Taaperon potta-opettelusta

Nyt täytyy heti alkuun varoittaa, että postaus koskee potalle opettelua, joten jos (ja monien kohdalla kun) aihe ei kiinnosta, niin skipatkaa reteesti, sillä postaus ei tule koskemaan mitään muuta 😀 Tajusin vaan kirjoittaessani ajatuksiani lapsen kanssa reissaamisesta, että tää asia koskee hyvin vahvasti sitäkin teemaa, joten otetaan tämä ensin alta pois 😀 

Mut heille, joita asia kiinnostaa, niin tässäpä tämä meidän tarina tähän mennessä. Mun äiti on aina ollut tosi vahvasti potalle aikaisin oppimisen kiihkoilija ja aika paljon potasta oli puhetta hänen osaltaan meidänkin pojan kohdalla. Toppuuttelin ja hidastelin tilannetta, koska mua ei varsinaisesti liikuta kuinka nuorena kenenkin lapsi oppi potalle. Se ei ole mikään saavutus, vaan sen pitäisi tapahtua lapsentahtisesti. Mä oon koko ajan hokenut, että oppii kun hänelle on oikea aika ja se menikin juuri näin. Meille hommattiin potta aika aikaisin, ja Dee on kokeillut siinä istumista n. 9-kuisena ekan kerran. Muutaman kerran sinne pottaan jopa tuli jotain, mutta enemmän se oli sellainen “saa tottua tuollaisenkin olemassaoloon” ajatus. Aina välillä joskus vuoden ja puolentoista vuoden välillä sitä näytettiin ja ajoittain oli siitä kiinnostunut. Jossain vaiheessa alkoi hirveä huuto aina jos laittoi potan lähellekään, joten silloin se jäi pois näköpiiristä pariksi kuukaudeksi. Ennen Aussi-matkaamme (Dee oli lähtiessa 1v8kk) ei haluttu aloittaa mitään opettelua pitkän reissun takia. Reissussa kuitenkin poika alkoi osoittamaan mielenkiintoa pottaa kohtaan kun oltiin vaikka lastenhoitohuoneessa vaihtamassa vaippaa. Niinpä kotiutuessamme tammikuun ekana päivänä, riisuimme pojan ilkosilleen ja toimme potan olohuoneeseen. Lupasimme, että jos pottaan tekee pissin, saa suklaata. Ja siitä se lähti.

Ensin nosteltiin potalle istumaan vartin välein ja kun ensimmäisen kerran homma onnistui, sai pienen palan suklaata palkinnoksi. Ihmetys oli valtava kun vähän myöhemmin istuin sohvalla ja havahduin lorinan ääneen. Tyyppi oli mennyt itse potalle istumaan pissalle! Suklaata palkinnoksi ja edelleen pyörimään ilkosillaan.

Rehellisesti voin sanoa, että suklaan voimalla poika tajusi pottahommat parissa päivässä täysin. Oltiin kotona, hän oli nakupyllynä ja potta oli olkkarissa. Ja hommahan oli jännää hänen mielestään! Sit ostettiin “isojen poikien housuja” eli söpöjä nalleboksereita ja käytiin sata kertaa läpi sama mantra, että näihin ei sitten saa tulla pissiä, ettei ne mene likaiseksi. Nakuna poika muisti aina mennä potalle jo kolmantena päivänä, mutta kun päällä oli bokserit, vahinkoja tuli vähän joka toinen kerta. Yhdessä harmiteltiin sitä boksereiden likaantumista ja kuinka pitää pyytää potalle. Pikkuhiljaa päivä päivältä vahingot vähenivät ja enemmän muisti juosta potalle ja ottaa housut pois. Parin viikon kohdalla sai palkinnon potalla käymisestä ehkä joka kolmas kerta. Potta siirrettiin ekan viikon jälkeen vessaan ja osasi hyvin mennä sinne. Itsenäistyvän taaperon mielestä oli myös erittäin mielenkiintoista mennä sinne vessaan yksin ja laittaa ovi kiinni 😀 Meitä vanhempia taisi jännittää enemmän, lähinnä, että miltähän siellä vessassa näyttää jälkeenpäin 😀 Hyvin nekin meni. Oikeastaan kun Dante oli 1v10kk, eli helmikuun alussa, oli hän jo aika pottavarma kotona. Pidettiin vaippaa yöunilla ja päikyillä, muuten oltiin kotona ilman vaippaa. Toki ulkoillessa talvikeleillä laitettiin vielä vaippa, koska vahingon sattuessa olisi pitänyt pestä koko vaatekerrasto. Mut heti kelien lämmetessä, ollaan myös ulkoiltu ilman vaippaa. Herrajumala, tän kevään aikana on kysytty “pissittääkö?” ehkä miljardi kertaa. Voisin kohta tatuoida otsaani lauseen “muista sitten sanoa jos tulee pissahätä”.

Mutta tosiaan, aina kun oltiin kotona ilman vaippaa, kaikki meni tosi hyvin. Meillä ei myöskään ikinä vastutellut oli sitten kumpi tarve tahansa, vaan kaiken toimitti pottaan ihan samanlaisella onnistumisen ilolla. Meillä oli kotona purkki ksylitolipastilleja (=karkkeja), josta sai itse aina käydä hakemassa yhden “karkin” onnistuneen tuloksen jälkeen. Useimmiten lensikin vessasta hirveetä kyytiä keittiöön hakemaan karkkia 😀 Oltiin tosi yllättyneitä kun about 1 kk pottailun jälkeen vahingot oli ihan minimissä ja osasi mennä omatoimisesti potalle vaikka olisi vaippa ollut päällä.

Kun oltiin pottailtu n. 1,5 kk lähdettiin Danten kanssa Ras al Khaimahiin ja se vähän jännitti kun rutiinit katkesi, että miten muistaa siellä käydä. Jenni oli ostanut hänelle pönttörenkaan, missä oli sammakoita (meillä on muuten kans kotona aina ollut sellainen pehmeä pönttörengas, superkätevä!) ja se oli Danten mielestä aivan ihastuttava ja halusi jatkuvasti käydä sammakoiden luona. Pottailu meni siis erittäin mallikkaasti myös reissussa. Olin tosi yllättynyt, kun tuo silloin 1v10kk pyysi myös lentokoneessa ja lentokentällä vessaan eikä jännittänyt vessanpöntöllä oloa kun pidin häntä siinä. Selvisimme kotiovelta Jennin luokse samalla kuivalla vaipalla vaikka matka-aikaa oli kokonaisuudessaan joku 11 tuntia kaikkineen.

Ehkä kahden kuukauden potalle opettelun kohdalla tuli eka vastahakoisuuden kausi. Ei vaan millään halunnut enää mennä. Ikinä ei pissattanut kysyttäessä ja aina meni vääntämiseksi ja kiukutteluksi kun piti mennä vessaan. Ihan kuin seinään päättyi sellainen jakso, kun kaikki oli mennyt tosi hyvin ja usein pärjättiin kokonainen vuorokausi yhdellä vaipalla, yövaipalla, kun päiväunet meni kuivana. Jotenkin vaan tuli iso vastalause koko toiminnalle hieman ennen toista syntymäpäivää. Otettiin taas lahjominen käyttöön. Milloin sai mennä potalle kaakao-tonkka kainalossa, milloin sai ottaa karkin mukaan kädessä pidettäväksi siksi aikaa, että nähdään, että potassa on jotain 😀 Milloin mitäkin. Lempijättipehmo piti asetella vessanpöntölle viereen samalla kun itse oli potalle. Tääkin hankalampi vaihe meni vaan ohi itsekseen aikamme lahjottuamme ja itse asiassa ostettuani sellaisen pienen jakkaran vessaan. Se oli taas jännää, kun sai itse kiivetä, asetella pönttörenkaan ja istua sinne. Ollaan totta kai myös suosittu tuota rengasta, kun ei tarvitse sitten pottaa pestä jatkuvasti.

Aika tasan 2-vuotiaana aloimme jättämään vaippaa pois kotoa lähtiessämme. Hoitokassi on aina mukana ja parit vaihtovaatteet, mutta vaippaa ei laiteta esim. kun mennään kauppaan tai Tampereelle (matkaa autossa n. 20 min). Jos mennään autolla Helsinkiin, sitten laitetaan vaippa, kun ei välttämättä heti pääse pysähtymään. Nyt keväällä/kesällä on helppo toimia näin, kun ei oo toppavaatteita tuhatta päällä. Käydään potalla ennen lähtöä ja sit kysellään usein, että täytyykö käydä. Vahinkoja on ollut yllättävän vähän. Ei alkuun ikinä toruttu vahingoista, eikä olla koskaan käsitelty asiaa mitekään negatiivisesti. Vähän sellainen “voi voi, muista ensi kerralla pyytää”. Ihan tässä muutama päivä sitten toruin ensimmäistä kertaa asiasta kun oltiin just kyselty monta kertaa vessan vieressä, että onko hätä, ja ei kuulemma ollut, mutta heti perään tuli vahinko. Ollaan kuitenkin haluttu aina pitää positiivinen sävy tässä hommassa. Taannoin kävin Danten kanssa Helsingin keskustassa junalla päiväreissun ja mentiin koko päivä ilman vaippaa. Kerran tuli vähän vahinko matkalla, mutta äkkiä vaan kuivat vaatteet ja homma jatkuu.

Nyt kun pottaopettelua on takana tasan viisi kuukautta, tyyppi on melko varma potalla kävijä. Pyytää selkeästi potalle ja todella harvoin enää tulee vahinkoja. Aina ajoittain saattaa tosi pahasti unohtua leikkiin ja housut ehtii hieman kastua, ennen kuin ehtii potalle, mutta totaalisia vahinkoja ei tule juuri ollenkaan.

Tää on vaatinyt yllättävän vähän likaisten housujen pesua ja turhautumista meiltä vanhemmilta. Usein on ollut jopa sellainen tilanne, että ollaan oltu hankalassa paikassa ja pojalla vaippa päällä tämän ilmoittaessa, että pissa tulee. Silloin olen saattanut sanoa, että saa tulla vaippaan, nyt ei pääse vessaan. Ja tämähän aiheuttaa sen reaktion, että EI, ei halua vaippaan. Sitten pitää vaan päästä pissalle ja laitetaan vanhempien vessabongailu todelliseen testiin 😀

Meillä kulkee usein potta autossa mukana Suomessa ollessamme. Ollaan pysähdytty ties mihin pysähdyspaikalle ja kaivettu potta auton takaboksista. Reissussa kulkee aina mukana pönttörengas. Nyt kun lensimme Losiin, niin tyyppi paineli paikoiltamme vessaan useamman kerran pönttörengas mukanaan. Ei olla haluttu ikinä sanoa, ettei nyt pääse vessaan, jos on ilmoittanut vessatarpeesta. Välillä joutuu pidättelemään, mutta aina ensimmäinen mahdollinen tilaisuus käytetään. Lentokoneessa jonoteltiin kiltisti samalla kun poika lateli “setä ensin, Dante sitten” -mantraa 😀 Eilen olimme autossa ruuhkaisalla tiellä, ku takapenkiltä kuului “Iskä, kakka!”. Juteltiin pojalle, että hetki pitää odottaa, kohta ollaan perillä ja kurvattiin 5 minuutin päästä Targetin pihaan, missä oli asiakasvessa. Sinne siis.

Potalle opettelu on vaatinut lähinnä ajoittain mielikuvitusta, aikatauluissa joustamista ja sitoutumista siihen, että tämä on tärkeää. Aina kun mahdollista, lapsi on ilman vaippaa. Tarpeesta kysellään paljon, kehutaan aina kun osaa mennä itse ja aina yritetään mukautua, jos tarve vessaan tulee. Jenkeissä on itse asiassa vähän erilaiset vessat tosi monissa paikoissa ja tää on aiheuttanut muutaman hauskan hetken. Nää on sellasia himopitkiä malliltaan ja siitä etuosasta “puuttuu pala”. You know? Ja se vessan vetämisen ääni on tosi kova. Lapselle nää on selkeesti vähän jännittäviä, jollei ihan pelottaviakin, ja hän ei ole halunnut istua itse sellaiselle pöntölle, kun ei tuota rengasta kuskata kuitenkaan pitkin kaupunkia mukanamme. No, ei siinä mitään, tandem-pissa on jo käsite meidän perheessä, kun en luovuttanut asian suhteen, vaan istahdin itse pöntölle, otin lapsen “syliin” eli siihen eteeni pöntölle ja hyvin meni. Tähän on jouduttu nyt turvautumaan reissun päällä ajoittain 😀 Ja näin reissun päälläkin, ruuhkaisassa Losissa, meillä menee vuorokaudessa 1 tai 2 vaippaa ja useampana päivänä on mennyt koko päivän kuivana. Aina ennen kotoa lähtöä käydään vessassa ja aina kun kierrellään jossain, kysytään jokaisen mahdollisen vessan kohdalla, täytyykö käydä. Vaikka itse asiassa täällä ollaan pidetty vaippaa just sen takia, ettei tule rattaisiin vahinkoa tms. niin tosi vähän on ollut tarvetta vaipalle, vaan lapsi osaa kyllä jo tosi hyvin ilmoittaa, että pitää päästä vessaan. Mielikuvituksen lisäksi tää vaatii kyllä ehdottomasti myös sitoutumista. Aina täytyy varata ekstra-aikaa lähtemiselle, että suostuttelee lapsen potalle silloin kun ei ole hätä, jotta voi lähteä liikkeelle ilman sitä, että 5 minuutin päästä on pakko päästä. Koskaan ei voi olla liian kiire, ettei voisi pysähtyä johonkin vessaan.

Dee on ensi viikolla 2v2kk ja luulen, että kesäkuun reissujemme jälkeen jätämme pois päiväunien vaipan myös. Nytkin jo varman 80-90%  hän herää kuivana ja välillä on alkanut heräämään kesken unien vessaan, jopa kesken yöunien. Hän menee päikkyyn elokuun puolessavälin, ja meille on ollut tärkeä tavoite saada lapsi vaipattomaksi ennen päikkyyn menoa. Ollaan varauduttu siihen, että saadaan viedä päikkyyn mukanamme aina tuhat ja yks vaatevaihtokertaa, mutta toiveena olisi, että lapsi olisi siellä aina koko päivän ilman vaippaa eikä oteta näin takapakkia asiassa. Vaatii toki varmaan myös hoitajilta ajoittain muistuttelua, vaikka tuntuu, että tällä hetkellä käy enemmän oma-aloitteisesti vessassa kuin kysymällä.

No, kaiken kaikkiaan tää on mennyt mun mielestä tosi helposti. Reissun päällä tää vaatii tietty hieman tavallista enemmän asiaan huomion kiinnittämistä, mutta yleisesti ottaen arjessa tätä ei oikein enää edes pahemmin mieti (paitsi just kun lähdetään jonnekin). Oon tosi tyytyväinen, että odotettiin selkeästi sellaista hetkeä, että aihe tuntui lapsesta kiinnostavalta ja sitten vasta ruvettiin opettelemaan potalle tosissaan. Tuntuu, että tää on mennyt kaiken kaikkiaan tosi helposti näin. Ja oon tyytyväinen tähän meidän valitsemaan lahjomismenetelmäänkin 😀 Luin jostain suomalaisen professorin (olisko ollut Saloviita) neuvot asiaan, ja meillä tuo ainakin toimi. Lahjomista ei tosiaan tarvii harrastaa pitkään, vaan sillä pääsee alkuun ja ehkä hankalan vastustelukauden läpi. Meillä ainakin toimi.

Miten teillä on mennyt potalle opettelu? Onko tässä vielä odotettavissa takapakkia, vai voiko todeta, että jee, pahin on ohitettu? 

9 thoughts on “Taaperon potta-opettelusta

  1. Kuulostaa erittäin hyvältä toi lapsentahtisuus! Esikoisten kanssa potatin vaikka kuinka paljon ja kuivaksiopettelu oli oikeen kunnon vaihe, missä pissoja oli siellä täällä ja varavaatteet aina mukana.
    Mutta pojan kanssa meni super helposti! Ei halunnut potalla käydä ollenkaan, suorastaan vihasi sitä. Jätin potalle yrittämiset kokonaan, mutta kerran päättikin mennä itse potalle mun ollessa suihkussa ja tuli vaan kertomaan, että pissa tuli. Mä olin ihan varma, että pissat on lattialla mutta siellä ne oli potassa. Kehuin tietysti maasta taivaisiin. Seuraavana päivänä otin varavaatteet puistoon mukaan, mutta sen jälkeen jätin nekin pois (puisto oli silloin myös ihan kodin vieressä, niin ei olisi ollut iso homma käydä vaihtamassa). Herra päätti itse kerralla, että nyt on aika kuivaksi ja siinä se oli.

  2. Mulla ei oo mitään muistikuvaa, kun poika opetteli kuivaksi 😀 Potalle ei koskaan oppinut, mutta pöntölle kyllä (istuen niin, että piti kiinni, kunnes osasi itse).
    Sen kyllä muistan, kuinka helppoa oli, kun pääsi vaipoista. Ilmoitti pissahädästään ja eiku pissalle ja matka jatkui 😀 Hyvin nopeasti opetteli pissaamaan seisoalleen, koska pitkillä automatkoilla oli niiiin kätevää käydä jossain puskapissalla.

    Onnea D:lle pottailusta! Iso poika jo 🙂

  3. Meillä mentiin myös tavallaan lapsentahtisesti. Potta ostettiin ajoissa, mutta lasta se ei kiinnostanut eikä tykännyt siinä istua vaikka joskus kokeiltiin. En ottanut stressiä, ajattelin myös, että ei se loppuelämää vaipoissa tuu kulkemaan 😌 kun tyttö oli reilu 2v ikäinen, eikä potta vieläkään kiinnostanut, oli mun mielestä aika opetella, eikä enää odottaa. otin tytöltä vaipan pois ja asetin potan olohuoneeseen. Sanoin ”tähän menet istumaan, jos on pissahätä, housuihin ei saa pissata”. Ensin ei suostunut puoleen päivään pissamaan (ei edes lattialle tai hiusuihin), kunnes oli niin kauhea hätä, että vastahakoisesti meni potalle. No tietysti kehuttiin vuolaasti ja ei sen jälkeen tullut vahinkoja housuin! Ei siis minkäänlaista takapakkia tämän jälkeen 😄 tää on varmaan tosi lapsikohtasta, miten kukin oppii. Oman lapsen kohdalla uskon, että oli hyvä odottaa noin kauan, niin ymmärsi asian ytimen pelkästään puhumalla, eikä tarvittu harjoitusta sen enempää. Raskaita oli yöt alkuun, kun vein aina vessaan, jos yöllä äänteli pissahädän merkiksi. Niin ei sitten tullut koskaan sänkyynkään. En muista, missä kohtaa yölliset vessakäynnit loppui. Vaipoista pääsi kuitenkin kerralla eroon 😄

  4. Mun korvaan kuulostaa kauheen työläältä opettelulta, vaikkei siis varmasti olekaan, oon vaan itse ollut laiska potalle opettaja 😀 meillä on pojalla ollut pottaa 6kk lähtien, joskus vuoden iässä yritin alkaa opettaa käymään siinä, mutten kauaa jaksanut. Päikky alkoi elokuussa kun poika oli just täyttänyt 2v ja siellä ovat tietenkin käyttäneet säännöllisesti, kotona en oo jaksanut ottaa stressiä asiasta kun se on vaatinut kauheat suostuttelut enkä oo halunnut lähteä lahjomaan.

    Ajattelin, että 3v on se raja, et jos siihen mennessä ei ite jätä pois niin sit aletaan todella opettelee. Nyt poika on 2v10kk ja vajaa pari kuukautta sitten yks aamu ilmoitti, ettei halua vaippaa ja sen jälkeen on ollut päivät kuivana, vahinkoja on sattunut kolme, nekin ekan viikon aikana. Käy omatoimisesti vessassa, toki silloin muistutan käymään jos ollaan johonkin lähdössä tai on menossa päiväunille. Aluksi pidin varmuudeksi päiväunet vaippaa mutta nyt sekin on jäänyt pois, autossa, ulkona jne on kokonaan ilman. Yöllä pitää vaippaa vielä, katsotaan jos sekin jäisi kesän aikana pois 🙂 mun mielestä tää on mennyt tosi hienosti itsestään ja mä itse uskon vahvasti siihen, että suurin osa lapsista jättää vaipan itse pois kun aika on oikea.

  5. Meidän 1,5v osaa itse ilmaista koska tulee kakka ja hänet laitetaan potalle. Pottailu aloitettiin heti, kun hän oppi istumaan. Nyt kesällä hän saa alkaa olla ilman vaippaa ja koitetaan opettaa tunnistamaan, että koska on pissahätä ja mennä potalle 🙂 hauska idea tuo suklaapalkinto! 🙂

  6. Kovan vaivan olette nähneet, oma hommansa kaikessa tuossa säätämisessä, mut aivan huippua että jaksatte tehdä ja mennä lapsen ehdoilla! 🙂 meillä esikoinen vaihtelevasti testaili pottaa vauvasta 1,5v. asti, välillä kiinnosti enemmän ja välillä vähemmän, ei otettu mitään suurempaa tavoitetta silloin, vaan ajateltiin että pikkuhiljaa. 1,5v oppi tekeen kakan pottaan itse pyytämällä, ja vajaa 2,5v:nä oli yön jäljiltä vaippa kuiva. Sillon lopetettiin kertarysäyksenä vaippojen käyttö kokonaan, ja muistaakseni vahinkoja ei tainnut tulla kuin pari 🙂 kesää vasten tosiaan paljon helpompi opetella 🙂

  7. Meillä ei pottailtu käytännössä lainkaan, mutta ei tosin oltu myöskään aikaisin liikkeellä… Tyttö alkoi vajaa kolme vuotiaana itse ilmoittamaan pissahädästä jajätettiin sitten vain vaippa pois kun huomasin, että rakko on aika hyvin hallinnassa. Ensimmäisinä päivinä sattui muutama vahinko, mutta siinä se sitten olikin.
    Asun tosin Saksassa, ja ehkäpä tässä on ihan maakohtaisia eroja. Paikalliset pikkulapset melkein poikkeuksetta on vaipoissa kolmevuotiaaksi asti. Jotkut jopa selvästi pitempään…

  8. No ei kuulosta helpolta, kun oman lapseni kanssa tein niin että ensimmäisenä ja toisena päivänä sai joka kerta potalle pissimisen/kakkaamisen jälkeen namin. Lisäksi juotin hänelle paljon mehua ja vettä noiden muutamien ensimmäisten päivien aikana että niitä pissahätiä ja palkitsemisia päivän aikana tuli useita. En myöskään käyttänyt hänellä vaippaa aloittamisen jälkeen ollenkaan en yöllä enkä päivällä (koska hänhän on kuiva) ja hän on tehnyt vahingossa pissan housuun tasan kaksi kertaa tämän puolentoista vuoden aikana mitä on ollut kuivana. Ja me aloitimme kun lapsi oli kaksi vuotta. Tämä kokeilu perustuu ihan siihen lahjomislogiikkaan että palkkio pissaamisesta pottaan. Se, että lapselle pukee vaipan sen aikana tai jälkeen kun hänen pitäisi olla kuiva, antaa lapselle tunteen, että hän voi halutessaan pissata housuun ja myös tekee niin.

    1. No ei se kyllä tee. Meillä on ne vahingot tullu nimenomaan sillon kun ei oo ollu vaippaa ja hienosti osaa pyytää vaippa päällä vessaan. Se tuo aika paljon turvaa reissatessa, et on se vaippa.
      Ja hienoa, että teillä meni helposti, mutta voit myös laskeutua sieltä korkealta hevoseltasi ja riisua Täydellinen Äiti – mitalisi suorituksesta, sillä jokainen lapsi on erilainen ja oppii eri tavalla ja eri tahdissa. Olen äärimmäisen ylpeä lapsestani eikä tämä ole musta ollut mitään muuta kuin yllättävän helppoa, odotin potalle opettelun olevan paljon vaikeampaa.

Leave a Reply