kun kaikki Danten vaatteet on vieläkin tallessa ja ne on kaikki erinomaisessa kunnossa. Kivahan se on, kun rahaa säästyy eikä tarvii kuluttaa turhanpäiten, mutta tuntuu että lähin miten pääsee tähän vauvantavara-intoiluun käsiks on se, että siivoaa kaapit! Oon jo järjestäny kaikki Danten vaatteet omien kokojensa mukaan laatikoihin, eli ei muuta ku aina yks laatikko kerrallaan käyttöön ja that’s it. No, onneks pitää ostaa uus pinnis ja haluan maalata vierashuonetta lapsenhuoneeksi ja laittaa sinne tauluja, niin ehkä mä saan tästä vielä itselleni kunnon vauvavalmistelut aikaiseksi.

On muuten superihanaa, kun meillä on tosi ihana naapurusto. Hengataan parin naapuriperheen kanssa tosi usein ja tänään toinen heistä järjesti synttärit. On jotenkin niin helppoa mennä tohon 100 metrin päähän ja tuoda lapsi päikkäreille kesken juhlien minkä jälkeen voi liittyä seuraan taas uudelleen. Ja ihanaa kun lapsi voi kasvaa kivojen lasten ympäröimänä niin, että vanhemmatkin viihtyvät toistensa seurassa. Plus mä saan tästä jopa urheilullista hyötyä irti, kun käydään usein kävelyllä. Mä oon sellanen tyyppi, että tarviin ehdottomasti lenkkiseuraa ja -sparria, musta on supertylsää käydä yksin kävelyllä! Salilla taas käyn mieluummin yksin.

Arvatkaa muuten mitä? Mä ostin just salikortin! Vähän hassu ajoitus, kun paljoa ei pysty tekemään enää loppuraskaudessa ja vauvakuplan alussa ei ehkä raaski olla vauvasta yhtään erossa, mutta se oli mulle nyt tärkee juttu. Haluan ehdottomasti pystyä vahvistamaan selkää ja myös käydä vähän treenailemassa niin, etten tunne itseäni ihan sohvaperunaksi. On ihan hassua, että ennen kuin aloitin päivätyön, ajattelin olevani jotenkin hirveän kiireinen tän yrittäjyyden ja kotiäitiyden kanssa. Nyt kun päivätyön lopetin, niin tuntuu, että on vaikka kuinka paljon aikaa. Okei, Dante on toki jo vähän vanhempi ja pärjää tosi hyvin niin mummujen kuin isinkin kanssa. Mutta, tein myös sen päätöksen, että vaikka Helsingissä ravaaminen loppuikin nyt, niin pidämme silti ihanan lastenhoitajamme 10-15 tuntia viikossa. Dante tykkää hurjasti meidän nannysta ja heille on kehittynyt jo hyvin vahva hoitosuhde. En aio kyllä nyt kesällä potea yhtään pahaa mieltä siitä, että työllistän mukavan nuoren naisen samalla mahdollistaen itselleni ajoittaisen rauhan käydä salilla, tehdä rauhassa töitä tai vaan lähteä itsekseni käymään asioilla. Ihana päästä joogaan ja jumppaan ja ihan vaan treenailemaankin välillä ja miehen kanssa leffaan tai syömään ilman, että täytyy hälyttää mummuja apuun 🙂

YAS mekko
WITCHERY kengät
MARC JACOBS aurinkolasit
CHANEL laukku

       

Mekko on tosiaan YASilta ja kaipaisin siihen ennemmin kaveriksi korkkareita, mutta takapiha-juhlissa on helpompi olla ilman mitään korkoja, ettei ole koko ajan korot jossain nurtsissa kiinni. Ja onhan se vähän helpompi kipittää Dantenkin perässä näin. Laukku ja kengät eivät siis ole mikään paras pari, mutta menkööt tämän kerran. Mekon lisäksi rakastan asussa tuota mun silkinpehmeää Chanelin laukkua, joka on aivan täydellisen värinen ja noita melko uusia aurinkolaseja, joissa on nuo Marc Jacobsin hajuvesien tutuksi tekemät kukkaset. Kun laitoin nämä ekan kerran päähän, jopa Dante totesi “mama, söpöt lasit”. Olin just ihan raivoissani sille, kun oltiin jostain myöhästä perus taaperolähdön takia, mutta eihän tuollaisen jälkeen voinut kuin sulaa hymyyn siitä, miten ihana voi kaksivuotias olla tällaisella havainnoinnilla 😀

Mitäs te tykkäätte tästä asusta? 🙂

13 thoughts on “FEELING PRETTY IN PINK

  1. Hei mikä ihana kukka/viherkasvi on tuo joka roikkuu kuvissa ylävasemmalla!?! Olen ihaillut sitä useassa kuvassa eri postauksissa ja nyt oli pakko kysyä 🙂 ja en tiedä kiinnostaako ketään muuta, mutta musta olisi aivan ihana nähdä enemmän kuvia/lukea noista kasveista/kukista/teidän puutarhasta 🙂
    T. Sini, pitkäaikainen lukija ja kukkien himohamstraaja terassille

    1. Se on Vaula-amppeli! Tykkään siitä hurjasti! ❤️ Meillä ei oo oikeen mitään kovin spessua mun mielestä pihalla, mut voisihan noistakin tehdä postauksen 🙂

  2. Ihana juhla-asu, super kivat noi aurinkolasit! Korviksiin kiinnittyi myös huomio, mistähän noi mahtaa olla? 🙂

  3. Ihana mekko 🙂

    Mä käytin juuri omaa salikorttia rv38 asti, jonka jälkeen aloitin nyt tauon jäsenyydessä. Ainakin tuossa salilla jäsenyyden tauotus onnistuu raskauden takia, joten se voi olla hyvä vaihtoehto niin halutessaan. Omani on tauolla ainakin nyt kesän ajan ja sanoivat tauon jatkamisen olevan mahdollista myös pidempään tarvittaessa.

    1. Kiitoksia 🙂 Joo, käsittääkseni synnytys on laittaa tuo tauolle, mutta voisi yrittää pitää max 3 kk tauolla ja jatkaa sitten taas 🙂

  4. Aivan ihana mekko! Tykkään itsekin kulkea koko kesän menoissa,jos vaan kelit sallii. Sopii väri sulle loistavasti. Joskus postasit näihin vielä,mistä löytyy vastaava mekko tai vaate, ne oli kivoja! Toki ymmärrän hyvin, ettei nyt ole aikaa samanlaiseen. Kiva, että naapurusto tulee tutuksi!

    1. Kiitoksia 🙂 Joo, täytyy alkaa lisäilemään niitä linkkejä nyt kun on paremmin aikaa kun ei ole tuo toinen työ tässä rinnalla enää. Hyvä kun muistutit 🙂

  5. Aivan ihana mekko! Ällistyneenä seuraan kuviasi, etenkin 1 ja 4 ovat todella kauniita otoksia. Näytät upealta.

    Voi kun oma alkuraskauden pahoinvointi ja turvotus menisi pois niin itsekin pääsisi urheilemaan ja pukeutumaan kauniisti.. <3

    1. Kiitoksia 🙂 Se menee ohi! Varmasti menee. Mä olin valmis ilmoittautumaan jo jonneki hautausmaalle siinä alussa, ku oli niin hanurista, mutta kas, elämä hymyilee taas 😀

  6. En huomaa kyllä eroa, ja jos jotain niin olisin vaan arvellut että huulipunalla tehty muotoa enemmän! Olet kaunis joka tapauksessa. En ota kantaa kauneusleikkauksiin/pistoksiin jne (jokaisen oma asia), mutta mielestäni nämä ulkonäköön liittyvät asiat ovat sellaisia, joihin kannattais kiinnittää huomiota miten niistä puhutaan etenkin omalle lapselle. Epävarmuudet omista “puutteista”, “heikkouksista” ja asioista jotka ovat kauneusihanteiden vastaisia, ovat herkästi periytyviä. Vanhempi harmittelee omia jenkkakahvojaan tai vaikkapa juuri “väärän” mallisia huuliaan lapsen (tytön tai pojan) kuullen, niin se jää varmasti lapselle mieleen. Näin lapsi taas hänkin alkaa katsoa itseään näiden ajatusten valossa. Ihan tarpeeksi ulkonäköpaineita tuppaa mediasta jne mutta kotiolot ovat se paikka, jossa rakennetaan lapsen vahvaa itseluottamusta ja rakkautta omaa itseä ja kehoaan kohtaan.

    1. Musta se on kieltämättä tosi tärkeetä! Onneksi olen poikien äiti, luulen, että se on hieman helpompaa tässä asiassa 🙂 Samalla mun mielestä on myös tärkeää puhua näistä asioista neutraalista, koska tässäkin keskustelussa näkyy sitä, miten veikkaillaan jotain psyykkisiä ongelmia ja käytetään termejä “sortua toimenpiteisiin” yms. Se vääristää toiseen suuntaan tätä keskustelua mun mielestä kanssa.

Leave a Reply