MIELIPIDEMAANANTAI – Miten meidän perheessä käytetään alkoholia?

Inspiroiduin Maaret Kallion kolumnista ja pohdin hieman sitä, miten meillä käytetään alkoholia perheessä. Tai no, ehkä ennemmin järkytyin tuosta kolumnista, sillä asia tuntuu niin vieraalta omassa kuplassa, vaikka todellisuudessa tuollaistahan se välillä on.

Olen kasvanut kulttuurisesti vahvasti venäläisessä perheessä. Meidän perheen tai suvun juhlapöytään kuului vodkapullo ja se oli ihan normaalia. En kuitenkaan lapsuudestani muista, että kukaan olisi ollut koskaan häiritsevällä tavalla humalassa, vaikka ruoan mukana aikuiset joivat ykkösolutta vahvempaa. Aina oli täysin selvinpäin olevia aikuisia, jotka eivät koskeneetkaan alkoholiin ja tuntuu, että silloinkin kun joku juhlijoista otti hieman enemmän promilleja, muuttui hän lähinnä halailevaksi ja irtokarkkirahaa jakelevaksi 😀 Venäläinen juhlajuoma-kulttuuri on hyvin pitkälti sellaista, että juodaan päiväsaikaan ison ruoka-annoksen kanssa puheiden saattelemana. Tai se on ainakin mun kokemus siitä. Se on seurallista ja sellaista, että koko perhe on samassa paikassa, eikä se ole hiljaista tissuttelua sohvan kulmassa. Kokemukset ja muistot lapsuudesta on vaan positiivisia, mutta silti mulla on erittäin vahva ymmärrys siitä, että se ei todellakaan ole se todellisuus monen lapsen elämässä.

Oma alkoholinkäyttöni on vaihdellut vuosien aikana. Rakkauteni viineihin ei ole jäänyt varmasti ikinä epäselväksi ja olen myös viettänyt aikamoisia juhlavuosia nuoruudessani. En tosin ole ikinä ollut sellainen känniörveltäjä, vaan oon aika hyvin aina tiennyt omat rajani. Alkoholin merkitys elämässäni ei ole koskaan ollut kovin suuri ja nykyisin se on aika olemattoman pieni.

Mieheni kanssa olemme tehneet sen päätöksen, että lapsemme eivät koskaan näe meitä humalassa. En tosin edes muista milloin viimeksi olisin ollut humalassa, eli ei tämä ehkä ole niin merkittävä asia muutenkaan sopia meidän taloudessa 😀 Tällä hetkellä kun olen raskaana, mies osallistuu sillä tavoin, että päätti tuossa spontaanisti, ettei käytä alkoholia hänkään raskauden aikana. Onkin nyt kokeillut erilaisia alkoholittomia oluita ja tuonut mulle kaupasta kotiin alkoholitonta Happy Joeta. Siskoni häiden osuessa hyvin lähelle laskettua aikaa, miehelleni oli itsestäänselvää, että hän ei koske siellä mihinkään holilliseen vaan on lähtövalmiudessa koko juhlan ajan. Meille on tosi tärkeää, että parisuhteessamme on hyvin yhtenäinen linja sille, miten alkoholia käytetään. Kumpaakaan ei kiinnosta humalahakuinen juominen, niin ei tule ikinä siitä riitojakaan.

Lapsiperhearjessa alkoholin reilu käyttö kuulostaa aivan järjettömältä monesta syystä, enkä pysty ymmärtämään edes syistä vähiten olennaista, mutta ensimmäisenä mieleen tulevaa. Miten joku jaksaa? 😀 Lapsi herää aikaisin täynnä energiaa ja pieninkin darra olis varmaan ihan murhaava tunne heti aamusta. Ei kiitos. Puhumattakaan siitä, mitä turvattomuuden tunnetta lapselle voi aiheuttaa humaltunut vanhempi. Ei ei ei. En osaisi edes kuvitella asiaa. Mun isä on tupakoinut vuosikausia, mutta mä näin isäni tupakoivan joskus varmaan 27-vuotiaana ekan kerran. Aina jos hän juhlissa oli tupakoivassa seurueessa, piilotti hän tupakan meidän silmiltämme, jos kävimme kysymässä jotain. Ei polttanut ikinä partsilla tai terassilla, vaan koirien kanssa ulkoillessa tms. Kyllähän sen tajusi sen tupakan hajun vaatteissa tai hengityksessä, mutta koskaan en nähnyt isääni tupakoimassa. Joskus naurahdin perhejuhlissa, että hei, kyllä sä voit polttaa mun nähteni, ei sitä tarvii piilottaa. Isäni mukaan kyse oli kunnia-asiasta, hän halusi kunnioittaa meitä lapsia sillä, ettei tupakoisi meidän nähden. Hieman sama ajatus mulla on lapseni suhteen. Minä en halua, että lapseni joutuu IKINÄ häpeämään humalaista vanhempaansa. Että hän joutuisi koskaan pelkäämään. Että hän joutuisi ikinä itkemään alkoholinkäyttöä. Ei missään nimessä. Minä haluan kunnioittaa lastani olemalla parempi, ja sen takia en koe, että humalalla on tilaa elämässäni enää. Vanhemman rentoutumisen tai nollaamisen ei pidä olla alkoholista riippuvaista. Siihen voi käyttää saunaa, lenkkeilyä, leffaa tai vaikka hitto värittämistä 😀 Kyllä vanhemmalla pitää olla keinoja rentoutua ja saada itselleen hyvä olo ihan muilla keinoilla kuin promilleilla.

Rehellisesti sanottuna, mulle ei olis ollenkaan hankalaa luvata tässä ja nyt, etten ole enää ikinä eläissäni humalassa. Mä en saa jotenkin mitään irti siitä, että on humalassa tai krapulassa. Tuossa raskauksien välissä oli kuitenkin melkein pari vuotta aikaa ja kaikenlaista juhlaa ja juhlan syytä riitti. Eipä tullut oltua ikinä humalassa. Herrajumala mä taisin olla baarissa kahdesti koko aikana 😀 Ja silloinkin selvinpäin tai kahden siiderin voimin. En tykkää alkoholijuomista kuin omenasiideristä ja hyvästä viinistä, ehkä jostain hyvistä drinkeistä. Valkoviiniä voin juoda nautiskelumielessä, punkku on aina ruoan kylkiäisenä lähinnä. Pohdin tässä juuri, että koko kesä menee raskaana, eli alkoholittomalla linjalla. Ei edes haitannut. Oon löytänyt nyt Lehtikuohun, joka on ihan maailman paras korvike skumpalle ja sillä mennään kesän juhlat. Toki jos eteen osuu joku ihan älyttömän mielenkiintoinen viini, voin sipaista sitä maun vuoksi, jotta tiedän, kannattaako sitä ostaa sitten tulevaisuudessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meillä demonisoitaisiin jotenkin alkoholinkäyttö. Haluamme luoda lapseemme hyvin aidon ja luottavaisen suhteen. Sellaisen, jossa kotiin voi aina soittaa, vaikka tulisi hieman tyrittyä. Ettei tarvii tehdä mitään hölmöä humalassa sitten nuorena, vaan voi soittaa äitin tai isin hakemaan. Meillä tarjoillaan skumppaa aikuisille myös lastenjuhlissa, juodaan viiniä samassa illallispöydässä lapsen kanssa ja keittiössä on viinikaappi täynnä viinipulloja. Meillä tulee varmasti viini ja olut/siideri olemaan sellainen arkinen asia, jota on kotona. Kun lapset on tarpeeksi vanhoja, käydään varmasti heidän kanssaan keskusteluja alkoholinkäytöstä. Saa juhlia, saa “dokata”, mutta pitää aina pitää järki päässä. Se on aika hyvä sääntö. Me ollaan jo nyt käyty vääntöä alkoholikasvatuksesta mieheni kanssa. Mieheni on minua tiukempi, mä taas koen, että mulla on aika vahvat reaalikäsitykset siitä, millaista nuorten elämä on. Jos 15-vuotiaalta kieltää kaiken mahdollisen, haluaa hän kapinoida entistä enemmän. Mä uskon molemmanpuoliseen luottamukseen ja siihen, että myös vanhemmat luottaa siihen, että lapsi tekee sovitusti. Mä en näe mitenkään mahdottomaksi, että vaikkapa 15-vuotias saa oman saunasiiderin, illallispöydässä pienen viiniannoksen pihvin kanssa tai että kotibileisiin saa mukaan pari olutta. On se paljon parempi ku joku kotitekoinen booli ja se, ettei tiedä mitä se oma lapsi tekee ja missä. Kommunikaatio ja luottamus, siinä on mun mielestä avainasiat. Toki tässä on vielä vuosia siihen, että asia on ajankohtainen ja mieleni saattaa muuttua monta kertaa.

Mun mielestä vanhemmuus on erityisesti esimerkkinä toimimista, ei pakottamista. Jos lapsi näkee vanhempien terveen suhtautumisen alkoholiin, on siinä jo hyvä lähtökohta. Musta olisi aivan kamalaa, jos lapselleni tulisi päihdeongelma. Se olisi hirveän surullista ja harmittavaa. Seisoisin tietenkin lapsen rinnalla ja auttaisin kaikin mahdollisin keinoin, mitä voisin, mutta se olisi silti todella vaikea tilanne itselleni. En haluaisi ikinä, että lapseni joutuisi sellaista läpikäymään. Siksi varmaan mietin näitä asioita jo nyt, kun lapseni suosikkihuumausaine on sokeri ja lempijuoma kaakao 😀 Tiedostan, että lapsuudessa koetuilla teoilla on paljon vaikutusta lapsen koko elämään ja siksi teen jo nyt niitä valintoja, joiden tiedostan vaikuttavan lapseni koko elämään.

En ole raskauden ensimmäisen puoliskon aikana juonut pisaraakaan alkoholijuomaa. Ei ole ollut millään lailla tiukkaakaan, kun ei tee edes mieli. Olen ollut viimeksi humalassa vuonna 2015. Mä tiedostan ja ymmärrän, että kaikille se ei ole ihan yhtä helppoa. Mulla vaan on alkoholin kanssa sellainen historia, etten ole koskaan turvautunut alkoholiin surussa tai vaikeuksissa. Se ei ole mulle sellainen väline. Mä en oo oikeen lohtu-mitään. En oo lohtujuoja tai lohtusyöjä. Jos mua oikeesti surettaa ihan hirveesti, turvaudun ihmisiin tai itken peiton alla, kunnes helpottaa. En oo ikinä kokenut omakseni kääntyä alkoholiin väsymyksessä, vitutuksessa tai surussa. Alkoholi on mulle ollut nimenomaan juhlinnan tai ruoan sivuosa, ja molemmat on toiminut aina myös ilman. En ole koskaan tarvinnut alkoholia. Siksi mun on tietenkin vaikeaa ymmärtää, miten alkoholilla voi olla iso osa lapsiperheen elämässä ja helppo tehdä tällaisia lupauksia ja päätöksiä. Mulla on myöskin sellainen luonne, että mua ei saa painostettua tekemään mitään, mitä en halua. “No juo nyt hei, ota säki, mitä sä nyt tolleen?” ei oo menny mulle ees teininä läpi, saati että se menis nyt, jos joku yrittäis.

Äitinä en ole ainoastaan oikeutettu maailman ihanimman olennon haleihin ja pusuihin, iloon ja kehityksen seuraamiseen. Äitinä olen velvoitettu pitämään huolta siitä, että lapseni arki ja elämä on mahdollisimman turvallista, luotettavaa, helppoa ja sellaista, jossa vanhemmat ovat tukipilareita ja mörköjen hätistäjiä, ei mörköjä. Äiti kertoo ja selittää pahan mielen pois, äiti ymmärtää ja näkee pienimmänkin murheen. Äiti ei koskaan katso lastaan alkoholin sumentamalla näöllä, ei koskaan työnnä pois eikä koskaan sammalla mitään ajatusta lapselleen. Se on mun mielipide ja siitä pidän kiinni niin kauan kun saan olla äiti. Ainoa äitiin mielessä yhdistettävä alkoholi on korkeintaan hiuslakasta löytyvä.

Millainen alkoholipolitiikka on teidän perheissä? 

38 thoughts on “MIELIPIDEMAANANTAI – Miten meidän perheessä käytetään alkoholia?

  1. Itse olen kasvanut perheessä jossa toisella aikuisella on vakava alkoholiongelma. Lapsena soitin monesti poliisit, koska henkinen väkivalta oli kovaa, ja uhkailu ja muu riehuminen. Äidin sen sijaan olen nähnyt humalassa vain kaksi kertaa, ja nyt kun itsekin olen aikuinen niin muutamasti. Käydään myös yhdessä yksillä silloin tällöin.

    Minulla ei ole vielä lapsia, mutta aion käyttää samaa tekniikkaa alkoholin suhteen kuin äitini. Huolimatta toisen aikuisen holtittomasta ja sairaasta alkoholinkäytöstä, äitini on aina ottanut vain sen yhden tai kaksi saunasiideriä tai viiniä ruoan kanssa. Kun itse olin alaikäinen, pystyin kertoa äidille, kun minä ja kaverini aioimme juoda alkoholia. Äiti ei koskaan alkoholia minulle ostanut, mutta halusi tietää mitä juon, kuinka paljon, ja jos olin yötä muualla, halusi hän että laitan viestin kun menen nukkumaan ja kun herään. Tämä oli mielestäni hyvä käytäntö, sain kokeilla ja mennä, mutta äiti kuitenkin tavallaan valvoi. Meillä on myös ollut aina niin hyvä suhde, etten kokenut tarvetta valehdella alkoholista ja sen määrästä.

    Nyttemmin aikuisena juon ehkä pari kertaa vuodessa kunnon kännit, ja muuten saatan ottaa sen yksi tai kaksi jossain terassilla kesäisin kavereiden kesken. Koen että äidin esimerkki ja käytäntö alkoholiasioissa on siis ollut toimiva ja hyvä. En koe mitään suurta mielenkiintoa alkoholia kohtaan eikä se ole toisen osapuolen alkoholismista huolimatta muodostunut mulle miksikään suureksi möröksi tai muuta vastaavaa.

    Tämä postaus herätti paljon ajatuksia, kiitos siis tästä!

    1. Hienoa, että heikosta lähtökohtasta huolimatta, on sulla ollut tosi hyvä mahdollisuus kehittää tuota omaa suhtautumista yhden turvallisen ja luotettavan vanhemman avulla 🙂

  2. Mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tästä! Samaa mieltä olen monessa ja mun mielestä esimerkki on tärkeä. 🙂 ehdottoman samaa mieltä myös tuosta, että tärkeää että olisi sellanen suhde, että lapsi voisi kertoa jos on jotenkin mokannut alkoholin tai ihan minkä tahansa muun asian kanssa. Mitä ite ajattelen erilailla on lähinnä ajatukset tuosta miten tiukka on nuoren alkoholin käytön kohdalla. Olen perustellut tiukkaa linjaani alkoholin vaikutuksilla kehittyville aivoille sekä sillä, että vanhempien hyväksyvä suhtautuminen nuoren alkoholin käyttöön tai kokeiluun on yhteydessä nuoren päihdeongelmiin. Kavereiden ja muiden vaikutus on sitten asia erikseen, mutta onneksi alaikäisten juominen on muutenkin laskussa!

    1. Ihan yhtä lailla voisi katsoa, että vanhemman jyrkkä suhtautuminen nuoren alkoholin käyttöön aiheuttaa vakavia päihdeongelmia ja vaaratilanteitakin. Mun mielestä on avainasiassa nimenomaan se kommunikaatio ja luottamus, ja jos teini-ikäinen on vaikka vanhempien seurassa halukas maistamaan/kokeilemaan olutta tai viiniä, en näe siinä mitään ongelmaa. Ei siitä puolesta annoksesta viiniä ole mitään selkeää vaikutusta kehittyville aivoille. Ei kai kukaan lapselle mitään tuputa, jos hän ei ole itse kiinnostunut. Monissa muissa maissa alkoholinikäraja on esim. 16 vuotta ja esim. UK:ssa saa ostaa ravintolassa 16-vuotiaalle oman alkoholillisen juoman, jos se nautitaan samassa ruokapöydässä aikuisen kanssa. Tuolle 18 vuoden ikärajalle ei ole mitään selkeää tutkittua rajaa, esim. että 17-vuotiaana alkoholi on haitallista ja 18-vuotiaana ei. Siksi mun mielestä hiusten halkominen asiassa on typerää ja se yhteisen kommunikaation ja molemminpuolisen luottamuksen luominen on kaikista tärkeintä.

  3. Eroperheessä meillä on joka toinen viikonloppu “vapaa” lapsista ja silloin tulee juotua joskus kännit, joskus yksi, joskus pari, joskus muutama, joskus ei ollenkaan. Hyvin fiiliksen mukaan. Enemmän mä rentoudun, kun aamuisin ei ole krapulassa ja herää aikaisin keittämään itselleen rauhassa kahvin. Joskus taas tekee mieli ns. nollata ja makaa krapulassa koko päivä leffoja katsellen ja mättöruokaa syöden.

    Lapsien ollessa kotona, alkoholi ei kuulu, eikä näy. Saunaolut tulee juotua lauantaisin tai esimerkiksi yksi siideri juhannuksena hyvän ruoan kanssa (viiniä en osaa juoda ruoan kanssa, koska jotenkin maistuu viini pahalta ruoan kanssa). Jos mennään ulos syömään, voin sielläkin juoda yhden siiderin tai jälkiruoan kanssa valkoviinilasillisen.

    Lapset ovat nyt 6- ja 8-vuotiaita ja heiltä kysyimme ihan suoraan, mikä on heille ok. Heille on juurikin ok se sauna- tai ruokajuoma – tai jos lämpimänä kesäiltana meidän terassilla juo sen yhden. Heille ei ole ok, jos juo useamman tai jos juo, kun he ovat nukkumassa. Myöskään heti töiden jälkeen ei ole ok juoda edes sitä yhtä. Heidän mielestään kello 18 (eli iltakuudelta) on se raja, että voi juoda yhden 😀 He eivät omasta mielestään ole myöskään kokeneet turvattomuutta meidän juodessa sitä yhtä tai kahta tai eivät ole nähneet meitä humalassa. Tämä kaikki siis lapsien suusta – ja tässä asiassa koen, että ollaan onnistuttu hyvin. Tarkoitus on aina ollut, että heille syntyisi terve suhtautuminen alkoholiin ja koen, että ainakin tähän mennessä oppi on mennyt perille.
    Kaksi kertaa, kun poika on tullut isäviikonlopulta sunnuntai-iltana kotiin, olen ollut krapulassa (mun krapula ei katso juomamäärää; joskus voi olla järkyttävä olo kolmesta annoksesta, kun taas joskus voi juoda vaikka kaksi pulloa viiniä, eikä tunnu missään). Aina olen pystynyt toimimaan, mutta lapselle kertonut ihan suoraan, että tuli juotua ja nyt on sitten vähän kipeänä. Poika on tosin nyt ollut vanhempi ja ymmärtänyt asian. Kysyin pojaltani, kun tuli keskustelua mikä heidän mielestään on ok ja mikä ei, että ovatko nämä kaksi kertaa haitannut tai onko häntä pelottanut, ja hän vastasi, että ei. En koe kuitenkaan, että tämä olisi useammin ok, vaan pidän kyllä huolen, että lauantai-iltana ei tule otettua ja haluankin olla sitten niin skarppina, että ei tarvitse esittää skarppia.

    1. Miten 6- ja 8-vuotiaat osaavat vastata kysymykseen milloin aikuinen saa juoda yhden oluen tai lasin viiniä? Ovatko he siis sittenkin aiemmin kokeneet mitä alkoholin juominen enemmän aiheuttaa ja tietävät mitä haluavat että aikuinen saa ja ei saa tehdä?

      1. Heillä on omat näkemyksensä. Uskon, että ovat osanneet vastata meidän kulutustottumuksien perusteella (tuo iltakuuden jälkeen tuli kyllä itsellenikin ihan puskista) juuri sen vuoksi, että heillä on turvallinen olla, vaikka ottaisi sen saunaoluen. Esimerkiksi töiden jälkeen me ei koskaan juoda mitään ja ehkä sen vuoksi vastasivat, että se ei ole ok. Ei se meidänkään mielestä ole.
        He eivät ole nähneet meidän tietääksemme humalassa ketään heille tuttua aikuista. Tietysti kaupungilla silloin tällöin nähneet niitä, jotka istuvat penkeillä ja juovat. Näitä itseasiassa poikani pelkääkin – varsinkin, jos huutelevat perään esim. koulumatkalla. Heitä onneksi on hyvin harvoin ja poika nykyään kulkeekin reittiä, missä ei ole mahdollisuutta näihin törmätä. Siinä mielessä hän on siis kyllä nähnyt sen toisenkin puolen.
        Jos luit, niin meitä lapset eivät ikinä koskaan ole nähneet humalassa. Tarkentaisin kuitenkin vielä, että eivät ole nähneet edes pienessä hiprakassa.

    2. Ymmärrän tuonkin, mutta musta tuon ikäisten kanssa on ehkä hieman kaksipiippuista ihan noin isolla tasolla alkoholista keskustelu. Itselle se tuntuu ehkä hieman vieraalta, koska tuon ikäisten sielunmaailma ja ymmärryksen taso ei ole tuttuja, mutta jotenkin tuntuu, että tosi nuorena joutuu miettimään tällaisia asioita. Mutta en missään nimessä tuomitse, niin kuin sanoin, en tunne yhtään tuon ikäisten ajatuksenjuoksun tasoa ja jokainen perhe varmasti tietää parhaan toimintamallin itselleen.

      1. En tiedä muissa perheissä, mutta näin meidän perheessä. Me keskustellaan muistakin syvällisistä asioista, kuin alkoholista ja alkoholin aiheuttamasta turvallisuuden tunteesta. Esimerkiksi pojan ollessa 5-vuotias, hän oli sitä mieltä, että taivaaseen menee (ei pääse) ne, jotka taivaaseen uskovat – vaikka me ei olla millään tavalla kasvatettu mihinkään uskontoon. 4-vuotiaana poikani näki kuolleen isoäitini ja sen jälkeen ollaan puhuttu kuolemasta ja ihmisen kuolevaisuudesta. Meillä on aina pystytty puhumaan mistä vain. Voihan olla, että lasten mielipiteet alkoholista muuttuvat heidän kasvaessaan isommiksi. Nyt koen, että he ovat ns. tarpeeksi vanhoja ymmärtämään, että alkoholi on aikuisten juoma ja että se muuttaa ihmistä suuntaan taikka toiseen. Meidän sauna- tai ruokaoluet ovat siis olleet heille turvallisia, koska he sanovat, että se on “ok”.
        Meillä siis keskustellaan aivan kaikesta; alkoholista, huumeista, töistä, ammateista, koulunkäynnistä, kuinka toisia kohdellaan, politiikasta, fortnistesta, jääkiekosta, joulupukista, pääsiäisestä, koulun tärkeydestä, adidaksesta, nälkäkuolemista.. you name it.. ja lapsilla on hyvin vahvat mielipiteet kaikesta.

        Mummuni oli alkoholisti. Muistan, kun olin yökylässä mummullani ja hän joi alkoholia, strippari, uhkasi lyödä veljeäni… Ja lopulta itkin itseni uneen ja toivoin, että aamu tulisi pian ja äiti tulisi hakemaan pois. Pelkäsin paljon ja valvoin koko yön, kun pelkäsin, että veljelleni sattuisi jotain. Historiani takia koen,että on tärkeää, että lapsilla on mielipide, eivätkä pelkää tuoda sitä esille, esim alkoholin käytöstä. En mielipidettä olisi aikanaan kysynyt 4-vuotiaalta, mutta 6- ja 8-vuotiaille on jo pakko alkaa selittämään, esimerkiksi mikä on huumepiikki ja miksi siihen ei saa ikinä koskaan koskea, jos sellaisen löytää. Se on äärettömän surullista ja ahdistavaa, mutta sitä se on; tuon ikäisille pitää selittää aikuisten asioita, koska heitä ei voi siltä piilottaakaan. He alkavat kulkemaan pikkuhiljaa yksin ja kavereiden kanssa leikkipuistoissa, skeittipaikoilla ja kaupassa. Heitä haluaisi suojella ja pitää turvassa ties kuinka pitkään, mutta jossain vaiheessa – mielestäni aivan liian nuorina – on kerrottava, että maailma on aika paha paikka ja kenenkään tuntemattoman kyytiin ei mennä. Ekaluokkalainen osaa kuitenkin jo lukea uutisia ja ymmärtää TV:stä myös, että jossain päin Suomea on lasten raiskausvyyhti – ja kyllä se siinä vaiheessa murtaa sydämen, kun lapsi tulee kysymään “äiti mikä on raiskaus”.
        Ei näiltä voi välttyä. Siksikin on mielestäni hyvä keskustella – kun lapsi on siihen “kypsä” (jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten) tai kun on pakkotilanne – ns. aikuisten asioista, oli kyse sitten alkoholista, tupakan poltosta (poikani mielestä se on tyyliin saatanasta, jos joku polttaa tupakkaa), huumeista, koskemattomuudesta, etc. Esimerkiksi kun tämä raiskausvyyhti tuli esille, koin itse tärkeäksi alkaa puhua lapsille siitä, että heillä on oikeus koskemattomuuteen – oli kyseessä kuinka läheinen aikuinen tai lapsi tahansa.
        Lyhyestä virsi kaunis; minun mielestäni (tämä on siis vain minun mielipide) lasten kanssa pitää keskustella aivan kaikesta, mikä voisi lapsen mieltä painaa, jotta keskusteluyhteys ja luottamus säilyy. Olemme esimerkiksi meidän vanhempien riidoistakin puhuneet ja olleet esimerkkinä, kuinka riidellään (ollaan erimieltä) toista kunnioittavasti ja kuinka ne riidat lopulta sovitaan. En tiedä, että siitäkö, lapsemme ovat oppineet, että riidat selvitetään tässä ja nyt ilman huutamista ja toisen dissaamista, etsien kompromisseja (jos sä nyt katot tätä mä katon sit tätä ja vuorotellen jne), ja pyydetään tarvittaessa anteeksi (ja että toinen antaa anteeksi!!). Eihän se aina ruusuilla tanssimista ole, mutta aina parhaaseen pyritään.

  4. Mielestäni todella tervejärkistä ja hyvää ajattelua alkoholinkäytön suhteen. Meilläkin kotona äiti ei juonut juuri ollenkaan koska ei vaan yksinkertaisesti pidä mistään alkoholijuomista. Isä taas viikonloppuisin saattoi juoda pari olutta/viiniä tai pienen viskipaukun. Eli koskaan en ole myöskään isääni nähnyt sen kummemmassa humalassa, pienessä hiprakassa kyllä 😀 mielestäni on täysin ok juoda alkoholijuomia kohtuullisesti lapsen/nuoren läsnäollessa. Niin mainittakoon tosiaan että varhaisimmat muistot isäni hiprakasta ovat ajalta jolloin olin n. 15- vuotias. Eli omalla esimerkillään tavallaan minun mielestäni minulle on näytetty kohtuullista alkoholinkäyttöä.
    Itse rakastan(😂) viinejä, ja näin kesän lähestyttyä olemmekin miehen kanssa siirtyneet molemmat enemmän joko täysin alkoholittomiin tai niihin mietoihin 5,5- viineihin. Huomaa selkeästi, että kesällä tulee istuttua enemmän terasseilla ja mökillä yms tulee alkoholijuomia. Näin alkoholittomiin ja vähäpromilleisiin juomiin siirtyessä on siis se idea, ettemme halua niin sanotusti vetää överiksi. Ei sen vuoksi että asia olisi ongelma, vaan siksi että asiaa puidessamme totesimme että emme halua tissutella jatkuvasti. Tämä saattaa särähtää monen korvaan, mutta mielestäni on vain vastuullista alkoholinkäyttöä. Myös näin ammatillisessa mielessä sosiaalialan ammattilaisena on monesti joutunut näkemään sen alkoholin varjopuolen. Valitettavasti toki alkaa jo varhaisnuortenme kohdalla huomaamaan, että se tulevaisuuden ”it”- päihde ei ole enää alkoholi..

    1. Joo, tää on kyllä huolestuttavaa, mikä on ollut huumeiden kehitys Suomessakin viime vuosina ja kuinka nuorien kohdalla :/ Hirveitä pelkoja se kyllä aiheuttaa :/

  5. Sosiaalialan ammattilaisena näen hyvin erikoisena tuon, että annetaan alaikäiselle oma saunasiideri tms. alkoholijuoma. Suomen laki kieltää yksiselitteisesti aikuisia välittämästä alaikäiselle alkoholia, ja näin ollen yksikin saunasiideri lapselle annettuna on rikos. Meidän perheessämme on ajatuksena opettaa lapselle, että alkoholi ei ole paha asia, jos aikuiset juovat sitä esim. ruoan kanssa lasillisen. Aiomme kuitenkin nimenomaan opettaa, että alkoholi on _aikuisten_ juoma, koska sitä se todella on. Alkoholilla on lisäksi kasvavan nuoren aivoihin tutkitusti erittäin haitallinen vaikutus.

    1. Itse vierastan ajatusta saunasiiderin antamisesta myös siksi, että itse en haluaisi opettaa lapselle, että saunomiseen jotenkin automaattisesti kuuluu alkoholi.

      1. Meillä saunotaan ehkä max 10 kertaa vuodessa ja silloinkin saunajuomana on yleensä vesi 😀 Että jos vanhemmat ottaa vaikka siiderin tai oluen johonkin mökkisaunaan pari kertaa vuodessa ja 16-vuotias haluaa omansa, niin tuskin hän kuvittelee, että saunomiseen kuuluu alkoholi 😀 Ihan samalla tapaa kuin pihvin kylkeen ei kuulu automaattisesti alkoholi, mutta ihan hyvin sitä saattaa välillä kuluttaa annoksen viiniä hyvän pihvin kanssa grillaillessa.

    2. Samaa olin tulossa kommentoimaan! Olen myös sosiaalialalla töissä ja varmaan se sitten vaikuttaa siihen, että pidän tuota välittämistä ihan oikeasti rikoksena, niin kuin se Suomen lain mukaan onkin. Periaatteessa ymmärrän kyllä ajatuksen sen takana, että nuorelle annetaan kotona maistiaisia jne, että voi olla varma siitä mitä nuori juo ja kuinka paljon. Valitettavan usein nuoret kyllä tekevät niin, että ne kotoa saadut pari siideriä ovat vaan lisänä siihen, mitä muualta ostetaan. Eli käytännössä vanhempi hyvää tarkoittaen vahingossa tukeekin sitä isompaa alkoholinkäyttöä.

      1. Nooo, sitten jos olen vielä samaa mieltä lapseni ollessa teini-ikäinen, niin jokaisella on toki oikeus tehdä minun suuresta rikoksesta sitten valitus eteenpäin 🙂
        Ja olisi hyvin mielenkiintoista tietää, miksi Suomessa on valittu juuri tuo 18 vuotta, koska sehän ei ole mikään universaali tutkimustietoon pohjautuva fyysinen totuus.

        Valitettavan usein jos lapsi tekee niin, että ne kotoa saadut pari siideriä lisätään siihen, mitä dokataan salaa, niin ollaan epäonnistuttu siinä olennaisimmassa, joka oli mun postauksessa aika reilusti korostettu, eli se kommunikaatio ja molemminpuolinen luottamus.

        1. Niin, jännä tuo ikäraja. Ja siis itse olen asunut teininä maassa, jossa alkoholia sai juoda 16-vuotiaana ja minähän kyllä join. Ja aikuiset sen mulle sallivat, varmaan sallisin sen siellä omalle pojalleni myös. Mutta nyt Suomessa eläessä vaan pidän sitä lakiasiaa tärkeänä. En tosin niin suurena, että puuttuisin jonkun toisen perheen tilanteeseen, jossa alkoholia on tarjottu nuorelle. Siis jos perhe ja nuori muuten vaikuttaa olevan ihan ok. Vähän sama kuin joku kannabis, periaatteessa mulle ihan sama, mutta niin kauan kun se on Suomessa laitonta, se ei ole ok. Moni laki on aivan järjetön, mutta laki on silti laki mulle.

          Tosi hyvä aihe kyllä, pistää miettimään tarkemmin omia ajatuksia ja niiden taustalla vaikuttavia asioita 😊 Kiitos rehellisistä postauksista.

    3. Se, että Suomen laki kieltää jotakin yksiselitteisesti, ei tarkoita, että sillä olisi sen kummempaa perustetta. Esimerkiksi seksin suojaikäraja ja alkoholilainsäädäntö vaihtelee todella paljon maittain. Mun mielestä on todella typerää hiusten halkomista laittaa täysin eri lokeroihin 16-vuotias ja 18-vuotias, sillä jokainen nuori on erilainen, eri tavalla vastuullinen ja tietyllä tapaa erilaisessa kehitystilanteessa. Vaikka alkoholilla on nuoren aivoihin tutkitusti erittäin haitallinen vaikutus, niin enpä ole tietoinen yhdestäkään tutkimuksesta, jossa todettaisiin, että ero on merkittävä esim. 16-vuotiaan ja 18-vuotiaan välillä ja että juuri vaikka puoli annosta viiniä ruoan kanssa olisi kovin haitallista yksillekään yli 15-vuotiaiden aivoille. Jännä, että jos tällaisia tutkimustuloksia on, niin moni maa niistä vähät välittää ikärajojen ollessa 16 yms. Me emme aio opettaa, että alkoholi on AIKUISTEN juoma, vaan me aiomme opettaa, että alkoholi on seura- ja ruokajuoma, jota nuori kroppa ei kestä samalla tavalla kuin aikuisen, mutta maistaa ja kokeilla sitä saa sitten sopivan ikäisenä. Me emme myöskään aio opettaa, että alkoholi on PAHA asia, vaikka vetäis perseet ajoittain. Se on jotenkin naiivin ja naurettavan kuuloista ja juuri tuollainen asenne mun mielestä vieraannuttaa teiniä aikuisesta. Alkoholi ei ole paha asia, alkoholin liikakäyttö on. Hirveän monen munkin tutun vanhemmat kuvittelivat näiden nuorten kohdalla, että he eivät olleet koskaan koskeneetkaan alkoholiin, vaikka ne samat nuoret vetivät perseet harva se viikonloppu. Mä haluan tietää missä mun lapsi menee ja mitä hän tekee, ja antaa hänelle kasvuympäristön, jossa hän sen uskaltaa kertoa. Yritän myös kasvattaa lapseni sellaiseen mielentilaan, jossa alkoholi ei kiinnosta häntä. Ja jos kiinnostaa, niin yhdessä sekin asia käsitellään.

    4. Itseasiassa alkoholin tarjoaminen ei ole rikos.
      Alkoholin välittäminen tarkoittaa sitä, että alkoholia ostetaan alaikäiselle eli mennään yhdessä/erikseen ostamaan niitä saunakaljoja tarkoituksena antaa ne alaikäiselle.

      Jos vanhempi kotona antaa teininsä maistaa vaikka omasta lasistaan viiniä ei alkoholia ole välitetty.

  6. Tosi hyvää pohdintaa ja perusteluja.

    Mulla ja puolisollani on molemmilla kokemuksia lapsuudesta että vanhemmat on juonu liikaa; humalaista örvellystä, rähinää, riitoja jne. Ollaan molemmat jo teini-iässä päätetty että alkoholi ei kuulu missään muodossa meidän elämään.
    Teininä syynä meillä molemmilla ollu suurin pelko että meistä tulee alkoholisteja kun suvussa on paljon. Yhteen mennessämme mietimme että ei haluta ollenkaan alkoholia elämäämme ja yli 20v yhteiselon aikana ei ole alkoholia kotonamme ollut.

    Tavallaan olisi varmasti hyvä jos lapsillemme tulisi malli kotoa miten alkoholia otetaan fiksusti.
    Toisaalta teini-ikäisemme suhtautuvat asiaan fiksusti; alkoholia ei tarvita että olisi kivaa. Myös tupakkaa, huumeita, nuuskaa ym ajattelevat kielteisesti.

    Yks typerimmistä asioista mitä ollaan kohdattu on tuttavat/sukulaiset jotka kysyy juhlissa “saako X ottaa yhden paukun/kaljan”? Nooo tuota kun X on ihan aikuinen niin hän päättänee itse HALUAAKO hän ottaa!
    Toinen on oletus “ai sulla on alkoholiongelma” jos sanoo ettei juo tai pyytää alkoholitonta.

    1. Toi on ihan naurettavaa. Suomessa muutenkin pitää usein perustella miksi ei juo 😀 Heti epäillään raskautta tms. Ja mun mielestä optimaalisinta on juuri se, että nuori kasvaa tilanteeseen, jossa hän suhtautuu juurikin epäkiinnostuneesti tai kielteisesti huumeisiin, röökiin ja alkoholin reiluun käyttöön. Ja se on se haaste, jonka me aiomme kohdata juuri niin kuin itse näemme omaan perheeseemme sopivimmaksi 🙂

  7. Tosi hyvä postaus! Itselläni tämä on sellainen aihe, että en viitsi siitä blogissani avautua, sillä tiedän, että vanhempani lukevat blogiani. Joka tapauksessa voin omasta kokemuksestani sanoa, että vanhempien alkoholinkäyttö ei ole kivaa lapsen näkökulmasta, ja useimmiten vanhemmat ei edes itse tajua sitä. Vaikka alkoholia käyttävä vanhempi muuttuisikin juodessaan hyväntuuliseksi ja puheliaaksi, luo se silti lapseen turvattomuuden tunteen.

    1. Näinhän se on ja juuri sen takia en näe sitä millään lailla sopivaksi tai mahdolliseksi meidän perheessä 🙂

  8. Kaiken kieltäminen nuorelta tosiaan on vahingollista. Se, että kieltää päihdyttävän aineen, jonka lakikin määrittelee nuorelle haitalliseksi, ei ole vahingollista. Eihän autonavaimiakaan anneta 15-vuotiaalle (ettei sitten vanhempana kaahaile kun yhtäkkiä saakin ajaa!) vaan luotetaan lainvalvojaan ja kunnioitetaan ikärajaa. En myöskään ymmärrä miksi välittää nuorelle ajatus, että asialla olisi kiire. Miksi ei voisi odottaa vielä sitä kolmea vuotta varsinkin kun loppuelämä on aikaa alkoholia käyttää? Kyllä, moni nuori juo vanhemmilta salaa. Myös ne, jotka on kotoa saanut ne pari kaljaa…
    Omien kanssa (ensi vuonna jo täysi-ikäisiä) ei ole ollut alkoholin kanssa koskaan ongelmia vaikka sitä ei ole heille välitetty. Avoimuutta asian suhteen voi toteuttaa vaikka lakia noudattaisikin.

    1. Alkoholi määritellään itse asiassa kaikille haitalliseksi. Ja tosiaan, haastan sut näyttämään mulle sen tutkimustuloksen, jossa esim. yksi siideri on huomattavasti haitallisempi 16-vuotiaalle kuin 18-vuotiaalle. Hyvin monessa Euroopankin maassa saa 16-vuotiaalle tilata oman alkoholiannoksen ravintolassa tai ostaa 16-vuotiaalle alkoholia.
      Itse asiassa jos lapseni saisi ajokortin 15-vuotiaana, antaisin hänelle aivan varmasti autonavaimet. Jos elämäntilanne sitä vaatii, että lapsi tarvitsee autoa, niin varmasti hänelle hankitaan mopoauto sitten teininä, jos hän on itse valmis osallistumaan sen taloudellisiin kustannuksiin. Väitän, että aika moni 16-vuotias olisi paljon parempi kuski kuin monet 60-vuotiaat. Reaktionopeuden ym. puolesta jo.
      Mun mielestä ei ole kiire autoilla tai maistaa alkoholia, mutta ei ole myöskään mitään perustetta olla opettamatta kotona esim. erilaisiin ruokiin sopivia viinejä pienin maistiaisin. Mun mielestä ei myöskään ole mitään väliä maistaako punaviiniä kotipöydässä 17-vuotiaana vai 18-vuotiaana. Ihan naurettavaa hiusten halkomista tilanteessa, jossa pitäisi mun mielestä mennä nuoren kiinnostuksen ja muun kasvatuksen mukaisesti.

      Musta on hauskaa, miten naiivisiti olet varma, ettei lastesi kanssa ole ikinä ollut alkoholin kanssa ongelmia. Oletko ollut siis 24/7 lastesi kanssa koko heidän iän? He eivät ole koskaan yökyläilleet kavereilla tai olleet kotibileissä? Tarkoitatko, ettei ole ollut ongelmia vai etteivät he ole käyttäneet ollenkaan alkoholia? Nimittäin mä tunnen aika hiton monta ihmistä, joiden vanhemmat eivät IKINÄ arvaisi, että heidän lapsensa käyttivät alkoholia 15- ja 16-vuotiaana, olivat baarissa väärillä papereilla ja puuhasivat kaikennäköistä. Vanhempien työmatkojen aikana, kotibileissä ja treenireissuilla. Mä muistan oikeesti aika monta nuorta, jotka aina naureskeli, että ei heidän vanhemmilla ole mitään tietoa asiasta. En siis sano, että sinun lapsesi ovat näin tehneet, mutta miten voit olla niin varma tuosta? Jos mun äidillä olisi noin jyrkkä suhtautuminen, en mä ainakaan ikinä uskaltaisi kertoa yhtään mitään, vaikka olisin yhden siiderin juonut wanhojen jatkoilla.

      1. Mistä ajatus, että minulla olisi jyrkkä suhtautuminen alkoholiin? Alkoholi on ihan kiva ja luonnollinen osa minun elämääni, aikuisen elämää. Lapset käy mun kanssa Alkossa, näkee mun juovan lasin tai pari viiniä jne. Minä vain en näe syytä miksi rikkoisin tässä asiassa lakia ja kiirehtisin. En tiedä mikä on hiustenhalkomista? Se että noudattaa maansa lakeja? On paljon muitakin asioita, jotka tehdään maailmalla eri tavalla. Maassa maan tavalla. Onko kaikkien lakien kohdalla siis samoin, että lapsi saa päättää mitä niistä haluaa noudattaa? Itse en halua kasvattaa lastani niin. Mitään jyrkkää en siinä näe. Meillä on miehen kanssa oikein ihanat ja läheiset välit kaikkiin lapsiin. Ja tosiaan, kuten sanoin lapset voi hyvinkin juoda vanhempiensa selän takana. Toki! 😄 Ja tehdä paljon muutakin, ja hyvä niin! Vaikka olen lasteni kanssa läheinen, he eivät tiedä kaikkea minusta eikä minun tarvitse tietää kaikkea heistä. 😊 Ja btw oon myös itse nähnyt aika paljon näitä nuoria jotka on naureskellut kuinka ”äiti luulee että mä juon vaan nää sen ostamat pari siideriä”. Lapset on aina askeleen edellä 😉
        Musta on itse asiassa aika naivia että 2-vuotiaan äiti uskoo tietävänsä teinin kasvatuksesta enemmän kuin jo aikuistuvien lasten äiti.

        1. En sanonut, että sulla on jyrkkä suhtautuminen alkoholiin, vaan jyrkkä suhtautuminen alkoholiin ja alaikäisyyteen.

          Mä en missään nimessä myöskään ole väittänyt tietäväni teinin kasvatuksesta yhtään enempää kuin teinin vanhempi. Mä vaan kerron mun näkemyksen näin omasta kokemuksesta nuorena ihmisenä ja kahden huomattavasti nuoremman siskon elämän kautta myös. Musta on naiivia tulla huutelemaan jotain rikoksista ja laeista tässä. Jos sun lapset juo sitä samaa alkoholia kuin toistenkin, niin miten on parempi, että sinä et tiedä mitä se on, kuinka paljon sitä menee yms. Se mun molemminpuolinen luottamus nimittäin perustuu nimenomaan siihen, että jos me luotamme ja tulemme asioissa vastaan, niin lapsen pitää ansaita luottamus olemalla rehellinen meille.

          Mutta turha sun kanssa asiaa puida, kun on noin hyökkäävä ja alentava suhtautuminen mun vanhemmuuttani kohtaan. Olenhan vain 2-vuotiaan äiti, niin en varmaan tiedä mistään mitään, joten turha puhua mistään. Mä jatkan tällä mun linjalla ja ajatusmaailmalla lapseni kasvattamista kohti sitä teini-ikää, sä voit kulkea valitsemallasi tiellä, eikä se minuun vaikuta mitenkään.

          Lakeja voi myös kyseenalaistaa ja toivoa niihin muutosta tai edes perustelua. Tiesitkö, että Suomi on yksi harvoja Euroopan valtioita, joissa se, että vanhempi ostaa alkoholia lapselle, on kiellettyä? Tai että on kiellettyä juoda alaikäisenä? Lähes kaikissa muissa valtioissa on ostamisen rajat, mutta ei käytön. Ja hyvin monissa maissa eri iät viinalle ja siiderille ja sille, onko vanhempien seurassa tai ei. Jotenkin kummasti niitä alkoholiongelmia on eniten juuri Suomessa, missä on eniten säätelyä ja niitä LAKEJA alkoholin ympärillä. Kantsii tutustua muunkin maailman tilanteisiin ja hieman asioita tutkia syvällisemmin, se voi avartaa tätä näkemystä muita kohtaan tai ainakin ehkä jättää kritisoimatta noin vahvasti asioita.

          Mutta mun osalta sun kanssa asiasta keskustelu on loppuunkäsitelty, kun sä et nähtävästi voi olla laittamatta sanoja mun suuhun.

      2. Ja lapseni kyllä tietää, että hän voi aina tulla kotiin, myös vaikka olisi humalassa. Minä hoitaisin ja huolehtisin hänestä, en tuomitsisi lasta, kyseenalaistaisin silti valinnat. Siinä on kuitenkin ero, että minä vanhempana en näytä lapselleni mallia, jossa on ok rikkoa lakia ja välittää alkoholia alaikäiselle. Jos hän päättäisi itse sitä juoda, se olisi hänen valintansa.

        1. Luinpa koko tuon julkaisun. Edelleenkään ei löytynyt sitä tietoa, mitä tarkalleen ottaen tapahtuu siitä, jos 16-vuotias nuori juo vaikka yhden viinilasillisen ruoan kanssa vs. 18-vuotias.

  9. Mielestäni ajattelet fiksusti alkoholista ja moneen kohtaan nyökyttelin lukiessani. Itse olen elänyt alkoholistiperheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat juoneet jatkuvasti ja olen nähnyt vierestä niin henkistä, kuin fyysistä väkivaltaa. Tämä on johtanut siihen, etten pysty juomaan alkoholia lasten läsnäollessa ollenkaan.
    Mielestäni lasten on hyvä oppia fiksua suhtautumista alkoholiin ja uskon näin meillä olevankin, mieheni ottaa sen saunakaljan silloin tällöin tai grillatessa kuumana päivänä yhden. En vain ikinä tahdo lapsilleni samaa pelkoa kuin itse jouduin kokemaan.

    1. Juuri tämä 🙂 Itse asiassa mun mies on ihastunut juurikin alkoholittomaan olueeseen tällä hetkellä ja itsekin käytän alkoholia niin vähän, että voin hyvin kuvitella, että meidän on helppo välittää omalla esimerkillämme “järkevää” suhtautumista alkoholiin. Ja jos teini haluaa alkoholia, niin täytyy hänen kanssaan keskustella, että miksi hän haluaa alkoholia, miksi esim. alkoholiton olut ei kelpaa? Onko kyseessä kavereiden aiheuttama paine tai jokin muu asia, ja tavallaan päästä siihen kiinnostukseen kiinni. Toki tässä on vielä vuosia aikaa, ennen kuin tuo on ajankohtaista, nyt on ajankohtaista olla turvallinen ja hyvä vanhempi lapselle 🙂

  10. Luottamus ja avoimuus on tosi tärkeää, mutta ei ehkä niinkään ehkäisevänä tekijänä vaan ns. pelastusrenkaana jos tulee mokattua. On hyvä jos nuori pystyy pyytämään apua vanhemmilta jos tulee juotua liikaa. Mutta musta tuntuu et nuorena kaveripiiri vaikuttaa enemmän kuin mikään muu nuoren alkoholinkäyttöön. Itse oon perheestä jossa on 4 lasta ja kaikki suunnilleen saman ikäisiä (nyt 34, 32, ja 30 vuotiaat kaksoset), ja periaatteessa kaikki siskokset ollaan saatu sama kasvatus. Silti oli aika hurjia eroja meidän päihteidenkäytössä nuorena. Yksi ei juonut tippaakaan alkoholia ennen kuin oli täysi-ikäinen, 2 dokasi ajoittain kunnon humalaan asti yläasteella, ja neljäs käytti kovia huumeita. Myös THL:n tutkimus viime vuodelta viittaa kaveripiirin vaikutukseen. Tutkimuksen mukaan nuorten alkoholin käyttö on osaksi vähentynyt koska kavereiden kanssa vietetty aika ei liity enää juomiseen vaan tilalle on keksitty muuta sosiaalista tekemistä. Näen tän varsinkin mun siskon 14 v. pojan kohdalla, joka istuu päivät pitkät koneella pelaamassa kavereiden kanssa eikä sen takia mene ympäri kyliä kaljapullo kädessä.

    1. Juuri tämä ja tässä mun mielestä on olennaista toi kommunikaatio. Jos kotona on jyrkkä nollatoleranssi, uskaltaako lapsi soittaa äidille samalla tavalla? Onko se henkisesti kuormittavaa kun joutuu myöntämään tyrineensä tai tehneensä toisin kuin luvannut? Entä jos kotona on hieman ymmärtävämpi ja vähemmän totalitäärinen linja? Ei tarvii pitää salaa bileitä työmatkojen aikana tai olla muka yökylässä ja oikeesti kylillä? Jos on yhdessä sovittu, että 16-v. voi ottaa kaksi siideriä ja kaksi alkoholitonta olutta kotibileisiin, se riittää ja vanhemmat tietävät missä juhlat on ja tulee hakemaan sovittuna aikana? En mä tiedä, jotenkin musta on hirmutärkeää tuntea kaveripiiri ja tietää missä se lapsi kulkee, ja molemminpuolinen jousto, kommunikointi ja avoimuus mun mielestä tukee tätä. Mulla on omasta kodista tosi hyvä esimerkki siitä, kuinka äitimme tuntee oikeesti kaikki kaverimme ja kommunikoi paljon kaveripiireihin liittyen meidän kanssa. Toki myös harrastukset ja persoona vaikuttaa siihen millaisen kaveripiirin ympärilleen rakentaa, mutta musta on aina yhtä tärkeetä osallistua siihen lapsen elämään juuri näillä tavoin 🙂

  11. Täytyy sanoa, että oli kuin omia ajatuksia olisi lukenut! Päätimme aikoinaan myös mieheni kanssa, ettei lapsemme koskaan näe meitä humalassa (tosin se ei kyllä ollut mikään ongelma ennen lapsiakaan). Nyt lapsia on kolme ja aikaa kulunut jo 24 vuotta eli kertaakaan emme ole olleet humalassa lastemme nähden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö lapset olisi nähneet meidän nauttivan aika-ajoin ruokajuomana esimerkiksi viiniä, häissä lasilliset skumppaa, rapujuhlissa napanderit yms. Alkoholi ei siis meilläkään ole pannassa, ainoastaan humalahakuinen juominen.

    Vanhimmat lapsemme ovat jo muuttaneet pois kotoa ja viettävät melkoisen eläväistä opiskelijaelämää yliopistoissaan, mutta kumpikin on todennut, ettei heilläkään ole mitään tarvetta humalahakuisuuteen ja poika totesi, että kotoa saatu neutraali suhtautuminen alkoholiin on opettanut hänellekin, että juhlia voi yhtähyvin kokonaan ilman alkoholiakin. Nuorin on murrosikäinen (lähes täysi-ikäinen), joka on kerran tullut humalassa kotiin ja silloinkin niin lievässä, ettei sitä oikeastaan edes huomannut. Aamulla hän sanoi, että osa hänen kavereistaan ei uskaltanut mennä omiin koteihinsa, koska heidän vanhempansa olisivat saaneet raivarin juomisen takia. Näiden vanhempien hysteria liittyen alkoholiin aiheutti siis sen, että nämä nuoret jäivät kaupungille roikkumaan humalaansa pois -vanhempien asenne siis aiheutti lapsille hengenvaaran ja tätä eivät monet vanhemmat jyrkkyydessään tajua. Se, että antaa lapsen tulla kotiin vaikka humalassa, ei tarkoita että hyväksyy juomisen, vaan se tarkoittaa sitä, että rakastaa lastaan silloinkin kun tämä on tehnyt typerän ratkaisun.

  12. Tosi kiva kirjotus ja rupesin itekin miettimään omaa alkokäyttäytymistä suhteessa porukoiden juomiseen. Tää teki mut tosi iloseks että Dantella on terveen kuuloset lähtökohdat liittyen alkoholiin.. ja siis kaikkeen muuhunki 😀

    Mä niin tykkään näistä mielipide maanantai kirjoituksista ja toiveena olisi kirjotus menkoista. On ollu paljon puhetta naiseudesta ja mitä siihen kuuluu. Menkkojen “häpeä ja piillottelu”on noussu isompaan rooliin mediassa. Mitä ajatuksia herättää nk. free bleeding ilmiö? 🙂

  13. Jaahas pari muutakin sosiaalialan henkilöä kommentoinut asiaa. Itsekin olen alalla, mutta sitä mieltä, että eiköhän se riipu perheen yleisestä tilanteesta, voiko vaikka 15-vuotiaalle antaa kotona pari siideriä kerran vs. että ulkona rellestää? Jos vanhemmat on kunnollisia eikä itse alkoholisteja eikä elämänhallintaongelmaisia, niin en ymmärrä ehdotonta tiukkapipoisuutta lähes täysi-ikäiselle teinille.

  14. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä, etenkin siitä että lapsen ei tarvitse nähdä vanhempaa humalassa.

    Kerron oman lapsuudenkotini tilanteen, joka jossain määrin erilainen kuin mitä muut kommentoineet. Meillä vanhempien alkoholinkäyttö oli järkevää ja en koskaan kokenut turvattomuutta. Lapset kuuluivat ystäväpiirin juhliin, ja muistelen nähneeni isäni hyväntuulisessa hiprakassa (joka teinin mielestä oli tietty noloa😅), äitini ei varmaan koskaan juonut muutamaa enempää muutenkaan. Vanhemmat joivat saunan jälkeen usein yhdet saunajuomat myös. Äitini on kasvatusalalla ja meillä kotona todella keskusteltiin kaikki asiat läpi selvästi. Vanhemmat olivat aivan ehdottomia sen suhteen, ettei meille tarjottu kotona alkoholia alaikäisenä. Kyllä tiesivät meidän maistelleen muualla, mutta eivät missään nimessä ostaneet / tarjonneet kotona. Meille perusteltiin asia juurikin sillä, ettei laista voi valita mitä noudattaa ja mitä ei. Meidän perheessä lakia noudatetaan muutenkin aika tarkasti. Meillä sisaruksilla oli kaikilla tapana viikonloppuiltaisin kotiin tullessamme käydä juttelemassa vanhemmille missä oltiin oltu jne (eivät siis pakottaneet vaan me kaikki tehtiin tämä ihan omasta halusta). Kyllähän ne varmasti huomasivat, että muutama alkoholi oli maisteltu, mutta ikinä ei ollut tunnetta ettei olisi voinut mennä kotiin. Mulla oli kotiintuloaika varmaan vielä 16-vuotiaanakin, ja tiesin äidin valvovan kunnes olen kotona. Omat kaverit monet kadehti mun vanhempia, joita kiinnosti missä me mentiin ja jotka välitti niin paljon että valvoivat ja odottivat. Mä ymmärsin itsekin jo tuolloin arvostaa tätä, vaikka toki harmitti usein olla ensimmäisiä jotka joutuivat lähtemään kotiin. Kotiintuloaikaa perusteltiin aivotutkimuksilla riittävästä unesta murrosikäisenä sekä muun kaupungilla pyörivän väen kasvavasta humalatilasta ja tätä kautta suuremmasta riskistä tapaturmiin. Itse koin tämänkin enemmän välittämisenä kuin kontrolloimisena.

    Vanhempien ystäväpiirissä välillä ihmeteltiin miksei meille annettu esim. 17-vuotiaana ruokaviiniä, mutta muistan keskustelun menneen jotenkin niin, että jokainen perhe tekee parhaaksi katsomallaan tavalla. Samassa ystäväpiirissä osalle lapsista vanhemmat ostivat muutaman oluen 16-vuotiaana, meille taas ei. Ihan normaaleja kaikista tullut ja saman verran alkoholia käytettiin silloin ja nyt. Kaikilla hyvät välit vanhempiin, meillä tosin aina ollut poikkeuksellisen avoimet välit eikä mitenkään liity vain alkoholiin vaan ihan kaikkeen muuhunkin.

    Halusin vain kertoa yhden kokemuksen, että suhtautuminen vanhempiin ja alkoholiin ei välttämättä mene pieleen, vaikka vanhemmilla olisikin ns. lain kanssa yhteneväinen linja. Se ei myöskään ainakaan meidän tapauksessa missään määrin ole vaikuttanut keskusteluyhteyteen. Kunnioitan edelleen sitä, että vanhempani olivat vanhempia eikä kavereita. Miehelläni ihan samanlainen nuoruus ollut, ja meidän perhe tulee taatusti pitämään saman linjan 🙂

    Toivottavasti mun pointti aukeni tässä. Tämä toki vain yksi kokemus ja hyvään luottamukseen lasten ja vanhempien välillä vaikuttaa niin sata muutakin asiaa kuin suhtautuminen alkoholiin, joten ei tästäkään mitään yleispätevää johtopäätöstä voi vetää. Varmaa on, että kaikki vanhemmat jotka ajattelevat lastensa parasta valitsevat omasta mielestään parhaan mahdollisen tavan toimia. Ja jos aikuinen ajattelee lapsen parasta niin lähtökohtaisesti ei varmaan olla kovin pielessä vaikka yksittäisissä toimintamalleissa olisikin eroja 🙂 Kaikkea hyvää jatkoon!

Leave a Reply