UUSI LUKU

Jälleen uuden luvun aika. Tällä kertaa sen myötä, että viimeisimmän päivätyön ovi meni tänään kiinni viimeisen päivän merkiksi ja tiedossa on kesä taaperon kanssa, hänen totuttelu osaviikkoiseen päivähoitoon kesän lopulla ja kahden lapsen äidiksi oppiminen alkusyksystä. Ajoittain musta tuntuu, että oon ollut raskaana jo varmaan vuoden ja aika matelee hirveän hitaasti, ajoittain taas tuntuu siltä, että viimeiset vuodet ovat hujahtaneet ohi hirveetä vauhtia. Muutto Australiaan, muutto takaisin Suomeen, maailmanympärimatka, muutto Lontooseen, kolmen vuoden opiskelut, muutto Helsinkiin, muutto Kuopioon, päivätyö mainostoimistossa, raskaus, häät, esikoinen, muutto Lempäälään, päivätyö digitoimistossa ja nyt toinen lapsi. Ja tämä kaikki alle vuosikymmenessä, sillä Australiaan lähdöstäni on reilu 8 vuotta aikaa. Herrajumala. Hirveetä tahtia on elämä mennyt eteenpäin. Saisi aikamoisen kirjasarjan. Ja nyt on uuden luvun aika.

Moni ehkä ihmettelee tätä mun ratkaisua. Viimeksi irtisanouduin hyvästä työpaikasta aikaisessa vaiheessa raskautta ja jäin kotiin pyörittämään omaa yritystä. Kieltäydyin sitä myötä äitiyslomasta ja varmasta paikasta, jonne palata takaisin äippäloman jälken. Tällä kertaa olen tehnyt kaikki työni yritykseni kautta, joten ero ei ollut niin merkittävä, mutta enpä mä nytkään aio jäädä äippälomalle, ainakaan täysin. Moni ihmettelee, miksi jään “vapaalle” niin paljon aiemmin kuin äippäloma yleensä alkaa. No, tässä tapauksessa “äippikseni” alkaisi elokuun lopulla ja heinäkuun olisin muutenkin kesälomalla päivätyöstä. Niinpä tuntuisi hölmöltä palata kolmeksi viikoksi elokuussa, joten päädyin tähän ratkaisuun tällä kertaa neljä kuukautta ennen lapsen laskettua aikaa. Oon nauttinut tosi paljon siitä, että oon päässyt tekemään töitä kivassa tiimissä ja oppimaan paljon uutta, mutta oma henkinen ja fyysinen jaksaminen ja perheen kanssa laatuajan viettäminen on mulle ykkösprioriteetti kaikin tavoin.

Oon miettinyt viime aikoina paljon niitä asioita, joita pidetään tietyllä tapaa “Finnish Dreamina”, sellaisena unelmana tai tavoitetilana sille, millaista elämän pitäisi olla. Kun juttelee ihmisten kanssa ja lukee erilaisia juttuja, tuntuu, että kiire ja menestyminen on kiilanneet monella tapaa suomalaiseen arkeen haluttavaksi tilanteeksi. Pitää olla tärkeä, pitää menestyä, pitää tuntea tekevänsä jotakin, olevansa kiireinen. Oma arvo on liian usein kiinni siinä, miten kiireinen ja aikaansaava on. Ja jollakin lailla se on mulle tuttua. Jotenkin tuntuu siltä, että laiskottelu ja rentoutuminen, lepääminenkin, on jopa pahasta. Oon ollut itsekin pitkään sellainen ihminen, joka kertoo aina kiireestä ja luettelee kaikkea kiirettä aiheuttavaa. Nykyisin yritän tehdä toisin. Onhan tässä riittänyt puuhaa. Täyspäiväinen työ, oma yritys ja taapero, joka ei ole päivähoidossa. Välillä on tuntunut siltä, että minua revitään osiin. Mutta toisaalta, tää on tuntunut yllättävän iisiltä. Oon pyytänyt ja saanut apua, oon palkannut apua. Oon järjestänyt asiat meidän perhe edellä, mutta silti saanut siihen järjestettyä paljon kaikenlaista rinnalle.

En ole sekuntiakaan katunut sitä, että pidin “vapaampaa” esikoista odottaessani. Se teki hyvää. Viimeisiä kertoja tein asioita omalla aikataululla, omin ehdoin. Tein töitä, lepäsin ja nukuin ja olin vaan. Olin rentoutunut ja hyväntuulinen, stressaamaton ja oikeasti todella hyvällä mielin odotin vauvavuotta ja sen mullistuksia. Koen, että tämä näkyy esikoisessamme ja varsinkin näkyi vauvavuodessamme. Nyt koen, että myös toinen lapseni ansaitsee sen, että otan ihan vaan aikaa nauttiakseni raksaudesta, levätäkseni ja vaan ollakseni. Dante menee päiväkotiin elokuun lopulla (jeee, me saatiin ihan paras päikkypaikka!), jolloin hän aloittaa siellä puoliviikkoisena, eli on kaksi täyttä päivää ja yhden vajaamman. Olemme pitkään pohtineet, pidämmekö pojan kotihoidossa vai laitammeko päiväkotiin. Jälkimmäinen tuli ratkaisuksi ennen kaikkea sen takia, että vauvan kanssa minua jakaessaan Danten arki olisi hyvin erilaista kuin päiväkodissa. Nyt hän saa olla neljä päivää viikossa kotona ja kolme päivää viikossa leikkiä omanikäisten kanssa ja puuhailla erilaisia mielenkiintoisia ja kehittäviä asioita. En pode ollenkaan syyllisyyttä siitä, että “heivaan” lapsen päikkyyn toisen tullessa. Tiedän tekeväni sen hänen viihtymisen ja hyvinvoinnin tähden (oikeesti, kuinka tylsää on vauva-arki jatkuvine imetyksineen, pumppaamisine ja torkkuine tuollaisen aktiivisen 2,5-vuotiaan mielestä?) ja lisäksi saan itsekin siitä hyötyä. Saan muutamana päivänä viikossa nauttia vauvakuplassa olosta pienen vauvan kanssa, saan antaa vauvalle mun 100 % ja saan myös ajoittain levätä. Jälkimmäistä en voi painottaa tarpeeksi. Niin paheksuen kuin tätä ehkä jokunen lukee, niin ei kannattaisi. Levännyt ja energinen, hyvinvoiva äiti, on paras lapsi äidilleen. Jos lapseni on hyvässä hoidossa, jossa viihtyy samalla kun minä saan kurottua vauvaöiden herätyksiä umpeen päikkäreillä ja ehdin välillä suihkuunkin, uskon sen olevan kaikille voittava tilanne. Myös toinen lapseni ansaitsee levänneen äidin, joka voi hyvin ja joka jaksaa herätä öisin ja olla 100 % läsnä päivisin.

Nyt on tällainen energiankeruu-kesä. Nautin varmasti täysin siemauksin näistä kolmesta kuukaudesta Danten kanssa, kun me ollaan vielä ihan vaan me. Sitten opetellaan hieman erossakin olemista päiväkodin muodossa, mikä on ihan täydelliseen aikaan, kun raskauden viimeisellä kuulla saan välillä ihan vaan olla itsekseni ja levätä. Sekin tekee hyvää. Äitiydessä on yllättynyt täydellinen huolettomuuden puute ja se, että joku tarvitsee, tai vähintäänkin haluaa, minut aina. Niinpä tekee ihan hyvää parina päivänä viikossa ottaa aikaa ihan vaan itselle ja valmistautua siihen, että on taas ainakin vuoden aivan sidottu toiseen ihmiseen. Pieni ääni pääni sisällä on halunnut ja yrittänyt syyllistää minua tästä. Mutta en aio antaa sille tilaa. Meillä menee taloudellisesti sen verran hyvin, että mun ei tarvitse tehdä kahta työtä. Ja mun ei tarvitse olla kiireinen voidakseni tuntea olevani tärkeä. Mä olen tärkeä itselleni ja mä ansaitsen myös vaan olla, levätä ja nauttia arjesta.

Mä oon jo pitkään miettinyt “work – life”-balanssia ja sitä, miten löytää se tasapaino näiden väliltä. Jotenkin nykyisin koen, että se on aika hyvin hanskassa. Ja se on mun tavoite, se on mun merkki siitä, että asiat menee hyvin. Hieman haikeaa oli tänään sanoa heipat työpaikalla, mutta samalla odotan innolla sitä, että Losin jälkeen kun palaamme kotiin, alkaa uusi viikko ja mulla onkin ykskaks niin paljon enemmän aikaa käsilläni. Toivottavasti silloin kesä on jo täydessä vauhdissa ja saadaan nauttia tästä rennosta kesästä mukavan aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä 🙂

26 thoughts on “UUSI LUKU

  1. No hei, ihan loistava suunnitelma. En potisi hetkeäkään huonoa omatuntoa, jos olisi sama tilanne. Nauti!

  2. Jos mulla olisi mahdollisuus tehdä samalla tavalla -niin tietysti tekisin! Se vaan ei ole mahdollista rahallisen tilanteen takia, eikä sen takia että mulla ei olisi mitään työtä mihin palata äitiysloman jälkeen.
    Varmasti sua arvostellaan näistä valinnoista, mutta en kyllä ymmärrä miksi?

  3. Meillä tällä hetkellä parikuinen vauva ja ikäero esikoiseen täysin sama kuin mitä teille tulee. Itse olen ollut nyt kahdestaan molempien kanssa kotona kuukauden ja voin sillä kokemuksella sanoa, että on erinomainen ratkaisu laittaa taapero päiväkotiin ainakin osaksi aikaa. Esikoisen päivät todellakin matelevat ja tuntuu mahdottomalta keksiä noin energiselle tapaukselle tekemistä koko ajan.
    Onneksi meilläkin koittaa pian isin kesäloma ja pitkä vanhempainvapaa. Sitä odotellessa!

  4. Minulla oli kans toinen lapsi päivökodissa pari päivää viikossa nelisen tuntia per päivä, kun olin äitiyslomalla vauvan kans. Ajattelin ihan samoin kuin sinä, että saa olla vauvan kans ja levätä. Todellisuus oli kuitenkin se, että ne päikkypäivät oli stressaavimmat päivät, koska niissä oli aikataulut, kun muuten saatiin herätä ja olla miten tahdottiin. Kerrankin vauva nukkui sängyssä vielä päikkäreitä, kun toista olisi pitänyt olla hakemassa jo hoidosta. No lapsi nukkuvana vaatteisiin ja kannoin hänet myös nukkuvana tarhaan hakemaan toista lasta, kun en voinut häntä kotiinkaan jättää ja jostain syystä en voinut rattaita ottaa.

    1. Niin, meillä on tosiaan sitten 8h päivää kun on ja isi vähintään hakee tai vie, ellei molemmat 🙂 Ettei vauvan kaa tarvii sompailla jatkuvasti 🙂

  5. Itsekään en voi olla korostamatta tuota lepäämisen tärkeyttä. Jokainen tehköön sen omalla tavallaan. Itsekin varmaan laittaisin vanhemman lapsen ainakin muutamaksi päiväksi päiväkotiin, jotta saisi levätä raskauden loppumetreillä ja uuden vauvan kanssa myös. Minulla on 10 kk ikäinen lapsi, jonka vauva-aika on ollut rankkaa. Myös raskaus oli hieman vaikea. Joten nyt olen tilanteessa, että olen vuoden painanut tukka putkella menemään sataa asiaa samaan aikaan. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat kun olen saanut nukkua 5 tuntia putkeen. En jaksa edes kävelylenkkiä, kun tuntuu että sydän pomppaa rinnasta ulos.
    Onneksi olen vihdoin havahtunut tähän ja voin alkaa tekemään muutoksia oman hyvinvointini eteen. Jos meille toinen lapsi suodaan, niin teen tietoisesti asioita eri tavalla. Itsekseen lepääminen, vain vauvan kanssa oleminen, taaperon päiväkotiin laittaminen, hoitoavun pyytäminen, töistä pois jääminen ovat kaikki ihan ok.
    Kaikki vanhemmat ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, elämäntilanteet ovat erilaisia. Kukaan ei voi arvostella toisten päätöksiä ilman, että elää sen toisen elämää. Paitsi anonyymit kommentoijat eri foorumeilla ja medioissa. He ovat kaikkitietäviä ja täydellisiä.

  6. Kuulostaa niiiiin unelmalta ! 🙂 Tekisin itsekin juuri noin jos taloudellinen tilanne sen mahdollistaisi. Ihanaa kesää ja rentouttavaa odotusta 🙂

  7. Voi olla, ettäomalla väsymykselläni on osuutensa asiaan mutta tämä “Levännyt ja energinen, hyvinvoiva äiti, on paras lapsi äidilleen.” kirjoitusvirhe aiheutti tirskahtelua 🤭 Jotenkin onnistuit tahattomasti korostamaan lauseen merkitystä 😁

  8. Erimielisiä kommentteja tulee varmasti oli aihe mikä tahansa.. aina joku menee väärin 😀 mielestäni oikein kivan kuuloinen suunnitelma.
    Itse olen kahden lapsen kanssa kotona ja yllätyin ettei tämä nyt niin erilaista ole kuin yhdenkään kanssa. Monta kertaa on tullut istuttua leikkihuoneen lattialla tekemässä palikkatorneja ja imettämässä samalla. Rutiini tällaiseen muodostuu nopeasti 🙂
    Ja toisen kanssa valtava ero oli se sisaruksen seuran merkitys! Siis positiivisella tapaa, viihtyvät valtavan hyvin keskenään leikkimässä. Meillä melkein kolme vuotias ja 8kk ikäiset ja leikki sujuu jo nyt. Tämä toisinaan hämmentää kun aina silloin tällöin se “mama tuu” onkin “pikkuveli tuu” 🙂 äiti jää sitten hölmönä seisomaan paikalleen, että mitäs minä teen 😀 en jotenkin osannut odottaa näin konkreettista eroa tässä asiassa 🙂

  9. Meilläkin tehtiin juuri noin, esikoinen oli pari päivää hoidossa leikkimässä ja itse sain olla kotona ja keskittyä toiseen vauvaan. Se oli mielestäni erittäin hyvä ratkaisu meille kaikille. Osittaisella viikolla ollaan nyt menty siihen saakka että isompi tyttöni aloittaa eskarin syksyllä, joka siis tarkoittaa jokapäiväistä hoitoviikkoa. Tällä hetkellä mietin mitä sitten pitäisi tehdä kolmevuotiaani hoidon kanssa…. Osa- vai koko viikko? No syksyllä nähdään mitä keksitään.

    Ihanaa kesää, tämäkin hetki on ainutlaatuinen. Ja ihanaa muutoksen syksyä. ☀

  10. Todellakin kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Ennen uuden vauvan tuloa on tärkeää ladata akkuja. Tekisin itsekin niin jos toisen lapsen saisimme joskus, että pitäisin osan viikosta esikoisen päivähoidossa koska tiedän, että hän viihtyy siellä ja saa tarvittavaa aktiviteettia ja minä voisin omistautua vauvalle sen aikaa 100%. Kyllä se niin vain on, sanoi kuka mitä hyvänsä, että levännyt ja virkeä äiti on paras mahdollinen äiti.

  11. Heippa! Täällä kokemusta myös siitä, että vanhempi lapsi hoidossa osa-aikaisena, vaikka itse olin ja olen vauvan kanssa kotona. Kun toinen lapsemme syntyi oli esikoinen reilu 3v ja tottunut jo päiväkotiarkeen. Olisi tuntunut jotenkin ”epäreilulta” ottaa hänet kokonaan päiväkodista kaverien luota kotihoitoon. Esikoinen jatkoi hoidossa 2-3 päivänä viikossa. Nyt kolmannen lapseni vauvavuotena keskimmäinen lapsemme täytti juuri 5 ja on ollut koko vuoden hoidossa puolikkaalla. Olen saanut jokaisen lapseni kanssa viettää vauva-aikana kahdenkeskeistä aikaa ja vanhemmat lapset ovat päässeet leikkimään ikäistensä kanssa pari-kolme kertaa viikossa. Meillä ollut kummallakin kerralla ihan paras ratkaisu ja isommat lapset aina odottaneet hoitopäiviä. Tsemppiä odotukseen ja aurinkoista kesää 🙂

    T. Kolmen tytön äiti Lempäälästä 😉

  12. Olisi kiva kuulla postaus vielä tästä aiheesta: etkö kaipaa päivätyöstä sellaista toimistotyöhön minun mielestä kuuluvaa adrenaliiniryöppyä? Sitä pientä jännitystä kun ihmiset vaihtuvat ja säpistään kuka saa ylennyksen, kuka valitaan mihinkin uuteen tehtävään ym. Niitä onnistumisen tuntemuksia mitä nimenomaan työnantajalta saa. En varmaan osaa selittää kovin selkeästi mitä tarkoitan mutta tietynlaista tunnetta kun kuulet saavasi vaikka ylennyksen tai palkankorotuksen. Itse olen ainkain pitkään fiiliksissä sellaisten kokemusten jälkeen.

    Toisaalta mietin moniko kunnianhimoinen ihminen joka haluaa urallaan eteenpäin, boostaa sillä omaa itsetuntoaan. Eli tarvitsee sitä ulkoapäin tulevaa vahvistusta että olen hyvä.

  13. Tekisin itse aivan samoin jos minulla olisi jo lapsi! Saan esikoisen nyt syyskuussa ja olen aina ollut vahvasti suorittaja tyyppinen ihminen ja harvoin pystyn olemaan kotona ja ottamaan rennosti. Olen ollut kuin puulla päähän lyötynä nyt raskaana, kun en olekkaan jaksanut mennä samaan tahtiin kuin ennen! Pitää selkeästi tänä kesänä opetella ottamaan rauhallista aikaa itselle, se varmasti auttaa myös jaksamaan tulevan vauvavuoden!

  14. Ilman muuta itsekin lopettelisin työt, mikäli vaan rahallisesti se olisi hoitajana mahdollista. Ja paluu työhön tulee taas itselläni tapahtumaan mahdollisimman nopeasti, jotta rahatilanne säilyisi kohtuullisena.
    Mutta hyvää odotusta sinulle, itse jatkan töissä kesän yli ennen toisen lapsen syntymää.

  15. Varmasti päivähoidon aloittaminen on jokaiselle perheelle iso ja merkityksellinen asia, eikä varmasti aina helppoa. Mutta ei sun tarvitse perustella tuota ratkaisua, päin vastoin mielestäni 🙂 Lapsen laittaminen päivähoitoon kartuttaa kuitenkin niin paljon tärkeitä taitoja ja osa-alueita, kuten tulevaa sosiaalista pääomaa ja kaveritaitoja, puhumattakaan puheterapeutin näkökulmasta myös suuresta hyödystä kielellisen kehityksen kannalta 🙂 Varmasti hyvä päätös! Ihanaa kesää koko perheelle <3

  16. Eikö ole lapsiakin ajatellen hyvä, että äiti valmistautuu tulevaan vauvavuoteen hyvissä ajoin varsinkin, jos tunnistaa itsessään suorittajamentaliteetin. Musta tuo kuulostaa tosi järkevältä suunnitelmalta ja on kiva, että siihen on mahdollisuus. Mukavaa kesää ja kaikkea hyvää jäljellä olevaan odotusaikaan koko perheelle 🙂

  17. Teet mun mielestä ihan oikein, kun kerran mahdollisuus siihen on. Noin minäkin tekisin.
    Ja 2,5 v. on jo sen verran iso, että kaipaa kavereita ja päiväkodin virikkeitä. Täysin Kotona ollessa hänen arki olisi ihan erilaista. Tuo 2,5 pv on varmasti hyvä ratkaisu kaikin puolin.
    Tuo syyllisyyden tunteminen on varmaan joku suomalaisnaisiin sisäänrakennettu juttu.

    Ihanaa odotusta ja kesää teidän perheelle!

    1. Tämänhän ei pitäisi nykyään olla mahdollista, koska subjektiivista päivähoito-oikeutta on rajattu 20h/vko? Vai olenko ymmärtänyt väärin?

  18. Mielenkiitoista pohdintaa, kirjoitat niin koukuttavasti, että postauksiasi on aina ilo lukea!:)
    Energisoivaa kesänodotusviikonloppua!;)
    Ida

  19. Meillä vanhempi lapsi (3v) kerkes olla päiväkodissa vuoden verran ennen kun nuorempi synty. Vaikka jäin nuoremman kans kotiin, nii vanhempi jatko päiväkodissa entiseen malliin eli 3pvä/viikossa. On ollu meille hyvä ratkaisu. 🙂
    Ite palasin työelämään osa-aikasesti nuoremman ollessa 6kk. Tarvitsin jotai muutaku kun vauva-arkea.
    On tullu huomattua että jokaisen perheen pitäis löytää se oma tapansa miten toimia ja nimenomaan uskaltaa tehä niinku itestä hyvältä tuntuu. 🙂

  20. Itse lähdin kanssa Australiaan kohta 8 vuotta sitten ja täällä ollaan edelleen. Englantilainen mies löytyi rinnalle ja kolme kuukautta sitten syntyi meidän esikoinen. Itsekin siis täällä asuneena ymmärrät erot australialaisten ja suomalaisten välillä juurikin työhön ja vapaa-aikaan suhtautuen. Kuten sanoit ”Finnish dream” on tosiaan paljon stressaavampaa ja itse nautin kun täällä arvostetaan enemmän stressittömyyttä, kiireettömyyttä ja hyvää oloa. On hyvä että osaat laittaa omat arvot kohdilleen ja keskittyä siihen mikä on itselle tärkeää. Onnea loppu odotukseen 🙂

  21. Hyvä ratkaisu tuo päivähoito varmasti. D oppii hyvin ryhmässä toimimista, jakamista yms. mitä kotihoidossa ei voi tarjota. Mulla 3,5 v esikon lisäksi 3 kk vauva. Meillä esikoinen jatkoi pph-paikassa kahtena päivänä viikossa 6 tuntia ja yhtenä päivänä SRK:n kerhossa. Tänään hänellä jo alkoikin kesälomat.

    Plussaa hoidossa jatkamisesta oli se, että esikoinen sai mielekästä tekemistä ja kavereita. Sain itse keskittyä hoitopäivinä vauvaan ja nukkua univelkoja ja ihan vaan levätä.

    Miinusta oli se, että esikoinen jäi välillä vähän ryhmän leikeistä ja touhuista ulkopuoliseksi kun hoito oli kahtena peräkkäisenä päivänä ja välissä sitten 5 päivän tauko hoitokavereista. Meidän esikko on muutenkin vähän introvertti ja hitaasti lämpiävä niin se pitkä tauko ei ollut hyvä juttu. Miinusta myös se kuskailun määrä vauvan kanssa, inhottavaa siirtää nukkuvaa vauvaa kaukaloon kun pitää noudattaa tarkkoja hoitoaikoja. Nyt jos tekisin jotain toisin, niin olisin ehkä ottanut samalla tuntimäärällä 3 tai 4 lyhyttä hoitopäivää vaikka se olisi lisännyt kyytirumban määrää huomattavasti.

    Mukavaa lomaa sulle ja onnea odotukseen koko perheelle! 😊

Leave a Reply