MIELIPIDEMAANANTAI – Leaving Neverland

Bongasin tänään erään ihanan ja fiksun leidin Facebook-päivityksestä tällaisen tekstin: “Ainoa päivä vuodesta, jolloin ihmiset suhtautuvat kriittisesti lukemaansa ja saattavat jopa kyseenalaistaa juttuja, ennenkuin kuin jakavat niitä faktoina eteenpäin. Oispa tää päivä joka päivä.” Se jotenkin kolahti. Näin bloggaajana olen saanut kokea useinkin sitä, että minusta tai läheisistäni jaetaan mitä ihmeellisempiä valheita, jotka ihmiset ottavat vastaan totuutena ja välittävät sellaisena eteenpäin. Huhumylly pyörii, bloggaajien, julkkisten, ja ihan vaan hyvänpäivän tuttavienkin jutuista. Jotenkin se on aika surullista. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kiinnitän huomiota median valta-asemaan ja siihen, kuinka helposti isot ihmismassat on vietävissä.

Yksi tällainen asia, joka on mua pohdituttanut, on ollut taannoin ilmestynyt Leaving Neverland -dokumentti, jossa Michael Jacksonista maalataan pedofiilin kuva.

Otetaan alkuun lähdekritiikki tälle tekstille, jota nyt luette. Olen aina pitänyt Michael Jacksonista. Keikoilla en oo ollut, enkä superfaniksi missään nimessä itseäni tituleeraisi, en edes faniksi siinä määrin kuin esim, vaikka Mötley Cruen kohdalla. Tykkään kuitenkin MJ:n musiikista ja oon aina sympannut häntä persoonana. Olen siis puolueellinen sikäli, että minulla on alkuunkin hänestä positiiviset tunteet. En ole myöskään nähnyt tätä Leaving Neverland -dokkaria, enkä aio sitä katsoa. Olen kuitenkin tietoinen sen asiasisällöstä ja olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua asian ympäriltä. Seurasin myös aikanaan 2005 MJ:n oikeudenkäyntiä, sillä asia kiinnosti minua jo silloin. Itse en osta näitä uusia syytöksiä, mutta se on sinänsä epärelevanttia tässä asiassa.

Se, mikä mua todella harmittaa tässä, on tietynlainen kritiikittömyys asiassa. Michael Jackson oli eksentrinen, se on fakta. Hänen musiikilliset kykynsä ovat jotakin, mitä meidän on lähes mahdoton kunnolla ymmärtää, ja hänen “outoutensa” manifestoitui monella eri tapaa. Toisaalta, jos asioita miettii tarkemmin, niin oli MJ aina myös järkyttävän lynkkauksen uhrina. Esimerkiksi hänen vaaleneva ihonsa aiheutti aina ilkeämielistä spekulointia. Oli hänellä vitiligo tai ei, on se täysin epärelevanttia. Vaikka hän olisi ihan vaan halunnut valkaista ihoaan, mikä siinä tarkalleen ottaen oli niin kamalaa? Tuhannet aasialaiset tekevät sitä jatkuvasti, puhumattakaan meistä kymmenistä tuhansista kalkkilaivan kapteeneista, jotka läträä aurinkoöljyllä ruskettuakseen maitokahvin väriseksi. Jos mä voisin nappia painamalla vaihtaa ihoni värin kauniin ruskettuneeksi loppuelämäksi, tekisin sen hetkeäkään miettimättä. Tämä on vain yksi esimerkki kaikista niistä asioista, jotka leimattiin Jacksonissa oudoiksi, mutta mitkä muissa ihmisissä tuntuu täysin normaaleilta.

Ja sitten on tietenkin tämä hänen viehtymyksensä pienten lasten kanssa ajan viettämiseen. Sitä pidettiin outona, niin outona, että siitä uskottiin helposti pahaa. Oon aika paljon tutustunut kertomuksiin Jacksonin varhaisista vuosista, ja hänen järkyttävä lapsuutensa huomioon ottaen, on mun hirveän helppo uskoa, ettei hänellä ollut seksuaalisia motiiveja, vaikka hänen käytöksensä tuntuukin meistä omituiselle. Lapsenomaiselle, jos oikein miettii. Niin käyttäytyisi lapsi lapsen seurassa. Lapsuutensa menettänyt aikuinen saattaisi haluta palata lapsuuteen aina kuin mahdollista.

En voi sanoa, että tietäisin, mitä Neverlandin tilalla on tapahtunut kasari- ja ysäriaikana. Mutta se mikä mua niin hämmentää, ja surettaakin, tässä uudessa jutussa, on kuinka Jacksonin koko perinne ja maine on maalattu lapsien hyväksikäyttäjäksi ja iso yleisö on niellyt sen mukisematta. Vaikka nämä Jacksonin syyttäjät ovat kaikkea muuta kuin aukottomasti voineet näyttää näitä asioita. Wade Robson on vannonut aikuisena valan ja todistanut Jacksonin puolesta oikeudessa, vaikka hänen ei olisi ollut pakko tehdä niin. Sekä Robson, että Safechuck ovat mystisesti kokeneet valaistumisen asian tiimoilta ja “heränneet” ymmärtämään todellisuuden kolmekymppisinä aikuisina, jännästi vieläpä samoihin aikoihin kun Robson ei saanut haluamaansa pestiä Jacksonin Cirque du Soleil -esityksissä. Sekä Robson että Safechuck ovat nostaneet kanteet oikeudessa isoista rahallisista korvauksista. Kanteet, jotka eivät ole kantaneet hedelmää. Robson on useita kertoja jäänyt kiinni erilaisista valheista ja jopa hänen äitinsä todistus vuodelta 2005 sotii hänen nykyistä tarinaa vastaan. Safechuckin tarinan mukaan Jackson on käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen vuoteen -92 asti sellaisessa rakennuksessa (Neverlandin rautatieasema), jota ei ollut olemassa kuin vasta vuoden -93 jälkeen.

Molempien urat ovat hieman hiipuneet, molemmat ovat vararikossa ja molemmilla on taustalla hedelmätön kanne isoista rahoista Jacksonin perikuntaa vastaan. Mulle nää ainakin on sellaisia punaisia lippuja, jotka hieman herättävät kysymyksen siitä, mitä tavoitteita miehillä oikein on. Ja vaikka heille ei suoranaisesti maksettaisi dokumentista, kyllä siitä heille hyötyä on. Jokainen tietää nämä kaksi nimeä, jotka olivat laajalti melko tuntemattomia ja jokainen puhuu heistä nyt.

Mulla menis koko postaus siihen, että listaisin kaikkia tämän tapauksen erikoispiirteitä. Kuten sen, että Robson halusi ehdottomasti mennä naimisiin Neverlandissa vuonna 2005, kesken näiden MJ:n oikeudenkäyntien. Tai että viime vuodet Robson on hyvin vahvasti ollut esillä Michael Jacksonin muistotilaisuuksissa, kaiken maailman muistokonserteissa ja tribuuteissa ja haki vieläpä pääkoreografin paikkaa Michael Jackson One Cirque du Soleilissa. Ja onhan se hieman hämmentävää, että mitään psyykkisiä läpimurtoja ei tapahdu aikuisilla miehillä tiukoissa ristikuulusteluissa oikeudenkäynnissä, jos sellaiset kuitenkin tapahtuu yli vuosikymmen myöhemmin.

Samaan aikaan Macaulay Culkin, yksi Jacksonin näkyvimpiä lapsiystäviä, on läpi vuosien kuvaillut suhdettaan Michaeliin sellaisena, kuin sen voisin juuri itsekin kuvitella. Meidän tavallisten ihmisten mielestä ehkä omituiseksi, mutta kahden lapsitähden väliseksi ystävyydeksi, joka oli erityislaatuinen, muttei millään tavalla seksuaalinen. Eikä hän ole ainoa. Huomattavasti useampi lapsitähti on pitänyt Jacksonin puolia.

Leaving Neverlandissa jätetään niin monta asiaa kertomatta ja mainitsematta. Jacksonilla oli paljon lapsiystäviä, eivätkä he kaikki suinkaan olleet poikia, vaan myös tyttöjä.

En väitä tietäväni, mitä on todellisuudessa tapahtunut, mutta niin moni asia aiheuttaa itselleni kysymysmerkin tässä. Onko tosiaan mahdollista, että Neverlandiin on tehty kolme yllätysratsiaa, joissa ei ikinä löydetty mitään raskauttavaa materiaalia tai edes niitä kuuluisia salahuoneita? Onko tosiaan mahdollista, että FBI tutki Michael Jacksonia yli vuosikymmenen löytämättä mitään todisteita lapsen seksuaalisen hyväksikäytön puolesta? Onko tosiaan mahdollista, että pitkällisten oikeudenkäyntien seurauksena valamiehistö on todennut Jacksonin syyttömäksi, vaikka hän olisi tämä dokkarin kuvailema hirviö?

Ja vaikka näin olisi, mikä on tämän dokumentin ja näiden väitteiden tarkoitus ja tavoite? MJ on kuollut, ollut jo kohta vuosikymmenen. Hän ei pääse puolustautumaan. Ja sen sijaan, että hän olisi syytön, kunnes toisin todistetaan, yhden dokumentin perusteella hän onkin ykskaks syyllinen, vaikka mitään todisteita ei ole, paitsi kahden ihmisen lausunnot. Ihmisen, joilla on selkeästi rahallisia motiiveja. Mitä motiiveja tällä dokumentilla on? Jackson on kuollut, hän ei pääse enää satuttamaan ketään, vaikka olisikin ollut väitteiden mukainen pedofiili. Mikä on yhteiskunnan saama hyöty siitä, että hänet lynkataan, hänen musiikkinsa kielletään radioista ja hänen koko perintönsä tuhotaan? Jacksonin perikunta tienaa joitakin miljoonia vähemmän? Mun mielestä tässä pitäisi myös erottaa taide taiteilijasta. Diorilla oli uskomattoman kauniita luomuksia Gallianon aikana, eikä ne muutu vähemmän kauniiksi sen takia, että hän laukoi ääliömäisiä antisemitistisiä lausuntoja. Michael Jackson on yksi kaikkien aikojen esiintyjistä, joka teki uskomattomia taideteoksia musiikillaan ja tanssillaan, eikä sitä poista se, mitä tapahtui suljettujen verhojen takana. Varsinkin kun kyseessä on muusikko, joka on jo poistunut. Jos tietäisin jonkun kiistattomasti todistetun lasten hyväksikäyttäjäksi, en varmasti tukisi häntä käymällä hänen keikallaan tai ostamalla hänen tuotteitaan. Tämä on kuitenkin mielestäni hyvin eri asia.

Ryhmälynkkaus on tällä hetkellä niin lujaa, että Jacksonia puolustavat kommentit ja näitä uusimpia väitteitä kyseenalaistavat kommentit murskataan heti vedoten siihen, että MJn superfanit eivät vaan halua nähdä totuutta. Ja aina vedetään se kortti, että “ei se vaan ole normaalia hengata lasten kanssa niin paljon”. Keitä me olemme sanomaan, mikä on normaalia Michaelille, joka eli todellakin hieman epänormaalin elämän?

En ole superfani, eikä mulle olisi ongelma nähdä tässä MJ:ta lapsia hyväksikäyttävänä pedofiilina. En vain jotenkin koe, että minulle olisi annettu tarpeeksi todisteita ja saamani tarina on hyvin reikäinen ja sen kertojat mielestäni paikoitellen epäuskottavia. Mulle ei myöskään ole mitenkään vaikea uskoa, että joku palvottu ja ihailtu tähti voi olla läpeensä paha. Näitä on sen verran vuosien varrella tullut, että niihin on alkanut jo tottumaan. Mutta, mua harmittaa hirveästi se, kuinka helposti ihmiset uskoo kaiken heille syötetyn ja median pyörittämän pysähtymättä hetkeksi miettimään ja etsimään tietoa lisää. Toinen esimerkki, joka tulee mieleeni on tämä Johnny Depp – Amber Heard -keissi. Depp lynkattiin hyvin vahvasti ex-vaimonsa pahoinpitelystä, mutta nyt uusimpien tietojen valossa näyttäisi siltä, että Heard on vähintäänkin ollut yhtä syyllinen, ellei ainoa sellainen heidän perheväkivallassaan. On vaan niin helppoa myydä ajatus pahoinpitelevästä Johnny Deppistä hänen eksentrisen olemuksen ja huume- ja alkoholihistorian perusteella, samalla kun on vaikea kuvitella enkelimäisen kaunis Amber Heard pahoinpitelemässä aviomiestään. Samalla tapaa on jotenkin helppo uskoa, että omituinen ja eksentrinen MJ oli lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä sen sijaan, että hän olisi ollut vain todella erilainen, erikoinen, hyväuskoinen, luottavainen ja lapsentasoinen monella tapaa.

Mun mielestä on tärkeä antaa ääni minkä tahansa pahoinpitelyn tai häirinnän uhreille, ja on kieltämättä vaarallista kyseenalaistaa uhreja ja heidän tarinoita liiaksi. Valitettavasti kaikki tarinat eivät vaan pidä paikkaansa ja se on surullista myös todellisten uhrien puolesta, sillä jokainen valheellinen tarina vie luotettavuutta myös niiltä oikeilta uhreilta. Samalla on mun mielestä jotenkin karmeeta, kuinka helposti voi joutua valheellisten tarinoiden uhriksi ja sen seurauksena menettää kaiken. Jokaisella tarinalla on kaksi kertojaa, eikä mitään tarinaa pitäisi ottaa vastaan sataprosenttisena faktana, ennen kuin asiaan tutustuu hieman enemmän kyseenalaistaen ja lähdekritiikin huomioiden, jolloin voi muodostaa asiasta oman mielipiteen. Mielipiteen, joka ei ole valmiina annettu.

Mä en koe tässä saaneeni tarpeeksi vakuuttavaa aineistoa, joka saisi mut uskomaan näihin syytöksiin. Syytöksiin, joiden kohde ei voi itse enää vastata niihin ja joka on tällaiset myrskyt jo kerran selättänyt, oikeudessa asti. Joten, mä en aio katsoa Leaving Neverlandia vaan laitan varmasti tällä viikolla vielä kertaalleen päälle This Is Itin ja nautin musiikillisesta neroudesta.

Mitä mieltä te olette asiasta? 

148 thoughts on “MIELIPIDEMAANANTAI – Leaving Neverland

  1. Minäkin uskoin tai halusin aina aikaisemmin uskoa siihen, että Michael Jackson oli vain lapsenomainen ja siksi halusi samaistua heihin ja viettää aikaa heidän kanssaan. Sitä ei käy kiistäminen että Jackson oli musiikillisesti nero ja edelläkävijä monella tapaa. Hänen ammattitaitoaan ei voi kiistää. Mutta hän oli lähtöisin sairaasta perheestä ja kasvanut sen myötä kieroon itsekin. En halunnut koskaan aikaisemmmin uskoa näihin pedofilia-syytteisiin. Mutta nyt katsottuani tämän dokumentin, ei minulla ole vähäisintäkään epäilystä etteikö Jackson olisi syyllistynyt näihin hyväksikäyttöihin. Dokumentti oli hyvin riipaiseva. En ikipäivänä uskoisi että Safechuck ja Robson rohkenisivat lähteä avautumaan asiasta näin suurta tahoa vastaan, jos heidän kertomansa asiat eivät olisi totta. NEVER EVER! Eikä minusta ainakaan ole mikään ihme, jos nuo heidän lapsuuden muistikuvansa eivät täsmää tietyistä paikoista ym. Mutta hyväksikäyttöä on mitä ilmeisimmin tapahtunut ja Jacko oli harjoittanut molempien kanssa juuri samantyyppisiä asioita. Lisäksi hyvin psykologinen reaktio tuokin että sekä Safechuck että Robson alkoivat molemmat oireilla asiasta nelikymppisinä tultuaan itse isiksi ja miettiessään että pahinta maailmassa olisi jos tuo tapahtuisi omille lapsille.

  2. Huhhuh. Ensinnäkin kiitos, että olet viitsinyt kirjoittaa asiasta. Olen itse seurannut tätä keissiä monta vuotta ja olen ymmärtänyt, että jos joku päättää nähdä jossain pahaa, hän sen näkee, oli totuus mikä vaan. Ja ei, tässä kohtaa tämä ei toimi niin päin, että me fanit haluaisimme sulkea silmämme pahalta, koska sitä pahaa vastaan ei ole todellista faktaa.

    Toiseksi, olen järkyttynyt siitä, miten ylipäänsä nykyaikana, koulun käyneet ihmiset eivät ymmärrä mikä on dokumentin tai tutkivan journalismin tarkoitus. Dokumentti ei ole sellainen, jossa kerrotaan asia yhdeltä kantilta ja väitetään tämän olevan totuus. Dokumentin ja tutkivan journalismin tarkoitus on tuoda tutkittavan asian molemmat puolet esille. Puolueettomasti, jolloin katsoja/ lukija voi muodostaa oman mielipiteensä. Ikävä kyllä nykypäivänä tämä tuntuu olevan katoava laji, koska tärkeämpää on hetken lynkkaus ja tunteiden herätys.

    Kolmanneksi, olen järkyttynyt siitä, miten vähän nykypäivänä ihmiset jaksavat ottaa mistään asioista selvää. Luetaan yksi artikkeli ja päätetään, että tämä oli totuus. Missä on lähdekriittisyys? Tiedetäänkö edes mitä se on?
    Ei minua tai ketään muutakaan tarvitse uskoa oli asia mikä tahansa, mutta yhtään kirjoitusta/ dokumenttia ei kannata yksinään ottaa pelkkänä totuutena. Lukekaa, tutkikaa ja ottakaa ihmiset selvää, vasta silloin voitte muodostaa minkäänlaista (edes vähän faktoihin perustuvaa) mielipidettä. Varsinkaan jos vielä sanotte sen ääneen.

  3. Hyvin, hyvin mielenkiintoinen pitkä ja monisyinen keskustelu kokonaisuudessaan! Alkuperäistä postausta ja näitä kommentteja lukemalla saa aikamoisen kattauksen siitä, miten tärkeä ja herkkä aihe on lapsen koskemattomuus ja hänen suojelemisensa sen loukkaamiselta. Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä syyllistytään siihen kamalimpaan; viattoman, syyttömän ja heikoimman vahingoittamiseen ja loukkaamiseen. Usein nuorta psyykeä vahingoitetaan siinä määrin, että niiden haavojen käsittely, paraneminen ja sieltä nousu kestää useimmiten loppuelämän ajan. Kun hyväksikäytön uhria pelotellaan, uhkaillaan ja painostetaan olla kertomatta, syntyy häpeän, syyllisyyden ja kieltämisen kehä. Uhri uskottelee itselleen ja ympäristölleen, että mitään ei ole tapahtunut. Valehtelua usein lisää vielä se, että (poikien ollessa kyseessä) näihin kokemuksiin liityy homoseksuaalinen viritys.
    Dokumenttiin enää viittaamatta, hyväksikäyttäjä on usein jokin auktoriteetti: esikuva tai idoli, johtavassa asemassa oleva tai uskonnollinen tai poliittinen henkilö, valmentaja, isonen, opettaja tai muuten lasta/nuorta ‘auttava’ taho.

    Jos vuosien päästää uskaltaa tulla julkisuuteen tällaisten paljastusten kanssa, on kyseessä erittäin rohkea teko. Varsinkin jos on aiemmin jyrkästi kieltänyt tapahtuneen.
    Jos tämän dokkarin, sen aikana täällä Suomessa auki olleiden palvelevien puhelinten ja jälkikeskustelun (tämä ketju mukaan lukien) kautta muutamakin hyväksikäytetty pystyy hakemaan apua ja purkamaan menneisyyden kokemuksia ja haavoja, on se sinänsä ollut vaivan arvoista. Vastaavasti useatkin pedofiilistä taipumusta kokevat ovat tiettävästi jo tämän seurauksena hakeneet apua.

    Joten summa summarum, siitä riippumatta millä puolella itse kukin seisoo tässä MJ syyllinen/syytön akselilla, nämä avoimet puinnit ovat olleet ja ovat edelleenkin äärimmäisen tärkeitä.

    Pelastetaan ihan jokaikinen pikkuinen ja isompikin näiltä karmivilta kokemuksilta!

  4. Hyvä postaus! 🙂

    Mua todella ihmetyttää se, että jos Jackson todella on vuosikausia hyväksikäyttänyt useita lapsia näin järjestelmällisesti, miten on mahdollista että siitä ei ole jäänyt mitään vedenpitäviä ja selkeitä todisteita? Ja miten jutussa voi olla näin montaa aukkoa ja kysymysmerkkiä?

    En missään nimessä tarkoita, etteikö hyväksikäytön uhri saisi kertoa kokemuksestaan ilman selkeää näyttöä, MUTTA, olisi reippaasti uskottavampaa, jos ulostulo olisi tehty alunperin ilman jättimäisiä miljoonakorvausvaateita ja varsinkin vasta sen jälkeen kun syytetty ei ole enää edes keskuudessamme puolustamassa itseään tai vastaamassa teoistaan. Tai että samat henkilöt eivät olisi aiemmin puhuneet täysin päinvastaista asioita.

    Dokumentin perusteella oli selvää, että nämä miehet palvoivat Jacksonia, ja toivoivat olevan Se Kaikkein tärkein kaveri hänelle. Jackson nähtiin kuitenkin myös menolippuna menestykseen. Mä en voi sille mitään, mutta mulle tuli mieleen näistä miehistä katkeroituneet vanhat lapsitähdet, jotka huomasivat jossain vaiheessa, että Jackson-kortilla ei enää aikuisiällä pystynytkään ratsastamaan ja oma menestys sakkasi.

Leave a Reply