MIELIPIDEMAANANTAI: Eriarvoiset ammatit

Viime viikolla yksi aamu otin ja ärsyynnyin. Sinänsä ei mistään välttämättä hirveän isosta, mutta ilmiöstä, joka raivostuttaa mua erittäin vahvasti joka kerta kun siihen törmään. Katsokaas kun törmäsin tähän Verkkokaupan Luolaihmiset-kampanjaan tässä vähän aikaa sitten. Jo ensimmäinen osa MC Taxman oli mun mielestä rasittavuudessaan huippuluokkaa, mutta kun ilmoille lävähti tämä hienoakin hienompi uusi Some-Sussu “jakso”, niin palo vähän proppu kiinni. Kampanjan tarkoitus on nähtävästi tehdä pilaa erinäisistä ammateista ja kiinnostuksen kohteista mahdollisimman stereotyyppisellä tavalla ruokkien juuri niitä negatiivisia oletuksia, mitä kullakin on erilaisesta elämäntyylistä, ammatista tai harrastuksesta. Niin ummehtunutta, etten voi ymmärtää, että jollekin on maksettu tällaisen ideoimisesta.

Mä kasvoin sellaisessa kasvatuskulttuurissa, jossa aika vahvasti arvotettiin eri ammatteja. Vanhempani kannustivat kohti sellaisia ammatteja, mitä yleisestikin pidetään arvossa. Lääkärit, juristit yms. Niinpä 18-vuotiaana hain ja pääsin oikikseen, jota pidin vuosia suurena haaveenani ja tavoitteenani. Se on yksi elämäni häpeäpilkkuja, mutta ei niin kuin moni luulee. Mä en häpeä sitä, että mä jätin sen kesken. Mä häpeän sitä, että mä ylipäätään menin sinne. Vein jonkun alalle paremmin sopivan, alalle enemmän haluavan ja alaa paremmin ymmärtävän paikan(, joita ei muutenkaan ole liikaa jaossa). Kulutin yhteisiä verorahoja kuluttamalla istumalihaksiani Porthanian luentosaleissa, vaikka en oikein edes kunnolla silloin ymmärtänyt, mitä työ juristina olisi. Se nyt oli sellainen nuoruuden “haave”, jossa olisin hyväpalkkaisessa ja arvostetussa ammattissa. Vanhemmat olisi ylpeitä ja minä voisin tuntea olevani yhteiskunnassamme tärkeä. Yngh. Jos jotakin hyvää tästä on seurannut, niin nyt tiedän äitinä itse paremmin. Minulla ei ole mitään haaveita lapseni (pitäs kohta alkaa varmaan opettelemaan sanomaan lasteni) uralle ja ammatille. Haaveilen ainoastaan siitä, että hän tekee jotakin, mistä saa hyvää mieltä ja missä viihtyy olla ja voi sillä elättää itsensä.

Ehkä se oikiskeikka opetti jotain. En halunnut kuulua siihen porukkaan, en halunnut sille alalle. En siinä tilanteessa ja omalla maailmankatsomuksellani. Rehellisesti sanottuna, en ehkä näin 30-vuotiaanakaan ole täysin varma siitä, kuka haluan olla ja mitä haluan tehdä. En poissulje edes sitä, että palaisin vielä joskus vaikka sinne oikiksen luentosaliin ja tekemään sen alan työtä. Kaikki on mahdollista, mutta nyt se halu tehdä ei kumpua enää minkäänlaisesta arvostuksen hakemisesta.

Mutta palataanpa tähän kivikautisen surkeaan Verkkokaupan kampanjaan. Mitä olemme tähän mennessä nähneet? Vanhemman verovirkailijan, jonka duunissa ei nähtävästi ollut mitään mistä vääntää vitsiä, niinpä vitsiä väännettiin räppäreiden elämäntyylin kustannuksella, erittäin jyrkin yleistyksin. Ja heti seuraavassa jaksossa päästiin kiinni nuoren naisen ammattiin ja sen “naurettavuuteen”. Juu, mainoksen on tarkoitus olla parodia, mutta on jotenkin erittäin helppoa, yksinkertaista ja köyhää tehdä parodiaa, joka ruokkii ennakkoluuloja.

Oon tätä bloggaamista tehnyt tarpeeksi kauan tietääkseni tasan tarkkaan isomman yleisön suhtautumisen bloggaamiseen ammattina. Edes bloggaajien yhden naisen firmojen liikevaihtojen kohotessa 300 000 euron tietämille, ei alaa oteta tosissaan. Se edelleen lasketaan tuollaiseksi naurunalaiseksi bimboiluksi, monen mielessä ainakin. Muistan vielä melkein kymmenen vuoden takaa jonkun olikohan Hesarin otsikon muotibloggaamisesta, joka meni jotenkin niin, että kyseessä oli “aikuisten tyttöjen paperinukkeleikit”. Ala on muuttunut erittäin paljon, asenteet vaan eivät tuppaa joillain muuttumaan tuosta mihinkään.

Bloggaamista ei yleisesti ottaen arvosteta. Sitä pidetään pinnallisena, turhana ja hyvänä sylkykuppina vähän kaikelle. Niille, jotka eivät tiedä alasta mitään, bloggaaminen näyttäytyy helposti hyvin samanlaisena kuin Some-Sussun minuutin pätkässä. Jatkuvasti törmää asenteisiin, että “bloggaaja tienaa tekemättä mitään” ja siihen, kuinka kaikki bloggaaminen on turhaa, yksityisyyden myymistä ja omalla naamalla tienaamista. Todellisuudessa hyvin moni ammattibloggaaja on todella monipuolinen luovan alan tekijä. On valokuvaajien tasoisia kuvia, on meikkitaiteilijoiden tasoista osaamista, on keikkoja stylistinä, juontajana, näyttelijänä ja paljon on töitä mediasuunnittelussa, mainososaamisessa ja vaikka missä. Se, että kuvittelee someammattilaisen makaavan kotona ottamassa selfieitä samalla ku pankkitilille sataa rahaa, on vaan omaa tyhmyyttä ja tietämättömyyttä ja hyyyyyvin kapea ja kärjistetty osa alaa.

En nyt ala puolustamaan ammattiani sen enempää, vaan keskityn enemmän siihen, mikä mua risoo tossa kampanjassa. Mua ylipäätään ärsyttää, kuinka on täysin normaalia ja soveliasta asettaa eri aloja järjestykseen arvostettavuuden mukaan. Lääkärit ja opettajat? Tärkeitä hienoja ammatteja. Viihdetaiteilijat, bloggaajat ja baarimikot? “Turhaa paskaa”. Ainakin mulle työ on vain yksi pieni palanen arkeani ja elämääni. Toki monille ura voi olla iso prioriteetti elämässä ja olla yksittäinen isoin pala arkea, ja sekin on ihan yhtä OK. Mun mielestä se ei ole kuitenkaan itseisarvo ja tavoite, vaan moni tekee asiat erilaisin prioriteetein. Mulla työn edelle nousee perhe, vapaa-aika, läheiset ja ystävät ja itsestä huolehtiminen. Työ on mulle sellainen asia, jonka koen mielekkääksi ajanvietoksi, jossa olen hyvä ja jolle mulla on jotain annettavaa ja josta mulle maksetaan palkkaa, jolla voin tehdä sen kaiken muun elämässäni. Minä voisin olla nyt piinkova juristi ja tahkoa pitkää päivää toimistolla lapsenvahdin hakiessa lasta päivähoidosta Helsingin ruuhkassa. Jos ylipäätään olisin tehnyt sitä lasta siinä elämäntilanteessa. Tämäkin olisi typerä stereotypia, sillä yhtä hyvin voisin olla normaalia päivää tekevä oikeusalan ammattilainen ja viettää silti täyspainotteisesti aikaa lapsen kanssa. Todennäköisesti en etenisi yhtä vahvasti alalla, mutta voisin silti tehdä sitä työtä ja olla myös omistautuva perheenäiti. Asiat eivät poissulje toisiaan.

Tai sitten voin olla ammattibloggaaja ja sisällöntuottaja, joka voi tehdä töitä aurinkoisella terassilla Lempäälässä samalla kun lapsi juoksee pitkin nurtsitonttia pallon perässä. Miehelläni on vain yksi mahdollinen työnantaja ja hänen työmahdollisuudet ovat tietyillä paikkakunnilla. En minä ehkä tänne Lempäälään olisi muuten päätynyt, mutta ai että miten ihana onkaan olla täällä! Kun kuitenkin haluamme elää perheenä yhdessä samassa paikassa, on mahtavaa, että mun työ liikkuu mukana ja voin tehdä sitä missä vaan samalla kun tienaan mukavasti ja mahdollistan sillä perheelleni erittäin toimivan elämän. Voin lähteä matkalle ilman loma-anomuksia, voin olla kotona lapsen sairastaessa pelkäämättä projektien ja palaverien lävähtämistä niskaan ja voin tehdä mistä tahansa intohimoni kohteesta työtä itselleni, oli se merkkilaukut tai kakun leipominen.

Bloggaaminen on erittäin kehittävää, erittäin vapaata ja erittäin palkitsevaa. Saamani palaute ja yhteydenotot, uudet aihepiirit ja pyrkimys olemaan parempi on koko ajan sellaisia asioita, jotka kehittävät minua eteenpäin. En minä istu kotona vuodesta toiseen follaamisia ja laikkeja seuraillen. Jos katson vuosikymmenen taaksepäin, esimerkiksi mun valokuvaaminen on kehittynyt valtavasti. Oon vuosien aikana innostunut leipomaan ja tekemään kauniimpaa ja parempaa ruokaa, kiitos blogien. Mun esteettinen silmä on kehittynyt valtavasti ja mun tietotaito mainonnassa on kehittynyt hurjasti. Oon reissanut uskomattomiin kohteisiin ja kokenut mielenkiintoisia tapahtumia ja saanut älyttömiä mahdollisuuksia. Oon saanut suunnitella oman vaatemalliston, saanut suunnitella isoja mainoskampanjoita, saanut osallistua ja osallistuttaa muita. Enkä oo oikeen ikinä ajatellut, että “hitto taas pitää mennä töihin”. Oon maksanut veroja siellä vähintäänkin top10% eniten maksavien joukossa ja voinut sillä tavoin antaa takaisin yhteiskunnalle. Mun ei oo pitänyt järjestää elämääni aina uudelleen uuden paikkakunnan myötä, oon voinut lähteä ulkomaille asumaan ja elättää itseni siellä ja oon voinut tehdä kaikkea, mitä olen halunnut. Bloggaaminen on antanut mulle kaikkeen tähän vapauden. Ja mä arvostan vapautta niin paljon enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen ajatusta siitä, onko alani arvostettu vai ei. Mä saan olla joka aamu kotona kun poikani herää ilman herätyskelloa, voin kölliä hänen kanssaan sängyssä halaillen ja nauraen aamun unenpöpperössä ilman kiirettä mihinkään. Mikään tässä maailmassa ei juuri mulle voisi olla parempaa.

Verkkokaupan mainos on epäonnistunut kaikin mahdollisin tavoin bloggaajien tai vaikuttajien työn kuvaamisessa, mutta ennen kaikkea se on mun mielestä törkeä siinä, että se tekee pilaa stereotypioilla. Mä olisin jotenkin kuvitellut, että tässä meidän vuoden 2019 Suomessa me olisimme jo parempia. Emme olettaisi, että rekkakuskit ja jääkiekkoilijat on vaan liian tyhmiä muuhun. Emme olettaisi, että juristit ja lääkärit ovat parempia ihmisiä kuin kaupan kassat tai siivoojat. Emme olettaisi, että edes vitsillä on OK lähteä tehostamaan vahvoja stereotypioita mistä tai kenestä tahansa. Eikä ainakaan valtakunnallisessa telkkarimainoksessa.

Olisiko se OK, jos tuossa mainoksessa olisi vaikka kotiäiti yltäpäältä puklussa ja voivottelis rikkaharjan kanssa kuinka ei kotihoidon tuella oo varaa Verkkokaupan imuriin ja onneks ei ees osais käyttää läppäriä, kun ei siihen olis varaakaan? (Stereotypia: Kotiäidit on köyhä ja tyhmiä, ei mitään ura-ambitioita) Tai vaikka jos mainoksessa olisi nahkahousuissa ja niittipannassa esiintyvä homomies, joka vertailisi Verkkokaupan vibraattoreita? (Stereotypia: Homojen ulkonäkö ja seksin painotus aina asiasta puhuttaessa.) Multasorminen maanviljelijä, joka ei ymmärtäisi älykellosta mitään tai tummaihoinen maahanmuuttajataustainen siivooja haaveilemassa halvasta älypuhelimesta? Eikö ärsytä ajatuksetkin tällaisista törkeistä yleistyksistä? Pitäisikö tehdä sellainen mainos, jossa olisi aamusta iltaan töitä tekevä juristi, joka kuvittelee olevansa muita parempi samalla kun yksikään parisuhde ei pysy eikä ystäviä oikein ole. Olisko se sitten hauskaa?

Mä en ymmärrä miten vielä tänä päivänä tehdään mainostyötä yleistyksen ja stereotypioiden voimalla. “Parodiaa huumorilla ja pilke silmäkulmassa”. Ehh.

Kaikenlaisen työn väheksyminen on typerää ja vastenmielistä. Jokainen työ on tärkeä, jokainen itsensä elättävä ihminen on mun kirjoissa onnistuja. Mitä enemmän luodaan uusia aloja, sitä enemmän tulee uusia työpaikkoja. Tässä yhteiskunnassa, jossa noin joka viides on työtön, ei voi tarpeeksi hokea sitä, kuinka tärkeää on jokaikinen työ ja luoty työpaikka.

Jos Verkkokauppa ei sitä vielä ole tajunnut, niin aika surullista. En yleensä tuppaa boikotoimaan mitään yrityksiä ja pidän sellaista yleisesti ottaen typeränä. Mutta jos Verkkokauppa käyttää tuhansia euroja mainostamiseen tällä tavalla, niin onneksi Suomesta löytyy aika paljon muitakin paikkoja, minne tämä “somesussu” voi viedä someilullaan tienatut rahat niihin ammattihankintoihin kuten kameraan, droneen, läppäriin, kannettavaan, objektiiveihin ja moneen muuhun asiaan.

Jos ajattelen Verkkokauppaa, niin koen, että kyseessä on kauppa, missä on kaikkea kaikille. Hiustensuoristajista rattaisiin ja läppäreistä kodinkoneisiin. Sieltä saa melkein mitä vaan. Kaikkea kaikille. Tältä pohjalta kaupan monipuoliset mahdollisuudet ois voinut hyödyntää niiiiin paljon paremmin.

Onko teidän mielestä eri ammatit eriarvoisia? Millä perusteella ja miksi? 

33 thoughts on “MIELIPIDEMAANANTAI: Eriarvoiset ammatit

  1. Mun mielestä tää kohta oli tosi hyvin sanottu!: “Jokainen työ on tärkeä, jokainen itsensä elättävä ihminen on mun kirjoissa onnistuja.”

    Omille lapsille toivon onnellisuutta. Toki tahdon kannustaa kouluun ja tavoittelemaan niitä omia unelmia. Toivon, että ymmärtävät, että työn tekeminen on hienoa ja sen merkitys on suuri! Toivon myös, että jatko-opiskeluvaiheessa osaavat punnita myös työllisyysnäkymiä ja palkkaodotuksia. Ajatus ei ole se, että tarvisi tienata kauheesti, mutta nekin realiteetit on hyvä tiedostaa.

  2. Postausta nyt sen tarkemmin lukematta (aihe oli vähän itsestäänselvä mulle) ja ottamatta kantaa parodioihin, haluaisin kertoa – näin blogien kuluttajana – oman ahaa elämyksen ihan, joka tuli mieleen tuossa matkalla töistä kotiin! Se oli nimittäin itselleni sellainen todella valaiseva.
    Nykypäivänä on kaikenmaailman somekanavat; blogit, insta, youtube, face, snapchat ja muita, mistä mä en ole kolmekymppisenä dinosauruksena edes tietoinen (jos kysytään mun 7-vuotiaalta pojalta). Joku tekee itselleen somesta ammatin. Miksi ihmeessä heitä mollataan? Aivan samalla tavalla sitä tulee radiota kuunneltua. Siellä ihmiset jauhaa sitä sun tätä ja vähän tosta. On erilaisia kanavia, erilaisia juontajia, genrejä, jne… Radiojuontajan ammattia ihan oikeasti meidän yhteiskunnassa pidetään ammattina. Viihdyttäjänä automatkoilla ja ruokaa laittaessa, taustamölynä kun TV on rikki, lohduttajana kun elämä potkii päähän. Miten radiojuontajan ammattia ei voi muka rinnastaa esim. bloggaajaan, jonka tarkoitus on olla kaikkea sitä samaa, kuin radiojuontajan? Ei radiojuontajankaan työ ole pelkästään sitä, että siihen mikkiin pölistään sen yhden aamun ajan!
    Joskus mä ajattelin, että ai miten niin, me lukijat ei olla bloggaajien asiakkaita?! Kesti itseasiassa aika kauan sisäistää tää – vaikka satunnainen bloggaaja itsekin olen. Nyt mä olen ymmärtänyt, että mä olen lukija, en asiakas. Samalla tavalla kuin mä olen radiojuontajan kuuntelija, en asiakas. Radiojuontajakaan ei ole mulle vastuussa yhtään mistään tuottamastaan sisällöstä, vaan mulla on oikeus vaihtaa kanavaa nappia painamalla. Mä ymmärrän, miten lukijat eivät tätä ole sisäistäneet, koska itsellä kesti kauan sisäistää tää juttu (shame on me). Mut ehkä tän mun oivalluksen kautta joku lukija sais päähänsä sen, että siinä missä vaihdat sitä radiokanavaa, vaihda blogia ja that’s it. Kommenttikentässä on helppo antaa sitä “palautetta” blogista, ulkonäöstä tai mistä tahansa, mutta miksi? Ei moni radioonkaan soita, että “sulla on kamala ääni, toivottavasti sun lapset kuolee” ja sitten vaihda sitä kanavaa. Paljon on meillä oppimista somesta, huhhuh.
    Kiitos, kun viihdytät mua blogillasi 😊❤️ Olet itseasiassa viihdyttänyt ja inspiroinut nyt hyvin monen vuoden ajan.
    Yksi, mitä toivoisin, olis podcastit. Tykkäsin sun podcasteista ihan tosi kamalasti!

    Ihanaa kevättä teidän koko perheelle!

  3. Varmaan yks eniten mielipiteitä herättävä ammatti tällä hetkellä on lähihoitaja. Usein kuulee kotihoidossa työskennellessä että ollaan ”kodinhoitajia” ja että lähihoitaja on vaan ammatti niille jotka haluaa päästä helpolla. Se kuitenki ärsyttää eniten, kun kysytään että kai sä lähdet vielä opiskelemaan enemmän. Ei, en ajatellut. Vastuuta on nyt jo tarpeeksi ja palkka+lisät enemmän ku osalla ammattikorkeasta sosiaali/terveyspuolelle valmistuneella.

  4. Ihan hyvä mielipide.

    Itse kuitenkin toivon että lapseni on onnellinen ja valitsee hyväpalkkaisen alan, jossa hyvät työllisyysmahdollisuudet. Itse olen vain 1600€/kk verojen jälkeen tienaava kahden lapsen yh-äiti.

    Toivon, että lasteni ei tarvitse kokea liiaksi rahahuolia. Nytkin pelkään jo, että entä jos lapseni haluaa alkaa harrastaa tosissaan esimerkiksi jääkiekkoa tai taitoluistelua, jotka maksavat jopa 300€/kk. Miten kustannan nuo kahdelle lapselle, kaiken muun lisäksi? En halua lasteni ikinä joutuvan kokemaan tämmöistä.

    Rakastan kyllä raskasta hoitajan ammattiani, mutta toivon silti että lapsistani tulee jotain ihan muuta, jotta heillä olisi hieman helpompaa ja enemmän mahdollisuuksia elämässä.

    Kouluttautuminen ei välttämättä tuo rahaa pöytään, vaan myös duunarina voi tienata enemmän. Esimerkiksi rakennusalan palkkoja ylityökorvauksineen voi verrata jo esimerkiksi erikoistuvan lääkärin palkkaan. Eikä yhtään haittaisi, jos lapsistani tulisi vaikka kollegoitasi. Kunhan tienaisisivat tarpeeksi, jotta voisivat elää haluamaansa elämää eikä tarvitsisi kaupassa miettiä mitä leipää ostaa.

    1. Niin. Näähän on ammatinvalintakysymyksiä. Kaikkien ei missään nimessä tarvitse harrastaa noin kalliita lajeja. Lapsille voi kertoa, että meillä ole tuollaisiin varaa. Nykymaailmassa vähän kummastuttaa se että kaikilla pitäis olla varaa kaikkeen – matkusteluun ja harrastuksiin. Eipä tarvi olla 🙂

      1. Tässähän ei mitenkään sanottu, että lasten tarvis noita lajeja harrastaa. Vaan, toisin kuin Anna, toivottiin lapsille vähän rahakkaampaa työtä, ettei tarvitse samojen asioiden kanssa painia.

        “Ammatinvalintakysymys” on myös ääliömäisin kommentti jonka voi antaa, kun joku jossakin sivuaa heikompaa palkkatasoaan. Se on just sitä ammattien eriarvoistamista ja vieläpä jonkin niin typerän asian kuin palkan kautta.

  5. Mä törmään myös tähän mun ammatin vähyksymiseen ihan päivittäin. Olin aikaisemmin esimiestehtävissä, joihin nousin melko nuorena. Tein työni täysillä, työt seurasi aina kotiin ja vapaa-ajan määrä kutistui kokoajan. Poltin itseni täysin loppuun kolmekymppisenä ja aloin miettimään tärkeysjärjestystäni. Mulla ei ole lapsia tai miestä, mutta mulla on kummilapsia, mulla on vanhemmat ja mulla on ystäviä. Ketään näistä rakkaista ihmisistä en ikinä ehtinyt näkemään töiltäni. Hyppäsin pois oravanpyörästä ja nykyään oon ihan vaan aulapalveluassari ja onnellisempi kuin naismuistiin. Silti jokaikinen päivä joku kyseenalaistaa miksi teen omaa “arvoani”, kokemustani ja koulutustani alempaa työtä. Siksi koska se mahdollistaa mulle ne asiat jotka mut tekee onnelliseksi.

  6. Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, ja työskentelen julkisella sektorilla. Siis työssä, jota oikeistolaisen maailmankuvan omaavat lähtökohtaisesti pitävät (kärjistäen) julkisen talouden ongelmien syynä. Julkisesta sektorista puhutaan yleistäen, vaikka sinne mahtuu hyvin erilaisia ammatteja, virastoja ja tehtäviä. Esim. omaa tehtävääni ei voi yksityistää.
    Olen siis lähtökohtaisesti menoerä. Punainen vaate niille, joille elämä on vain euroja, veroista voivottelua jne. Tiedän kuitenkin tekeväni yhteiskunnan kannalta todella tärkeää ja merkittävää, äärimmäisen vaativaa työtä. Se on tärkeintä, ei se, mitä muut ajattelevat.

  7. En itse näe tuota Verkkokaupan mainosta nyt ihan samalla tavalla kuin sä. Sen tarkoitus on kuitenkin mainostaa Verkkokaupan omia tuotteita, johon bloggaajat ja räppääjät on parempia kuin verovirkailijat, lääkärit tai opettajat, sillä ensiksi mainitut käyttävät Verkkokaupastakin löytyviä tuotteita laajemmin omassa työssään. Joten en lähtisi syyttämään Verkkokauppaa ammattien eriarvoistamisesta tässä tapauksessa, sillä missään ei tällaisestä ole ollut puhetta.

  8. Samaan oon kiinnittänyt huomiota. Sama juttu on monessa muussakin asiassa, tuo että luodaan vääränlaisia mielikuvia milloin mistäkin. Kuten serlan wc paperi mainos, jossa se orava pyyhki peilin “mummon peruukkiin. Itselläni on peruukki sairauden vuoksi ja se kyllä tuntui pahalta. Myöskin muulloin olen nähnyt elokuvissa ym. Että peruukki olisi jotenkin hassu juttu, jolle voi nauraa. Ei toki ihan nyt tähän rinnastettavissa mutta kuitenkin vähän samasta ilmiöstä tässäkin varmaan kyse…

  9. Tästä tulee niin mieleen mun tyhmänohjaaja kun olin kesätöissä Helsingissä puutarhatöissä. Näihin hommiin kuulu siis perus kasvien hoidon lisäks roskien kerääminen ja roskisten tyhjentäminen puistoista. Kerran kun tää ryhmänohjaaja oli keräämässä roskia puistossa ja vastaan tuli nainen lapsensa kanssa. Tää nainen koki tarpeelliseks sit sanoo lapselleen ”ton takia sun täytyy opiskella koulussa kunnolla, ettet sä päädy tollaseen työhön” osottaen samalla roskia keräävään ryhmänohjaajaan. Jos kaikki ajattelis noin, ois Haagan alppiruusupuisto ja oikeestaan kaikki puistot suoraan sanottuna aika paskasessa kunnossa. Pistää vihaks tälläset ihmiset

    1. “Tyhmänohjaaja” 😂 En oo vähään aikaan nähnyt näin hauskaa väärinkirjoitusta! Mutta ryhmänohjaajathan ovat kyllä välillä tyhmänohjaajia! Ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen opiskelijariennot kun joku ryhmänohjaaja yrittää ohjata humaltuneita opiskelijoita!

      PS. Olen itsekin välillä sellainen ryhmänohjaajan tyhmä ohjattava opiskelijatapahtumissa. DS.

  10. ”Oon maksanut veroja siellä vähintäänkin top10% eniten maksavien joukossa ja voinut sillä tavoin antaa takaisin yhteiskunnalle.”

    Oliskohan nyt kuitenkaan ihan näin :Dd

    1. Itsekin tätä lukiessani vähän hätkähdin kun kuulosti niin kovalta väitteeltä, mutta kyllä se vain niin on että jos tienaa yli 55000 euroa vuodessa niin kuuluu 10% henkilöverotettavista. Tämä 10% maksaa melkein puolet kaikkien henkilöverotettavien koko veropotista. Toki porukkaan kuuluu se top-5% jotka tienaavat yli 300 000 vuodessa, jotka ovat luonnollisesti ne kovimmat verojenmaksajat. Mutta aivan oikein tuo Annan väittämä on.

  11. Mä en ole ikinä pitänyt bloggaamista turhana, sillä sehän on juuri sitä mikä mua viihdyttää illalla oman työn jälkeen, ihan samalla tavalla kuin Netflix tai telkkari. Mutta en myöskään ole ikinä tykännyt siitä kun esim. blogien liikevaihtoja käytetään esimerkkinä siitä miten tärkeätä työtä bloggaaminen on. Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö suuren liikevaihdon saavuttaminen olisi ison työn takana tai että bloggaaminen ei olisi tärkeää. Mutta raha ei kuitenkaan läheskään aina kerro siitä miten paljon työtä joku tekee tai miten arvokasta se on. Opettajana teen n. 10 palkatonta ekstratuntia viikossa (mikä on vaan osa ammattia valitettavasti), ja vaikka palkkani ihan ok onkin (ei Suomessa), niin ei se mielestäni kerro mitään siitä miten paljon teen töitä. Samalla lailla maailmassa, jossa blogit ovat tänä päivänä iso juttu, niin se miten paljon bloggaaja tai vaikka vloggaaja tekee rahaa riippuu vaikka mainosdiileistä jotka he tekevät. Esimerkiksi omasta blogistasi näkee miten paljon olet tehnyt töitä, ja siksi olen tätä seurannutkin kohta 8 vuotta. Mutta tiedän myös vaikka brittivloggaajia, jotka tekevät järjettömiä summia, mutta joiden videoiden sisältö ja mainokset ja yhteistyöt ovat täydessä ristiriidassa keskenään, eikä tämä ole välttämättä mielestäni aina pelkästään positiivinen juttu. Tarkoituksena ei siis olllut valittaa että kuinka itse teen paljon vähemmän rahaa kuin joku bloggaaja tai vloggaaja vaikka ahkeroinkin paljon, vaan lähinnä miettiä että onko vaikkapa liikevaihto aina hyvä mittari tehdystä työstä. Mukavaa viikkoa!

  12. Moi! Hyvä kirjoitus, mutta miksi pidät boikotoimista typeränä? Eikö se ole juuro hyvää ostokäyttäytymistä, jos esim jokin yritys toimii hyvon epäeettisesti?

  13. Mitä pahaa on siinä, jos jokin ammatti tuo ns”helppoa rahaa”? Noin niinkuin yleisestikin, finanssialalla tienaa helposti enempi kuin vaikka hoitoalalla, ja finanssialalla ei korkeita kouluja asemasta riippuen tarvita. Niin se vain on,että palkkani on korkeampi kuin ystävälläni,joka käynyt kouluja sairaanhoitajaksi,versus minä merkonomi. Tällä samalla kaavalla mietin,että on ihan sama mulle kuinka paljon vaikka bloggaaja tienaa,ja mimmoisella panoksella. Joka euron on saletisti ansainnut,ja jos joku kokee sen ”helpoksi rahaksi” niin mikäänhän ei estä tätä jokua tekemään samaa.

    1. Ei helpossa rahassa sinänsä mitään pahaa ole, mutta ehkä joskus miettii että mitä seurauksia sillä on. Olen itse opettaja, maassa jossa palkka on ihan ok mutta työolot eivät, minkä vuoksi on opettajista ihan hirveä pula. Silti teen tätä työtä, koska itselleni on tärkeää esim ympäristöasiat, ja se että jos voin kasvattaa tulevasta sukupolvesta vastuullisen niin on itselleni tarpeeksi. Palkka ja työolot kuitenkin vaikuttaa siihen, että kuinka moni tähän ammattiin haluaa. Se, että tällä hetkellä tällaisia ihmisiä ei ole tarpeeksi on ongelma, samoin kuin ehkä se että semmosiin ammatteihin mistä sitä kuuluistaa “helppoa rahaa” tulee taas voi olla enemmän kysyntää, ainakin nuorella sukupolvella. Mietin vaan usein esim. ulkomaisia YouTube tähtiä, joilla rahaa tippuu tilille videoista, joissa esitellään halpavaatekaupoista ostettuja rättejä viikottain, ja arvostellaan kuinka hyvä maapallon toiselta puolelta rahdattu Kiinakama on. (Tämä ei tarkoita että itse olisin mikään täydellinen ihminen, ja se että itse näitä videoita olen joskus katsonut tarkoittaa että olen tukenut tätä toimintaa.) Mietin kuitenkin että onko hyvä että tällaisesta työstä osa vloggaajista tekee ihan älytöntä palkkaa, sillä että ostelee kasan vaatteita jotka kuukauden päästä lähtee kiertoon, samalla selittäen kuinka ympäristö kiinnostaa mutta tekien rahaa kiinakaupan mainoksista jotka pyörii useaan kertaan 10 minuutin videolla? En tiedä, mielestäni jos vaikkapa nuorille ihmisille tulee tästä kuva että jes, helppoa rahaa (asiahan ei tietenkään ole niin yksinkertainen!), välittämättä näiden videoiden seuraksista, niin alkaa mieleen vähän hiipiä että joskus se helppo raha ehkä ei ole niin hyvä juttu.

    2. Olisiko myös niin, että selkeästi hoitoala on älyttömässä palkkakuopassa ja hoitoalalla ei saada todellakaan sitä palkkaa, mitä vastuun ja työnkuvan ja koulutuksen puolesta pitäisi saada.

  14. Ajattelen itse (huom. vain oma näkemykseni, eikä tarkoitus hyökätä kenenkään kimppuun tai vääntää mielipiteistä) ammateista, että yhteiskunnallisesti mitattuna ammatteja voi arvottaa yleisen hyödyn ja eettisyyden näkökulmista (sis. mm sosiaalisen, eettisen, ekologisen ja taloudellisen näkökulman). Jos ammatteja miettii vain taloudellisesta näkökulmasta ei silloinkaan kaikki ammatit taida olla yhteiskunnallisesti yhtä hyödyllisiä, mutta varsinkin jos miettii hyötyä muille kuin yksilölle itselleen ja talouden kasvun ulkopuolisesta näkökulmasta, ammatteja voi arvottaa hyödyllisiin ja haitallisiin. Mutta toki en tätä ”arvotusta” lähtisi kenellekään tai kenenkään ammatista henk.koht. tekemään. Enkä ajattele että yksityäinen ihminen vastuussa tästä; mitä ammatteja on, mihin koulutetaan, kannustetaan jne. Ihan näin laajemmasta yhteiskuntanäkökulmasta vain pohdin.

  15. Eri ammatit on eriarvoisia, mutta kaikilla aloilla on jotain tärkeää ja hyvää. Esimerkiksi ilman koirantrimmausta koira paahtuu kesällä, ilman parturia niin monella olisi ylipitkä tukka ja parta, ilman suunnittelijoita joutuisimme pukeutumaan jätesäkkiin jne. Mutta jos aloja lähdetään vertaamaan kyllä lääkäri on paljon tärkeämpi kun vaikka jääkiekko. Tosin se jääkiekko on viihdealana tärkeä, kuten julkkikset ja blogitkin. Mutta miten nämä nuorten blogit menestyvät sitten kun bloggaajat ovat 50-70v ikäluokkaa? aikovatko muotibloggaajat myös sen ikäisinä kuvailla päivän asuja ja esitellä muotilöytöjään? luultavasti siinä vaiheessa tulee nuorempia tilalle, muotiblogi työnä ei ole ikuista ja olisi hyvä olla toinenkin ala sen rinnalla. Muotiblogi alana voi tuntua 20-40v iässä hyvältä vaihtoehdolta, mutta entä sitten kun vanhenee ja otetaan nuoria tilalle onhan kyse kuitenkin viihteeseen ja muotiin liittyvästä alasta. Ammattina muotiblogit ovat katoavia Suomessa, koska nuoria on koko ajan tulossa tilalle. Vähän sama tilanne voi olla myös laulajilla ja näyttelijöillä. Jos näyttelijä on 70v ei häntä voida enää ottaa näyttelemään lasta odottavaa äitiä tai opiskelijaa. Kuinkahan moni muotibloggaaja on ajatellut mitä tekevät blogien jälkeen? jos ei sitten enää 50-70 vuotiaana pärjää vain blogia kirjoittamalla työkseen kun tulee uudet, nuoremmat tilalle tällä alalla.

  16. Tykkäsin kyllä pitkästä ja hyvin perustellusta arvostelustasi, mutta pakko sanoa että olen aivan eri mieltä noista mainoksista. Blogimainos oli ihan kiva eikä lainkaan ärsyttävä tällaisen taviskatsojan silmin. Sen sanoma jäi kyllä ihan auki, en nähnyt siinä parodiaa enkä mitään muutakaan syvällisempää. Mc Taxman puolestaan on yksi erittäin harvoista mainoksista joista suorastaan tykkään, tahallisen pökkelöä mutta tarttuvaa riimittelyä. Useimmat mainokset saavat kääntämään kiukkuisesti kanavaa toiselle, mutta nämä on ihan leppoisia.

  17. Hei Anna! Eduskuntavaalipostauksen kommenteissa kirjoitit kansanedustajiin liittyen näin: “en halua sinne mitään pizzaravintolan työntekijää tms.” Minulle tuo lause näyttäytyi juuri samanlaisena ammattiryhmää stereotypisoivalta ja alentavalta lausahdukselta. Toivottavasti kiinnität tällaisen tärkeän asian äärellä huomiota myös omiin olemassaoleviin ajatusmalleihisi.

    1. Mikähän siinä on ammattiryhmää stereotypisoivaa? En mä haluaisi pizzaravintolan työntekijää mun lääkäriksi tai lääkäriä mun juristiksi tai vaikka valtiotieteiden maisteria mun kirjanpitäjäksi. Mä en tietääkseni oo mitenkään viitannut siihen, kumpi ammatti on parempi tai huonompi, vaan mun kommentti liittyi siihen, että mun mielestä eduskuntaan pääsevillä pitää olla ammattitaitoa ja -tietoa ja sopiva koulutus tuohon työhön. Oletan toki tässä tapauksessa, että pizzaravintolan työntekijällä ei ole tietoa tai kokemusta tai koulutusta niistä asioista, joita mun mielestä kansanedustajalla pitäisi olla.

      1. No noi esimerkit ovat vähän pöhköjä, kun tuollaiset tilanteet eivät käytännössä voisi toteutua eivätkä näin ole verrattavissa siihen, että pizzaravintolassa työskentelevä voisi hyvinkin päästä läpi eduskuntavaaleissa.

        Tykkään henkilökohtaisesti siitä, että otat postauksilla kantaa ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Miltä sinusta kuitenkin tuntuisi, jos kirjoituksiisi viitattaisiin vaikkapa jossain mediassa samaan tyyliin – “en arvosta pätkääkään, kyseessä vaan joku muotibloggaaja tms”. Stereotypia tulee esille sitä kautta, että ammatin perusteella oletetaan henkilön olevan osaamaton esim. yhteiskunnalliseen tai poliittiseen keskusteluun – tai vaikkapa kansanedustajan tehtävään.

        1. Jos olisin kansanedustaja ja mun pätevyyttä hommaan kyseenalaistettaisiin mun koulutuksen ja työn puolesha, en olis pätkääkään loukkaantunut. Hyvä pizza ravintola on best thing ever ja todellisena pizzarakastajana en koskaan ylenkatsoisi sitä ammattia millään lailla. Mutta jos siltä pohjalta ponnistaa eduskuntaan, niin kyllä se on musta erittäin huono asia. En vertaile keskenään ammattien paremmuutta tai tärkeyttä kansanedustaja vs. pizzakokki vaan sitä, että niissä on aivan eri substanssiosaamiset ja musta on ihan yhtä käsittämätöntä, jos joku muotibloggaaja tulee kansanedustajaks, asia jonka mainitsin myös siinä postauksessa. Ja kuten ekassa kommentissani sanoin, tämä oletus pohjaa tilanteeseen, jossa pizzakokki ei ole opiskelut valtiotieteitä tai muuten kerryttänyt tarvittavaa substanssiosaamista tohon tehtävään. Mun mielestä myös pizzakokin tehtävät ei valmista eduskuntaan, toisin kuin vaikkapa virkamiestehtävät, lakimiehenä työskentely tms. tehtävät. Tuntuu, että sä nyt haluat ymmärtää tän väärin.

  18. Kunhan ohimennen kommentoin, että ammatti ja koulutustaso korreloi älykkyyden kanssa. Tämä varmasti osaltaan vaikuttaa ihmisten mielikuviin tietyn ammatin edustajan kyvvykkyydestä.

  19. Kumpi on tärkeämpi, kirurgi vai siivoaja? Kaikki vastaa, että kirurgi. No kertokaa sitten, mitä kirurgi tekee leikkaussalissa, jota ei oo siivottu edellisen leikkauksen jäljiltä. Ei mitään, siellä ei voi leikata. Kumpikin on yhtä tärkeitä sen potilaan ja leikkauksen toteutumisen ja onnistumisen kannalta.

    1. Tottakai kirurgi. Hän pystyy tarvittaessa siivoamaan sen leikkaussalin, mutta siivoaja ei pysty tekemään kirurgin töitä. Ei vain ole järkevää käyttää erikoislääkäriä siivoustyöhön, koska siihen pystyy vähemmän koulutettu, pienipalkkaisempi siivoajakin. Muistan vuosien takaisen lehtijutun suomalaisesta suuresta leipomosta, jossa työntekijät olivat lakossa. Jotta tuotanto pysyi käynnissä, oli lakiasianjohtaja pussittamassa leipiä ja hän jutussa kehui vielä, että tämä työ on mukavaa vaihtelua normihommiin. Leivänpussittaja sen sijaan ei olisi voinut tuurata lakiasianjohtajaa, ei ainakaan hyvällä menestyksellä…

  20. Itse en myöskään tykkää juristin liitetystä perus-stereotypiasta. Mulla on ollut oikiksen alusta saakka ideologia, jota olen onnekseni saanut toteuttaa. Toki sinne mahtuu sekaan vaikka mitä isin meriiteillä ratsastajaa, osakasputkeen haluavia työnarkkeja you name it.

    Pelkästään oman ammattikunnan sisälläkin on huomannut mikä on toiselle arvokkaampaa työtä kuin toinen. Mulle se on oikeuden saaminen raiskatulla lapselle tai hakatulle naiselle. Toiselle mahdollisimman ison rikoshyödyn saaminen valtionkassaan.

  21. Minä en kyllä nähnyt Verkkokaupan mainoksia ollenkaan samoin! Olen nähnyt some-Sussu monta kertaa, koska meidän 9 vee tyttö katsoo sitä fanittaen Tubesta looppina. 😀 Minusta hahmo ei ole ilkeä vaan hyväntuulinen ja herttainen tyttö, ja eihän siinä sanota mitään siitä että raha tulisi helposti? Ja ponttihan on esitellä tuotteita hauskalla tavalla, ei sen kummempaa.

Leave a Reply