Keräilijä

Mä rakastin keräilyä pienenä. Nyt kun Iltalehdessä oli tässä taannoin uutinen Kinder-leluista, niin mä innostuin täysin 😀 Oon tykänny Kindereistä ihan pienestä asti ja keräsin nappulana niitä sarjoja aivan onnessani. Nyt on vaan kiukuttanu Kinder-lelut, ei oo yhtään sama ku meidän lapsuudessa. Muistatteko kilpparit? Toi munan sisältä kuoriutuva kilppari oli aina mun suosikki! Ja virtahevot, leijonat, krokotiilit? Ahhh, se keräily oli niin ihanaa ja tuskaista samanaikaisesti. Meillä ei todellakaan saanu Kindereitä päivittäin, ne oli sen aikaiseen perheemme budjettiin sen verran kalliita. Mut palmusunnuntaina käytiin aina virpomassa tuntitolkulla ja oltiin aivan innoissamme jokaisesta Kinderistä. Ja sit pääsiäisen jälkeen kun niitä sai alesta, niin niitä virpomisrahoja sijoitettiin sit niihin suklaamuniin 😀

Ja voi perhana sitä pettymystä, jos sieltä tuli sellainen otus, joka jo oli kokoelmassa tai vielä pahempaa, joku tylsä kasattava lelu! Nää nykypäivän lelut on ihan sukkia, mut onneks mulla on aina se muisto, miten serkkujen ja kavereiden kanssa käytiin kauppaa erikoisemmista leluista. Mulla oli super-iso kokoelma noita sitten lopuksi, taisi olla kaikki leijonat ja kilpparit ainaski. No, en tiedä missä ne nykyisin ovat, menny aikoja sitten kirpparille tai sitten on jossai äidin varastojen perällä (tuskin). Nyt tosta uutisesta inspiroituneena liityin Facebook-ryhmään ja rupesin metsästämään omia vanhoja suosikkejani Dantelle. Haluun antaa ne sille joidenkin vuosien päästä, ehkä jopa jonkun leikkimielisen keräilyn päätteeksi.

Kun mä olin varmaan 10-12, mä sain isältäni sellaisen vanhan ison postimerkki-kirjan lähes täynnä kaikkia postimerkkejä. Isäni ja veljensä keräilivät niitä lapsena. Siellä on tosi erikoisia merkkejä Neuvostoliiton ajalta, Uzbekistanista ja Venäjältä. Ala-asteella keräilin siihen lisää merkkejä itsekin. Muistatteko kun oli joka värisiä niitä Englannin kuningattaren merkkejä? No, niitä keräilin ja paljon muutakin. Toi isäni keräämä kokoelma saattaisi olla jopa aika arvokas Danten aikuisiällä. En tiedä, enkä oikeen ees välitä, koska musta on ihanaa antaa eteenpäin jotain, mitä hänen ukkinsa on keräillyt lapsena. Oon vähän sellainen “sentimental fool” joissain asioissa. Nyt muistin taas tuon kokoelman ykskaks tässä Kinder-intoilussa, sillä se ei oo mulla kotona, vaan jätin sen talteen vanhemmilleni ulkomaille muuttaessani. Saan sen isältäni taas takaisin ja laitan Dantelle odottamaan. Mä tykkään keräillä kaikenlaista sille talteen. 2017 vuoden juhlaraha, 2017 Muumi-postimerkit. Sairaalasta saadut kudotut villikset ja pipo. Sen sairaalaranneke ja ensimmäiset hiuskiehkurat, jotka leikattiin pois. Neuvolakortti, ekat pikku-Niket, eka lemppari pehmopupu ja kaikkia sellaisia pieniä juttuja. Joka maasta missä on ollut, joku pieni muisto. Fijiltä puinen kilppari, Australiasta hopeinen kenguru, Arabiemiraateista hänen keräämät simpukat, Kroatiasta Rakiticin pelipaita yms. Synttärikortit. Kaikenlaista. Musta on jotenkin kiva, kun voin myöhemmin antaa hänelle palan hänen lapsuuttaan kuvien lisäksi. Saa sitten itse päättää, mitä säilyttää. Ja jotenkin ihana antaa pala omaa lapsuuttani Kinder-lelujen muodossa. Joo, ne ei ehkä ole niitä mun itseni keräämiä, mutta ne on niitä samoja. Toivottavasti tykkää sitten.

Mitä te ootte keräilly? Mä keräsin nimittäin ala-asteella Niko Kapasen jääkiekko-pelikortteja (on muuten tallessa edelleen), GoGoja (missä lie nykyään :D), erilaisia hienoja pyyhekumeja ja mitähän vielä. Ainii! Keräsin hirmupitkään niitä keltaisia elokuvalippuja, mitä Finnkinosta on aina saanut. Kirjoittelin niiden taakse aina kenen kanssa olin leffassa. Koskan ei kelvannu sellanen tulostettava tylsä lippu, vaan se keltainen piti olla. Niitä oli aika hyvä pinkka joskus. Neki taitaa olla mun muistolaatikossa vielä. Ja keräsin myös liput talteen kaikista niistä peleistä, missä oltiin iskän kaa kattomassa maajoukkue-lätkää. Kaikennäköistä tuli lapsena ja nuorena kerättyä ja jotenki ne on hirveän rakkaita muistoja. Ootteko te kerännyt teidän pienille lapsille jotain muistoksi? Mitä?

Keräilettekö ite jotain nyt? Moni kai kerää nykyään muumi-mukeja, mut mä en oo oikee siitä ikinä innostunut. Mä voisin sanoa tähän kerääväni Thomas Sabon Karma-helmiä ja Chanel-laukkuja, mut it’s not the same. Itse asiassa yhtä juttua mä sort of keräilen. Kaikista maissa, joissa käyn, kerään talteen yhden sileän ja kauniin setelin paikallista rahaa. Niitä on aika nätti kokoelma jo. Haluutteko muuten nähdä nää? Ne on jossain, täytyy paikantaa mun muistolaatikko varastosta 😀 Oon myös keränny kotiin nättejä simpukoita eri paikoista missä ollaan oltu. Ras al Khaimah on oikea aarrekeidas ja sieltä on tullu isoin osa niistä ja ne on ihana päivittäinen muistutus noista matkoista.

Keräily on niin hauskaa! Nytki eBaysta tai Etsystä sais varmaa helposti täydet sarjat noita Kinder-leluja, mut keräilen niitä pikkuhiljaa, suomalaisilta keräilijöiltä/vanhoja lasten omia sarjoja. Se on hauskempaa, kun ei kerta enää voi Kindereistä noita löytää! Kuka muu on samanlainen keräilijä? 

14 thoughts on “Keräilijä

  1. No niitä muumimukeja 😀
    Oon keränny jo 15 vuotta.
    Vielä joskus tyttöni ne tulee saamaan.
    Tytölle kerään myös muistolaatikkkoa,sain sen idean sun blogista,hän täytti juuri 1v.
    Nyt siellä on sairaalaranneke,sukat synnäriltä,kotiintulo body+sukat,paikallislehti syntymäpäivältä,nimiäisjuhlissa ollut mekko,pari lelua,äitiyskortti,vauvakirja ja mitähän vielä. Lisäksi kirjoitan hänelle kirjeen joka syntymäpäivänä.

  2. Me ostetaan joka maasta missä käydään pieni matkamuistotalo ja kerätään niitä yhden ikkunan väliin kyläksi. Lapselle olen keräillyt muistojenlaatikkoon kortteja, kotiutumisvaatteet, ristiäisvaatteet, ekat kengät, sairaalaranneke, sairaalasta saadut villasukat, -17 juhlaraha (lapsi syntynyt 2017), ekan hänen oman lempivaatteensa ja lempilelun + raskausajalta ultrakuvia ja muuta.

  3. Olipa hauska postaus! 🙂
    Mulla on tallessa äitini eri maista lähettämät postikortit (hän matkusteli työn puolesta paljon) sekä muutamia minulle lapsena ostettuja vaatteita (esim eka farkkutakki, jonka äiti osti työmatkalta New Yorkista), jotka säilytän omille lapselleni sitten joskus. Jokaiselta omalta ulkomaanmatkalta tykkään myös keräillä tapahtumalippuja jne muistolaatikkoon. Paperiset valokuvat on myös mulle ehdoton säilytettävä/teetettävä juttu, se on vaan eri asia pidellä niitä käsissä kuin katsella koneelta. 😊

  4. Mä kerään tiettyjä juttuja, lempipehmo, yksi paita mitä esikoinen rakasti yli kaiken, kotiin tulo vaatteet. Olen ostanut lapsille myös syntymävuosiensa kalevala joulukoristeet.

  5. Jokaiselle oman harrastuksen mukaan. Kaksosille toiselle ekat luistimet, toiselle jäkishanskat. Pikku miehelle ekat kumikengät. Isoille tytöille nimikorut, ne oli muotia silloin. Sekä jokaiselle puutyö, niissä on nimet. Kaikista tapahtumista jokaiselle on valokuva nimellä, siskon ripari, yo jne. Itse kerään käsikoruja eri maista. Lapset ovat niin isoja, että käyvät itse ulkomailla. Mitä tuodaan? Ai niin äidille käsirengas. Australia, Espanja, Kreikka jne. 🤩

  6. Lapsena kerasin innossani tarroja, ja niita oli useampi tarrakirja taynna! Hienoimpia tarroja oli samettiset kangas-tarrat, niita vaihdeltiinkin kavereitten kanssa aina valitunneilla.

    Oma tyttareni on viela niin pieni (alle 3kk) etta paljon en ole kerennyt saastaa hanelle mitaan, vauvakirjan valiin olen sailonyt ultrakuvat, sairaalarannekkeen ja muutamia kuvia minun vauvamahasta. Tarkoitusena on myos laittaa sailoon tarkeimmat vaatteet mita tytto kaytti ihan tuoreena tapauksena.

    Omasta lapsuudestani on tullut saastettya kaikkein rakkaimmat barbit ja niiden kaikki vaatteet ja asusteet 🙂 myos isani ulkomaan matkoilta tuomat vaatteet on tallessa vaikka jos tyttoni innostuisi niita kayttamaan joku paiva.

  7. Haa! Muistan ne eri väriset Elisabeth postimerkit, mulla oli niitä myös eri väreissä vaikka kuinka paljon. Mut postimerkkien lisäksi tuli kerättyä just noita kindereitä ja gogoja, tarroja (ne pehmeät tarrat oli ihan parhaita ja ai hitto sitä vaihtarirumbaa 😀), pinssejä, Spaissari-tarrat mitkä tuli niissä tikkareissa ja sit ne valokuvat (ai että olin kateellinen niille keillä oli se kansio ja kaikki kuvat). Tiimarista sai muinoin kirjekuoria missä oli Nalle Puh kortteja aina joku 5 kpl, niitä tuli myös ostettua ja keräiltyä.
    Tästähän tuli kunnon nostalgiafiilikset 😀
    Nyt en kyl keräile oikein mitään, ehkä keräilin nuorena tän aikuisuudenkin edestä..

  8. Noi Kindermunien norsuhahmot oli ihan parasta, niitä oli monta! Postimerkkejä on ollut kans kansioittain, mummoltani sain aikanaan kaiken maailman merkkejä maailmalta. Just nyt ei ehkä sen kummempaa keräilyn kohdetta oo, ehkä kivat ginit on lähimpänä keräilyä ja lemppari cd-levyjä tulee aina metsästettyä. Ennen kuin keikkaliputkin alkoi olla pdf- tai mobiilimuodossa niin kaikki liput ja rannekkeet on säilössä, ihan superihania muistoja <3

  9. Hei!

    Laitanpa kommenttien jatkoksi luultavasti kaikkein erikoisimman keräilykohteen: alkuaineet 😀 Minulla on kokoelma alkuaineita, joita normaali kaduntallaaja voi saada itselleen (ei siis mitään superradioaktiivista ja -vaarallista kamaa), alkaen esimerkiksi raudasta, sinkistä, platinasta, kuparista, hiilestä (timantteina ja grafiittina) ja profiilikuvassani otsaani vasten pinkkinä hohtavasta neonista . Lopuksi päädytään kaikenlaisiin outoihin alkuaineisiin kuten ruteniumiin, zirkoniumiin ja vismuttiin. Alkuainetaulukossa on paljon kaikkea erikoista. Kokoelma on valmis, mutta katselen ja ostan silloin tällöin esteettisesti miellyttäviä näytteitä edelleen. Tiedenörttinä arvostan ajatusta, että minulla on kaiken ympäröivän rakennuspalikat hyppysissäni. Lisäksi keräilen näytteitä kiinnostavista mineraaleista ja meteoriiteista.

  10. Voi eikä mikä nostalgiapläjäys!! Meidän mamman tykönä on edelleen noita virtahepoja, krokotiileja sun muita Kinder-leluja säilössä semmosen vanhan säilytysrahin sisällä, mä toivon ettei mamma oo niitä heittänyt vielä pois! (Tuskin, hän säästää kaiken. :D) Mä myös keräilin niitä leffalippuja, ja kirjottelin taakse kenen kanssa olin leffassa käynyt. Ja gogoja, pokemon-kortteja, leikkiheppoja… Mulla on sellanen iiiso taulu porukoilla tallessa, missä on varmaan jokaikisestä paikasta lippu, missä oon käynyt. Leffalippujen lisäks siellä on laivakortteja, erilaisia nauhoja, pinssejä, festarilippuja… Myös lentolippuja on tallessa. Sen taulun kun sais käsiin, niin ai että tulis kans nostalgiaryöppy! 😀

    Tällä hetkellä en kerää oikeestaan mitään. Hetken jaksoin noita Iittalan kivituikkuja keräillä, mut nykyään nekin on vähän plääh. En oo siihen muumimuki-hypenkään oikeen päässyt sisälle. 😀 Ehkä mä vielä jotain keksin kerätä vanhemmiten!

  11. Voi apua. Mulla on yks kulmahylly täynnä Matrjoshka-nukkeja – vanhimmat apintekeleen peruja jostain 60-luvulta ja uusin taitaa olla Espanjasta ostettu Barcelonan pelaajista kasattu moderni “maatuska”. Ja rakastan Genie-pulloja, joita tällä hetkellä taitaa olla kymmenkunta.
    Postikortteja löytyy muutama tuhat (!!), mutta ne olen suunnitellut antavani vaikka johonkin päiväkotiin askartelumateriaaliksi.
    Lasten (no parikymppisiä ne jo on…) muistolaatikoissa on mm. vauvatossut, ristiäiskarkkeja, eka tonttulakki…ja erikseen olen säilyttänyt joka syntymäpäivänä (18 vuotiaaksi) ilmestyneen sanomalehden. On tosi hauska lukea vaikkapa joulukuista vuoden 1995 Aamulehteä tai vuoden 2000 Karjalaista ja niiden mainoksista & artikkeleista he saavat oivan kurkistuksen oman lapsuutensa maailmaan!

  12. Onpa kiva kulla että muutkin keräilee tällaisia asioita. Minulta löytyy myös mainitsemasi juhlaraha vuodelta 2017 ja muumipostimerkkejä. Pidän varsinkin huolta ukilta saamistani juhlakolikoista ja postimerkeistä.

Leave a Reply