Paluu arkeen

Jee, pääsiäisloma on nyt vietetty ja kevät tuntuu olevan täysillä käynnissä, vaikka pääsiäiskelit aiheuttiki pienoisen pettymyksen. No, ei se mitään, mä vietin muutenkin suurimman osan ajasta sisällä koska päätäni särki ihan hulluna ja oon saanut itselleni taas flunssan. Tuntuu, että oon tän raskauden aikana sairastanut enemmän kuin ikinä, toisin kuin viimeksi kun olin terve ihan koko raskauden ajan. No, toivottavasti tää tästä helpottaa.

Tää viikko on jännittävä, saadaan nimittäin tällä viikolla tietää tuleeko meille toinen poika vai tyttö 🙂 Viimeksi mieheni olisi halunnut tietää raskausaikana jo, mutta mä en halunnut tietää vaan odottaa synnärille. Mieheni suostui tähän ja odotimme molemmat innolla. Nyt tasapuolisuuden nimissä selvitämme sukupuolen, vaikka mä olisin toisaalta voinut odottaa taas synnärille, tai niin ainakin alkuun ajattelin. Nyt on itse asiassa tosi kiva, että saa tietää jo tässä raskauden toisella kolmanneksella.

Onko meillä toiveita sukupuolesta? On. Toisaalta tää kaikki on ihan tyhmää, koska mitään oletuksia ei oikeasti voi tehdä lapsesta pelkästään sen perusteella, kumpi on hänen biologinen sukupuolensa.  Mies toivoo toista poikaa, ja niin minäkin toivoin alkuun. Jotenkin ajatuksissamme olisi veli Dantelle, että olisivat sellainen veljespari sitten. Tämä tietenkin pohjaa siihen ajatukseen, että veljekset olisivat jotenkin läheisempiä, mikä nyt on ihan tuulesta temmattu ajatus. En tiedä. Osittain tässä viehättää myös ajatus tuttuudesta, kun on jo yksi poika. Toisaalta, alun poikatoiveiden jälkeen oon alkanut toivomaan tyttöä ehkä hieman enemmän. Lähinnä sen takia, että raskaus on ollut tosi väsyttävä ja raskaskin taas, ja en oo ihan varma haluanko enää kolmatta kertaa käydä tätä läpi. Ainakin tällä hetkellä on sellainen olo, että hell no, ei tätä enää, mut kummasti aika kultaa näitä muistoja sangen tehokkaasti 😀 Se, miksi tämä kallistuu tytön puolelle on tietynlainen uteliaisuus. Haluaisin kokea molemmat, sekä pojan että tytön äitiyden, kasvattamisen ja heidän elämänsä polun. Jos se kuulostaa mitenkään järkevältä. Mietinkin, että kahden pojan äitinä saattaisin jäädä toivomaan vielä lisäksi tytärtä. Toki tyttö olisi hyvin tervetullut miehenikin puolesta, eli ei kai tässä varsinaisia toiveita edes sen kummemmin ole. En tiedä. Ehkä jos olisi pakko valita, mies valitsisi pojan ja minä tytön 😀 Loppujen lopuksi, ehkä meille ei ole oikein väliä sittenkään.

Siltikin oon tyytyväinen, että selvitetään tämä tällä kertaa raskauden aikana. Ensimmäisen lapsen kohdalla meillä ei ollut mitään odotuksia, ennakko-oletuksia tai oikeastaan mitään konkreettista. Oli aivan yhdentekevää, kumpi meille syntyisi esikoiseksi, sillä kokisimme kaiken ensi kertaa hänen kanssaan joka tapauksessa. Rehellisesti sanottuna kylläkin molemmat toivoimme hieman enemmän poikaa viimeksi. Nyt kun yksi poika on ollut elämämme keskikappale viimeiset pari vuotta, on meillä tietenkin oletuksia ja ennakkoasetelmia, joiden perusteella ajatella toista lasta. Tämän takia on kiva, että saadaan sukupuoli tietoon jo tällä viikolla, sillä se varmasti synnyttää jotakin tunteita, suuntaan tai toiseen. On kiva käsitellä ne rauhassa tässä keskiraskauden rauhassa, eikä siellä synnärillä hormonipiikissä.

Samalla tuntuu, että nyt tämä raskaus ja toisen lapsen syntymä on jotenkin epäkonkreettisempaa mulle tällä kertaa. On vaikea selittää tätä tunnetta, mutta ehkä joku muu tämän kokenut ymmärtää sen. Jollakin tavalla viime raskaudessa tiesin ja ajattelin olevani raskaana ihan jokaikinen minuutti ja päivä ja joka hetkessä se oli sellainen vallitseva tila mielessäni. Nyt saatan oikeasti “unohtaa” sen ja olla ajattelematta asiaa. En muista oikeita viikkojani välttämättä kalenterista tsekkaamatta ja jotenkin raskaus tuntuu vielä hyvin epäkonkreettiselta. Tuntuu, etten ole vielä kiintynyt vauvaan, vaikka viimeksi tähän aikaan olin jo aivan sekaisin “vauvavauvavauva”-maailmassani. Kuulostaa varmaan kamalalta, kun sanon näin. Lapsi tulee varmasti olemaan yhtä rakastettu kuin isoveljensäkin, mutta jollakin tavalla hän on vielä mielessäni konkretisoitumatta. Olen alkanut tuntemaan pienen pieniä liikkeitä aina välillä maatessani (tässä toisessa raskaudessa muuten paljon aikaisemmin kuin ekassa) ja niinä hetkinä on tulvahtanut sellainen “hei pieni” -fiilis, mutta muuten koko ajatus vauvasta tuntuu edelleen jotenkin etäiseltä. Kuulen sydänäänet, tunnen ajoittain liikkeet, mutta hän on jotenkin vielä epätodellinen minulle.

Jotenkin tähän ehkä liittyy se, että mulla on hyvin aktiivinen ja ihanan lempeä ja rakastava pieni taapero, joka puuhailee koko ajan kaikkea, ja jonka kanssa mä puuhailen koko ajan. Dantella on kova pusu/hali-vaihe, monta kertaa päivässä halitaan ja pusutellaan ja köllitään ja hän on jotenkin hirveän ihanassa vaiheessa nyt kehityksessä. Myös puhetta tulee koko ajan hirveellä tohinalla lisää, ja jutustellaan niitä näitä koko ajan. Koko keskittymiseni on jotenkin niin vahvasti hänessä, että en oikein jotenkin saa kosketuspintaa siihen pieneen, joka muistuttaa olemassaolostaan lähinnä hipsutuksenkevyellä liikkeellä ja terävöityneellä hajuaistilla. Meillä ei ole edes mitään lempinimeä tälle vauvalle vielä, muuta kuin vauva. Ehkä se sukupuolitieto ja vauvan näkeminen nyt ultrassa tuo taas hieman lisää konkretiaa tähän raskauteen. Ja varmasti sitä mukaa kun liikkeet vahvistuu, alan tuntemaan vahvemmin yhteyttä vauvaan.

Mitä te veikkaatte, kumpi meille tulee tällä kertaa? 🙂 Ja onko muita, jotka ymmärtävät tämän vaikeuden saada yhteyttä vauvaan toisessa raskaudessa? 

21 thoughts on “Paluu arkeen

  1. Mä tunnistan ton vaikeuden saada yhteyttä vauvaan! Odotetaan meidän esikoispojalle pikkusiskoa jo rv 29, ja just tajusin, että mahassa on ihan oikea vauva 😳 Tajusin tän, kun tuuletin 28 viikon rajapyykille ja sille, että vauvalla on nyt jo tosi hyvät mahdollisuudet jos syntyisi. Jotenkin iski tajuntaan, että näillä viikoilla tosiaan syntyy jo ihan oikeita pikkuruisia vauvoja.

    Esikoista odottaessa oli jotenkin paljon vahvempi intuitio kaikesta vauvaan liittyvästä, ja toisaalta raskaudessa ennenaikaisuuden riski ja muuta pientä murhetta, mikä pakotti tuijottamaan omaa napaa ihan eri tavalla. Nyt kun teen gradua ja harjoittelua, vapaa-ajasta vastaa 2,5-vuotias tehopakkaus ja raskaus sujuu ongelmitta (kop kop), menee vauvan odottaminen vähän kaiken muun sivussa 😅

    Hyviä vointeja sulle ja aurinkoista kevättä teidän perheelle!

  2. Mä jotenkin kuvittelisin, että teille tulis toinen poika. Mutta en kyllä tiedä mihin perustan tän 😀 Sittenhän sen näkee.

  3. Veikkaan teille tyttöä ei mihinkään perustuen. 😀 Ymmärrän tuon, että olisi mielenkiintoista kokea sekä pojan että tytön äitinä oleminen. Ajattelin oman toisen alkuraskauteni aikana, että lapsi on varmaan poika, mutta rakenneultrassa kätilö oli aika varma siitä, että meille tulee toinen tyttö. Se oli hauska yllätys, kun itsellä oli niin vahva poikafiilis. No, toinen ihana tyllerö on ihan yhtä tervetullut kuin poika. 🙂

  4. Omia lapsia ei oo vielä etten voi omalla kokemuksella kertoa mutta oon jutellu yhen hyvän ystävän kanssa jonka bebe numero 2 on kk ja isosisko 2v. ja samoin äitini kanssa tästä aiheesta ja heillä ollut ihan samanlaisia ajatuksia kun ovat toistaan odottaneet. Ehkä siinä on se kun esikoista odottaa, on se odottaminen erilaista kun siinä ei ole muita lapsia ”vaatimassa” huomiota ja huolenpitoo. Omat tunteet on hyvä tunnistaa ja käydä läpi raskauteen ja vauvaan liittyvät asiat mutta uskon että meijät on rakennettu hyvin ja se rakkaus ja yhteyskasvaa kun vauva kasvaa masussa ja sitten sylissä kun on se aika

  5. Noin se vain meni minullakin. Toisen lapsen kohdalla ei ollut mitään odotuksia sukupuolesta, tai niin ainakin luulin. Ensimmäinen lapsi oli tyttö ja sitten kun ultrassa selvisi että toinen on poika, kesti muutaman päivän toipua ajatuksesta, ilmeisesti alitajunnassa sitä oli miettinytkin tyttöä. Piti ihan konkreettisesti ostaa jotain POJALLE sopivaa, että asia selkiytyi mielessä. Tytölle(2,5v) me kerrottiin vasta kaksi viikkoa ennen vauvan syntymää, että meille ylipäätään on vauva tulossa. On ihan normaalia myös se, että vielä synnärillä vauvan synnyttyä ikävöi vain sitä kotona olevaa lasta, kunnes tutustuu vauvaan. Ja ettei se vauva tunnukaan niin pian omalta kuin ehkä ensimmäinen.

  6. Mulla oli toisen odotusaikana tosi ristiriitaiset tunteet koko raskaudesta. Mua ehkä jotenkin ärsytti, että toinen lapsi tulee viemään keskipisteen esikoiselta. En osannu ajatella että voisin rakastaa toista lasta yhtä paljon kun esikoista. 🤣

    Me saatiin lääkäriltä tyttö lupaus joskus viikolla 25. Mä olin ihan varma että tää toinen olis poika. Nyt on 2 aivan mielettömän ihanaa pientä tyttöä. Haaveissa olis että vielä joskus 1 ja musta olis ihana jos kolmaskin olis tyttö 🙈 osaisko sitä olla pojan äiti kahden tytön jälkeen 🤣 mies luonnollisesti toivoo poikaa jos vielä kolmas joskus meille suodaan 🙊

  7. Meille on tulossa esikoinen, raskaus on edennyt juuri toiselle kolmannekselle. Hetki sitten nähtiin hänet nt-ultrassa ja raskaus tuli konkreettisemmaksi ehkä miehelleni.
    Olen itse voinut tähän mennessä niin hyvin, etten todellakaan muista koko ajan olevani raskaana. En ole ehtinyt yhtään vielä ajatella hankittavia tavaroita ja vaatteita. Jotenkin tuleva on vielä sisäistämättä, siitäkin huolimatta, että tuleva lapsi on oikeasti hyvin odotettu ja “tekemällä tehty”.

    Ajattelisin, että teille on tulossa toinen poika. En tiedä miksi, mutta sellainen fiiilis 🙂

  8. Minulla yhteydet mahassa asuvaan lapseen ovat nyt toiste päin! Esikoista odottaessa unohdin olevani raskaana, en tiennyt mitkä viikot. Vasta viimeisinä viikkoina ennen synnytystä aloin pitämään sikiötä oikeasti tulevana ihanana vauvana.

    Mutta tässä raskaudessa olen “vauva vauva vauva”! Mietin millainen hän on ja hänellä on työnimi toisin kuin esikoisella
    Aloin ostelemaan mm vaatteita jo ennen ku sukupuolikaan selvisi. Ainoastaan neuvolakäynnit on nyt ihan tylsiä ja viimeksi jänniä!

    En odottanut tuntevani toisesta näin, kun olen enemmän kuullut että toinen raskaus “menee siinä vanhemman/vanhempien lasten hoidon ohessa vaan”.

  9. Minullakin toinen raskaus meni jotenkin kaiken muun arjen hässäkän sivussa ilman, että välttämättä muistin koko asiaa. Raskauden edetessä ja uusien oireiden ilmaantuessa muistin, että ”Ai niin, tätähän tämä olikin. Olisipa jo ohi.. ”. Tuolloin 2-vuotias esikoinen vei huomioni ja vauvan kaikki hankinnatkin jäivät ihan viime tinkaan. Välillä iltaisin silittelin mahaa ja vähän jopa säälin vauvaa, joka tuntui jäävän jalkoihin jo ennen syntymäänsä :D. En kuitenkaan ollut huolissani, koska olin kuullut muilta äideiltä vastaavista kokemuksista. Kahden lapsen äitiys on mielestäni erilaista kuin yhden lapsen äitiys. Ainakin itse jouduin ihan uudella tavalla totuttelemaan riittämättömyyden tunteeseen ja opettelemaan huomion jakamista, tehtävien priorisointia ja laskemaan rimaa monessa asiassa. Itse olin tosin lasten kanssa alusta asti aika pitkiä päiviä yksin miehen työn luonteen vuoksi. Olen ymmärtänyt, että sinulla on vähän laajempi verkosto tukena. Hyödynnä sitä! Vauvan syntymän jälkeen rakkaus häntä kohtaan oli aivan yhtä suuri kuin esikoistakin kohtaan, vaikka raskausaikana tunneside tuntui löyhemmältä. Vastasyntyneen hoito imetyksineen vei luonnollisesti paljon aikaani ja samalla esikoinen läheni enemmän mieheni kanssa. Toisaalta olin siitä iloinen ja onnellinen, toisaalta tunsin surua kun en enää ollut niin ykkönen esikoiselle kuin aiemmin. Vauvan kasvettua aloin taas panostaa tietoisemmin yhteiseen kahdenkeskiseen aikaan myös esikoisen kanssa. Minulla on tyttö ja poika. Varmasti sitä vanhempana on onnellinen ja kiitollinen mistä vaan, mitä sieltä ”putkahtaa” , mutta itse olen kiitollinen myös siitä, että saan olla sekä tytön että pojan vanhempi. Omien lasteni kohdalla olen kokenut vanhemmuuden hieman erilaiseksi tytön ja pojan kohdalla. Se voi tietysti johtua myös heidän erilaisista persoonistaan enemmän kuin sukupuolesta.

  10. Ehkä useimmiten ensimmäisen lapsen kohdalla on sitä aikaa niin paljon enemmän ja kaikki on niin uutta ja ihmeellistä 🙂 Minä aloin odottaa toista lasta esikoisen ollessa 2v. Samalla aloimme valmistella muuttoa uuteen taloon. Vauvajutuille oli tosi vähän aikaa eikä raskaus ehkä muutenkaan ollut enää aivan niin jännää kuin eka kerralla. Olo tosin oli yhtä pahoinvoiva ja närästys ja muut vaivat tuntui pahemmilta (ehkä myös siksi kun lepoa oli vähemmän). Me kerroimme esikoiselle vauvasta jo raskauden alussa ja poika oli innostunut tulevasta pikkusisaruksestaan. Meistä oli tärkeää, että esikoinen saa sisaruksen ja me odotimme innoissamme pääsevämme näkemään sisarussuhteen muodostumista 🙂 Vauva tuntui meille yhtä tärkeälle jo mahassa ja yhtä paljon rakastamme nyt molempia poikia. Saimme siis isoveljelle pikkuveljen 🙂 Pojat ovat kuin paita ja peppu ja isoveli on ollut alusta asti hyvin huolehtivainen vaikka muuten temperamenttia löytyy 🙂 Parasta maailmassa on seurata heidän touhujaan ja kasvamista. Siinä sydän aina sulaa. Toivomme, että he ovat aina yhtä läheisiä toisilleen 🙂

  11. On ihan tuttua että toinen (nyt kolmas) raskaus tuntuu epätodellisemmalta ja raskausaika menee nopeammin vaikka vaivat eivät välttämättä ole yhtään helpompia. Itsellä tämä kolmas raskaus ollut ylivoimaisesti rankin, ja silti jollain lailla vähiten mielessä, ja aika menee todella nopeasti.
    Minulla kolmas poika tulossa, miehellä entuudestaan kaksi poikaa, tämä viides poika siis ensimmäinen yhteinen lapsi. Meidän perheeseen siis todella toivottiin tyttöä vaikka jotenkin alusta asti olin varma että tämäkin on poika, en edes enää osannut kuvitella itseäni tytön äidiksi tällaisen poikalauman keskellä. Mutta pakko sanoa että hieman petyin kun sain kuulla että taas poika, nyt rv 23 ja ajatus tuntuu tietysti jo ihanalta. Mikäs tässä, ainoana kuningattarena pesässä ja pelkkiä poikia ja mies ympärillä. Ei huono osa ollenkaan 😍.
    Onnea odotukseen!

  12. Mä veikkaan tyttöä, ihan villi veikkaus. Mun mielestä tuo toisen lapsen raskausaika vaan on aika usein erilainen, koska se ei ole ensimmäinen. Kaikki on jo kovin tuttua, eikä sitä enää jännitä niin paljon, tai hehkuta. Kuitenkin kun vieressä on esikoinen, johon kaikki huomio kiinnittyy, ja se on ihan selvä se. Kannattaa vaan nauttia nyt täysin siitä, että viimeisiä kuukausia vietätte aikaa vain kolmistaan ❤️

    Rauhallista loppuraskautta, ja удачи на родах!

  13. Hei,
    Itse en muistanut edes että olen raskaana toisen lapsen kohdalla. Kaikki meni niin tutusti ja turvallisesti. Odottelin vain vauvaa maailmaan, koska minulle raskaus ei ollut upeaa aikaa närästyksineen ja turvotuksineen. Epäilen, että teille tulee poika.

  14. Tutulta kuulostaa nuo toisen raskauden tuntemukset. Itselläkin huomio oli esikoisessa ja touhuilussa hänen kanssaan. Hyvä niin, koska synnärillä ja alkuaikana vauvan kans kerkeää vähän tulla ikäväkin isompaa lasta, kun pienin vaatii kyllä sen oman huomionsa heti maailmaan tullessaan.

    Meillä mies oli enemmän mukana toisessa raskaudessa ja piti tämän tulokkaan puolia, kun raskauteen liittyi huoliakin.

    Veikkaisin teillekin pikkusiskoa tuolle hurmaavalle isoveljeksi tulevalle.

Leave a Reply