KIIREINEN VIIKKO

mungolife (1 of 1)-2.jpg

(Melkein tasan vuosi sitten otettu kuva Ras al Khaimahista, minne suuntaamme Danten kanssa nyt tällä kertaa kaksin. Katsokaa noita pikkuisia 4 hammasta, kun muita ei vielä ollut! Voi että, miten hän on kasvanut jo näin paljon?!) 

Huhhei mikä viikko ollut. Kotona on pörrännyt äiti ja anoppi vierailulla, töissä on riittänyt tekemistä ja muhun on iskenyt joku kevätväsymys, joka on vaatinut minipäikkäreitä työpäivän jälkeen 😀 Viimeiset kolme päivää on vaan hujahtaneet ohi, kun olemme viettäneet ystävänpäivää, tehneet kevätsiivousta kotiin ja nähneet läheisiä. Huomenna lähdetään Danten kanssa reissuun ihan kaksin ja se on herättänyt mussa kyllä aikamoista jännitystä.

Oon yrittänyt saada kaikkia työjuttuja ja blogihommia sellaiselle mallille, että mitään ylimääräistä lisästressiä ei tulisi reissussa, sillä tällä kertaa ei reissun päällä ole auttavia käsiä samalla tavalla.

Hieman jännittää tuo tuleva lento. Ollaan toki reissattu Danten kanssa melko paljon jo, mutta aina reissussa on ollut vähintään kaksi aikuista. Lentokoneessa on ollut aina kahdet kädet, kaksi viihdyttäjää. Nyt ollaan ykskaks ihan vaan kahdestaan, ja pitää pärjätä tavaroiden ja lapsen kanssa itse. Oon yrittänyt minimoida pakkauslistaa ja miettiä hirveän tarkkaan mukaan vain ja ainoastaan todella tarpeelliset jutut. En usko, että muuten suoralla lennolla on mitään haasteita, paitsi sitten siellä määränpäässä kun pitää onnistua saamaan matkalaukku, pieni matkalaukku, rattaat, unelias lapsi ja itsensä vuokra-autofirman tiskille ja vuokra-autoon. Me saavutaan Suomen aikaa 3 aikaan aamuyöstä, joten voin kuvitella Danten olevan unelias ja kärttyisä, enkä välttämättä ole itsekään parhaimmillani.

Toisaalta musta on hurjan kiva lähteä kahdestaan matkalle Danten kanssa. Se tuntuu jotenkin sellaiselta voimaannuttavalta “kyllä minä pärjään” -kokemukselta. Oon saanut niin paljon apua lapsenhoidossa koko Deen elämän ajan, että välillä oon miettinyt, pärjäisinkö yksin. Tää on ihan mielenkiintoista kokeilla. Eniten itse asiassa mua jännittää se, kuinka paljon lapsi ikävöi isäänsä reissussa, sillä aamut alkaa meillä aina “isi” -sanalla, kun isi onkin töissä eikä köllimässä meidän kanssa aamuhaleja. Ja kun isi on niin huuuuurjan rakas ja tärkeä. Toisaalta lohduttaudun, että mies olisi muutenkin työmatkalla, joten olin kotona tai reissussa, ikävä olisi anyway. Luulen vaan, että se ikävä unohtuu helpommin hiekkarannalla simpukoita keräillessä.

Ja en toki ole ihan yksin Danten kanssa, olenhan menossa Jennin luokse, joten saan hieman aikuistakin seuraa. Voi olla, että muuten tulisi kymmenen päivän kohdalla baby sharkit aika lailla jo korvista ulos.

Oon myös huomannut, että useimmiten poika käyttäytyy parhaiten, kun on vain yksi aikuinen hänen kanssaan. Jotenkin jos olemme molemmat vanhemmat paikalla tai sitten mummikin on mukana, niin hän hieman testaa meitä kun taas yhden aikuisen kanssa ei on ei, eikä siitä ihan hirveesti purnata. Eipä tuo kyllä ikinä mikään supermonsteri ole muutenkaan, välillä ehkä iskee pieni uhmaikään kuuluva uhmistelu, mutta muuten hän on kyllä aivan ihana ja kiltti lapsi. Eiköhän me siis pärjätä! 🙂

Tän päivän suunnitelmissa on pakata kaikki meidän matkatavarat, ettei huomenna tarvii viime tingassa stressata mitään. On musta todella ristiriitaista, että mä rrrrrakastan matkustaa, mutta mä vihaan pakata. Jätän sen aina viime tinkaan ja teen sen aina voihkien ja puhisten sitä, kuinka hanurista se on. Ja luulis, että näin usein reissaavana olis joku hyvä sapluuna sille, mitä pakata mukaan minnekin, mut ei. Se tuntuu aina ihan uudelta projektilta, joka pitää aloittaa tyhjältä pöydältä ja sitten oon täällä kolme tuntia ettimässä jotain latureita ja matkashampoita. Ja aina unohtuu jotain tärkeetä. Aina.

Mulla on sellainen pieni vieno toive, että kaikki lumi ois sulanutta kun tuun takas. Tiedän kyllä, että ei tuu tapahtumaan, mutta ainahan sitä voi toivoa 😀 Missattiin se alkutalven loskakeli-vaihe onnistuneesti viime reissussa ja nyt ois ihana palata sellaisiin kunnon kevätkeleihin. Viime vuoden kesä oli aivan mieletön, mut mä jäin vähän kaipailee kevättä. Nahkatakkikelejä ja sellaista kunnon kevätsäätä. Musta tuntuu, että viime vuosi siirtyi huhtikuun talvesta suoraan toukokuun kesähelteisiin. Ehkä tänä vuonna ehtii pitää ees pari kertaa nahkatakkia?

Ahh, kotona vallitsee ihana hiljaisuus. Mies on pojan kanssa tekemässä ulkona lumitöitä, mä siemailen teetä ja katselen kuinka talviaurinko hemmottelee Benjiä, joka on valloittanut lattian ainoan auringossa kylpevän kohdan. Pitäis ehkä avata sälekaihtimet, laittaa musiikkia soimaan ja jatkaa siivoamista. Tai sitten istun vielä hetken fiilistelemässä.

Onko mun lukijat reissanneet kaksin taaperon kanssa? Miten on menny, onko jotain hyviä vinkkejä? 🙂 

6 thoughts on “KIIREINEN VIIKKO

  1. Itse olen matkustanut 10kk ikaisen vauvan kanssa Australiasta Suomeen yksin menopaluut. Ihan hyvin meni lennot ja vaihdot. Oli juuri opetellut kavelemaan ennen lentoa mutta onneksi istui kiltisti lennot eika juoksennellut ympariinsa. Meilla auttoi tabletti, uusi lelu jonka sai vasta koneessa, tutti, herkut ja post-it tarrat & varikynat. Onneksi nukkui myos monen tunnin paikkarit. Kylla se hyvin menee, teilla taitaa olla suora lento (vai?) sinne niin nopeasti menee jos on paljon aktiviteetteja energiselle lapselle. Etenkin tabletti, uusi lelu, lempiherkut ja joku varitysjuttu vois olla hyva kombo. Good luck!

  2. Malagasta lensi kerran äiti n. yksivuotiaana kanssa ja istuivat vieressäni. Pitelin lasta sylissäni, että äiti saattoi syödä jotain ja käydä wc:ssä. Hyvin näytti menevän ja lapsi oli kuin aurinko.

  3. Olen lentänyt max 7h lentoja yksin kahden pikkupoikani kanssa siitä lähtien kun he olivat 1v ja 3,5v. Yleensä 5 mp vuodessa vähintääTärkeintä on pakata kaikki mahdollinen ruumaan meneviin laukkuihin ja ottaa käsimatkatavaroihin vain tarpeellinen esim reppuun minkä saa selkään. Koska tosiasia on että vähintään toista lasta on pitänyt kantaa ja siihen tarvitsee molemmat kädet. Yölento tosin on helppo kun on varmaa että pienet nukkuvat sen ajan, mutta itselle se kostautuu sitten päivällä kun lapset on täynnä energiaa ja itse ollut samoilla silmillä jo 40h. Mutta yksin lasten kanssa maailmalla huomaa eritavalla myös ihmisten ystävällisyyden. Vieraat antaa sinulle ensimmäisen paikan taksijonossa, kantavat sun tavaroita, pitävät sun lasta kiinni vilkkaalla kadulla kun etsit vaikka lompakko bussilippuihin mutta tärkeintä tosiaan että ei haali mukaan liikaa käsimatkatavaroita. Meillä nuoremmalla on käsimatkatavaralaukkuna BedBox minkä ansiosta nukkuu hyvin myös koneessa

  4. Me ollaan juuri matkalla 10kk ikäisten kaksostemme kanssa perheen kesken. Täytyy sanoa, että ei ihan kohta lähdetä tällä porukalla ilman apukäsiä matkalle 😀 on ollut todella työläs viikko, kun vauvoja on kaksi ja meitä aikuisia vain kaksi – yksösvauvojen kohdalla kun on yleensä kaksi aikuista per vauva, niin meitä on aina yksi per vauva. Normaalisti olen toki yksin arkipäivät heidän kanssaan kotona, mutta on se aivan eri olla kotona silti, kuin reissun päällä. 😀 mutta reissusta on selvitty ja vaikka on ollut säätämistä, niin ihan kiva viikko silti. Eli etteköhän tekin selviydy!

  5. Minä ulkosuomalaisena olen aina reissannut paljon yksin (mies ei tule joka reissuun mukaan, ihan hyvä, saanpa rauhassa pölöttää suomea ja nähdä tyttökavereita ;)), ensin yhden vauvan kanssa 7 viikkoisesta eteenpäin ja pikkusiskon synnyttyä kahden lapsen kanssa. Eka reissu kahden kanssa oli 3 kk vauva ja 3-v kombo. Hyvin on aina mennyt onneksi. Tärkeintä meillä on selkeät rajat ja säännöt, olen aika natsiäiti lentomatkoilla 😉 Lentokentällä ei juoksennella, ei myöskään koneessa. Viihdykettä mukaan PALJON, ja välipaloja. Olen pitänyt ergobabyn kantoreppua mukana aina varmuudeksi tyttöjen ollessa “kantokokoisia”. Se pelastaa, jos lapsi väsyy tai nukkuu, selkäpuolella kannettuna tosi kätevä. Joku tuossa sanoikin, että kannattaa ottaa todella vähän käsimatkatavaroita, yksi reppu riittää. Sulla varsinkin yhden lapsen kanssa tavaramäärän saa helposti pidettyä pienenä.

  6. Lahjoittaisin tän mun siskolle, jolla ei pysy ehjänä, kuivana tai puhtaana mikään telefooni (ei edes hurrikaani- tai meteoriitinkestävä muinainen nokialainen!!), siinä vasta todellinen testi tälle luurille ja suojakuorelle 😅

Leave a Reply